Työstä palautuminen on loman tärkeimpiä tehtäviä. Lomalla kerätään uudelleen arjessa kuluneita voimavaroja, unohdetaan työrooli ja omistaudutaan asioille, ihmisille ja harrastuksille, joille muulloin ei löydy aikaa – eli sanalla sanoen palaudutaan.

Palautuminen on kehon ja mielen elpymistä työn rasituksista. Se ei tarkoita pelkästään lepoa ja sohvalla löhöilyä, vaan myös aktiivista, mukavaa tekemistä. Oleellista on saada ajatukset pois työstä ja rutiineihin vaihtelua.

Loman pituudesta riippumatta tärkeimpiä palautumisen edellytyksiä on hyvä ja riittävä uni.

– Hyvin nukkuminen edistää palautumista ja hyvä palautuminen toisaalta heijastuu uneen ja mielentilaan. Hyvää unta ei oikein voi korvata millään, sanoo tutkija, psykologi Anniina Virtanen Työterveyslaitokselta.

Lue myös: Tunnista stressin oireet ja tasaa kierrokset ennen lomaa

Työstä palautuminen: mistä tunnistaa, että on palautunut?

Hyvä palautuminen on yleisen määrittelyn mukaan mahdollista tunnistaa sitä, että loman jälkeen olo on virkistynyt ja ihminen tuntee olevansa valmis palaamaan töihin.

Määrittely on helppoa, mutta mistä käytännössä tietää olevansa riittävän palautunut?

– Palautunutta tunnetta kuvastaa se, että olo on rento ja virkeä. Loman aikana jaksaa tehdä itseä kiinnostavia asioita ja energiaa riittää muuhunkin kuin lepäilyyn. Ajatus työhön palaamisesta ei tunnu stressaavalta tai vastenmieliseltä, Virtanen avaa hyvän palautumisen merkkejä.

Moni suomalainen on tottunut kesäaikaan sijoittuvaan pidempään lomaan. Jopa kaikki vuoden lomat saatetaan pitää kesällä putkeen.

Kaikki eivät pitkiä vapaita edes kaipaa, vaan pitävät parempana pätkiä loma lyhyemmiksi jaksoiksi pitkin kesää tai vuoden mittaan.

Virtanen muistuttaa, että aina työntekijällä ei ole mahdollisuutta itse päättää, miten lomansa jakaa, vaan hän voi olla myös pakotettu pätkimään lomansa osiin. Heille, joille lyhyt loma on käytännön pakko, psykologi kertoo lohduttavan faktan:

– Tutkimuksissa on ilmennyt, että loman pituudesta riippumatta sen myönteiset vaikutukset kestävät suurin piirtein saman verran. Hyvinvointi palaa lomaa edeltävälle tasolle muutamassa viikossa niin lyhyen kuin pitkänkin loman jälkeen.

Olkoon edessäsi pitkä tai lyhyt loma, poimi tästä asiantuntijan vinkit, kuinka työstä palautuminen ja rentoutuminen onnistuu mahdollisimman ideaalisti!

Työstä palautuminen, kun kyseessä on lyhyt loma: irtiotto rutiineista

Jos mahdollista, lyhyellä lomalla kannattaa vaihtaa maisemaa. Jos kyseessä on esimerkiksi viikon loma, hyvä ajatus voi olla viettää koko viikko tai osa siitä vaikkapa mökillä tai reissussa.

Maisemanvaihdos on tehokas rutiinien rikkoja ja uudet rutiinit tehokkaimpia palautumisen edistäjiä.

– Palautumista tapahtuu, jos tehdään riittävän erilaisia juttuja kuin tavallisessa arjessa. Muutamassa päivässäkin voi hyvin päästä irti työstä ja tasata stressiä, Virtanen huomauttaa.

Palautuminen onnistuu varmemmin, jos ajatukset saa pois arjesta. Lomareissu lähelle tai kauas on tehokas irtiotto työasioista.

Toisaalta lyhyen loman kompastuskivi voi olla se, että loma ympätään liian täyteen tekemistä, jolloin oleilulle ja rentoutumiselle ei jää aikaa. Sopivan tasapainon löytymiseksi kannattaa Virtasen mukaan jättää viikkoon aikatauluttomia hetkiä ja mahdollisuuksia täydelliseen laiskotteluun.

Rutiinien rikkomista voi reissun sijasta olla myös vaikkapa harrastukselle omistautuminen, päiväretkien tekeminen tai aamukahvien nauttiminen torilla tai kahvilassa.

Lyhyen loman etuihin voi kuulua myös se, että seuraava lomapätkä saattaa melko lähellä.

Lue myös Kotiliedestä: Oletko töissä oikealla alalla? Vastaa 15 kysymykseen, ja me suosittelemme urallesi uutta suuntaa

Työstä palautuminen, jos kyseessä on pitkä loma: työasiat kunnolla tauolle

Myös pitkää lomaa aloitteleville asiantuntijalla on sama vinkki kuin pätkälomalaisille: lähde saman tien reissuun. Kun pitkän loman aloittaa maisemanvaihdoksella, irrottautuminen työstä tapahtuu tehokkaasti, eivätkä ensimmäiset päivät kulu työasioita yhä vatvoessa ja lomamoodiin pääsemisessä.

Pitkän loman etuihin toisaalta kuuluu, että ensimmäiset päivät voi ”tuhlata” työasioista irti pääsemiseen, silkkaan lepäämiseen ja jaksamisen tasaamiseen. Senkin jälkeen on runsaasti aikaa tehdä aktiivisemmin asioita ja vaikka reissata.

Loman loppupäästä ajatuksia ei sen sijaan tarvitse siirtää vielä työasioihin, joskaan ei myös huolestua, vaikka mietteet töiden alkamiseen vähän jo karkaisivat.

– Loma on tarkoitettu lomailuun. Varaslähtöä työhön ei ole mikään pakko viimeisinä vapaapäivinä ottaa, vaan mieluummin järjestää siten, että ensimmäiset työpäivät loman jälkeen olisivat huokoisia, jotta on aikaa orientoitua töihin, Virtanen vinkkaa.

Jotta palautuminen onnistuu, kannattaa lomalla kannattaa tehdä asioita, jotka poikkeavat täysin normaalista arjesta.

Pitkä loma voi aiheuttaa jopa stressiä heille, jotka miettivät työpaikalle loman aikana kasautuneita asioita ja valtavaa sähköpostin määrää. Heille Virtasella on oma pieni vinkkinsä:

– Täydellinen työstä irrottautuminen on tärkeää, mutta jos asia kaihertaa jatkuvasti mielessä tai jos on hyvin tavoiteltu ja kiireinen työnkuva, voi itselleen antaa luvan vaikka kerran viikossa käydä vilkaisemassa sähköpostit. Kunhan pitää rajat, eikä joka päivä ja jatkuvasti niitä vilkuile.

Jos työasiat meinaavat pitkällä lomalla muutenkin putkahtaa mieleen, hyvä keino on kirjoittaa huolenaiheet ja ajatukset lapulle. Töiden alkaessa laput voi ottaa esiin ja käydä asiat läpi – ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä huomata, että firma on pyörinyt aivan hyvin myös ilman lomalaisia.

Apukeinoja oman palautumisen pohtimiseen: DRAMMA-malli

Työstä palautuminen on aina yksilöllistä ja hyvän palautumisen saavuttamiseksi on eri ihmisillä erilaisia keinoja. Apukeinoja oman palautumisen pohtimiseen ja työkaluja rentouttavaan, palauttavaan lomaan tarjoaa niin sanottu DRAMMA-malli, eli 6 kohdan listaus psykologisesti palauttavan loman elementeistä.

DRAMMA-lyhenne muodostuu seuraavista asioista: työstä irrottautuminen (detachment), rentoutuminen (relaxation), autonomia eli omaehtoisuus (autonomy), taidon hallinta (mastery), merkityksellisyys (meaning) ja yhteenkuuluvuus (affiliation), ja näin voit soveltaa mallia käytännössä:

1. Työstä irrottautuminen: Tee vapaalla asioita, jotka poikkeavat mahdollisimman paljon omasta työstäsi. Kun keskityt vaikkapa liikuntaan tai luovaan tekemiseen, et ajattele etkä murehdi työasioita.
2. Rentoutuminen: Ota rauhallisesti. Tee jotain sellaista, joka ei vaadi fyysisiä eikä älyllisiä ponnisteluja. Joku rentoutuu lukemalla kirjaa, toinen taas kuuntelemalla musiikkia tai kuljeskelemalla luonnossa.
3. Autonomia eli omaehtoisuus: Työssä on paljon asioita, joihin et pysty vaikuttamaan. Järjestä vapaalla itsellesi edes vähän aikaa, jolloin voit tehdä ihan mitä haluat eikä kukaan vaadi sinulta mitään. Entä pystytkö joskus kieltäytymään esimerkiksi vierailuista, joihin sinulla ei juuri silloin ole voimavaroja?
4. Taidon hallinta: Haasta itsesi hiomaan jotain taitoa – kunhan se ei liity työhön. Voit oppia uutta vaikka käsitöiden, kieltenopiskelun tai liikuntaharrastuksen parissa. Näin saat onnistumisen kokemuksia.
5. Merkityksellisyys: Tee asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä. Esimerkiksi toisten auttaminen voi tehdä vapaa-ajasta merkityksellistä. Tällaiset asiat saattavat vaatia vaivannäköä, mutta ne tukevat hyvinvointiasi.
6. Yhteenkuuluvuus: Panosta hyviin, läheisiin ihmissuhteisiin. Onko ympärilläsi ihmisiä, joiden kanssa saat olla oma itsesi? Sosiaalisissa suhteissa laatu on määrää tärkeämpää.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Kategoriasta Itsetuntemus

Tutkija kertoo, mitä olemme ymmärtäneet väärin palautumisesta – jos palautuminen ei suju, vika ei välttämättä ole sinussa

Siirry lukemaan artikkelia, Tutkija kertoo, mitä olemme ymmärtäneet väärin palautumisesta – jos palautuminen ei suju, vika ei välttämättä ole sinussa

Kategoriasta Horoskoopit

Kuuntele Annan rakkaushoroskoopit kesälle 2022! Millainen rakkauden kesä on luvassa sinulle, entä ystävillesi?

Siirry lukemaan artikkelia, Kuuntele Annan rakkaushoroskoopit kesälle 2022! Millainen rakkauden kesä on luvassa sinulle, entä ystävillesi?

Kategoriasta Terveys

Taltuta stressi rentouttamalla lantionpohjasi – katso fysioterapeutti Piritta Hagmanin ohjeet rentouttavaan hengitysharjoitukseen

Siirry lukemaan artikkelia, Taltuta stressi rentouttamalla lantionpohjasi – katso fysioterapeutti Piritta Hagmanin ohjeet rentouttavaan hengitysharjoitukseen

Tanssinopettaja Helena Ahti-Hallberg, 54, on aina ollut nopea liikkeissään mitä tulee isoihin elämänkäänteisiin. Puoli vuotta ensikohtaamisen jälkeen hän kihlautui nykyisen puolisonsa Eric Hallbergin kanssa, ja häissä hän odotti parin esikoista. Myös työelämässä Helena on lähtenyt rivakasti mukaan kiinnostavilta kuulostaviin hankkeisiin, viimeisimpänä perustajaosakkaaksi yritykseen, joka järjestää heinäkuussa ensimmäiset lavatanssifestivaalit keskellä Helsinkiä.

– Nyt kaikkien tapahtumien järjestäminen on iso riski. Olen stressannut niin, että olen menettänyt yöuneni ajatuskelan jäädessä päälle. Mutta uskon, että ihmiset haluavat tanssimaan ja tapaamaan toisiaan.

Helena työskentelee usein myös viikonloput. Tällä työmäärällä hänen ei tarvitse pihistellä, muttei hän pidä tuhlailustakaan. – Haluan lapsenlapsellenikin opettaa, että tekeminen on elämässä se juttu, ei oleminen tai omistaminen.

Rahankäyttäjänä Helena on harkitseva.

– En tykkää ottaa velkaa, eikä minulla ole edes luottokorttia. Jos näen kaupassa jotain, mitä haluaisin, soitan ja kysyn usein mieheni mielipidettä. Sitten hän kysyy, että no, tarvitsetko sitä?

– Se on paha kysymys, sillä joudun perustelemaan ostoksen itselleni. Aika usein vastaus on, että en tarvitse. Jos olen epävarma, pyydän myyjää varaamaan tuotteen yön yli.

Kilpatanssi pisti miettimään rahankäyttöä jo lapsena

Järkevää taloudenpitoa Helena oppi jo lapsuudenkodissa. Kilpatanssiharrastus oli kallis. Vaikka vanhemmat tukivat, Helena joutui miettimään itsekin ansaintakeinoja. 14-vuotiaasta hän pesi leipälaatikoita viikonloppuisin ja teki kaikki kesät töitä.

– Minulla oli aina säästötavoite. Yleensä se oli matka Englantiin, jossa voisin ottaa tanssitunteja.

– Tein 14-vuotiaana ensimmäisen tanssipuvun koulussa salaa vanhan kankaan jämistä, kun vanhemmat eivät suostuneet ostamaan uutta. Opettaja jäi perjantaisin koulun jälkeen auttamaan.

Ompelutaidosta oli hyötyä, kun Helena muutti lukion jälkeen Lontooseen ja Liverpooliin tekemään uraa kilpatanssijana. Tanssitunnit olivat kalliita, lähes sata puntaa kappale, joten Helena hankki rahaa ompelemalla pukuja tanssistudiolla.

– Lontoon-vuodet olivat taloudellisesti tiukinta aikaa elämässäni. Samalla ne olivat hyvä rahankäytön oppikoulu. Monesti jouduin valitsemaan, syönkö vai menenkö tanssitunnille. Usein valitsin jälkimmäisen.

Helena haaveilee lomakodista Espanjassa.

Helena osti miehensä kanssa ensimmäisen yhteisen asunnon, kun hän palasi Englannista.

– Vaikka Englannissa ei ollut rahaa mihinkään, vanhemmat vaativat, että laitan joka kuukausi edes pienen summan asuntosäästötilille. He halusivat, että minulla olisi pesämuna asuntoa varten, kun kilpaurani päättyisi.

Sittemmin Helena on luonut vanhuudenturvaa sijoittamalla asuntoihin.

– Nyt säästän, jotta jossakin vaiheessa olisi mahdollista ostaa seuraava sijoitusasunto. Investoin asioihin, joiden arvo säilyy. Minulla on vain kerran ollut uusi auto, sillä sellainen ei ole taloudellisesti järkevä hankinta.

”Tämä on minulle oman hyvinvoinnin vuosi”

Pariskunnan lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Nyt Helenalla on aiempaa enemmän aikaa satsata itseensä. Kerran kuussa hän varaa keskelle viikkoa vapaapäivän, jolloin hän käy kynsihuollossa ja kampaajalla.

– Tämä on ollut minulle oman hyvinvoinnin vuosi. Olen käynyt nyt säännöllisesti hiuspohjan mikroneulauksessa, mikä on ollut tärkeä investointi minulle.

Mikroneulaus vilkastuttaa päänahan verenkiertoa ja aktivoi hiustuppia. Helenan hiukset ovat kärsineet tanssiuran aikana runsaasta hiuslakan käytöstä.

Helena hankki Oura-sormuksen.

– Syön kaikki mahdolliset vitamiinit joka päivä. Pakkaan ne valmiiksi pieniin pusseihin ja nappaan aina yhden pussin mukaani, kun lähden opettamaan.

Vaikka pihistellä Helenan ei tarvitse, säästäväisyys näkyy hänen isossa vaatekaapissaan. Helena ei heitä ikinä vaatteita pois, vaan tuunaa niistä uusia aarteita.

– Sellainen asia on usein merkityksellisempi, jonka eteen on tehnyt töitä. Kun vaatteeseen on käyttänyt aikaa, sen arvo nousee omissa silmissä.

Kauppakäynnit ja laskujen maksut hoitaa puoliso.

– Hän on meistä vielä taloudellisempi kuin minä. Meillä on vain yksi luottokortti, jolla voimme varata matkat ja muut hankinnat verkosta. Meillä on aina ollut yhteiset ansaitut rahat. Tämä toimii meillä hyvin; emme ole koskaan riidelleet rahasta.

Lue myös: Anne Kukkohovi ja tiukka taloustilanne: ”Toivon, että minut olisi lapsena opetettu käyttämään rahaa”

Lue myös:

Kategoriasta Julkkikset

Salamarakastuminen ja pikahäät johtivat hyvään liittoon – Helena Ahti-Hallberg: ”Nykyään monet harkitsevat avioitumista loputtomiin, mutta kun lähtee suhteeseen täysillä, se kasvaa ja kehittyy”

Siirry lukemaan artikkelia, Salamarakastuminen ja pikahäät johtivat hyvään liittoon – Helena Ahti-Hallberg: ”Nykyään monet harkitsevat avioitumista loputtomiin, mutta kun lähtee suhteeseen täysillä, se kasvaa ja kehittyy”

Kategoriasta Julkkikset

Sami Sykkö on ylellinen mutta vastuullinen kuluttaja – pankista 15-vuotiaana saatu neuvo sai tekemään sijoituspäätöksen, joka osoittautui elämän tärkeimmäksi

Siirry lukemaan artikkelia, Sami Sykkö on ylellinen mutta vastuullinen kuluttaja – pankista 15-vuotiaana saatu neuvo sai tekemään sijoituspäätöksen, joka osoittautui elämän tärkeimmäksi

Kategoriasta Julkkikset

Antonio Flores havahtui tuhlailuunsa, Pekka Haavisto rohkaisi sijoittajaksi – ”Meille on selvää, että kumpikin hoitaa omat raha-asiansa”

Siirry lukemaan artikkelia, Antonio Flores havahtui tuhlailuunsa, Pekka Haavisto rohkaisi sijoittajaksi – ”Meille on selvää, että kumpikin hoitaa omat raha-asiansa”

Toimittaja Anna Perho, 52, muistaa aina hetken, jolloin hän seisoi maksuautomaatilla pankin tuulikaapissa kädessään pino laskuja ja itki. Hän oli saanut vasta osan maksettua, mutta palkka oli huvennut ja tili oli taas tyhjä.

– Olin ostanut elintarvikekioskin laskeskeltuani, että tienaisin sillä hyvin. Silloin reilut 25 vuotta sitten kioskin pyörittämisessä oli vielä paperilla jotain järkeä, sillä elettiin aikaa ennen kauppojen aukioloaikojen vapauttamista.

Anna oli ostanut aiemmin lainarahalla pienen kustantamon, joka julkaisi hevosalan lehteä ja tuotti kirjaprojekteja. Yrittäjällä ei ollut aikaa pyörittää kioskia, joten hän joutui palkkaamaan apukäsiä. Vaatimaton kassavirta valui työntekijöiden palkkoihin.

– Yritin sinnitellä eteenpäin, vaikka posti toi laskuja jatkuvalla syötöllä. Lopulta jätin kirjekuoret avaamatta ja olin hilkulla menettää luottotietoni. Tunsin itseni yksinäiseksi, koska en kehdannut kertoa rahapulastani. Kun tilanne helpotti, kerroin läheisilleni.

Seura.fi: ”Elämäni on mennyt pilalle näistä veloista” – Jaanan, 38, ohella ulosotossa on noin 550 000 velallista ja luottotiedot puuttuvat lähes 400 000 suomalaiselta

”Sain maistiaisen siitä, millaista on, kun raha-asiat ovat solmussa”

Kioskitoiminta kaatui omaan mahdottomuuteensa. Anna sai lopulta velat kuitattua myymällä autonsa. Turvatakseen selustansa hän aloitti rahasto- ja osakesäästämisen.

