Juontaja Jaajo Linnonmaa, 46, on yrittäjänä valmis ottamaan riskejä ja tekemään uhkarohkeita sijoituksia. Omassa taloudenpidossaan hän on toista maata.
”Voin vuokrata firman rahoilla ruotsinlaivan 300 000 eurolla raviristeilyä varten, mutten välttämättä raaski ostaa ruokakaupasta sitä, mitä mieli tekisi. Kun kyseessä ovat omat rahani, en saa ostopäätöksiä tehtyä. Olen suunnitellut keittiöremonttia kymmenen vuotta ja kilpailuttanut lukuisia remonttifirmoja, mutta edelleen remontti maksaa liikaa”, naurahtaa Diili-ohjelman uutta kautta juontava Jaajo.
Ruokakaupassa Jaajon säästäväisyys näkyy siinä, ettei hän suostu ostamaan tiskistä broileria, jos se maksaa yli viisi euroa.
”Olemme ystäväni, Hovimuusikko-Ilkkana tunnetun Ilkka Ihamäen kanssa lähettäneet vuosia toisillemme viestin, jos löydämme foliobroileria alle vitosella. En tosin tiedä, milloin sitä on viimeksi saanut tuohon hintaan. Onneksi lähikaupastamme saa lämpimiä vitriinituotteita puoleen hintaan iltakuuden jälkeen. Nautin ruokakaupassa käymisestä, sillä olen utelias kaksonen ja tykkään tutkia erilaisia tuotteita. Neljän lapseni kanssa Prismaan meneminen on sitten kyllä ihan oma lukunsa.”
Reikä sukassa ei haittaa
Jaajo ei osaa käyttää rahaa itseensä, mutta perhettään hän hemmottelee avokätisesti. Sen mallin hän on saanut lapsuudenkodistaan.
”Vanhempani ovat yrittäjiä, köyhistä perheistä lähtöisin ja tienanneet rahansa työnteolla. He ovat edelleen äärimmäisen pihejä siinä, mitä ostavat itselleen. Minulta ei lapsena puuttunut mitään, ja harrastuksiani tuettiin taloudellisesti. Toimin omassa perheessäni täysin samalla tavalla.”
Säästäväisyys on Jaajolle helppoa, sillä hän ei ehdi työkiireiltään shoppailemaan. Kirpputorille hän kuitenkin haluaa päästä välillä kiertelemään.
”Olen mies, joka rakastaa tarinoita. Tykkään hypistellä vanhoja esineitä ja miettiä, millainen historia niillä on.”
Jaajo ei heitä pikkuvikaisia vaatteita hevillä pois.
”Aina kun vaimoni näkee sukassani reiän, hän kehottaa heittämään ne roskiin. Vastaan aina, että nämä ovat lempisukkani ja reikä on kantapäässä, joten ei sitä kukaan näe.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Shoppailuriippuvainen Roosa ryhtyi minimalistiksi – karsi vaatteista 90 prosenttia ja muusta yli puolet
Asunnonomistajaksi 18-vuotiaana
Jaajo perusti ensimmäisen yrityksensä yläkouluikäisenä ja laittoi koulussa pystyyn nakkikioskin.
”Olen aina ollut kova poika tekemään töitä. Matkan varrella työt ovat vaihtuneet pakettiauton kuljettamisesta laivan tax free -myymälään. Nuorempana pistin välillä kaiken haisemaan Helsingin yöelämässä. Se oli huoletonta elämää ja näin jälkikäteen ajateltuna elämän parhaita aikoja.”
Jaajon 18-vuotissyntymäpäivänä äiti vei hänet pankkiin ostamaan ensimmäistä omaa asuntoa, jonka äiti oli etsinyt valmiiksi.
”Asuntosijoittaminen on tullut äidinmaidossa. Äiti opetti, että aina kun rahaa jää sukanvarteen, pitää ostaa sijoitusasunto. Olen yrittänyt toimia niin, ja minulla on nyt muutamia sijoitusasuntoja. Olen maksanut asuntolainani pois, eikä minulla ole velkaa.”
Sadan rivin kimppalottoja
Äiti osallistuu edelleen Jaajon talousasioihin hieman yllättävälläkin tavalla.
”Äiti hallinnoi säästötiliäni. Se tarkoittaa sitä, että kun minulta loppuu käyttötililtä rahat, soitan äidille ja pyydän häntä laittamaan viisituhatta euroa tililleni, jotta pystyn taas elämään. Kun äitini jäi eläkkeelle, hän kysyi, voisiko hän hoitaa kirjanpitoani ja sijoitusasuntojen pyörittämistä. Tästä syystä hän istuu niin sanotusti kassan päällä. Jos minun pitää maksaa firman lasku omalla luottokortillani, saatan joutua sanomaan, ettei minulla ole tilillä tarpeeksi rahaa, mutta odota hetki, soitan äidilleni. Se huvittaa kaikkia suuresti.”
Jaajo on alkanut omaksi yllätyksekseen hiljattain lotota aktiivisesti.
”Olemme ruvenneet ostamaan sadan rivin kimppalottoja, joissa on mukana viisi ihmistä. Ehkä tämä kertoo siitä, että minusta on vihdoin tullut keski-ikäinen ja seuraan äitini tietä – hän on lotonnut viimeiset 30 vuotta. Arvelen, että lottoaminen liittyy keski-ikään, unelmiin ja siihen tosiasiaan, että jos et veikkaa, et voi voittaa. Lottokupongin jättäminen tuo vähän jännitystä elämään.”
Juttu on ilmestynyt Annassa 7/2025.