Jäitkö jälleen tänään täysin huomiotta työtiimisi nettipalaverissa? Olit läsnä, mutta et avannut kertaakaan mikrofoniasi, sillä kukaan ei kysynyt sinulta mitään. Et myöskään halunnut sanoa mitään, sillä sinua nopeammat keskustelijat ehtivät ensin.
Tai ehkä avasit mikrofonisi ja sanoit jotakin, mutta kukaan ei kommentoinut. Palaverin päätyttyä napsautit itsesi ulos kokouksesta ja jäit koneesi eteen yksin.
Mietitkö, onko sinut suljettu ulos työyhteisöstäsi? Vähätelläänkö sinua, vai oletko enää edes olemassa muille? Tuntuiko yksin jääminen niin pahalta, että voisit verrata sitä fyysiseen kipuun?
Ostrakismi näkyy aivoissa samanlaisena kuin fyysinen kipu
Torjutuksi tuleminen, yhteisön ulkopuolelle jääminen, itsensä näkymättömäksi ja sen myötä täysin arvottomaksi kokeminen on ilmiö, joka psykologiassa tunnetaan nimellä ostrakismi. Sana tulee antiikin kreikan kielestä, ja se on tunnettu kauan.
– Ostrakismi on tahallaan tai tahattomasti tuotettua sosiaalista kipua. Se on verrattavissa väkivaltaan, kaltoinkohteluun tai kiusaamiseen, sanoo kasvatuspsykologian professori Niina Junttila Turun yliopistosta.
Ostrakismi sattuu. Sen vaikutus ihmisen aivoissa nähdään samanlaisena kuin fyysinen kipu.
– Otsaohimolohkon dACC-osiossa syntyy ostrakismin vaikutuksesta samanlainen kuvannettavissa oleva aktivaatio kuin silloin, kun ihminen kokee fyysistä kipua, Junttila jatkaa.
Huomionarvoista on, että ostrakismin aiheuttama kipu voi tuntua paljon kovemmalta kuin pahimmatkaan fyysiset iskut.
– Silti ostrakismin uhrin on usein vaikea puolustautua tai irrottautua kivun aiheuttajasta, sillä toivo huomatuksi tulemisesta voi olla suurempi kuin kivun pelko, Junttila sanoo.
Ostrakismi-termi tulee antiikin Kreikasta
Antiikin Kreikassa Ateenassa järjestettiin 2 500 vuotta sitten joka vuosi tapahtuma, jonka nimi oli ostrakismos. Sen avulla yhteiskunnasta haluttiin poistaa henkilöt, joiden ajatusten ja mielipiteiden katsottiin olevan uhka yhteiskuntarauhalle. Näin kansa pyrittiin pitämään yhtenäisenä.
Ostrakismos oli eräänlainen vaali. Kansa kutsuttiin koolle, ja jokainen sai kirjoittaa ruukunpalalle eli ostrakonille sen ihmisen nimen, jonka toivoi karkotettavaksi Ateenasta. Pelkkä nimi riitti. Perusteluja ei tarvittu.
Kun jonkun nimi löytyi 6 000 ruukunpalasta, hänen oli poistuttava Ateenasta seuraavan kymmenen päivän aikana. Karkotus kesti kymmenen vuotta.
Etätyö kasvattaa ostrakismin kokemisen uhkaa
Vaikka ostrakismi on tunnettu ilmiö, sitä on Suomessa tutkittu suhteellisen vähän. Koronan takia etätöihin siirtyminen on nostanut sen yllättävästi esiin.
Useimmiten voidaan puhua tahattomasta ostrakismista.
– Kun etätyö vuosi sitten alkoi, jatkuva yksin työskentely ja nettikokouksiin osallistuminen olivat useimmille uutta. Emme osanneet heti miettiä parhaita käytäntöjä ja varoa sitä, että osa työntekijöistä saattaa kokea itsensä tiimeissä näkymättömiksi ja sen myötä merkityksettömiksi, Niina Junttila sanoo.
Yksi tällainen tekijä on ollut esimerkiksi kameroiden avaamatta jättäminen kokousten aikana. Vitsin varjolla vedottiin pitkän aikaa huonoon hiuspäivään tai meikittömyyteen, ja moni tiimi piti kokouksia kuukausien ajan kamerat kiinni näkemättä lainkaan toistensa ilmeitä ja eleitä.
Kokouskäytännöissä ei myöskään heti ymmärretty varmistaa, että kaikki läsnäolijat tulevat varmasti huomioiduiksi. Hiljaisimmat ja ne, jotka eivät itse pyytäneet puheenvuoroa, saattoivat jäädä täysin huomiotta.