– Sain maistiaisen siitä, millaista on, kun raha-asiat ovat solmussa. Sitä opetusta en unohda koskaan. Säästöt tuovat minulle hallinnantunteen, mielenrauhaa ja vapautta. Toivon, että olisin aloittanut säästämisen jo aikaisemmin. Toivon, että tarinani kuultuaan mahdollisimman monet aloittaisivat säästämisen. Säästösumman ei tarvitse olla suuri, omani oli nykyrahassa 20 euroa kuussa. Pienikin puskuri antaa liikkumavaraa.

Anna remontoi vanhaa puutaloa.

Annan säästöt kuluvat juuri nyt remonttihankkeeseen. Anna ja hänen miehensä ovat kaksi viime vuotta kunnostaneet Ypäjällä sijaitsevaa vanhaa puutaloa.

– Olen pienestä asti rakastanut vanhoja rakennuksia ja viettänyt lapsuutenikin sellaisessa. Puutalo oli ajautunut veljeni perheelle, ja ostin sen heiltä lyhyen harkinnan jälkeen. Mieheni ei tajunnut idean nerokkuutta yhtä nopeasti kuin minä. Myös vanhempi poikani kehotti minua miettimään vielä.

”Moni on kysynyt, mitä teemme, jos rahat loppuvat kesken.”

Perheen koti on vielä toistaiseksi Helsingissä. Annalla on kuitenkin jo suunnitelmia talon varalle.

– Emme aio ainakaan vielä muuttaa maalle. Minulla on talon suhteen kaikenlaisia yrittämisfantasioita pop-up pizzeriasta valmennus- ja retriittikeskukseen.

Talo ei vielä tuota mitään, ja remonttiin palanut rahasumma painaa ajoittain.

– Tässä remontin vaiheessa rahanmeno on kuitenkin välttämätöntä, joten itkeminen on turhaa. Remontoimme paikkaa siten, että se kestää seuraavatkin sata vuotta, enkä halua jarrutella sisustusideoissa tai tehdä mitään hutaisten. Moni on kysynyt, mitä teemme, jos rahat loppuvat kesken remontin tai emme viihdykään maalla. Sitten keksimme jotain muuta. Materiasta pitää olla valmis luopumaan.

Lue myös: Anna Perhon kolumni: Turhien tavaroiden säilyttäminen on itsepetosta – miksi niistä luopuminen on niin vaikeaa?

Vaatteet ja huonekalut Anna hankkii käytettyinä.

”Äiti laittaa taas talouspaperikeittoa”

Säästettyään ensin Anna sallii itselleen ajoittaisen tuhlailun.

– Ajattelen varmasti liian helposti, että pitäähän täällä elääkin. Teen paljon töitä ja oikeutan siksi itselleni turhien tuoksukynttilöiden ostamisen. Haluaisin kuitenkin olla rahankäytössäni tarkempi, sillä kärsin kulutusahdistuksesta.

Anna ostaa käytettynä kaiken minkä pystyy: vaatteet ja huonekalut. Viimeisin parin euron löytö olivat pellavaiset kirjaillut keittiöpyyhkeet, jotka toivottavasti roikkuvat jonakin päivänä puutalon keittiössä. Ruokahävikkiä Anna yrittää vähentää välttämällä turhan ruoan ostamista.

– Olen omaksunut tavan mummiltani, joka pilkkoi porkkanan naatitkin käyttöön. Meillä on perheessä vitsi, että äiti laittaa taas talouspaperikeittoa, kun valmistan jääkaapin tähteistä jämäruokia.

Anna ostaa ruoat verkkokaupasta.

Taksimatkoihin ja kauneudenhoitoon Anna myöntää tuhlaavansa liikaa.

– Käyn kampaajalla usein ottaen huomioon, miten vähän hiuksia minulla on. Lisäksi käyn kasvohoidoissa, kynsihuollossa, pelaamassa padelia ja nostamassa painoja personal trainerin opastuksella. Kallein kasvovoiteeni maksaa yli sata euroa ja pöniköitä riittää. Tiedän, että tämä on etuoikeutettua, mutta niin kauan kuin minulla on mahdollisuus, miksen satsaisi itseeni ja hyvinvointiini.

Yhtä piirrettä tyttärensä kulutustottumuksissa on Annan äiti tosin hämmästellyt.

– Minulla on käynyt siivooja yli 20 vuoden ajan, vaikka tuloni ovat olleet aiemmin merkittävästi pienemmät. Äiti jaksaa silti edelleen sinnikkäästi ehdottaa, että voisin siivota itse. Olen todella huono siivoamaan. Mitä järkeä siinä olisi, että yrittäisin henkihieverissä tehdä kaiken itse ja vieläpä huonosti?

Anna Perho ja hänen miehensä remontoivat vanhaa taloa Ypäjällä. – Mieheni ei tajunnut idean nerokkuutta yhtä nopeasti kuin minä.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Kategoriasta Julkkikset

Anna Perho potee yhä huijarisyndroomaa valmentajan työssään: ”Kehitin itselleni laulavan missin oireyhtymän”

Siirry lukemaan artikkelia, Anna Perho potee yhä huijarisyndroomaa valmentajan työssään: ”Kehitin itselleni laulavan missin oireyhtymän”

Kategoriasta Julkkikset

Häihin käytetty raha hirvittää yhä Ernest Lawsonia: ”Halusimme tarjota vieraillemme unohtumattoman päivän”

Siirry lukemaan artikkelia, Häihin käytetty raha hirvittää yhä Ernest Lawsonia: ”Halusimme tarjota vieraillemme unohtumattoman päivän”

Kategoriasta Julkkikset

Anne Kukkohovi ja tiukka taloustilanne: ”Toivon, että minut olisi lapsena opetettu käyttämään rahaa”

Siirry lukemaan artikkelia, Anne Kukkohovi ja tiukka taloustilanne: ”Toivon, että minut olisi lapsena opetettu käyttämään rahaa”

Perille johtaa kaunis lehmuskuja. Vanhan vankilarakennuksen puomin kohdalta tie kaartaa vasempaan. Uudet vankilarakennukset seisovat paikoillaan virtaviivaisina ja tehokkaan näköisinä. Vanhoissa, tyhjilleen jääneissä, on kiehtovaa tenhoa.

Ympärillä levittäytyvät pellot ja vehreä luonto. Linnut livertävät. On idyllistä.

Ninni Pahkala soittaa porttipuhelimella vartijoille. Portin avauduttua hän kävelee vankilan palvelukeskukseen ja vaihtaa pukuhuoneessa päälleen työvaatteet – siniset housut ja valkoisen paidan. Housunlahkeet hän työntää sukkien sisään, sillä ne ovat hänelle muuten liian pitkät.

Ninni ja Mia ryhtyvät jakamaan korvaushoitolääkkeitä.

Kello seitsemältä alkaa sairaanhoitajien vastaanotto. Korvaushoidossa olevat vangit odottavat jo käytävällä Ninniä ja hänen kollegaansa Mia Kesälää.

Ninni ja Mia ryhtyvät jakamaan korvaushoitolääkkeitä nesteinä, injektioina ja kielen alle laitettavina liuskoina. Uusi päivä Keravan vankilassa on alkanut.

Ninni Pahkala on 31-vuotias ja työskennellyt vankilassa sairaanhoitajana jo neljä vuotta. Koko uransa ajan.

Pienikokoisesta, 157-senttisestä Ninnistä huokuu tiukkaa asennetta. Tulee tunne, että tuolle mimmille ei kannata ryppyillä. ”Rohkea, eteenpäin pyrkivä sairaanhoitaja, joka kulkee jalat maassa olematta kyyninen”, kuvailee Ninniä entinen työkaveri.

Lapsena Ninni katseli sairaalasarjoja ja haaveili hoitajan ammatista. Hän ei kuitenkaan ensiyrittämällä päässyt sairaanhoitajaopintoihin, joten hän opiskeli tradenomiksi vaikka tiesi, ettei hänestä olisi konttorissa istujaksi.

Toisella yrittämällä haku sairaanhoitajaksi tärppäsi.

Eräs Ninnin opiskelukavereista oli tehnyt harjoittelun psykiatrisessa vankisairaalassa. Ninni höristi korviaan siitä kuullessaan.

– Se kiinnosti, koska en ollut edes tiennyt, että sairaanhoitaja voisi työskennellä vankilassa. Olin lisäksi ajatellut, että suuntautuisin psykiatriaan, joten psykiatrinen vankisairaala kuulosti mielenkiintoiselta.

Lopulta Ninni suoritti kaikki syventävien opintojen harjoittelut vankilassa. Valmistuttuaan hän jäi Vantaan vankilaan tekemään hoitajan sijaisuutta. Keravalle hän tuli töihin syksyllä 2020, kun uusi talo oli juuri otettu käyttöön.

Ninnin työpaikalla Keravan avovankilassa on 136 paikkaa, ja se on tällä hetkellä melkein täynnä.

Keravan vankila on vapauteen valmentava avovankila, Suomen suurin sellainen. Vangit tulevat tänne joko suoraan siviilistä suorittamaan vankeusrangaistusta tai sitten he siirtyvät Keravalle vankeustuomionsa loppupäässä. Soveltuvuus avovankilaan arvioi­daan yksilöllisesti.

Vankien punttisalikrempat

Moni avovankilan vanki opiskelee tai käy töissä vankilassa tai vankilan ulkopuolella työtoiminnassa. Vangit muun muassa kunnostavat Helsingin kaupungin puistokalusteita ja tekevät polttopuita luontokohteissa.

Osa vangeista käy myös siviilipuolen töissä.

Työn monipuolisuus on yllättänyt Ninnin positiivisesti.

– Me hoidamme ihan kaikkea. On paljon somaattisia vaivoja, mutta myös psykiatri­sia sairauksia, esimerkiksi masennusta tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Se, että moni on ehtinyt olla vankeudessa jo pidempään, näkyy sairaanhoitajan vastaanotolla.

– Vantaan vankilassa, joka on tutkintavankila, hoidetaan paljon vieroitusoireita ja ahdistusta, sillä vankilaan joutuminen on aina kriisi. Täällä avovankilassa vankien tilanne on monesti jo vakautunut, ja hoidamme ihan tavallisia perussairauksia, kuten diabetesta ja korkeaa verenpainetta.

Vangeilla on paljon myös tuki- ja liikuntaelinkremppoja, jotka ovat usein peräisin työstä tai kuntosalilta. Hoitajat tutkivat ja lääkitsevät sekä tekevät pieniä hoitotoimenpiteitä kuten korvahuuhteluja ja tikkien poistoja.

Hoitajat toimivat myös ”työterveyshoitajina” ja kirjoittavat vangeille tarvittaessa sairauslomaa.

Ninni on työskennellyt vankilassa neljä vuotta, koko sairaanhoitajan uransa ajan.

Keravan vankilassa sairaanhoitajan työ on hyvin itsenäistä, sillä lääkärin vastaanotto on vain kerran tai kahdesti viikossa. Vankilalääkärinä toimii somesta tuttu Atte Virolainen, joka ponnisti yläkouluaikaisesta häiriköstä lääkäriksi.

Kun Atte ei ole paikalla, hoitajat pohtivat itse hoitopulmia, konsultoivat lääkäriä puhelimitse tai, jos tapaus on kiireinen, lähettävät potilaan päivystykseen.

”Saamme hetkessä tuvan täyteen vartijoita, jos tarve vaatii.”

Eikö sua pelota? Tämä on yleensä se ensimmäinen reaktio, kun ihmiset kuulevat Ninnin työpaikasta. Ninni vakuuttaa, että vankilaa turvallisempaa työpaikkaa ei olekaan.

– Me saamme hetkessä tuvan täyteen vartijoita, jos tarve vaatii. Lisäksi meidän potilaamme tulevat aina vastaanotolle selvin päin ja aika hyvin tiedämme myös sen, millainen tapaus ovesta astuu sisään. Ajattelen, että täällä turvallisuus on paljon paremmalla tolalla kuin siviiliterveysasemalla.

Ninni ei ole koskaan pelännyt työssään. Joskus pitää kuitenkin ennakoida, ja silloin hän varmistaa, että vartijat tietävät, kenet hän tapaa.

Jos Ninnille tulee tarvetta mennä potilaan luokse vankiselliin, hän ottaa vartijan mukaan.

Jos Ninnin elämästä kysytään, hän sivuuttaa kysymyksen

Hoitajaa voidaan tarvita osastolla vaikkapa, jos vanki on koronan takia karanteenissa tai jos hänen selkänsä on niin jumissa, ettei hän pääse liikkumaan. Vankilaympäristössä työskentelevältä vaaditaan ennakkoluulottomuutta, tilannetajua ja hyviä vuorovaikutustaitoja.

Päinvastoin kuin herkästi kuvittelisi, vangit eivät ole hankalia potilaita vaan Ninnin mukaan kivoja hoidettavia.

– He ovat kiitollisia siitä hoidosta ja avusta, jota saavat. Osalla on hyvinkin ikäviä kokemuksia siviilipuolen terveydenhuollosta.

Toki vangit ovat joskus myös tyytymättömiä siihen, että hoito ei ole samanlaista, mihin he ovat tottuneet siviilissä. Vankilassa ei esimerkiksi pääsääntöisesti määrätä vahvoja kipu- tai rauhoittavia lääkkeitä, jotka voivat aiheut­taa riippuvuutta.

Vankien tuomiot eivät Ninniä kiinnosta.

Avovankilassa on hyvin monenlaisista rikoksista tuomittuja. Skaala on laaja: toisessa päässä voi olla rattijuoppoustuomiota suoraan siviilistä suorittamaan tullut, toisessa päässä elinkautisvanki, joka on päässyt avovankilaan tuomionsa loppupuolella.

Hyvin moni on ajautunut rikoksen tielle päihderiippuvuuden takia. Bentsodiatsepiinit, amfetamiini ja Subutex ovat ne tavallisimmat.

Ninni ei tiedä vankien tuomioita, eivätkä ne häntä kiinnosta. Tuomiolla on hyvin harvoin merkitystä hoidon kannalta.

– Meille he eivät ole vankeja, vaan me kohtaamme heidät yksilöinä, tavallisina ihmisinä, potilaina.

Moni vanki kertoo rikoksestaan ja muutenkin itsestään ja elämästään sairaanhoitajan vastaanotolla. Mutta jos vanki kysyy Ninniltä vaikkapa hänen asuinpaikkaansa tai sitä, onko hänellä perhettä, Ninni sivuuttaa kysymyksen.

– Mitä vähemmän vangit tietävät meistä, sitä parempi. Vankilan henkilökunta voi joutua esimerkiksi kiristyksen kohteeksi. Toki uhka koskee enemmän vartijoita ja ohjaajia kuin terveydenhuollon työntekijöitä.

”Kaikki vankilassa työskentelevät ovat tulleet huijatuiksi”

Hoitajana Ninni tasapainoilee sen välillä, että hänen tehtävänsä on auttaa potilaita, mutta samalla hänen pitää olla varuillaan.

– Tietty epäluuloisuus tässä ympäristössä on paikallaan. Liian sinisilmäinen ei saa olla.

Osa vangeista huijaa tai liioittelee oireitaan. Hoitajan hälytyskellot alkavat soida, jos joku tulee jatkuvasti saman vaivan kanssa vastaanotolle ja toiveena on aina tietty kipulääke.

Niinkin voi käydä, että hoitaja menee lankaan. Joku saattaa istua vastaanotolla todella tuskaisena kipeää olkapäätä valittaen ja saa kipulääkettä. Myöhemmin samana päivänä Ninni näkee hänet nostelemassa painoja ulkosalilla.

– Uskon, että kaikki vankilassa työskentelevät ovat joskus tulleet huijatuiksi. Kyllähän se harmittaa, mutta niistä pitää yrittää ottaa opiksi.

Ninni Pahkala viihtyy sairaanhoitajana Keravan vankilassa. Työkaverit ovat kivoja ja työ itsenäistä ja riittävän haastavaa.

Ninnin työhuone on pieni, piirun verran pienempi kuin vankiselli. Sinne mahtuu kuitenkin kaikki tarpeellinen sairaanhoitajan vastaanottoa varten.

Ilmoitustaululla on lappu, joka muistuttaa vankiterveydenhuollon arvoista: ihmisen kunnioit­taminen, oikeudenmukaisuus, oikeus hyvään hoitoon. Ikkunaa koristaa kartongista ja silkkipaperista askarreltu sydän.

Potilassuojan takia Ninni ei voi kertoa esimerkkejä kohtaamisista, jotka ovat erityisesti jääneet hänen mieleensä. Hän kuitenkin sanoo, että nuorten vankien kohtalo koskettaa aina.

– Sitä toivoisi, että he vielä…, hän aloittaa ja jää hetkeksi miettimään.

– Siis on ollut sellaisia, joista näkee, että he eivät ole vielä valmiita muuttamaan elämäntyyliään. Mutta sitten on niitä, jotka tuovat esiin sen, että vankeus on ollut herättävä kokemus. Nuorilla olisi vielä hyvät mahdollisuudet korjata elämänsä suunta.

Ninni on huolissaan nuorten tekemistä vakavista rikoksista ja nuorten vankien suuresta määrästä. Taustalla on lastensuojelun ongelmia mutta myös laajempaa syrjäytymiskehitystä ja pahoinvointia.

Keravalla on vankeja juuri 18 vuotta täyttäneistä eläkeikäisiin. Suurin osa heistä on 30–50-vuotiaita.

”Toivottavasti ei nähdä enää näissä merkeissä”

Sanotaan, että avovankilassa muurit ovat jokaisen korvien välissä, sillä oikeita muureja ei vankilan ympärillä ole. Täällä rakennetaan vahvasti yhteyksiä siviiliin jo vankeusaikana. Vankilan ulkopuolella vankeja seurataan nilkkapannan avulla. Vapautumisen lähestyessä vangit saavat ohjaajilta tukea muun muassa asumisen ja toimeentulon järjestämiseen.

Ninni tukee vapautuvan vangin elämää varmistamalla jatkohoidon. Useimmiten kyse on jatkohoidosta päihde- tai mielenterveyspuolella.

– Me sovimme vangin puolesta ensimmäiset käynnit esimerkiksi päihdeklinikalle korvaushoitoon. Voi olla myös tapauksia, joita ei ole meillä ehditty hoitaa loppuun, esimerkiksi adhd-tutkimukset tai C-hepatiitin hoito. Jos asioiden sopiminen jää vangin omille harteille, se saattaa jäädä tekemättä.

Vaikka Ninni on työskennellyt Keravalla vasta runsaat puolitoista vuotta, hän on ehtinyt nähdä jo senkin, että sama ihminen palaa telkien taakse.

– Lähtijöille toivotan hyvää jatkoa ja sanon, että toivottavasti ei nähdä enää näissä merkeissä. Tietysti toivon, että jokainen pysyisi rikoksettomalla ja päihteettömällä tiellä.

Kun työpäivä päättyy kello kolme iltapäivällä, Ninni vaihtaa vaatteet ja jättää hoitajan roolin vankilan aitojen sisäpuolelle. Jalkapallotreenit mimmiporukassa nollaavat tehokkaasti pään. Kentällä tiedetään, että Ninnillä on tiukka vasuri. Pelaa hän sitten puolustajana tai hyökkääjänä, pallo lentää kovaa ja kauas.

Työpäivän jälkeen Ninni nollaa ajatuksensa mimmiporukan jalkapallotreeneissä.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Kategoriasta Ihmissuhteet

Lääkärin lausunnossa Mertsi Ärling oli ”erittäin heikkolahjainen romanipoika” – yhä hän ihmettelee, kuinka hänestä tuli korkeakoulun mies lasiseinäisessä työhuoneessa

Siirry lukemaan artikkelia, Lääkärin lausunnossa Mertsi Ärling oli ”erittäin heikkolahjainen romanipoika” – yhä hän ihmettelee, kuinka hänestä tuli korkeakoulun mies lasiseinäisessä työhuoneessa

Kategoriasta Ihmiset

Ursula Vala kohtaa kuoleman joka päivä: ”Ajattelen olevani vainajan kanssakulkija”

Siirry lukemaan artikkelia, Ursula Vala kohtaa kuoleman joka päivä: ”Ajattelen olevani vainajan kanssakulkija”

Kategoriasta Ihmiset ja suhteet

”Mitään rikosta ei tapahtunut, lapsihan oli isänsä kanssa” – Kun tytär oli parivuotias, Tiina Raudaskosken mies lähti ja vei hänet mukanaan

Siirry lukemaan artikkelia, ”Mitään rikosta ei tapahtunut, lapsihan oli isänsä kanssa” – Kun tytär oli parivuotias, Tiina Raudaskosken mies lähti ja vei hänet mukanaan

Vuokrarahat menevät aina toisen taskuun ja omistusasunnon ylläpitäminen maksaa.

Itsestäänselvyyksiä, mutta oletko miettinyt, että vuokrasopimuksen sisältö on aina neuvoteltavissa ja omistusasunto on Suomessa potentiaalisin vaihtoehto kasvattaa omaa varallisuutta – vaikka et siinä itse asuisikaan?

Kysyimme kiinteistönvälitysketju Remaxin toimitusjohtaja ja Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton hallituksen varapuheenjohtaja Pasi Aallolta vinkkejä, mitä seikkoja hän pohtisi kotia etsiessä.

Myyjän markkinat jylläävät

Tällä haavaa omistusasuntojen myyntihinnat ovat korkealla, ja tämä on yksi syy siihen, miksi vuokra-asumisen suosio on viime aikoina noussut.

Markkinatilanteen voi hyödyntää myymällä oman asunnon ja menemällä vuokralle tarkkailemaan, mihin suuntaan tilanne jatkossa kehittyy.

Vuokra-asuntoa etsivällä on nykytilanteessa valinnanvaraa.

Vuokra-asunto ei ole automaattisesti läävä

Omaa asuntoa vuokralle laitettaessa on syytä huomioida, että asunto on hyvässä kunnossa. Vielä muutamia vuosia sitten vuokra-asuntoja oli paljon vähemmän tarjolla ja siksi ne olivat kunnoltaan ja sijainniltaan keskimäärin huonompia kuin nyt.

Vuokra-asuntojen välinen kilpailu on kovaa.

Vuokra-asuntoja on tämänhetkisessä tilanteessa paljon, joten niiden välinen kilpailu on kovaa. Asunnon on oltava siisti ja hyvällä sijainnilla saadakseen vuokralaisen kiinnostumaan kohteesta ja pysymään siinä.

Asetelma tekee vuokra- ja omistusasumistarjonnan tasapuolisemmaksi.

Sijainnilla on paljon merkitystä

Joillakin alueilla, esimerkiksi Helsingin keskustassa vuokralla asumisen kustannukset ovat edullisempia kuin asunnon omistaminen, sillä asuntojen arvot, vastikkeet ja lainanlyhennykset ovat korkeita.

Edullisilla alueilla tilanne on päinvastainen – asunnon saa ostettua suhteessa paljon edullisemmin kuin siitä kertyvät vuokrakustannukset ovat.

Vuokra-asunnosta pääsee nopeasti eroon

Vuokralla asuminen sopii erityisesti muuttuvaan elämäntilanteeseen, sillä vuokra-asunnosta voi muuttaa pois nopeallakin aikataululla, mutta omistusasuntoa saattaa joutua myymään kauan, erityisesti jos sen haluaa myydä hyvään hintaan.

Usein vuokrasopimuksissa sanotaan, että vuokralaisen on asuttava asunnossa vähintään vuoden, jotta hän voi saada vuokratakuut takaisin itselleen. Tämä ei kuitenkaan ole mikään lakiin kirjattu pakko, vaan neuvoteltavissa oleva asia vuokranantajan kanssa.

Usein monenlaiset ratkaisut ovat sovittavissa, kun asioista keskustellaan hyvissä ajoin.

Asuntolainojen viitekorot kiipeävät jo.

Asuntolainojen korot saattavat tulevaisuudessa nousta

Asuntolainat ovat pitkään olleet edullisia, mutta tulevaisuudessa korot ja muut kulut tulevat todennäköisesti nousemaan. Tässä tilanteessa vuokra-asumisesta tulee monessa tilanteessa entistä järkevämpää ja edullisempaa.

Lainaako lainan päälle?

Mielitkö kerryttää varallisuuttasi asuntosijoittamisella? Silloin vuokralla asuminen on hyvä vaihtoehto, sillä jos sinulla on jo paljon omaa asuntolainaa maksettavanasi, et välttämättä saa sijoitusasuntolainaa, ja aikeet tyssäävät alkuunsa.

Asunto kannattaa omistaa, vaikka et siinä asuisikaan

Omaa asumista puntaroidessa suurin miettimisen aihe on se, haluaako helppoutta vai kerryttää varallisuutta. Jos päätyy jälkimmäiseen ratkaisuun, asunnon ostaminen on järkevää – Suomessa suuri varallisuus on nimenomaan asunnoissa.

Sillä, asutko ostamassasi asunnossa itse vai vuokraatko sitä eteenpäin, ei ole varallisuuden kasvun kannalta merkitystä.

Vältä jämähtäminen

Me suomalaiset olemme usein tottuneet ajatukseen omakotitalosta, jossa asutaan koko elämä. Tästä ajatuksesta on hyvä pyrkiä eroon ja kokeilla vaihtelevasti kumpaakin asumismuotoa.

Jos elämä omakotitalossa alkaakin kyllästyttää, voi myymisen sijaista asunnon laittaa vuokralle ja mennä itse vuokralle kaupunkiasuntoon. Monipuolinen ajattelu asumisasioissa mahdollistaa enemmän erilaisia elämänkokemuksia.

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Kategoriasta Julkkikset

Vuokralla ja avoliitossa vuosikymmeniä elänyt Baba Lybeck: ”Olemme käyttäneet hirveästi rahaa polkupyöriin, urheilumatkoihin ja nautinnolliseen elämään”

Siirry lukemaan artikkelia, Vuokralla ja avoliitossa vuosikymmeniä elänyt Baba Lybeck: ”Olemme käyttäneet hirveästi rahaa polkupyöriin, urheilumatkoihin ja nautinnolliseen elämään”

Kategoriasta Julkkikset

Sari Havas osti puolisonsa kanssa pelottavan näköisen kodin: ”Vain Riston mielikuvitus riitti näkemään potentiaalin”

Siirry lukemaan artikkelia, Sari Havas osti puolisonsa kanssa pelottavan näköisen kodin: ”Vain Riston mielikuvitus riitti näkemään potentiaalin”

Kategoriasta Koti ja sisustus

Moni kodinostaja tekee onnelliset asuntokaupat, mutta on jo salavihkaa jäänyt odottamattomaan koukkuun: ”Aina löytyy parempia”

Siirry lukemaan artikkelia, Moni kodinostaja tekee onnelliset asuntokaupat, mutta on jo salavihkaa jäänyt odottamattomaan koukkuun: ”Aina löytyy parempia”

”Olimme sopineet puolisoni kanssa, mitkä laskut kummankin vastuulla oli maksaa joka kuukausi, kunnes eräänä päivänä kotoamme katkaistiin sähköt. Vasta silloin selvisi, että puolisoni ei ollut huolehtinut omasta osuudestaan perheen laskuista.

Samalla selvisi, että hän oli jättänyt maksamatta myös jo pitkältä ajalta asunnon lainanlyhennykset ja pimittänyt minulta pankin yhteydenotot. Meiltä lähtisi koti alta.”

Tämä on tyypillinen tarina taloudellisesta väkivallasta, käy ilmi sosiaalityöntekijä ja psykoterapeutti Tiina Pollarin uudesta kirjasta Raha ja rakkaus – Taloudellinen väkivalta parisuhteessa. Pollari kiinnostui aiheesta aikoinaan työnsä kautta ja alkoi lukea tutkimuksia. Kirjaansa varten hän haastatteli yhdeksää naista, joille taloudellinen väkivalta kävi parisuhteessa tutuksi.

– Yhteistä tarinoissa oli se, että tieto taloudellisesta salaamisesta tai hyväksikäytöstä tuli naisille täytenä yllätyksenä.

– Paljastumisen jälkeen heille tuli henkinen kriisi ja sokki mutta myös konkreettinen kriisi: miten selviämme, mihin muutamme? Moni koki, että elämästä lähti pohja pois kaikelta, Pollari kuvailee.

Taloudellinen väkivalta näkyy myös lasten menoissa

Taloudelliseksi väkivallaksi kutsutaan tekoja, joiden tarkoituksena on haitata tai vahingoittaa toista taloudellisesti tai hyötyä hänestä rahallisesti. Tilastot osoittavat, että enemmistö uhreista on naisia. Turvakotipalveluiden mukaan vuonna 2020 taloudellista väkivaltaa koki 913 naista ja 72 miestä.

Tutkimustiedon valossa tiedetään myös, että ilmiö esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa. Seuraukset voivat Pollarin mukaan olla mittavat. Hyvin toimeentuleva ihminen, jolla on ollut osuus omistusasunnosta, voi päätyä esimerkiksi köyhyyteen ja menettää luottotietonsa.

”Jos rahasta tulee vallankäytön väline, kyse on väkivallasta.”

– Rahankäyttö on kaikilla pareilla yleinen riidan aihe. Puolisoilla voi olla eri näkemyksiä ja toiveita rahasta. Heillä voi olla jopa pysyvästi eri mielipide siitä, miten rahaa tulisi käyttää, ja se on ihan ok. Mutta jos rahasta tulee vallankäytön väline, kyse on väkivallasta.

Kierre lähtee usein liikkeelle niin salakavalasti, että uhri voi sokeutua sille, millaiseksi vuorovaikutus rahakysymyksissä menee.

Pollarin haastattelemat naiset kertoivat, että uusi normaali syntyi heille niin vaivihkaa, etteivät he huomanneet perheensä rahankäytön tavoissa mitään outoa, ennen kuin tilanne oli jo paha ja velkaantuminen tosiasia.

Uusi normaali voi olla esimerkiksi se, että vain toinen puolisoista kantaa vastuuta yhteisistä menoista, esimerkiksi maksaa yksin lasten menot. Samaan aikaan vallankäyttäjä säästää salaa omissa nimissään rahaa tai kerryttää omaa varallisuuttaan.

Taloudellinen väkivalta voi näkyä niinkin, että toinen vaatii pienituloisempaa puolisoaan yltämään samaan elintasoon kuin mikä hänellä itsellään on ja manipuloi puolisonsa velkaantumaan.

Perheen sisällä voi olla myös kaksi eri elintasoa. Pollari on nähnyt esimerkiksi tilanteen, jossa isä eleli leveästi ja matkusteli, kun samaan aikaan äiti ja lapset kamppailivat köyhyysrajalla ja yrittivät selvitä äidin pienellä palkalla.

Taloudellisen väkivallan riskitekijöiksi Pollari nimeää erilaiset riippuvuudet sekä tilanteen, jossa puolisoilla on eri tulotasot, esimerkiksi toinen opiskelee tai hoitaa kotona lapsia. Ennaltaehkäisevää olisikin se, että puolisot pystyisivät näissä tilanteissa sopimaan keskenään, miten talous hoidetaan.

Lue myös: Helena Ahti-Hallberg on säästeliäs rahankäyttäjä – tiukan ostopäätöksen äärellä Helena soittaa miehelleen, joka esittää puhelimessa aina saman ”pahan” kysymyksen

Rahan avulla voi eristää

Kun väkivallan kierre pahenee, tilanne voi edetä siihen, ettei uhri pysty enää päättämään omista asioistaan, koska häneltä on viety rahallinen itsemääräämisoikeus.

– Pahimmillaan taloudellinen väkivalta on toisen eristämistä ja hallintaa.

Uhrin kontrollointi ei ulotu enää vain rahaan vaan kaikkeen hänen elämäänsä. Hänellä ei ole jonkin ajan päästä enää mitään omaa, esimerkiksi harrastuksia tai ystäviä. Kontrollointi vaikuttaa negatiivisesti itsetuntoon. Väkivaltaa kokevan usko omaan selviytymiseen alkaa horjua.

Joissakin parisuhteissa toinen saattaa pitää yksityisasianaan ja salaisuutenaan jopa omaa palkkaansa.

– Raha on edelleen meillä tabu. Sitä pidetään tosi yksityisenä asiana. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi uhrin voi olla vaikea puhua perheen tilanteesta kenellekään ja saada ulkopuolista näkökulmaa.

Jopa pariskunnan kesken rahaa voidaan pitää yksityisasiana. Esimerkiksi oma palkka voi olla salaisuus puolisoiden välillä, Pollari huomasi haastatteluja tehdessään joidenkin perheiden kohdalla.

Omalla vastaanotollaan hän kehottaakin pareja aina avoimeen rahapuheeseen. Myös terve ihmettely toisen rahankäytöstä on hänestä suositeltavaa. Jos outoja sattumuksia alkaa tulla – esimerkiksi toisen rahat ovat aina loppu tai toinen lainaa koko ajan rahaa – tai jokin asia askarruttaa itseä, on aina parempi sanoa ääneen epäilyksensä kuin olla hiljaa.

– Jos yhtään alkaa tulla tunteita, että meneekö tämä nyt oikein ja onko kaikki ihan reilusti esimerkiksi taloudellisen vastuun osalta, sitä ei kannata vain niellä. Moni uhri on sanonut jälkikäteen, että kunpa olisin uskonut vaistojani. Heillä on ollut jokin aavistus, mutta he eivät ole alkaneet toimia asian suhteen.

Jos omalle puolisolle puhuminen tuntuu vaikealta, yksi vaihtoehto on ottaa yhteyttä Nollalinjan auttavaan puhelimeen, nettiturvakotiin tai Taloudellinen väkivalta tutuksi -hankkeen työntekijöihin ja kysyä neutraalilta ammattilaistaholta mielipidettä siitä, miltä puolison rahankäyttö tai käytös kuulostaa. Näiltä tahoilta saa apua ja tukea myös tilanteen katkaisemiseen.

Seura.fi: Tällaista on taloudellinen väkivalta: Vaimo kituuttaa muutamalla kympillä, miehelle jää tonni kuussa

Taloudellinen väkivalta ei ole sinun syysi!

Kun Tiina Pollari kohtaa työssään ihmisiä, joilla on omassa parisuhteessaan viitteitä taloudellisesta väkivallasta, hän auttaa asiakkaitaan sanoittamaan tilannettaan ja jäsentämään, mitä he ovat kokeneet. Hän kertoo heille myös auttamispalveluista.

– On myös tärkeää, että sanoitan uhreille, ettei tilanne ole heidän syytään.

Pollarin mukaan erityisesti naisille on tyypillistä se, että he etsivät syytä tapahtuneeseen itsestään tai omasta toiminnastaan sen sijaan, että syyllistäisivät tekijää – tämä tulee ilmi tutkimuksissakin.

– Moni nainen syyllistää itseään: ”Olinpa minä tyhmä ja sinisilmäinen.” Heille pitää saada ymmärrys, että syy ei ole heidän vaan väkivallan tekijän.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Kategoriasta Julkkikset

Antonio Flores havahtui tuhlailuunsa, Pekka Haavisto rohkaisi sijoittajaksi – ”Meille on selvää, että kumpikin hoitaa omat raha-asiansa”

Siirry lukemaan artikkelia, Antonio Flores havahtui tuhlailuunsa, Pekka Haavisto rohkaisi sijoittajaksi – ”Meille on selvää, että kumpikin hoitaa omat raha-asiansa”

Kategoriasta Työ ja raha

Anna Perho oli lähellä menettää luottotietonsa – ”Sitä opetusta en unohda koskaan”

Siirry lukemaan artikkelia, Anna Perho oli lähellä menettää luottotietonsa – ”Sitä opetusta en unohda koskaan”

Kategoriasta Työ ja raha

Ruoan hinta nousee, mutta näistä herkuista ei tingitä – löydätkö samoja tuotteita omalta ostoslistaltasi?

Siirry lukemaan artikkelia, Ruoan hinta nousee, mutta näistä herkuista ei tingitä – löydätkö samoja tuotteita omalta ostoslistaltasi?

Sosiaalisen median vaikuttaja Sara Vanninen, 32, on vastikään palannut töihin vanhempainvapaalta. Viime kuukausina erityiseen arvoon ovat nousseet harvinaiset hyvin nukutut päivä- ja yöunet, joita helpottamaan Sara hankki sähköavusteiset vauvanvaunut. Vaunukopan ja ratasosan yhdistelmällä on hintaa noin 2 000 euroa, mutta hankinta on ollut Saran mukaan joka sentin arvoinen.

– Vauva suostuu nukahtamaan vain liikkeessä. Vaunujen automaattinen heijaustoiminto on pelastanut monta lounas- ja kahvihetkeä.

Toiseksi lapsekseen Sara kutsuu sosiaalisen median vaikuttaja-alaa, jota hän on ollut perustamassa ensimmäisten joukossa vuonna 2009 Tickle Your Fancy -blogillaan. Nyt sivusto kantaa nimeä Sara Tickle, ja samannimisellä Instagram-tilillä on tällä hetkellä yli 62 000 seuraajaa.

Sara perusti bloginsa vuonna 2009.

Pankinjohtajan tyttärenä Sara kokee saaneensa hyvät eväät niin työn tekemiseen kuin oman rahan ansaitsemiseenkin. Kun ensimmäisen Nokia 3310 -puhelimen hankkiminen tuli ajankohtaiseksi, vanhempien kanssa kirjattiin sopimuspaperiin kotityöt, joita vastaan puhelinlasku maksettiin. Lopuksi vedettiin nimet alle.

Yläasteikäisenä Sara siivosi ahkerasti toimistotiloja. Tuolloin tienestit kuluivat ajan hengen mukaisesti lähinnä biletoppeihin, mutta nykyään Sara tunnetaan vastuullisen kuluttamisen puolestapuhujana. Äidin peruja on halu käyttää omia varoja myös hyvään. Kahdeksannella luokalla Sara ryhtyi kummiksi hyväntekeväisyysjärjestö Planin kautta.

Ensimmäiset askeleensa sijoitusmaailmaan Sara otti kymmenvuotiaana. Baswaren osakkeista ei lopulta herunut tuottoa, mutta oppirahat on aina maksettava. Nykyään Sara antaa ammattilaisten hoitaa rahasuunnittelun.

– En tavoittele pikavoittoja, suurin osa sijoituksistani on pitkän tähtäimen rahastoissa. Noin kerran vuodessa käyn katsomassa, mitä niille kuuluu.

Kehotuksia hankkiutua oikeisiin töihin

Saran työ on laajentunut blogista markkinointiin ja viestintään keskittyneeksi osakeyhtiöksi. Liikevaihto, joka vuonna 2021 oli 242 000 euroa, koostuu suurimmaksi osaksi kaupallisista yhteistöistä.

Sara haluaa tehdä vaikuttajatyötä läpinäkyväksi, ja hän on kertonut tuloistaan avoimesti julkisuudessa.

– Haluan ihmisten tietävän, että raha ei tule tilille pelkkiä kuvia räpsimällä vaan kovan työn tuloksena. Tiedolle on tarvetta – vaikka käytännössä johdan yhden hengen mainostoimistoa ja maksan työstäni veroja, vieläkin verkon keskusteluketjuissa joku välillä kehottaa minua hankkiutumaan oikeisiin töihin.

Etusijalle Saran elämässä menevät nyt perhe ja ystävät.

Hektisten työvuosien jälkeen Saran on vihdoin ollut taloudellisesti mahdollista vähentää työtuntejaan liki puoleen entisestä. Etusijalla ovat nyt perhe ja ystävät. Arkeen tuovat luksusta ravintolakäynnit ja yöpymiset puolison kanssa pienissä boutique-hotelleissa. Ruokaostokset taas hoituvat kätevimmin verkossa kotiinkuljetuksella.

– Pienillä asioilla on merkitystä. Arvostan leipomosta haettua tuoretta leipää, diffuuserin levittämää raikasta huonetuoksua ja laadukkaita vuodevaatteita.