Yhtä lailla ekstrovertin kuin introvertinkin ongelma
Niina Junttilan mielestä ostrakismia etätyössä voi tuntea yhtä hyvin sekä ekstrovertti että introvertti ihminen.
– Introvertin mielestä puheenvuoron ottaminen nettikokouksessa voi tuntua samalta kuin hänet pakotettaisiin kaikkien eteen näyttämölle. Kokemus jännittää niin paljon, että hän jää mieluiten hiljaa.
– Ekstrovertti puolestaan ei tunne saavansa riittävää palautetta, kun hän ei näe toisten ilmeitä ja eleitä. Hän kaipaa fyysiseen läsnäoloon liittyvää sosiaalisuutta ja saattaa tuntea ahdistusta ulkopuolisuudesta, kun työpäivästä puuttuvat rupatteluhetket.
– Nettipalavereihin liitytään usein juuri sillä hetkellä, kuin ne on ilmoitettu alkaviksi, ja kokouksissa mennään suoraan asiaan. Myös jälkipuinti puuttuu, kun kaikki kirjautuvat palaverista yhtä aikaa ulos, Niina Junttila sanoo.
Lue myös:
Introverttiys ei estä menestymistä työelämässä – mediapersoona Maria Veitola on siitä loistava esimerkki
Puheliaskin voi olla introvertti – Anna Perho ymmärsi temperamenttinsa vasta 45-vuotiaana: ”Jos elämä on liian sosiaalista, alan vältellä perheenjäseniäni”
Huono äiti -bloggaaja Sari Helin kertoo olevansa introvertti – tällaisilla keinoilla hän pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan
Muista kysyä usein, mitä toiselle kuuluu
Ostrakismin tunnistaminen ja uhan tiedostaminen ovat ensimmäinen keino sen välttämiseksi.
– On hyvä, jos nettipalaveri voi alkaa niin, että jokainen vuorollaan sanoo edes hei. Näin jokaisen läsnäolo tulee näkyväksi. Vielä parempi on, jos jokaisella on hetki aikaa kertoa, mitä kuuluu tai missä hän palaverin alkaessa on. Jos kokous käydään kamerat kiinni, ne olisi kiva avata lopuksi edes yhteisen vilkutuksen ajaksi.
Niina Junttila suosittelee myös epävirallisia purkupalavereja: kokouksen jälkeen on lupa ottaa työkaverin kanssa uusi yhteys ja käydä asioita läpi, niin kuin usein tehdään fyysisten kokousten jälkeen. Etätyöviikkoon pitäisi mahduttaa myös yhteistä aikaa, jolloin tiimi kokoontuu juttelemaan yhdessä ilman virallista agendaa.
– Tärkeää on, että työyhteisössä kaikilta muistetaan kysyä riittävän usein, että mitä sinulle kuuluu. Silloin kukaan ei koe itseään torjutuksi ja täysin unohdetuksi. Esimiehet voisivat varata kalenteristaan myös säännöllisen ajan, jolloin he varmasti ovat tiimin jäsenten tavoitettavissa.
Ostrakismia kokevalle on haaste uskaltaa kohdata heidät, joille hän tuntee olevansa unohdettu tai näkymätön. Hyvän työyhteisön tavoite on, että jokainen tulee varmasti nähdyksi ja kuulluksi.
– Tutkimusten mukaan se lisää hyvinvointia ja terveyttä sekä parantaa yhteistyötä ja työn tuloksia, Niina Junttila sanoo.
Näin torjut ostrakismin etätyössä
- Kysy kaverilta usein, mitä hänelle kuuluu.
- Etäkokouksessa kommentoi työkaverin puheenvuoroa.
- Kysy muiden mielipidettä.
- Kannusta ja kiitä.
- Pitäkää tiimin etäkokouksissa kamerat auki.
- Järjestäkää tiimille nettiaikaa ilman virallista agendaa.
- Pidä huolta, että etäkokouksissa jokainen huomataan edes hetkeksi.
- Puhuttele etäkokouksissa ihmisiä nimellä.
Lue myös:
Sosiaalinen eristäytyminen voi ahdistaa – näin vahvistat resilienssiäsi vaikeina aikoina
Miten parisuhdetta kannattaa hoitaa, kun toista näkee koko ajan? Paripsykoterapeutti antaa 6 tärkeää ohjetta
Etätyöt vaikuttavat myös lemmikkeihin: ”Koirat ja kissat kiintyvät omistajiinsa yhtä vahvasti kuin pieni lapsi huoltajiinsa” – näin lievität lemmikin eroahdistusta