Raha kuuluu kiertoon, sillä oma kuluttaminen työllistää myös muita, on ollut aina Saran johtoajatus. Hyvillä mielin hän varaa kerran kuukaudessa ajan aasialaiseen hemmotteluhoitoon.

– Tuoksukynttilät ja hiljainen musiikki kuljettavat ajatukset Thaimaahan, jonne en ole päässyt matkustamaan pitkään aikaan. Hemmottelen myös läheisiäni lahjakorteilla hoitolaan.

Sara nauttii reissuista puolisonsa kanssa.

Yksi Saralle rakkaimmista kantapaikoista on kodin lähellä sijaitseva käytettyjen merkkitavaroiden myymälä Relove. Erityisesti vanhempainvapaalla oli aikaa vihkiytyä kirppisostamisen saloihin. Nyt Sara tietää, milloin on hyvä aika tehdä onnistuneita täsmäiskuja. Yksi viimeisimmistä löydöistä on nahkainen biker-takki, jonka kohdalla pitkä odotus palkittiin. Sara haluaa satsata kestävään kehitykseen ja vihreään talouteen niin omassa kuluttamisessaan kuin yhteistyökumppaneidenkin kohdalla.

– Haaveilen siitä, että jokaisessa tuotteessa olisi hinnan lisäksi merkintä hiilijalanjäljestä. Se vähentäisi viherpesua ja tekisi ympäristöystävällisen ostamisen helpommaksi.

”En aio säilyttää hääpukuani lopun elämää.”

Vaikka Sara on vähentänyt viime vuosina kuluttamistaan, loputtoman harkitsevaiseksi hän ei tunnustaudu. Kaiken voi antaa tai myydä eteenpäin – jopa hääpuvun, jossa on tarkoitus ensi keväänä juhlia kesällä 2021 puolison kanssa solmittua avioliittoa.

– Marssiessani morsiusliikkeeseen sain myyjältä paljon puhuvan katseen tiedustellessani pukujen jälleenmyyntiarvoa. En aio säilyttää hääpukuani lopun elämää kalliissa keskustaneliöissä.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Kategoriasta Julkkikset

Bloggaaja Sara Vanninen julkaisi meikittömän kuvan ja menetti 100 seuraajaa – tästä on hänen mielestään kyse

Siirry lukemaan artikkelia, Bloggaaja Sara Vanninen julkaisi meikittömän kuvan ja menetti 100 seuraajaa – tästä on hänen mielestään kyse

Kategoriasta Työ ja raha

Anna Perho oli lähellä menettää luottotietonsa – ”Sitä opetusta en unohda koskaan”

Siirry lukemaan artikkelia, Anna Perho oli lähellä menettää luottotietonsa – ”Sitä opetusta en unohda koskaan”

Kategoriasta Julkkikset

Helena Ahti-Hallberg on säästeliäs rahankäyttäjä – tiukan ostopäätöksen äärellä Helena soittaa miehelleen, joka esittää puhelimessa aina saman ”pahan” kysymyksen

Siirry lukemaan artikkelia, Helena Ahti-Hallberg on säästeliäs rahankäyttäjä – tiukan ostopäätöksen äärellä Helena soittaa miehelleen, joka esittää puhelimessa aina saman ”pahan” kysymyksen

Junan leikkivaunu Helsingistä Suonenjoelle.­ Kesäkuussa 2017 Katri Johansson, 37, oli lastensa kanssa matkalla tapaamaan ystävä­perhettään. Vuoden vanha Sebastian ja kolmevuotias Benjamin leikkivät vaunun lattialla Katrin tehdessä tuttavuutta samassa vaunussa matkustavan naisen kanssa.

Nainen kertoi asuvansa perheensä kanssa puolet vuodesta Thaimaassa, Koh Taon paratiisisaarella. Katrin sydämessä läikähti, sillä hän oli haaveillut samanlaisesta elämänmuutoksesta. Tuon junamatkan aikana hän päätti toteuttaa unelmansa.

– Minulla oli vakituinen työpaikka lastensuojelussa lastenkodin ohjaajana. Olin ollut siellä kuusi vuotta, josta osan äitiyslomilla ja hoitovapailla. Kolmivuorotyö oli alkanut tuntua pienten lasten äitinä raskaalta. Halusin elämältäni jotain muuta, mutten tiennyt mitä.

Katri ryhtyi pitämään muistikirjaa, johon kirjoitti unelmiaan sitä mukaa, kun niitä tuli mieleen. Yksi unelma toistui muistikirjan sivuilla yhä uudestaan: sukeltaminen.

Katri nousemassa pintaan Kaatialan louhoksella Kuortaneella toukokuussa 2022. Hän oli ensimmäistä kertaa tutustumassa luolasukellukseen.

Katri oli rakastanut vedenalaista maailmaa lapsesta saakka. Hän oli viettänyt lomamatkoilla tuntikausia snorkkelin kanssa vedessä.

– Pinnan alla riitti loputtomasti tutkittavaa, eikä minua tahtonut saada sieltä pois.

Sukeltamista hän oli harrastanut vuodesta 2011 ja käynyt sukellusreissuilla eri puolilla maailmaa.

– Pinnan päällä olen aikamoinen menijä, mutta sukeltaminen rauhoittaa minua. Levollinen tunne valtaa minut, ja pinnan alla hengityksenikin hidastuu.

Unelmalistaansa tutkiessaan Katri oivalsi, että haluaisi lähteä Thaimaahan opiskelemaan sukellusoppaaksi. Kahden pienen lapsen äidille unelman toteuttaminen ei ollut aivan yksinkertaista. Hänestä kuitenkin tuntui, että hän saattaisi myöhemmin katkeroitua, jos ei edes yrittäisi.

– Pohdimme mieheni Rabben kanssa, miten saisimme perheemme palmun alle. Rabbe on uraorientoitunut ja viihtyy töissään tuote- ja liiketoiminnan kehityspäällikkönä energianhallinta-alalla. Keskustelumme ajautuivat umpikujaan, koska hän ei voinut työnsä vuoksi lähteä. Minä taas olisin halunnut koko perheen mukaan.

Pattitilanne jatkui, kunnes Katri keksi, että voisi toteuttaa unelmansa yksin.

”Mieheni oli helpottunut, että keksin ratkaisun”

– Puuhastelin lasten kanssa kotona, kun minulle kirkastui, etten tarvinnut unelmani toteuttamiseen puolisoani. Soitin ystäväperheen 18-vuotiaalle tyttärelle Veeralle, jonka tiesin viettävän välivuotta lukiosta. Kysyin, haluaisiko hän lähteä minun ja lasten kanssa Thaimaahan. En ehtinyt sanoa lausetta loppuun, kun hän vastasi lähtevänsä mukaan.

– Mieheni oli selvästi helpottunut siitä, että keksin ratkaisun. Olinhan yrittänyt kääntää hänen päätään kymmenien keskustelujen aikana.

Helsingin Jätkäsaaren merellinen ympäristö viehättää Katria. Hän lähtee usein melomaan sup-laudalla suoraan kodin vierestä.

Katri irtisanoutui vakituisesta työstään ja jättäytyi tyhjän päälle loppuvuodesta 2017.

– Se oli vapauttavaa, mutta tuntui samalla kauhistuttavalta. Olen impulsiivinen, ja kun saan jonkin idean, lähden toteuttamaan sitä usein saman tien. En mieti uhkakuvia, vaan ratkon ongelmia sitä mukaa, kun niitä tulee eteen. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun otin noin suuren riskin.

Seuraavaksi edessä oli matkakassan kartuttaminen. Katri ja hänen miehensä sopivat pankin kanssa lyhyen ajanjakson, jonka aikana he eivät lyhentäisi asuntolainaansa.

Katri löysi määräaikaisen työn asiakaspalvelukoordinaattorina. Iltaisin ja viikonloppuisin hän teki keikkatöitä lastensuojelussa, toimi lähettäjänä Vermon raveissa ja auttoi ystäväänsä hevosajeluja järjestävässä yrityksessä. Hän teki neljää työtä ja pitkää päivää, jotta sai kerättyä rahaa matkan toteuttamiseen.

– Pienten lasten oli vaikea ymmärtää, miksi äiti kävi kotona vain kääntymässä, vaikka yritin selittää heille syyn aherrukseeni.

Sukelluskoulun vieressä oli ranta, jossa Katri kävi lasten kanssa usein iltaisin keinumassa.

Katrin ja lasten seikkailu alkoi marraskuussa 2018. He aikoivat asua Koh Taon saarella kolme kuukautta, jonka aikana Katri kouluttautuisi Dive Masteriksi eli sukellusoppaaksi. Koulutuspaikaksi Katri valitsi Koh Tao Diversin, jota pyöritti suomalainen sukeltaja Mikko Paasi vaimonsa Kristan kanssa.

Paikka oli aiemmin samana vuonna ollut suuren mediahuomion kohteena Thaimaan luola-sukellusoperaation vuoksi. Mikko Paasi osallistui silloin muiden vapaaehtoisten kanssa luolaan jumiin jääneiden thaimaalaislasten ja heidän jalkapallovalmentajansa pelastamiseen.

Hetki jona Katri mietti, mitä oli mennyt tekemään

Ensin edessä oli yölento Bangkokiin, jossa seurue vietti muutaman päivän tehden hankintoja moskiittoverkoista paikallisiin puhelinliittymiin. Sitten he suuntasivat yöjunaan kohti Chumphonin kaupunkia.

– Meillä oli vaikeuksia mahtua junaan, koska matkatavaroita oli niin valtavasti. Olimme perillä sateisessa Chumphonissa aamuneljältä. Lapset olivat ihmeissään, kun herättelin heitä kesken unien.

He juoksivat kaatosateessa läheiseen aamiaispaikkaan ja kastuivat likomäriksi. Vaihdettuaan vaatteet kuiviin he suuntasivat lauttarantaan.

– Lauttamatka oli painajaismainen. Suurin osa lautan matkustajista oksensi hurjan merenkäynnin takia. Neljän hengen seurueestamme kaikki muut oksensivat paitsi minä.

Siinä vaiheessa Katri mietti, mitä oli mennyt tekemään.

– Olin raahannut lapseni toiselle puolelle maapalloa. Kaikki joutuivat kärsimään yhden ihmisen unelmien takia. Oliko se todella vaivan arvoista?

Myrskyn laannuttua lautta oli perillä kauniilla Koh Taon saarella. Katri oli sopinut, että he yöpyisivät ensimmäiset yöt thaimaalaisen vuokraemännän talossa. Siellä oli niin viihtyisää, että he jäivät taloon koko matkan ajaksi.

Ensimmäisinä Thaimaan-viikkoina Katri tunsi itsensä todella väsyneeksi opetellessaan uutta arkea saarella.

– Porukan ainoana aikuisena kannoin vastuun lapsista ja samalla Veerasta, joka oli ensimmäistä kertaa pidempään poissa kotoa.

Sebastianin kanssa Sairee Beachillä Koh Taolla jouluna 2017. Katrin mies Rabbe oli juuri saapunut kahdeksi viikoksi Thaimaahan joulun viettoon.

Lapset aloittivat puolipäivähoidossa kansainvälisessä päiväkodissa, jonka pitäjistä toinen oli suomalainen. Saarella liikuttiin skoottereilla, ja Katrikin osti kulkupelit itselleen ja Veeralle. Veera ajoi lapset aamuisin skootterilla päiväkotiin. Toinen lapsista seisoi skootterin kyydissä ja pienempi matkusti selässä sarongilla kiinni sidottuna.

– Oli hienoa huomata, miten upeasti lapset pärjäsivät vieraassa kulttuurissa. He oppivat nopeasti, ettei leikkiin tarvittu yhteistä kieltä.

Ensin haastava sukellushaave, sitten yksinäinen paluu

Katrille selvisi pian, millainen urakka hänellä oli edessään. Hänen oli suoritettava seitsemän sukelluksen erikoiskurssia valmistuakseen sukellusoppaaksi.

– Reissumme ei ollut mikään lepoloma. Heräsin aamuisin kuudelta, tein aamiaista ja ajoin sukelluskeskukselle. Aikataulu oli sen verran tiukka, ettei minulla ollut varaa epäonnistua yhdelläkään kurssilla. Jouduin pitämään pientä taukoa sairastuttuani korvatulehdukseen ja satutettuani selkääni sukelluksella, mutta muuten pysyin onneksi aikataulussa.

Muut kurssilaiset avustivat sukelluskeskuksen arjessa, mutta Katri ei ehtinyt viettää vapaa-aikaansa keskuksella. Lapset olivat häntä vastassa jo rannalla, kun hän palasi sukellusreissulta.

– Monissa herätti ihmetystä, että olin pienten lasten äitinä sukelluskoulutuksessa Thaimaassa. Sain koulutuksen siitä huolimatta käytyä määräajassa ja valmistuin ennen paluutamme. Ehdin toimia jonkin aikaa sukellusoppaana Thaimaassa. Sukelluskouluttajat kehottivat minua jatkamaan opintoja Suomessa, sillä heidän mielestään sovin hyvin alalle. Olin ihmeissäni, koska tunsin itseni aivan keltanokaksi.

Paluu Suomeen kolmen kuukauden jälkeen tuntui hyvältä, mutta edessä oli pieniä sopeutumisvaikeuksiakin.

– Jäimme ikävöimään Thaimaata. Reissu oli ollut niin työntäyteinen, että takkini oli tyhjä. Paluu rutiininomaiseen päivätyöhön tuntui yksinäiseltä, koska olin ollut niin intensiivisesti sukeltamisen maailmassa. Kaikki muut tuntuivat elävän niin erilaista elämää kuin itse elin.

Samalla Katrilla oli voimakas tunne, että hän tulisi onnistumaan kaikessa, mihin ryhtyisi.

– Minusta tuntui, että jos jotakin haluaisin, mikään ei voisi enää estää minua. Olin onnellisempi ja levollisempi kuin ennen lähtöämme Thaimaahan. Tiesin vihdoin, kuka olin. Olin sukeltaja, ja tehtäväni oli auttaa muita ihmisiä.

Katri päätti jatkaa sukellusopintojaan, joiden edetessä häneen teki vaikutuksen se, millä tavoin sukelluskouluttajat johtivat oppilaitaan.

– Sukelluskouluttajat osasivat luoda turvallisen olotilan siitä huolimatta, että olimme uuden äärellä ja hengenmenetyksen riski oli olemassa. Pelko on sukeltamisessa aina jollain tavalla läsnä.

Johtaminen oli kiinnostanut Katria jo pitkään. Ajatus oman valmennusyrityksen perustamisesta syntyi, kun hän huomasi, miten suuri kontrasti sukeltamisen johtamisessa oli hänen kokemuksiinsa työelämän johtamisesta.

– Minulla on kokemusta erittäin manipuloivasta ja tiimille vahingollisesta esihenkilöstä, jonka aiheuttamia henkisiä haavoja paranneltiin tiimissämme pitkään. Onneksi olen saanut työskennellä myös erinomaisten ja ihanien esihenkilöiden kanssa, joiden kanssa olen edelleen tekemisissä töiden ulkopuolella, vaikka työpaikat ovat vaihtuneet.

Seuraavana päivänä Katrilla oli y-tunnus

Sukelluskoulutuksessa läsnä olivat juuri ne elementit, joita hän oli kaivannut työelämässä, kuten toisten auttaminen, kuunteleminen, läsnäolo, empatia ja palautteen antaminen.

Koh Taolla lähdössä aamusukellukselle muiden sukelluskurssilaisten kanssa. Katrin takana vasemmalla Kevin, joka suoritti kurssin samaan aikaan ja toimii nykyään sukelluskouluttajana Thaimaassa.

– Sukelluskouluttajat ovat jatkuvasti tekemisissä uusien ihmisten, tilanteiden ja olosuhteiden kanssa. Johtajan rooli on valtavan tärkeä, jotta ihmiset voisivat tuntea olonsa turvalliseksi uudessa tilanteessa.

Haastateltuaan kokeneita sukelluskouluttajia hän alkoi ymmärtää, miten sukeltamisen maailmasta tuttuja elementtejä voitaisiin tuoda mukaan yritysmaail­maan.

– Erään sukelluskoulutuksen aikana ajattelin ääneen, että minun pitäisi perustaa yritys, jotta voisin käydä puhumassa oivalluksestani mahdollisimman monille. Sukellusoppilaani kuuli sen ja totesi, että eihän yrityksen perustamiseen mene kuin minuutti. Seuraavana päivänä minulla oli jo y-tunnus.

Nykyään Katri kiertää puhumassa yrityksissä ja tapahtumissa johtamisesta ja tiimityöstä. Hän kokee olevansa yrittäjänä onnellisempi päästessään toteuttamaan itseään ja määrittelemään itse tekemisensä.

”En kipuile tekemättömiä asioita, sillä tiedän, että olen löytänyt oikean suunnan.”

Muutos työtilanteeseen on tuonut itsevarmuutta ja vakautta myös muihin elämän osa-alueisiin.

– Aiemmin minusta tuntui, etten pystynyt vaikuttamaan rooliini työelämässä. Olin turhautunut, koska minulla oli ideoita ja olisin halunnut tehdä hyvää. Nykyisessä työssäni saan jakaa hyvää energiaa ja herättää kuulijoissa uusia oivalluksia. En enää kipuile tekemättömiä asioita, sillä tiedän, että olen löytänyt oikean suunnan.

Katri iloitsee siitä, että uskalsi toteuttaa unelmansa. Hän haluaa kannustaa muitakin siihen.

– Meillä on vain tämä yksi elämä. Älä maalaa kauhukuvia siitä, mikä kaikki saattaisi mennä pieleen. Totta kai voi sattua mitä tahansa, mutta yhtä lailla voi käydä niin, että toteutat unelmasi, seisot vuoren päällä voittajana ja tunnet, että kaikki on jatkossa mahdollista. Niin kävi minullekin.

Sinua voi kiinnostaa myös:

Kategoriasta Itsetuntemus

Hermosärystä kärsinyt vapaasukeltaja Johanna Nordblad löysi pelastuksen jääkylmästä vedestä: ”Jään alla mieleni rentoutuu”

Siirry lukemaan artikkelia, Hermosärystä kärsinyt vapaasukeltaja Johanna Nordblad löysi pelastuksen jääkylmästä vedestä: ”Jään alla mieleni rentoutuu”

Kategoriasta Julkkikset

Sankarisukeltaja Mikko Paasin Krista-vaimo pelastusoperaatiosta: ”En pystynyt kuin toivomaan parasta ja pelkäämään pahinta”

Siirry lukemaan artikkelia, Sankarisukeltaja Mikko Paasin Krista-vaimo pelastusoperaatiosta: ”En pystynyt kuin toivomaan parasta ja pelkäämään pahinta”

Kategoriasta Matkailu

Sanna matkusti Thaimaahan – miltä siellä näyttää nyt? “Koronatilanne tuo mieleen vuoden 1998, kun tyhjän rannan löytäminen ei ollut tavatonta”

Siirry lukemaan artikkelia, Sanna matkusti Thaimaahan – miltä siellä näyttää nyt? “Koronatilanne tuo mieleen vuoden 1998, kun tyhjän rannan löytäminen ei ollut tavatonta”

Lapset nukkuvat pienillä patjoilla pimeässä huoneessa. Sara polvistuu pienen lettipäisen tytön viereen ja alkaa kuiskia ja silitellä tätä hereille. Tyttö kääntää kylkeä. Sara siirtyy herättelemään viereisellä patjalla nukkuvaa poikaa ja laulaa hiljaa.

– Let’s go. Time to go.

Lettipäinen tyttö nousee unisena istumaan ja hieroo silmiään. Ylös päästyään tyttö ottaa pienen patjan toisesta päästä kiinni ja auttaa Saraa kantamaan patjan pinoon, jossa on toisia pieniä patjoja.

– Kiitos, kiitos, kiitos, Sara sanoo.

Sara Alvarez Gonzalez on Espanjasta Suomeen tullut varhaiskasvatuksen opettaja. Samoin on Miriam Lopez Gonzalez. He työskentelevät englanninkielisessä Pilke-päiväkodissa Lehtisaaressa yhdessä muiden espanjalaisten ja kreikkalaisten opettajien kanssa. Hankkeen taustalla on varhaiskasvatuksen työvoimapula Suomessa.

Sara ja Miriam tulivat molemmat Suomeen vuosi sitten. He olivat juuri valmistuneita kasvatustieteen maistereita, ja törmäsivät tahoillaan työpaikkailmoitukseen, joka rekrytoi varhaiskasvatuksen opettajia Suomeen.

– Etsin töitä Teneriffalta, mutta Espanjasta on vaikea löytää varhaiskasvatuksen töitä. Näin tämän tarjouksen, hain ja katsoin mitä tapahtuu. Sitten päädyin tänne, Sara kertoo.

Miriamin tilanne oli samankaltainen. Mikä kylmässä Pohjolassa sitten sai kaksikon kiinnostumaan niin paljon, että he halusivat muuttaa tänne?

– Eri kulttuuri, eri ympäristö, eri kieli. Tämä olisi uusi kokemus, uusi tapa ajatella ja toimia. Suomalaiset metodit varhaiskasvatuksessa ovat myös tunnettuja ja hyviä. Halusin tulla tänne kokemaan ne ja oppimaan, Miriam sanoo.

Sara vahvistaa väitteen.

– Espanjassa yliopistossa sanottiin, että suomalainen systeemi on paras.

”Lapsilla on vahva sana”

Ero tosiaan kuulostaa melkoiselta, kun Sara ja Miriam avaavat systeemien erilaisuutta maiden välillä.

Suomessa yhtä opettajaa kohden on 4–7 lasta riippuen lasten iästä. Espanjassa yhtä opettajaa kohden voi olla 30 lasta. Pienet ryhmäkoot mahdollistavat täällä yksilöllisemmän opetuksen.

– Voi ajatella enemmän lasta. Mitä hän tarvitsee tai haluaa, ja sitten opetella enemmän sitä, Miriam avaa.

– Meillä on tosi hyvä työyhteisö opettajien kesken. He ovat enemmän ystäviä kuin työkavereita, Sara (oik.) sanoo.

Suomalainen systeemi on ylipäänsä joustavampi.

– Täällä lapsilla on vapaus valita, mitä he haluavat oppia. Ennen projektin aloittamista saatan kysyä heiltä ”mistä haluatte oppia?” ja he saattavat vastata vaikka kasveista, Sara sanoo.

Miriam täydentää: – Lapsilla on vahva sana. He kertovat mitä haluavat ja toivovat.

Espanjassa aikainen opetus taas keskittyy opettamaan lukemista ja kirjoittamista 3–4-vuotiaille. Suomessa näitä opetellaan vasta koulun ensimmäisellä luokalla.

Hoiva-alan kiivas resurssi- ja palkkakeskustelu Suomessa ei ole Saralle ja Miriamille vieras.

– Varhaiskasvatus on kaiken oppimisen perusta. Teemme tärkeää työtä, kun opetamme tulevaisuutta. Tämä on ongelma, joka koskee koko opetusjärjestelmää ja kaikkia maita myös, Sara sanoo.

Kotimaastaan Sara ja Miriam ovat tuoneet työhön mukanaan lasten mielestä hassuja sanoja, kuten ”por favor” tai ”gracias”, ja lauluja.

– Jos lasta sattuu ja hän itkee, saatan laulaa tämän pienen riimin. Sitten lapsi nauraa sille ja häntä sattuu vähemmän, Sara sanoo hymyillen ja laulaa pipilaulua.

Joskus opettajat saattavat vaihtaa keskenään muutaman sanan espanjaksi, jolloin lapset katsovat heitä hämmästyneinä: ”tuo ei ollut suomea eikä englantia”.

Englanninkielisessä päiväkodissa lapset ovat monikielisiä.

”Kun tulee uusi lapsi, koitamme puhua alkuun suomea. Sitten lapsi opettaa myös meitä.”

Lasten suusta kuuluu äidinkielinä englantia, saksaa, espanjaakin. Saran ja Miriamin suomen kielen taito ei ole heidän mukaansa pakollista.

– Lapset oppivat nopeasti tuossa iässä, Miriam sanoo.

– Kun tulee uusi lapsi, koitamme puhua alkuun suomea. Sitten lapsi opettaa myös meitä, Sara naurahtaa.

Seura.fi: Huono palkka ajaa lastentarhanopettajat maailmalle – Tutkija: Ammattitaitoisin työvoima karkaa koulutusvientiyrityksiin

Täällä voisi olla onnellinen elämä, koti-ikävästä huolimatta

Kun Sara tuli Suomeen, kielimuuri aiheutti hämmennystä.

– Menin kauppaan ruokaostoksille ja kaikki oli suomeksi! Sara naurahtaa.

– Minulle oli shokki, että Suomessa ruokakaupat ovat auki joka päivä ja jotkut jopa 24 tuntia vuorokaudessa. Espanjassa ei todellakaan ole näin, Sara kertoo.

Miriam yllättyi puolestaan siitä, että talvipakkasella lapset pukevat paljon vaatetta päälle ja menevät ulos leikkimään.

– En tiennyt sitä, Miriam nauraa.

Kaksikko oli etukäteen kuullut stereotypian sisäänpäin kääntyneistä ja töykeistä suomalaisista. Heistä suomalaiset voivat olla alkuun pikemminkin ujoja, mutta kun heihin tutustuu tai heitä tarvitsee, he muuttuvat täysin.

”Kaipaan perhettäni ja ystäviä, mutta olen tosi onnellinen.”

Sara ja Miriam tapaavat vapaa-ajallaan suomalaisia kavereita, muuten Miriam tykkää suunnata töiden ulkopuolella kuntosalille. Sara taas pelaa videopelejä tai nauttii luonnosta.

– Ensin halusin työskennellä täällä vain vuoden, mutta nyt haluan jäädä pidemmäksi aikaa. En haluaisi laittaa mitään päättymispäivämäärää. Kaipaan perhettäni ja ystäviä, mutta olen tosi onnellinen täällä, Sara sanoo.

Joskus lapset pitävät aikuisista huolta

Lettipäinen tyttö keskeyttää Saran nykimällä tätä hihasta. Sara kumartuu tytön puoleen ja silittää tämän päätä. Tyttö kuiskuttaa jotain Saran korvaan.

– Lapsista tulee tosi läheisiä, Sara sanoo.

– Parasta on, kun lapset alkavat viihtyä seurassasi. Kun he saavat varmuutta jakaa kanssasi asioita, hymyilevät ja halaavat.

Sara kertoo, kuinka oli töissä allapäin hänen isoäitinsä nukuttua pois. Yksi lapsista kysyi, miksi Sara itkee. Sara kertoi tälle, että oli menettänyt itselleen rakkaan ihmisen.

Hetken kuluttua sama lapsi tuli uudestaan Saran luo ja antoi piirustuksen, jossa pieni hahmo pitää kädestä kiinni taivaalta kurkottavaa ihmistä.

– Hän tunsi tunteeni, ja halusi tehdä jotain parantaakseen mieltäni, Sara sanoo.

– He pitävät meistä huolta, summaa Miriam.

Lue myös: Kun näyttelijä Laura Ala-Ruona uupui opettajantyössään, pysähdys oli totaalinen: ”Kaaduin saappaat jalassa sohvalle”

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Kategoriasta Työ ja raha

Tätä on olla sairaanhoitaja Ruotsissa tai Kanadassa: ”Koulutan teho-osastolle vastavalmistuneita ilman aiempaa työkokemusta”

Siirry lukemaan artikkelia, Tätä on olla sairaanhoitaja Ruotsissa tai Kanadassa: ”Koulutan teho-osastolle vastavalmistuneita ilman aiempaa työkokemusta”

Kategoriasta Työ ja raha

Ruoan hinta nousee, mutta näistä herkuista ei tingitä – löydätkö samoja tuotteita omalta ostoslistaltasi?

Siirry lukemaan artikkelia, Ruoan hinta nousee, mutta näistä herkuista ei tingitä – löydätkö samoja tuotteita omalta ostoslistaltasi?

Kategoriasta Ihmiset

Yhdysvalloista Suomeen muuttanut Josephine Atanga voisi ansaita rahaa Amerikassa paremmin, mutta valitsee silti jäädä tänne: ”Suomi on parasta, mitä minulle on tapahtunut”

Siirry lukemaan artikkelia, Yhdysvalloista Suomeen muuttanut Josephine Atanga voisi ansaita rahaa Amerikassa paremmin, mutta valitsee silti jäädä tänne: ”Suomi on parasta, mitä minulle on tapahtunut”

Runoilija Heli Laaksonen nappaa Kotilieden haastattelussa hattuhyllyltään uuden lakin, joka päässään hän otti vastaan ammattiopiston päättötodistuksen kolme kuukautta sitten. Heli valmistui luonto- ja ympäristöneuvojaksi.

Kursseilla Helillä syttyi vahva rakkaus sammaliin. Lounaismurteisista runoistaan tunnettu Heli esittelee lakkinsa lisäksi sammaleitakin kovin innoissaan:

– Tämä onki palmusammal. Eiks ol iha niinko Nizzan rantabulevardil?

Uuteen tutkintoon on kaksi pääsyytä. Korona lopetti sen, että Heli olisi voinut lukea tekstejään satojen kuulijoiden saleissa. Toiseksi tilillä näkyy kirjamyynnin pudotus. Esikoiskokoelma myi 40 000 kappaletta, suosituin Sulavoi 70 000 kirjaa ja viimeisin teos 6 000. Kustantaja kysyi, jauhetaanko myymättä jääneet kopiot mankeliksi.

Lukemisen väheneminen huolettaa Heliä.

– Mut ko mää niin tahtoisin, et mahrollisimma moni sais tulevinaki päivin koke, kui ihana lukemine o, kui rauhottava ja onnelliseks tekevä, Heli sanoo Kotiliedessä.

– Kirjailijan identiteetist tuntu kauhia vaikialt irrotta. Mää olen nii sanaihmine. Jos minust riisuu kiäle, tosi vähä jää jäljel.

Muutaman päivän päästä Heliltä ilmestyy Luonnos, jota hän kutsuu kaunotietoluontokirjaksi. Se lähti luontoneuvojan opintoihin kuuluvasta esitelmästä. Aiheena oli kiinnostava luonnonilmiö. Sellaisia Heli tahtoi esitellä aidosti ihmetellen, ilman huolipuhetta ja faktamääreitä vaikkapa siitä, mihin kuukausiin luontokappaleiden kiimat ajoittuvat.

Kirjassaan Heli ihailee kääpiöpäästäistä, joka pienentää itsensä talvella parigrammaiseksi painamalla jopa nivelvälinsä kasaan, sekä lampaita, jotka tunnistavat toisen tutun lampaan valokuvasta.

Ensimmäistä kertaa Heli teki kaunokirjallista tekstiä suomen kirjakielellä.

– Se oliki kauhia. Ain välil piti muistutta itteäni, et olen mää sentäs koulutukseltani suamen kiälen maister, kyl mää täsä pärjän, Heli hauskuuttaa Kotilieden haastattelussa.

Heli Laaksosen haastattelu on kokonaisuudessaan Kotilieden numerossa 18/2022.

Saatat pitää myös näistä:

Kategoriasta Julkkikset

Marita Taavitsaisella on uusi työ bingoemäntänä: ”Helposti ajatellaan, ettei ole tarpeeksi hyvä leipätyössä”

Siirry lukemaan artikkelia, Marita Taavitsaisella on uusi työ bingoemäntänä: ”Helposti ajatellaan, ettei ole tarpeeksi hyvä leipätyössä”

Kategoriasta Ihmiset

Marja Laari, 47, teki vahingossa maailmanennätyksen – samalla loppuivat arkuus ja anteeksipyytely: ”Näen itseni kokonaan toisin”

Siirry lukemaan artikkelia, Marja Laari, 47, teki vahingossa maailmanennätyksen – samalla loppuivat arkuus ja anteeksipyytely: ”Näen itseni kokonaan toisin”

Kategoriasta Ihmiset ja suhteet

Kaksi kertaa, joina Kari Hietalahti itki luontokappaleen tähden – ”Olen päättänyt loppuelämäni mission”

Siirry lukemaan artikkelia, Kaksi kertaa, joina Kari Hietalahti itki luontokappaleen tähden – ”Olen päättänyt loppuelämäni mission”

Sähkön hinta on kivunnut ennätyslukemiin kesän aikana. Moni miettiikin nyt, miten säästää sähkölaskuissa. Mistä olisi järkevää luopua ja mikä ei juuri lisää sähkölaskua?

On toki hyvä pitää mielessä, että sähkölasku ei ole ainoa syy vähentää sähkön käyttöä. Energian säästäminen on aina ekoteko.

Laskimme kodista löytyvien yleisten sähkölaitteiden käytön hinnan kahdella eri sopimuksella: halvemmalla, jossa sähkön hinta on 25 senttiä kilowattitunnilta, ja kalliimmalla, jossa sähkön hinta on 40 senttiä kilowattitunnilta.

Laitteiden kulutukset ovat suuntaa antavia, laitekohtaisia eroja voi löytyä. Hintoihin ei ole laskettu mukaan sähkönsiirtomaksua.

Keittiössä sähkön hinta kannattaa pitää mielessä

Paljonko maksaa teeveden kiehautus vedenkeittimellä tai vohvelien paisto vohveliraudalla? Koska keittiössä on paljon pienkoneita, on sähkönkäytössä hyvä muistaa, että pienistä puroista syntyy iso virta.

Keittiön laitteiden käytön hinta, kun sähkön hinta on 25 senttiä kilowattitunnilta:

Keittiön laitteiden käytön hinta, kun sähkön hinta on 40 senttiä kilowattitunnilta:

Kylpyhuoneesta löytyy monen kodin suurin sähkösyöppö

Suihkussa käymisen aikaa rajoittamalla voi helposti säästää sähkölaskussa: 2 minuutin suihku kuluttaa yhtä paljon sähköä kuin 11 watin led-lampun pitäminen päällä 90 tuntia.

Tiesitkö myös, että monen nykyaikaisen kodin suurimpia sähkösyöppöjä on saunan ja suihkun lisäksi kuivausrumpu?

Kylpyhuoneen laitteiden käytön hinta, kun sähkön hinta on 25 senttiä kilowattitunnilta:

Kylpyhuoneen laitteiden käytön hinta, kun sähkön hinta on 40 senttiä kilowattitunnilta:

Kuivausrumpu kerryttää sähkölaskua yhdellä käyttökerralla jopa yli kolme kertaa pyykinpesukonetta enemmän.

Olo- ja työhuoneessa kuluttavat tv ja tietokone

Arvaatko, paljonko maksaa tunti television ääressä? Plasmatelevisio on suurempi energiasyöppö kuin LCD- tai LED-televisio.

Entä tiesitkö, että pöytätietokoneen sähkönkäyttö on helposti jopa viisinkertainen verrattuna kannettavan tietokoneen sähkönkäyttöön? Tabletti taas kuluttaa sähköä todella niukasti: alle sentin päivässä.

Olohuoneen ja työhuoneen laitteiden käytön hinta, kun sähkön hinta on 25 senttiä kilowattitunnilta:

Olohuoneen ja työhuoneen laitteiden käytön hinta, kun sähkön hinta on 40 senttiä kilowattitunnilta:

Nykyaikainen valaistus ei ole paha sähkölaskun kerryttäjä

Nykyiset energiatehokkaat led-lamput ovat onni kukkarolle, sillä hehkulamput vievät huomattavasti enemmän sähköä ja tuntuvat siis myös kukkarossa.

Tämä on hyvä muistaa myös kausivaloja pohtiessa: jos varastosta löytyy vanhat koristevalot, joissa on hehkulamput led-lamppujen sijaan, voi sähkölasku yllättää, kun valot on ottanut käyttöön.

Led-valosarjoissa teho on useimmiten 0,5–6 wattia (eli 0,0005-0,006 kWh), kun taas hehkulamppuvalosarjoissa teho liikkuu välillä 21–100 wattia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuluttavimmatkin led-valosarjat kuluttavat sähköä alle kolmasosan verrattuna vähiten kuluttavaan hehkulamppusarjaan.

Taulukon alussa on kolme esimerkinomaista täsmähintaa nykyaikaisten ja vanhanaikaisten kausivalojen valtavia hintaeroja hahmottamaan.

Valaistuksen hinta, kun sähkön hinta on 25 senttiä kilowattitunnilta:

Valaistuksen hinta, kun sähkön hinta on 40 senttiä kilowattitunnilta:

On syytä muistaa, että sähkölaitteita heittämällä kalliimpaa on kodin sähkölämmitys. Jos kotona on sähkölämmitys, sähkölaskun eurot ovat pitkälti lämmityksestä.

Sen hintaan voi vaikuttaa säätämällä pattereita: laskemalla huonelämpötilaa yhden asteen verran voi säästää lämmityseuroissa viisi prosenttia.

Lähteet: Caruna, Clas Ohlsonin valoletkujen ja -ketjujen tuotetiedot, Fortum, Helenin energiankulutusopas, Helenin usein kysytyt kysymykset, Lumme Energia, Motiva, Vattenfallin energiansäästövinkit, Vattenfallin energiankulutusopas

Jokaisella on todennäköisesti joskus työpäiviä, jotka ovat jostain syystä tylsiä tai pitkästyttäviä. Jos jokainen työpäivä alkaa tuntua pakkopullalta, kyse voi olla boreout-ilmiöstä eli työhön tylsistymisestä.

– Töiden aloittamisen pitäisi vähintään olla neutraalia: että on ihan ok mennä töihin. Ja jos huonompia tuntemuksia tulee, niiden tulisi olla satunnaisia, työterveyspsykologi Sari Valavuori Mehiläiseltä kertoo.

Boreout-ilmiöstä kärsivästä tuntuu, ettei työhön enää jaksa tarttua. Kyse ei ole laiskuudesta vaan siitä, ettei työ enää tunnu itselle merkitykselliseltä tai työssä ei pääse riittävästi toteuttamaan omaa osaamistaan. Työtehtävät voivat olla liian samanlaisia päivästä toiseen, työntekijällä ei ole mahdollisuutta kehittyä tai hän selviää tehtävistään liiankin hyvin.

– Lopulta voi käydä niin, ettei edes niihin työtehtäviin jaksa panostaa, jotka aiemmin tuntuivat merkityksellisiltä ja mielekkäiltä. Se lisää haitallista kehää ja ajatusta siitä, että oma työpaikka on kaikin puolin huono, kun näinkin vielä käy.

Boreout aiheuttaa oireita ja voi pahimmillaan johtaa masennukseen

Boreout voi johtaa samanlaisiin terveysongelmiin kuin burnout. Boreoutista kärsivä ihminen voi tuntea olonsa esimerkiksi jatkuvasti väsyneeksi, hänen aloitekykynsä voi laskea ja olo tuntua ahdistuneelta. Oireet voivat seurata myös työn ulkopuolelle.

– Boreoutin riskinä on myös itsetunnon lasku. Ihmisestä voi alkaa tuntua siltä, ettei hän pysty enää mihinkään.

Boreout voi pahimmillaan aiheuttaa jopa masennusta.

Jos kokee kärsivänsä boreoutista, Valavuori kehottaa ensimmäisenä avaamaan ajatuksia edes yhdelle turvalliselle henkilölle. Se voi olla esimerkiksi hyvä työkaveri, jos esihenkilölle on kynnys kertoa, ettei oma työtehtävä enää anna tarpeeksi.

Myös ammattiliiton uravalmennuksesta tai työterveyshuollosta saa apua.

– Kukaan ei ole koskaan tullut liian aikaisin vastaanotolleni. Sitä vähemmällä yleensäkin päästään, mitä aikaisemmin ongelmiin puututaan.

Boreoutista kärsivän kanssa voidaan esimerkiksi alkaa jäsentää omaa työuraa janojen ja miellekarttojen avulla ja selvittää, missä kohtaa muutos huonompaan suuntaan tapahtui.

– Osalle täysin etätyön tekeminen korona-aikana on aiheuttanut vireen laskua ja alakuloa. Varsinkin, jos on aiemmin energisoitunut työyhteisöstä.

Valavuori vinkkaa myös listaamaan omia työtehtäviä. Se voi kuulostaa tylsältä mutta olla valaisevaa.

– Koska oma työ on niin lähellä itseä, se ei välttämättä näyttäydy samalla tavalla kuin silloin, jos sen kirjoittaa auki.

Työpaikan vaihto vai työn tuunausta?

Koska boreout-ilmiön syynä ovat työntekijälle sopimattomat – liian helpot, merkityksettömät tai samaa toistavat – työtehtävät, ongelman ratkaisemiseksi vaaditaan usein muutosta työssä.

– Ensin kannattaa tehdä tarkistus omassa organisaatiossa. Ja jos leikkikentän kehä nousee vastaan, mennä kohti toisenlaista työpaikkaa.

Jos syystä tai toisesta työtehtävien vaihto ei ole mahdollista, mutta nykyinen työnkuva heikentää omaa hyvinvointia, voi näkökulman muutos tuoda apua. Nykyisen työn voi nähdä vaiheena ja potkuna tulevaan.

– Usein omassa työssä on myös jotain, mitä pystyy itse tuunaamaan ja saamaan sitä kautta työhön uutta. Voisiko jonkin työtehtävän tehdä eri tavalla tai olisiko jokin osa-alue, josta voisi vielä oppia lisää? Vai teenkö jotain asiaa liian kovalla teholla, ja se vie hyvinvointiani huonompaan suuntaan: voisinko tehdä vähemmän?

Suomalaisen tutkimuksen mukaan työn muokkaaminen itselle merkityksellisempään suuntaan myös ennaltaehkäisee boreoutia.

Boreout voi joskus kaikota vapaa-ajan avulla; harrastus tai opinnot voivat kirkastaa ajatuksia siitä, mihin suuntaan haluaa urallaan edetä.

– Kun opiskelee uutta ja oppii uuden taidon, voi saada viitteitä siitä, mitä haluaisi omalla työpaikkaan lähteä tekemään. Vai lähtisikö kokonaan opiskelemaan tai hakemaan toisentyyppistä työtä?

Lue myös: Katri, 37, jätti päivätyönsä ja lähti kahden pikkulapsensa kanssa unelman perään Thaimaahan: ”Mikään ei voi enää estää minua”

Työn ei välttämättä tarvitse tuntua mahtavalta

Jos oma työ tuntuu tylsältä, voi olla syytä pohtia myös sitä, mitkä ovat omat tarpeet työtä kohtaan ja mitä työltä todella haluaa. Haluaako työn antavan merkityksellisyyden kokemusta vai voiko työ olla vain tapa tienata elanto?

– Paljon on puhuttu siitä, pitääkö työn tuntua niin mahtavalta: ei välttämättä ollenkaan. Kaikkien tarpeet työtä kohtaan eivät myöskään ole psykologisia.

Entä onko oma työ oikeasti itsestä tylsää vai vaikuttaako se vain sellaiselta entisten opiskelukavereiden työtehtäviin verrattuna? Vertailu on inhimillistä, mutta siihen ei kannata jäädä jumiin.

– Muihin vertaamalla voi nähdä, mitä kohti itse ehkä haluaa mennä. Mutta ovatko kaverin työnkuvaan kuuluvat hienoilta näyttävät tehtävät sellaisia, joita omalta työltä todella haluaa? Se voi olla vaikea kysymys.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Kategoriasta Itsetuntemus

Lyhyt vai pitkä loma? Ei väliä – ota käyttöön DRAMMA ja muut psykologin vinkit, niin työstä palautuminen onnistuu aina

Siirry lukemaan artikkelia, Lyhyt vai pitkä loma? Ei väliä – ota käyttöön DRAMMA ja muut psykologin vinkit, niin työstä palautuminen onnistuu aina

Kategoriasta Itsetuntemus

”Kaikki oli hyvin, mutta sisälläni oli jokin levottomuus” – kolme naista kertoo erilaisen päätöksensä, kun työmotivaatio saavutti nollan

Siirry lukemaan artikkelia, ”Kaikki oli hyvin, mutta sisälläni oli jokin levottomuus” – kolme naista kertoo erilaisen päätöksensä, kun työmotivaatio saavutti nollan

Kategoriasta Työ ja raha

Viivi Ypyä, 36, sai harvinaisen ja himoitun unelmatyön, itki parrasvalojen katveessa ja vaihtoi alaa terveydenhoitajaksi: ”Rakastan”

Siirry lukemaan artikkelia, Viivi Ypyä, 36, sai harvinaisen ja himoitun unelmatyön, itki parrasvalojen katveessa ja vaihtoi alaa terveydenhoitajaksi: ”Rakastan”

Ihmisillä on pääsääntöisesti taipumus haluta tehdä työnsä laadukkaasti ja kunnolla. Vaarana on kuitenkin ylikuormitus ja uupumus, jos aivan kaiken tekee täydellä teholla.

Työssään tunnollisten, sinnikkyyteen ja suorittamiseen tottuneiden ihmisten voi olla hankalaa hidastaa, vaikka kannattaisi.

– Oma kyky arvioida sitä, kuinka kauan on terveellistä liikkua kapasiteettinsa ylärajalla, voi helposti hämärtyä heillä, joilla on ylivahva psyyke, sanoo työterveyspsykologi Sari Valavuori Mehiläiseltä.

Ylisinnikäs ihminen saattaa omilla toimillaan jopa ruokkia kuormitustaan.

– Kun huomataan, ettei oma jaksaminen enää ole hyvää, lähdetäänkin kannustamaan ja tsemppaamaan itseä, poistamaan väsymystä kahvilla ja lisäämään tempoa, jotta varmasti saadaan asioita aikaiseksi. Väsymyksestä huolimatta liikutaan kapasiteetin ylärajalla.

Tunnista ylikuormitus: mielen ja kehon varoitusmerkit

Mieleltään vahva ja luonteeltaan sisukas tyyppi saattaa ajatella, että hän kyllä varmasti jaksaa paahtaa töissä eikä ylikuormitus ja burnout ole itselle riskinä.

Tietyt varoitusmerkit tulisi kuitenkin ottaa vakavasti.

– Jos huomaa hokevansa itselleen jatkuvasti, että ”nyt pitää jaksaa” tai ”kohta helpottaa”, pitäisi jo hidastaa. Tai jos väsymyksen kuittaa jatkuvasti ulkoisilla syillä, kuten pimeällä vuodenajalla, kannattaa pysähtyä ajattelemaan tilannetta kunnolla: onko elämässä kuitenkin jotain muuta meneillään, mikä väsyttää?

Myös huolestuneisuus, murehtiminen, ärtyvyys, katastrofiajattelu sekä päätöksenteon ja keskittymisen vaikeus kertovat siitä, että ihminen on ylikuormittunut.

Lue myös: Unohditko taas jotain? Syynä voi olla työmuistin ylikuormittuminen, sanoo aivotutkija ja antaa 4 konkreettista neuvoa ongelman ratkaisemiseksi

Ylisinnikkyys on vaarana erityisesti uran alussa ja käännekohdissa

Erityisesti tunnollisilla ja kyvykkäillä ihmisillä on vaarana olla liian vahvoja liian kauan.

– Myös taipumus miettiä sitä, mitä muut ihmiset itsestä ajattelevat, vaikeuttaa omien tuntemusten mukaan toimimista, Valavuori toteaa.

Ylisinnikkyys on myös tyypillistä tietyissä kohdissa työuraa. Uran alussa on normaalia haluta näyttää kykynsä ja taitonsa ja näin turvata omaa asemaansa työpaikalla. Koeajat ja määräaikaiset työsuhteet myös patistavat tekemään töitä liiankin kovalla teholla.

– Uran alussa ei myöskään ole kertynyt ammatillisen kokemuksen tuomaa suhteutuskykyä tai ammatillista itsetuntoa, joka toimisi puskurina, jos joku esittää toivetta, tekisitkö enemmän tai paremmin. Uusi työntekijä ei välttämättä pysty vielä sanomaan, että ”tuo on nyt liikaa vaadittu” tai olemaan esihenkilönsä kanssa eri mieltä.

Ylisinnikkyys ja siitä johtuva ylikuormitus voi olla riskinä myös siinä kohdassa uraa, kun ollaan etenemässä työtehtävissä seuraavalle tasolle.

Lue myös: Positiivinen stressi innostaa ja aktivoi – näin erotat sen haitallisesta ja tunnistat, kummasta on kyse

Jaottele työtehtäviä kouluarvosanoin: kaikkeen ei voi eikä kannata panostaa

Valavuoren mukaan hyvä ohjenuora työelämään on se, että töitä tehdään keskimäärin 80 prosentin teholla eikä koko ajan täysillä.

– On tärkeää, että voimavaratilanne on sellainen, että voimavaroja on tarvittaessa mahdollista laittaa johonkin asiaan enemmän.

Työtehoaan voi jakaa myös kouluarvosanoin. Usein kaikki työtehtävät eivät ole yhtä tärkeitä.

–  Tehtävät, jotka ovat merkityksellisiä ja joissa haluaa itse näyttäytyä, tehdään ysin arvoisesti. Toisen tehtävän voi tehdä kahdeksan arvoisesti, toisen seiskasti ja kolmannen kutosesti. Kun voimavaratilanne pysyy hyvänä, voi vaikka kutosen tehtävän tehdäkin seiskasti.

Täydellisyyden tavoitteluun tottuneelle voi kuitenkin olla vaikeaa tehdä asioita pienemmällä panostuksella kuin aiemmin. Kenties tahtia ei edes uskalla hidastaa ja rimaa laskea, jos työntekijä esimerkiksi pelkää oman asemansa puolesta. Valavuori neuvoo lähtemään liikkeelle yksinkertaisella harjoitteella.

– Mikä voisi olla pienin mahdollinen asia, jonka kokeilisi tehdä pienemmillä voimavaroilla? Miltä se tuntui? Huomasiko kukaan mitään, seurasiko siitä mitään? Jos ei seurannut mitään huonoa ja oma jaksaminen parantui, mitä voisi seuraavaksi kokeilla?

Valavuori kannustaa myös keskustelemaan esihenkilön, hyvän kollegan tai työterveyspsykologin kanssa, jos oma jaksaminen huolettaa. Väsymistä ei tarvitse hävetä.

– On normaalia, että omat voimavarat vaihtelevat. Se, että ihminen väsyy, ei tee hänestä kyvyttömämpää tai taitamattomampaa. Itsensä moittiminen voi johtaa siihen, ettei tilanteesta tule kertoneeksi kenellekään, joka voisi sanoa, ettei sinulta edes odoteta tuollaista suoritusta ja että tehdäänpä työhön muutoksia.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Kategoriasta Julkkikset

Saija Tuupanen on opetellut uupumuksen jälkeen vähentämään suorittamista: ”En enää kurita itseäni niin paljon kuin ennen”

Siirry lukemaan artikkelia, Saija Tuupanen on opetellut uupumuksen jälkeen vähentämään suorittamista: ”En enää kurita itseäni niin paljon kuin ennen”

Kategoriasta Terveys

Lapsena diagnosoimatta jäänyt ADHD nostaa naisen riskiä sairastua työuupumukseen aikuisiällä – psykologi: ”Naisilla ADHD heijastuu itseluottamukseen ja minäkuvaan”

Siirry lukemaan artikkelia, Lapsena diagnosoimatta jäänyt ADHD nostaa naisen riskiä sairastua työuupumukseen aikuisiällä – psykologi: ”Naisilla ADHD heijastuu itseluottamukseen ja minäkuvaan”

Kategoriasta Työ ja raha

Jos työ on päivästä toiseen pakkopullaa, sinulla voi olla boreout – ilmiö voi johtaa uupumukseen ja itsetunnon laskuun

Siirry lukemaan artikkelia, Jos työ on päivästä toiseen pakkopullaa, sinulla voi olla boreout – ilmiö voi johtaa uupumukseen ja itsetunnon laskuun

Tänään on hiljaista. Oikeastaan koko viikon liikkeen ovi on käynyt niin harvakseltaan, että yrittäjä Tiina Juhajokea, 52, turhauttaa.

– Kaikkein puuduttavinta on istuminen ja odottaminen. Aina tarttis tietysti pölyjä pyyhkiä, mutten viittis tehdä sitäkään.

Hyvä puoli on se, että sitten kun ovi viimein käy, yleensä syntyy myös kaupat. Yli 50 vuotta samalla paikalla Turun Yliopistonkadulla sijainneen Kenkä Lehtosen asiak­kaat tietävät, mitä haluavat ja ovat siitä valmiita maksamaan.

Keskimäärin parista kenkiä kassaan kilahtaa 100–150 euroa.

– Asiakkaillemme muoti ei ole ykkösasia, eikä raha. Kun sopivat kengät löytyvät, ne ostetaan. Parhaimmillaan siinä menee muutama minuutti, Tiina kertoo.

Silloin hän aina muistaa, miksi jaksaa istua ja odottaa.

– Asiakkaiden auttaminen on palkitsevaa. Se lämmittää sydäntä joka kerta.

Liikkeen asiakaskunta ei ole Tiinan yli 30 vuotta kestäneen uran aikana muuttunut. Asiakkaat ovat yli viisikymppisiä, enimmäkseen naisia, moni huonojalkainen.

Osa on käynyt liikkeessä vuosikymmeniä.

– Tämä on paitsi kenkäkauppa myös terapiatoimisto. Päivittelemme terveyshuolia, Marinin touhuja, Turun kaupungin päätöksiä… Moni taputtaa olkapäälle, että älkää vaan lopettako, tänne on niin kiva tulla. Ihan kuin kotiin tulisi.

”Olemme pärjänneet, koska olemme pitäneet linjamme.”

Lopettaminen ei ole käynyt liikkeen perustaneen Jyrki Lehtosen mielessä kertaakaan. Ei, vaikka Kenkä Lehtonen on viimeinen vuosikymmeniä palvellut yksityinen kenkäkauppa Turussa.

– Olemme pärjänneet, koska olemme pitäneet oman linjamme. Emme ole lähteneet mukaan muotihärveleihin.

Jyrkin linja tarkoittaa sitä, että myyjän tärkein tehtävä on löytää asiakkaalle kenkä, joka on tukeva, mukava ja käyttötarkoitukseen sopiva. Hänen mielestään nykyajan tossukulttuuri on vienyt kengältä sille kuuluvan arvon.

– Ennen joka tilanteeseen oli omat kenkänsä. Nykyään painellaan puku päällä ja tossut jalassa. Minusta sellainen ei vetele.

Yrittäjyys kulkee Lehtosilla veressä. Jyrkin isä perusti Lehtosen Kenkä -nimisen suutarinliikkeen Hämeenkadulle vuonna 1963. Nuorelle Jyrkille ei koulunkäynti maistunut, mutta yrittäjyys isän jalanjäljissä tuntui luontevalta. Hän perusti Kenkä Lehtosen vaimonsa kanssa parikymppisenä. Viime viikolla yritys vietti 52-vuotispäiviään.

”Lapset ovat nähneet, mitä yrittäjän arki on”

Lihavat vuodet olivat 1980-luvulla, jolloin liikkeitä oli kolme. 1990-luvun laman jälkeen Jyrki sulki niistä kaksi ja keskittyi pyörittämään yhtä oman perheen voimin.

Apuna olivat Pirkko-vaimo sekä tyttäret Tiina ja Kirsi Lehtonen, jotka vastaavat nykyään liikkeen toiminnasta.

Kunnon kenkä sen olla pitää. Vuosikymmenten kokemuksella Tiina Juhajoki näkee asiakkaan kengänkoon yhdellä vilkaisulla.

Viime vuodet ovat kurittaneet kivijalkakauppaa tavalla, jota Tiina ei yli 30-vuotisen kauppiasuransa ajalta muista. Yhteen syssyyn iskivät koronapandemia ja Turun kauppatorin jättiremontti, joka laittoi uusiksi myös keskustan katujen liikennejärjestelyt.

Tiinan arvion mukaan ohikulkijoiden määrä on pudonnut kolmivuotisen toriprojektin aikana noin 80 prosenttia.

– Meille täytyy osata tulla. Juuri kukaan ei pysähdy tässä sattumalta.

Verkkokauppaa yrityksellä ei ole eikä tule.

– En näe sitä lainkaan tärkeänä. Asiakkaamme eivät shoppaile netissä vaan tulevat meille palvelun perässä, Tiina uskoo.

Kovin pitkälle tulevaan Tiina ei katso. Hän on juuri käynyt Kirsin kanssa messuilla tilaamassa ensi kevään malliston, ja siinä on riittävästi tulevaisuuden suunnittelua.

– Elämme yhden kauden kerrallaan. Kaikki muuttuu kuitenkin koko ajan.

Se vaikuttaa varmalta, ettei liike siirry enää seuraavalle sukupolvelle.

– Lapseni ovat nähneet, mitä yrittäjän arki on, ja arvostavat ihan liikaa vapaa-aikaansa ryhtyäkseen tähän, Tiina nauraa.

Vaikka päävastuu on tyttärillä, kokonaan Jyrki ja Pirkko eivät malta pysyä poissa kaupalta. He käyvät siellä vähintään kerran viikossa, usein lauantaisin. Jyrki maksaa myös liikkeen laskut.

– Maailma tuntuisi synkältä, jos en voisi käydä kaupalla. Kun tapaan tuttavia siellä, pysyn ajassa kiinni. Se on kuin terapiaa.

Aikoinaan Jyrki hieroi kenkäkauppoja puku päällä ja solmio kaulassa.

– Myönnetään, että nykyään­ omakin tyyli on rennompi. Mutta tossuja en käytä!

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Kategoriasta Ihmiset ja suhteet

Anu pitää alusvaatekauppaa kolmannessa polvessa: ”Olen miettinyt laittavani lapun luukulle, mutta mitä sitten tekisin?”

Siirry lukemaan artikkelia, Anu pitää alusvaatekauppaa kolmannessa polvessa: ”Olen miettinyt laittavani lapun luukulle, mutta mitä sitten tekisin?”

Kategoriasta Työ ja raha

Kyösti Mäkimattila puhuu rahasta: ”Jouduimme elämään pelkistettyä elämää”

Siirry lukemaan artikkelia, Kyösti Mäkimattila puhuu rahasta: ”Jouduimme elämään pelkistettyä elämää”

Kategoriasta Julkkikset

Janne Kataja myöntää olevansa rahankäyttäjänä holtiton ja kaksi kertaa vuodessa hänen on pakko lotota: ”Silloin kurkkuani kuristaa” 

Siirry lukemaan artikkelia, Janne Kataja myöntää olevansa rahankäyttäjänä holtiton ja kaksi kertaa vuodessa hänen on pakko lotota: ”Silloin kurkkuani kuristaa” 

Kun Maxin kala avasi ovensa ensimmäistä kertaa marraskuussa 2016, vanhan espoolaisen puutalon edessä kiemurteli kymmenien metrien jono.

– Kalat myytiin loppuun parissa tunnissa. Isä sitten ajeli ympäriinsä etsimässä lisää myytävää, muistelee yrittäjä Max Grönholm, 31.

Vaikka kaupan aukeamisesta oli kertonut vain pieni kyltti tienposkessa, tuntui, että koko Kauklahti oli saapunut paikalle tukemaan nuorta yrittäjää. Kuuden vuoden aikana monesta tuona aamuna jonottaneesta on tullut vakioasiakas.

Yritystä perustaessaan Max pisti koko persoonansa likoon; kauppa kantaa hänen nimeään ja tuttavan suunnittelemassa logossa hän pitelee kädessään vaellusturskaa. Se on herättänyt luottamusta.

– Yksi asiakas sanoi, että aika tyhmä pitäisi olla, jos omalla nimellään ja kuvallaan myy paskaa, Max nauraa.

Hän on luvannut pyhästi niin itselleen kuin asiakkailleen, että sitä hän ei tee. Koko liikeidean ydin on tuore kala.

Ajatus omasta kalakaupasta oli muhinut pitkään, mutta konkretisoitui, kun Max alkoi tehdä restonomiopintoihinsa kuulunutta opinnäytetyötä. Perusta oma yritys, innostuivat opettajatkin. Parissa kuukaudessa yritys oli pystyssä.

– Kaikki kävi yllättävän helposti. Täydellinen paikka löytyi Kauklahden vanhasta keskustasta ja kalatiski käytettynä Torista.

Puitteet ovat kuitenkin vain puitteet.

”Uskalsin perustaa liikkeen, koska tiesin sille olevan kysyntää.”

Tärkeämpää oli iskeä markkinoille oikeaan aikaan.

– Vuonna 2016 kalabisnes eli hiljaiseloa. Uskalsin perustaa liikkeen, koska kovana kalamiehenä tiesin sille olevan kysyntää. Kilpailua ei tuolloin juuri ollut.

Miki Kurkela, 33, oli yksi Maxin kalan ensimmäisistä kanta-asiakkaista. Pitkään kokkina ja keittiömestarina työskennellyt mies tunnisti hyvän kalan sellaisen nähdessään. Keväällä 2017 hän laittoi Maxille sähköpostia ja kyseli töitä. Miehillä natsasi.

Yksi Mikin (takana) ja Maxin uusimpia ideoita on jenkkityylinen savustin, jonka he pystyttivät parkkipaikalle. Savustimessa poltetaan leppää.

– Jo tapaamista seuraavana päivänä Miki oli tiskin takana, ja lähes yhtä nopeasti hänestä tuli yhtiökumppani, Max kertoo.

Vanhan puutalon kivijalkakauppa kävi pian ahtaaksi, ja edessä oli muutto toisaalle Kauklahteen. Vuonna 2020 aukesi Maxin kalan toinen liike ja viime keväänä avattiin kolmas. Työntekijöitä yritys työllistää nykyään 15.

Ensisuolaus äidin rintarepusta

Kasvusta huolimatta kulunut vuosi on ollut yrityksen historian vaikein. Merkittävin syy on ollut tuorekalan hinnan kallistuminen, esimerkiksi lohen tukkuhinta on noussut pahimmillaan yli 200 % vuoden takaiseen verrattuna. Vaikka nousua ei ole sellaisenaan siirretty hintalappuun, on se vaikuttanut kalan kulutukseen.

– Jouduimme nostamaan hintoja, mutta lupasimme asiakkaille, että tulemme alas heti kun mahdollista, ja nyt näyttääkin jo paremmalta. Onneksi alla on viisi hyvää vuotta. Muuten tarinamme olisi jäänyt hyvin lyhyeksi, Max summaa.

”Tingimme mieluummin jostain muusta”, on usein kuultu lause kalatiskillä. Vaikka asiakaskunta on muuten hyvin kirjavaa, kantiksia yhdistää sitoutuneisuus. Ja jos ei ole joulu tai juhannus, kauppiailla on aina aikaa turista heidän kanssaan.

Kuulumisia vaihdellaan myös Facebookissa, jossa yrityksellä on yli 12 000 seuraajaa. Max ja Miki uskovat, että hyvä asiakaspalvelija ei pelkästään kuuntele vaan myös antaa itsestään. He jakavat kuvia lapsistaan ja koiristaan, vastapainoksi asiakkaat voivat kertoa raskaistakin menetyksistään. Tai onnen hetkistä.

– Yksi alusta asti käynyt asiakaspari kertoi, että tuotteemme ovat olleet isossa roolissa heidän suhteessaan, suorastaan suhteen liima. Nyt he pyysivät meiltä pitopalvelun ensi kesän häihinsä.

Ilman intohimoa yrittämisestä ei tulisi mitään.

Max oppi onkimaan ennen kuin kävelemään, ja yhä hän rentoutuu parhaiten kalastaessaan. Lapsuudenperheessä kalaa syötiin paljon. Kestävän kalastuksen periaatteet jäivät selkärankaan, samoin arvostus kalaan raaka-aineena.

– Olen ollut äitini rintarepussa, kun olen ensi kertaa ripotellut suolaa lohen pintaan.

Lempikalaansa yrittäjä joutuu miettimään pitkään – ehkä se kuitenkin on logossa komeileva skrei eli vaellusturska.

– Kun saimme tiskiin keväällä kaikkein hienoimman turskanseläkkeen, siitä on vaikea laittaa paremmaksi.

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Kategoriasta Ihmiset ja suhteet

Anu pitää alusvaatekauppaa kolmannessa polvessa: ”Olen miettinyt laittavani lapun luukulle, mutta mitä sitten tekisin?”

Siirry lukemaan artikkelia, Anu pitää alusvaatekauppaa kolmannessa polvessa: ”Olen miettinyt laittavani lapun luukulle, mutta mitä sitten tekisin?”

Kategoriasta Työ ja raha

Turun yli 50-vuotiasta kenkäkauppaa pitävät siskokset ovat enää viisi päivää viikosta töissä – ”Puuduttavinta on istuminen”

Siirry lukemaan artikkelia, Turun yli 50-vuotiasta kenkäkauppaa pitävät siskokset ovat enää viisi päivää viikosta töissä – ”Puuduttavinta on istuminen”

Kategoriasta Ihmiset

Armi Soilanterä kiertää syrjäkyliä seksivälinekioskinsa kanssa: ”Jokaisella on oikeus nautintoon”

Siirry lukemaan artikkelia, Armi Soilanterä kiertää syrjäkyliä seksivälinekioskinsa kanssa: ”Jokaisella on oikeus nautintoon”

Selviytyjät Suomi -ohjelmassa kilpaileminen muutti radiojuontaja ja yrittäjä Lauri Salovaaran, 43, ajatuksia kuluttamisesta. Miljonääriksi 500 päivässä -projektistaan tunnetuksi tullut mies huomasi tosi-tv-ohjelman uusimman kauden kuvausten aikana, miten vähällä ihminen voi tulla toimeen.

Tuotantoyhtiöltä saadun päivittäisen riisikukkurallisen lisäksi kilpailijoiden oli pärjättävä luonnon antimilla.

– Oli vapauttavaa oppia pärjäämään pienellä ja huomata, ettei kaipaa muuta. Saman havaitsin vaelluksella Italiassa, kun elämä rytmittyi nukkumisen, kävelemisen, syömisen ja lepäämisen ympärille. Rinkka oli kolmen viikon ajan ainut omaisuuteni. En tarvinnut rahaa mihinkään. Se oli todellista luksusta.

Mummo opetti Salovaaran viisilapsiselle sisaruskatraalle jakamisen tärkeyttä. Hän leikkasi purkkapalasen huolellisesti viiteen osaan, jotta jokainen lapsenlapsista sai yhtä suuren palan.

Rahan arvon jo lapsena oppinut yrittäjä on tehnyt nuoresta saakka töitä: kerännyt pulloja ja työskennellyt tivolin lipunmyyjänä.

Lapsena opittu säästäväisyys on vuosien saatossa vaihtunut sijoituksiin. Niukat opiskeluvuodet saivat arvostamaan sitä, että pankkitilillä on ylimääräistä rahaa.

Lauri Salovaara: ”En ole huippusijoittaja”

Kun Lauri Salovaara 1990-luvun lopussa muutti Oulusta Helsinkiin radiotoimittajaopintoihin, opiskelijan päiväbudjetti oli äärimmäisen tiukka.

– Koululla tarjottiin aamupala, lounas ja välipala. Tankkasin koulussa itseni niin täyteen, ettei minun tarvinnut syödä loppupäivän aikana. Tuntui uskomattomalta tajuta vuosia myöhemmin ruokakaupassa, että voin ostaa mitä tahansa, Lauri muistelee.

Seuraava taloudellisesti tiukka tilanne tuli eteen maaliskuussa 2020, kun tapahtumayrittäjän kalenteri tyhjeni yhdessä yössä.

”Tuntui hurjalta, etten yhtään tiennyt, kauanko tilanne kestäisi.”

– Ydinliiketoimintaani ovat matkailu, esiintyminen ja tapahtumien järjestäminen, joten tilanne oli huolestuttava. Tuntui hurjalta, etten yhtään tiennyt, kauanko tilanne kestäisi. Kahdessa kuukaudessa sain liiketoimintani muutettua sellaiseksi, että se palveli uutta normaalia. Sen jälkeen ei ole tarvinnut kantaa huolta.

Sijoittaminen on ollut tärkeä osa Laurin elämää jo kymmenen vuoden ajan. Hän on sijoittanut asuntoihin ja kiinteistöihin sekä juhlatilaan ja näköalahuoneistoon Iso-Syötteellä.

Omaisuutensa startup-omistusten kautta hankkinut mies on mukana kuuden yrityksen toiminnassa.

– Omistaminen on minulle tärkeää, koska sitä kautta pystyn kokemaan sijoittamisen hyödyt. En ole mikään huippusijoittaja. Sijoitan kohteisiin, joiden kehittämiseen voin itse osallistua. Nautin siitä, että löydän rämän asunnon, jossa näen potentiaalia. Laitan asunnon uuteen uskoon ja kehitän sen ympärille toimintaa.

Lauri toivoo, että uskaltaisi sijoittajana ottaa enemmän riskejä.

– Minun pitäisi uskaltaa tarttua tilaisuuksiin rohkeammin, jotta sijoitukseni voisivat olla tuottavampia.

Varovaisuus on leimannut Laurin rahankäyttöä aina. Hän harkitsee ostoksiaan pitkään.

– Minun pitäisi tehdä rohkeampia ostopäätöksiä. Hyvät jutut menevät sivu suun, jos miettii liian kauan. Olen tehnyt Tori.fi-sivulta hienoja löytöjä, kuten formulapelin 1980-luvulta ja vanhoja junaratoja. Sellaisia ei saa enää mistään.

Kiinalaisesta nettikaupasta tilattu videotykki harmittaa edelleen.

– Se ei ollut videotykkiä nähnytkään. Epäonnistunut ostos on harmittanut, sillä haluaisin aina tehdä hyvät kaupat.

Bisnesmiehen syndrooma

Laurin on vaikea hankkia asioita vain itselleen. Mikäli hän ostaa jotain isompaa omiin tarpeisiinsa, mielessä alkaa raksuttaa, miten ostoksen voisi saada tuottamaan.

– Ostin moottorikelkan itseäni varten. Nopeasti aloin kuitenkin miettiä, miten voisin tehdä sillä bisnestä. Olin haaveillut laskettelumökistä Iso-Syötteen huipulla, joten päätin hankkia sellaisen sijoituskäyttöön. Nyt voin itsekin lomailla siellä silloin tällöin, kun käyn tekemässä huoltokäyntejä ennen uusien vieraiden saapumista, Lauri kertoo.

Lauri on päättänyt opetella sijoittamaan myös itseensä. Se tarkoittaa vaatekaapin päivittämistä sekä panostamista kuntoiluun, urheiluvälineisiin, kirjoihin ja matkustamiseen.

– Olen tehnyt saavuttamieni asioiden eteen niin paljon töitä, että olen välillä uupunut.

Nykyiseen taloustilanteeseensa yrittäjä on tyytyväinen. Hän kokee omistavansa tarpeeksi, jopa niin, että voisi luopua jostain.

– Ainahan vene voisi olla isompi ja moottoripyöränä Harley-Davidson. Oikeasti olen hyvin kiitollinen siitä, mitä minulla on. Selviytyjiin osallistumisen jälkeen olen tullut entistä tarkemmaksi sen suhteen, etten osta mitään turhaa. Ei ole hyvä, jos tavaraa on liikaa.

Lauri Salovaaran ostoslistalla

Pihistän omista tarpeistani helposti. Vaatekaappini kaipaisi perusteellista päivitystä.

Haaveilen Harley-Davidson-moottoripyörästä. Minulla on Suzuki Intruder, jonka olisin valmis vaihtamaan uuteen pyörään. Rakastan autoja ja moottoripyöriä.

Viimeisin ostokseni on inkiväärijauhe. Laitan teelusikallisen aamuteeheni. Vastustuskykyni on parantunut roimasti. En muista, milloin olisin ollut flunssassa. Jos jauhe loppuu, tulee kiire ostoksille.

Paras ostokseni on Lada vuosimallia -83. Äksyksi rouvaksi kutsuttua autoa koetetaan usein ostaa minulta. Se ei kuitenkaan ole myynnissä vaan siirtyy tulevaisuudessa lapsilleni.

Juttu on julkaistu aiemmin Annan numerossa 39/2021.

Sinua voi kiinnostaa myös:

Kategoriasta Julkkikset

Kim Herold teki vaimon kanssa ronskin sopimuksen, jonka avulla he päättivät selviytyä kaksosten vauvavuodesta

Siirry lukemaan artikkelia, Kim Herold teki vaimon kanssa ronskin sopimuksen, jonka avulla he päättivät selviytyä kaksosten vauvavuodesta

Kategoriasta Ihmiset ja suhteet

Yksinhuoltaja Annamari, 41, katkaisisi ”täysin järjettömän” lapsille uhrautumisen ketjun – ”Järjestys on se, että minä laitan ensin oman happinaamarini”

Siirry lukemaan artikkelia, Yksinhuoltaja Annamari, 41, katkaisisi ”täysin järjettömän” lapsille uhrautumisen ketjun – ”Järjestys on se, että minä laitan ensin oman happinaamarini”

Kategoriasta Ravinto

Herra Ylpön refluksitaudissa on yksi ongelma yli muiden, ja se on kahvi: ”Yritin ryhtyä teenjuojaksi, mutta ei se ole yhtään sama juttu”

Siirry lukemaan artikkelia, Herra Ylpön refluksitaudissa on yksi ongelma yli muiden, ja se on kahvi: ”Yritin ryhtyä teenjuojaksi, mutta ei se ole yhtään sama juttu”

Raha ei ollut ainoa syy, miksi Jore Marjaranta, 61, muutti reilu vuosi sitten Helsingistä Tampereelle, mutta pääkaupunkiseutua edullisemmat hinnat olivat iso plussa. Jore halusi vuokralta omaan asuntoon.

– Tampereelta saatoin ostaa asunnon, jonka lainanhoitokulut pystyn klaaraamaan huonoinakin kausina.

Isoon pankkilainaan sitoutuminen ei ollut Jorelle pikkujuttu. Yli 40 vuotta kestäneen muusikonuransa aikana hän on tottunut siihen, että tulot vaihtelevat. Suosio on aaltoliikettä, jonka huiput ja pohjat näkyvät suoraan tilipussissa.

– Säännöllistä kuukausipalkkaa en ole saanut koskaan. Uran alkuvuodet stressasin sitä, sitten opin varautumaan huonoihin aikoihin.

Varautuminen tarkoittaa Jorelle perinteistä säästämistä: kun ylimääräistä on, se laitetaan sivuun.

– En ymmärrä sijoittamisesta mitään enkä tee asioita, joita en ymmärrä. Sukanvarteen säästäminen saattaa olla tyhmää, mutta minulle se on turvallinen tapa.

Rokkitähden elämää, sitten kultasuoni

Pitkään uraan on mahtunut monia huippuja.

1990-luvulla Jore Marjaranta eli rokkitähden unelmaa kiertämällä maailmaa Leningrad Cow­boysin solistina. 2000-luvun alkupuolella hän siirtyi soolouralle ja osui kultasuoneen jättihitillään Haaveet kaatuu.

– Biisin päätyminen Pahat pojat -elokuvaan oli todellinen onnenpotku. Laulu on kannatellut minua tähän päivään; se on biiseistäni eniten radiosoittoa saanut. Siitä minut tunnetaan.

”Muuten minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia selviytyä.”

Ennen koronapandemian puhkeamista Jore ei ollut ollut työttömänä, mutta keväällä 2020 keikkakalenteri tyhjeni tyystin.

– Onneksi kuuluin liittoon ja sain sitä kautta ansiosidonnaista. Muuten minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia selviytyä.

Nyt keikkaa taas on, ja Jore iloitsee myös tuoreesta pestistään Elämäni biisi -ohjelman tähtiartistina. Silti turvallisuuden tunne järkkyi, ehkä pysyvästi.

– Keikkamaailmassa tilanteet muuttuvat koko ajan. Pelkään, että hintojen noustessa ihmiset tinkivät ensimmäisenä kulttuurista. En tiedä, kuinka alamme siitä enää selviää.

Jore Marjaranta: Ainoa hyväksyttävä valmisruoka on ravintolasta haettu

Joren taskuissa raha ei ole koskaan poltellut. Isoja ostoksia, kuten kodinkoneita, hankkiessaan hän vertailee hintoja ja ajoittaa oston hetkeen, jolloin siihen on varaa.

– Kulutusluottoa en ole ottanut koskaan. Säästän hankintoja varten, jos se vain on mahdollista.

Maltillinen tapa käyttää rahaa on peruja lapsuudenkodista, jossa ei pihtailtu mutta ei törsättykään. Eineksiä perheessä ei syöty koskaan, ja siitä Jorekin on tahtonut pitää kiinni.

– Ainoa valmisruoka, jonka hyväksyn, on hyvästä ravintolasta haettu take away -annos. Sellaisen haen lounaaksi kerran viikossa.

Nuoruusvuosinaan kokiksi opiskelleen miehen omassa keit­tiössä tuoksuvat usein intialaiset mausteet. Ruokaa hän tekee aina ison satsin kerrallaan ja syö sitä monta päivää.

Pienissä nautinnoissa laatu korvaa määrän: mieluummin yksi hyvä artesaaniolut kuin kymmenen halpiskaljaa.

Jore Marjaranta maksaa mielellään pienistä nautinnoista.

Myös leivän on oltava aivan tietynlaista.

”Elämä on liian lyhyt siihen, että söisi huonoa leipää.”

Ajaessaan keikkamatkoillaan Sysmän ohi Jore piipahtaa tuttuun leipomoon ja ostaa kerralla 15 juureen leivottua ruisleipää. Ne hän säilöö pakkaseen.

– Se on taivaallisen hyvää. Elämä on liian lyhyt siihen, että söisi huonoa leipää.

Lottovoitosta haaveilu on ”kansalaisvelvollisuus”

Kymmenen vuotta sitten Jore Marjaranta alkoi ohjata joogaa ja asahia. Ammatti ei ole rahasampo, mutta Jore nauraa säästävänsä sitä harjoittaessaan.

– Rahaa ei kulu salikorttiin, kun saan oman treenini ohjatessani muita.

Rahaa ei vaadita muihinkaan lempilajeihin, kuten koiran kanssa ulkoiluun ja hiihtoon, kunhan hyvät varusteet on kertaalleen hankittu. Niissä hän ei pihistele.

– Jos tässä iässä hankin kunnon retkeilyvarusteet, lasken, että niiden pitää kestää loppuun asti.

Joskus Jore haaveilee lämpimikseen lottovoitosta – onhan se eräänlainen kansalaisvelvollisuus, hän huomauttaa – mutta oikeasti hän ei tarvitse rahaa tehdäkseen asioita, joista nauttii.

Arkea kohottavat tapaamiset 29- ja 18-vuotiaiden tytärten kanssa, ystäville pitkän kaavan mukaan kokattu illallinen, itse leivottu korvapuusti…

– Nautin yksinkertaisesta elämästä.

Jore Marjaranta – Ostoslistalla:

Satsaan

merinovillapaitoihin, joita käytän päivittäin. Materiaali tuntuu ihanalta, eikä tarvitse pelätä märkiä läikkiä kainaloissa. Kun niitä hoitaa hyvin, ne ovat lähes ikuisia.

Haaveilen

siitä, että voisin matkustaa ulkomaille kerran vuodessa. Viihdyn erityisesti Saksassa sen ruoka- ja juomakulttuurin vuoksi.

Paras ostokseni

on ollut vähän kuluttava hybridiauto. Hyvä auto tulee halvaksi. Muusikolle on valtava merkitys sillä, että auto vie uskollisesti keikkapaikalle ja takaisin.

En maksa

suoratoistopalveluista. Tavalliset tv-kanavat ja Yle Areena riittävät minulle yhden elämän ajaksi.

Juttu julkaistiin Annan numerossa 41/2022.

Kulutusvalintoja – tuttujen kasvojen parhaat rahankäyttöpaljastukset:

Kategoriasta Julkkikset

Helena Ahti-Hallberg on säästeliäs rahankäyttäjä – tiukan ostopäätöksen äärellä Helena soittaa miehelleen, joka esittää puhelimessa aina saman ”pahan” kysymyksen

Siirry lukemaan artikkelia, Helena Ahti-Hallberg on säästeliäs rahankäyttäjä – tiukan ostopäätöksen äärellä Helena soittaa miehelleen, joka esittää puhelimessa aina saman ”pahan” kysymyksen

Kategoriasta Julkkikset

Janne Kataja myöntää olevansa rahankäyttäjänä holtiton ja kaksi kertaa vuodessa hänen on pakko lotota: ”Silloin kurkkuani kuristaa” 

Siirry lukemaan artikkelia, Janne Kataja myöntää olevansa rahankäyttäjänä holtiton ja kaksi kertaa vuodessa hänen on pakko lotota: ”Silloin kurkkuani kuristaa” 

Kategoriasta Työ ja raha

Lauri Salovaara halusi miljonääriksi 500 päivässä – nyt hän kärsii bisnesmies-syndroomasta aina, kun ostaa jotain vain itselleen

Siirry lukemaan artikkelia, Lauri Salovaara halusi miljonääriksi 500 päivässä – nyt hän kärsii bisnesmies-syndroomasta aina, kun ostaa jotain vain itselleen

Kun puoliso kuolee, taloustilanne voi heiketä hyvinkin rajusti. Leskeneläke on luotu paikkaamaan tätä heikentynyttä taloustilannetta. Leskeneläkettä maksavat työeläkelaitokset ja Kela.

Asianajaja Sanna Svahnin mukaan leskeneläkkeen tarkoitus on tukea leskeä muutoksessa ja taata, ettei leski jää taloudellisesti heikoille.

Leskeneläke on keskimäärin noin 570–580 euroa kuukaudessa. Siihen vaikuttavat lesken omat tulot ja eläkkeet. Myös lasten lukumäärä vaikuttaa.

Nämä kaikki ovat asioita, jotka ovat jo vuosia pysyneet muuttumattomina. Vuonna 2022 perhe-eläkkeiden uudistusten myötä kaksi leskeneläkkeen saamiseen liittyvää keskeistä asiaa kuitenkin muuttui.

1. Nyt myös avopuolisolla voi olla oikeus leskeneläkkeeseen

Ensimmäinen keskeinen muutos on se, että toisin kuin ennen vuotta 2022, nykyään myös avopuolisot voivat saada leskeneläkettä.

– Tämä on hyvä ja merkittävä muutos, sillä avoliitot ovat yleistyneet, Svahn sanoo.

Avopuoliso on oikeutettu leskeneläkkeeseen, jos hän on asunut edesmenneen avopuolisonsa kanssa yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta ja heillä on yhteinen, alaikäinen lapsi. Yhteen parin on täytynyt muuttaa ennen kuin edesmennyt puoliso on täyttänyt 65 vuotta.

Leskeneläkkeen edellytyksenä avoliitossa eläneelle on edellä lueteltujen ehtojen lisäksi se, että avopuoliso on kuollut vuonna 2022 tai myöhemmin. Avopuolisonsa esimerkiksi vuoden 2021 joulukuussa menettänyt leski ei siis voi saada leskeneläkettä.

– Avoleskien ja avopuolisoiden asema on yleensä aika heikoilla vieläkin monessa asiassa. Varsinkin perimistilanteessa. Avopuolisot ovat voineet elää yhdessä 30 vuotta, mutta kun toinen kuolee, hänet tulkitaan ikään kuin kokonaan vieraaksi, Svahn sanoo.

– Joitakin oikeuksia on nykyään lakeihin kirjattu avoleskille, mutta nämä eivät vastaa lähimainkaan niitä oikeuksia, jotka lainsäädäntö on avioleskille turvannut.

Tämän takia Svahn suosittelee lämpimästi kaikkia avopuolisoja tekemään testamentin siinä vaiheessa, kun yhdessä on hankittu yhteistä omaisuutta tai saatu lapsi.

2. Leskeneläke muuttui määräaikaiseksi

Ennen leskeneläkettä maksettiin niin kauan, että leski täyttää 65 vuotta. Nyt uudistuksen myötä leskeneläke muutettiin määräaikaiseksi vuonna 1975 ja sen jälkeen syntyneille.

Leskeneläkettä maksetaan näille nuorille leskille enintään 10 vuotta. Jos lesken ja hänen edesmenneen kumppaninsa yhteinen nuorin lapsi täyttää 18 vuotta ennen kuin leskeneläkkeen saamisesta tulee täyteen 10 vuotta, loppuu leskeneläkkeen maksu tuohon päivään.

Leskeneläkkeen määräaikaisuus ei koske leskiä, jotka jo saavat leskeneläkettä tai joiden puoliso on kuollut ennen uudistuksen voimaantuloa eli vuotta 2022.

Ennen vuotta 1975 syntyneet lesket voivat edelleen saada Kelasta leskeneläkettä siihen asti, että he täyttävät 65 vuotta.

Pohditko, millaisilla kriteereillä avioliitossa elävä on oikeutettu leskeneläkkeeseen? Tähän pätevät edelleen vuoden 2019 artikkelissamme listaamamme kriteerit:

Oikeus leskeneläkkeeseen määräytyy tämän mukaan – tarkista, täyttyvätkö kriteerit sinun kohdallasi

Lähteenä käytetty myös: Elämässä.fi

Lue myös:

Kategoriasta Työ ja raha

Testamentin teko: lue selkeällä suomella, miten juuri sinun tapauksessasi testamentti kannattaa tehdä

Siirry lukemaan artikkelia, Testamentin teko: lue selkeällä suomella, miten juuri sinun tapauksessasi testamentti kannattaa tehdä

Kategoriasta Työ ja raha

Testamentti vähentää perheriitoja – asiantuntija kertoo, mitkä asiat kannattaa ottaa huomioon testamenttia tehdessä

Siirry lukemaan artikkelia, Testamentti vähentää perheriitoja – asiantuntija kertoo, mitkä asiat kannattaa ottaa huomioon testamenttia tehdessä

Kategoriasta Työ ja raha

Miten pienentää perintöveroa tai laatia testamentti? Näillä vinkeillä perinnöstä ei tule taakka

Siirry lukemaan artikkelia, Miten pienentää perintöveroa tai laatia testamentti? Näillä vinkeillä perinnöstä ei tule taakka

Omaa paperinkäyttöään ei välttämättä tule ajatelleeksi arjen tohinassa. Vessapaperia tulee välillä käytettyä lavuaarin pikaiseen puhdistukseen, ja talouspaperi on näppärä, kun ruoanlaitosta syntyy sotkua.

Samaan aikaan pehmopaperit käyvät kovaa vauhtia kalliimmiksi.

Esimerkiksi Rainbow’n puoliarkki-talouspyyhkeiden kolmen rullan paketti maksoi vielä toukokuussa 1,69 euroa. Nyt sama paketti maksaa samassa kaupassa 2,49 euroa.

Marttaliiton kotitalousasiantuntija Niina Silander luopuisi oikeastaan talouspaperista kokonaan.

– Se on ekologisempaa. Kun kotoa löytyy ratkaisuja talouspaperin korvikkeeksi, välttyy myös paperin loppumisen aiheuttamalta hämmennykseltä: millä sitten siivoaisi?

Silander ei turvautuisi talouspaperiin silloinkaan, kun kuivattavana on suuri määrä nestettä – edes vaikka se olisi koiran pissaa.

– Jos ruokaa tippuu vaatteelle, sen pyyhkimisessä talouspaperin rakenne hajoaa ja voi aiheuttaa enemmän sotkua kuin hyötyä.

Vessapaperia Silander käyttäisi vain sille määrättyyn tarkoitukseensa, ei halloween-asuun tai askartelumateriaalina.

Mikäs sen tehokkaampaa säästämistä talouspaperikuluissa: ei vain osta. Mutta kuinka päästä tilanteeseen, jossa talouspaperia ei koe tarvitsevansa ja WC-paperiakin käyttää vain pöntön äärellä?

Kotiliesi.fi: Kahvitahran poisto kankaalta ja matolta: Ota talteen tekstiilisi pelastavat niksit

Jos paperirullan litistää, sitä tulee kiskaistua arkki kerrallaan eikä metrikaupalla.

Talouspaperi piiloon!

Silander suosittelisi korvaamaan paperia kestävämmillä vaihtoehdoilla, eli esimerkiksi kestokeittiöliinoilla, pöytäpyyhkeillä, mikrokuituliinoilla ja laadukkaalla mopilla. Askartelussa hän korvaisi paperin kierrätysmateriaaleilla.

Liikkeelle hän suosittelee lähtemään seuraavasti:

– Kannattaa miettiä, mihin esimerkiksi talouspaperia kuluu eniten. Jos se on ruokailutilanne pienen lapsen kanssa, voisiko siihen tilanteeseen hankkia oman pyyhkeen tai kaulurin?

Monen kotona talouspaperi on esillä ja rätit kaapeissa.

– Jos vaihtaisikin asetelman toisin päin: piilottaa talouspaperit ja tuo siivousliinat helposti saataville. Silloin siivousliina olisikin helpompi ratkaisu kuin talouspaperi.

Silander suosittelee hankkimaan useita liinoja ja nimeämään ne eri tarkoituksiin: keittiö, WC, yleisliina ja lattialiina. Liinat kannattaa värikoodata ja sijoittaa omille paikoilleen. Silander vinkkaa, että vanhat vaatteet voi ottaa hyötykäyttöön, ja askarrella niistä siivousliinoja.

– Jos liina alkaa haista, sen voi pestä 60–90 asteessa pesukoneessa tai keittää. Likaisen tiskiharjan voi pestä astianpesukoneessa.

Lapsiperhe- tai koiranpentuarkea elävällä liinapyykkiä voi syntyä enemmän, jolloin Silander kehottaa keräämään liinoja esimerkiksi muovipussiin ja pesemään kerralla enemmän.

Yhtä vinkkiä voi hyödyntää sekä puhdistusliinojen että talouspaperinkin kanssa. Se on kahdeksikkotaitos, jossa liina taitetaan puoliksi ja puoliksi, jolloin pyyhkimiseen saadaan kahdeksan puhdasta pintaa. Talouspaperilla tämä vinkki ei tosin toimi kovin nestemäisen lian puhdistukseen, sillä märkä talouspaperi ei enää aukea.

– Rutiini auttaa. Talouspaperin käyttökin on rutiini. Uutta rutiinia opetellessa itselleen voi piilottaa henkiseksi tueksi vararullan talouspaperia kaappiin. Sitten voikin olla yllättävän helppoa siirtyä paperista siivousliinoihin, Silander rohkaisee.

Lue myös: Siivouskaappi on usein täyteen ahdettu sekamelska – tältä näyttää ammattijärjestäjän nerokas imurikaappi

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Kategoriasta Työ ja raha

Tohtiiko kausivaloja enää käyttää, kun sähkön hinta nousee? Nämä ovat oikeasti kodin pahimmat sähkösyöpöt

Siirry lukemaan artikkelia, Tohtiiko kausivaloja enää käyttää, kun sähkön hinta nousee? Nämä ovat oikeasti kodin pahimmat sähkösyöpöt

Kategoriasta Koti ja sisustus

Nämä unohtuvat helposti siivota – löytyykö listasta päivittäinen väline, jota et ole pessyt ikinä?

Siirry lukemaan artikkelia, Nämä unohtuvat helposti siivota – löytyykö listasta päivittäinen väline, jota et ole pessyt ikinä?

Kategoriasta Koti ja sisustus

Nämä 7 siivousvälinettä tulisi löytyä jokaisesta kodista – nokkela värikoodaus auttaa pitämään ne myös järjestyksessä

Siirry lukemaan artikkelia, Nämä 7 siivousvälinettä tulisi löytyä jokaisesta kodista – nokkela värikoodaus auttaa pitämään ne myös järjestyksessä

Suomen rahakkaimmat asuinalueet sijoittuvat pääkaupunkiseudulle, mutta yllättäen vain yksi niistä löytyy Helsingin puolelta.

Tiedätkö, mikä hittisarja on kuvattu Sundsbergissa tai mikä on Tammisalon mahtavin nähtävyys (siis jos Elastista ei lasketa)? Me kerromme: näin Suomen suurituloisilla alueilla asutaan.

Alla olevat viisi asuinaluetta sijoittuvat kärkeen, kun tilastoidaan postinumeron asukkaiden käytettävissä olevat mediaanirahatulot.

Viisikko esitellään Tilastokeskuksen tuoreimman saatavilla olevan tiedon eli vuoden 2020 rahatulojen perusteella.

1. Espoon Westend

Espoossa meren rannalla sijaitseva Westend on Suomen suurituloisimpien asukkaiden kotiseutua. Alueen rakentamisen lähtökohtana oli luoda Espooseen korkeatasoinen, merellinen huvilakaupunki.

Alue on ollut asuinkäytössä 1930-luvulta lähtien, ja tänä päivänä se asuttaa noin 3000 suomalaista.

Westendin merenrannan kivilaituri on naapuruston tunnettu maisemapaikka.

Westendin paraatipaikalla Rantaraitilla törmää enimmäkseen ultramoderneihin kivitaloihin, joita on rakennettu viime vuosinakin kiihtyvään tahtiin. Asuntojen neliöhinnat ovat pääkaupunkiseudun kalleimpien joukossa.

Westend kuhisee julkkiskoteja – muutamia siellä majaansa vuosien varrella pitäneitä ovat Jare Tiihonen, Alexander Stubb sekä Mikko Leppilampi. Edesmenneen bisnestaiturin Kirsti Paakkasen merenrantakoti on nähtävyys sinänsä.

Westendin maisemiin voi uppoutua myös Suvi Vaarlan vuonna 2019 romaanissa, joka on nimetty asuinalueen mukaan.

2. Suomen oma Onnela: Sundsberg

Sundsberg on Kirkkonummella sijaitseva kylä. Helsinkiin sieltä on matkaa noin 25 kilometrin verran. Lähimmät palvelut K-marketia, päiväkoteja, kouluja ja kuntosalia lukuun ottamatta löytyvät parin kilometrin päästä Masalasta.

Kuva: Kirkkonummen kunta

Helsingin seudun Onnelaksikin tituleerattu Sundsberg on pieni ja yhteisöllinen asuinalue, jonka aktiivinen asukasyhdistys kehittää ja ylläpitää asukkaille suunnattua yhteistä tekemistä ja toimintaa. Yhdistys järjestää muun muassa perinteiset Kansanjuhlat sekä loppiaisen Kuusikokon.

Ylen suosittu Modernit miehet -sarja on kuvattu idyllisessä Sundsbergissa.

3. Luonnossa viihtyvän paratiisi: Friisilä

Espoon keskuspuiston kupeessa sijaitseva Friisilä on luonnonhelmassa viihtyvän unelma. Rauhalliselta asuinalueelta löytyy peruspalvelut, kuten päiväkoti ja koulu, mutta muiden virikkeiden perässä ei Friisilään kannata matkustaa.

Friisilänaukion muutamaa ravintolaa ja erikoisliikettä lukuun ottamatta palvelut keskittyvät lähellä sijaitsevan Olarin keskustaan tai Matinkylässä sijaitsevaan Ison Omenan kauppakeskukseen. Friisilässä saa siis elellä kaikessa rauhassa kaukana kuhinasta.

Friisilässä asuu noin 2500 espoolaista, joista monen koti on 1950-luvun jälkeen rakennetuissa pientaloissa. Siellä ovat vuosien varrella viihtyneet muun muassa Jyrki Katainen ja kukoistavaa puutarhaansa somessakin esitellyt näyttelijä Kiti Kokkonen.

4. Itä-Helsingin helmi: Tammisalo

Ehkä yllättäen yksi Suomen varakkaimmista lähiöistä on Itä-Helsingissä.

Hiljainen pientaloalue on veden ympäröimä oma saarensa, mutta sinne matkaa näppärästi sillan yli. Merellisellä naapurustolla on toki uimapaikkansa ja venekerhonsa, mutta lähikaupat ovat kaukana Herttoniemessä, Roihuvuoressa tai Laajasalossa.

Tammisalo kartalla.

Tammisalon mahtavin rakennus on 1800-luvulta säilynyt vaalea tornihuvila villa Ideshem. Postinumeron kuuluisista asukkaista formulakuski Mika Salo on vaihtanut maisemaa, mutta Itä-Helsingin kasvatti Elastinen on juurtunut saarelle perheineen.

Tammisaaren merellisyyttä. Kuva on napattu Vartiosaareen päin. Kuva: Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto

5. Mankkaa

Kukaan julkkis ei ole tunnustanut asuvansa Mankkaalla, mutta kuitenkin – tai ehkä juuri siksi – alueella on mystinen vetovoima. Mankkaalla voisi myös kuvitella olevansa Salainen miljonääri -sarjan kuvauksissa, sillä asukkaiden habitus ei paljasta minkään kaltaista varallisuutta.

Vaatimattomuus ja homogeenisuus pukeutumisessa on Mankkaalla hyve: univormu on tummasävyinen kevyttoppa tai muu pusakka, farkut tai verkkarit ja lenkkitossut. Olipa ikää 16 tai 60 vuotta.

Turisti voi siis päätellä asukkaiden varallisuuden ainoastaan valkoisten kivitalojen koosta, mutta pihoilla ei nökötä juurikaan ökyautoja.

Varallisuus pilkahtaa ehkä siitä, että kylänraitilla suhaa poikkeuksellisen paljon koppimönkijöitä. Salaisilla miljonääreillä on varaa ostaa lapsilleen kunnon menopelit.

Mankkaa näyttää ihan tavalliselta suomalaiselta pitäjältä varakkaista asukkaistaan huolimatta.

Mankkaalla ei myöskään tarvitse häikäistyä nähtävyyksistä, sillä niitä ei ole. Toki siellä pörräsivät Suomen ensimmäiset Alepa-robotit ja huhutaanpa myös, että kitaristilegenda Alexi Laihon synnyinkoti sijaitsisi Mankkaalla, mutta osoite ei ole julkisessa tiedossa.

Lue myös nämä sinua kiinnostavat jutut:

Kategoriasta Ihmissuhteet

Mathildedal on Suomen tunnetuin överisöpö pikkukylä – mutta mitä siellä tapahtuu, kun turistit ovat poissa?

Siirry lukemaan artikkelia, Mathildedal on Suomen tunnetuin överisöpö pikkukylä – mutta mitä siellä tapahtuu, kun turistit ovat poissa?

Kategoriasta Julkkikset

Robinilla on yksinäinen tapa pysähtyä puolivälissä Helsinkiä ja Turkua: ”Asettelen siiven, valitsen musiikin ja nousen taivaalle”

Siirry lukemaan artikkelia, Robinilla on yksinäinen tapa pysähtyä puolivälissä Helsinkiä ja Turkua: ”Asettelen siiven, valitsen musiikin ja nousen taivaalle”

Kategoriasta Hyvinvointi

Tiina, 38, repäisi ja muutti etelästä Lappiin – unelmaa varten lapsille annettiin erityinen lupaus

Siirry lukemaan artikkelia, Tiina, 38, repäisi ja muutti etelästä Lappiin – unelmaa varten lapsille annettiin erityinen lupaus