Sisustussuunnittelija Seija Strand, 55, käy ruokakaupassa vain pakon edessä. Yleensä hänen puolisonsa tekee ruokaostokset Seijan viihtyessä paremmin rautakaupassa.
”Mieheni oli joulun tienoilla olkanivelleikkauksessa, ja nyt olen joutunut hoitamaan kauppareissut hänen kuntoutuksensa aikana. Olen ollut siihen aivan kypsä. Olen yrittänyt opetella pitämään ruoanlaitosta, mutta ehkä voin jo 55-vuotiaana hyväksyä, ettei minun tarvitse tykätä siitä. Siivoamisesta sen sijaan tykkään ihan aidosti”, kertoo sisustus- ja piharemontointisarja Kotoisasta tuttu Seija.
Seija myöntää olevansa työnarkomaani. Ahkeraksi hän oppi jo lapsuudenkodissaan. Isovanhemmat asuivat samassa talossa ja sodan ja puutteen kokeneina opettivat Seijalle, että asioiden saavuttamiseen tarvitaan ahkeruutta.
”Työni sisustamisen parissa on jatkuvasti läsnä. Vietän paljon aikaa huonekaluliikkeissä niin työni puolesta kuin vapaa-ajallanikin. Niissä kierteleminen tuo minulle valtavasti nautintoa.”
”Minulla on edelleen toinen tasku tyhjä”
Nuorempana Seija kulutti rahaa herkemmin. Vaikka hänellä ei ole enää samanlaista tarvetta ostaa uutta, säästäväiseksi oppiminen ei silti ole ollut helppoa.
”Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän haluan enää ostaa asioita. Vaikka olin nuorena paljon kuluttavampi hunsvotti kuin nykyään, minulla on edelleen toinen tasku tyhjä ja toisessa yritän pitää vähän kolikoita”, Seija toteaa.
”Satunnaisesta tuhlailusta huolimatta säästämme mieheni kanssa puskurirahastoon. Minulle on kuitenkin tärkeää, että voimme nostaa rahat koska tahansa, jos meidän pitää korjata hajonnut kodinkone tai ostaa lentoliput Australiassa asuvalle tyttärellemme.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Näistä 9 designtuotteesta povataan tulevaisuuden klassikoita – asiantuntija paljastaa, millainen design on hyvä sijoitus
”Olisi mukavaa, jos lainaa olisi vähän vähemmän”
Seija on ostopäätöksissään tarpeen tullen nopea, vaikka joskus ostosta saattaa edeltää vuosikausien unelmointi.
”Haaveilin Knollin Tulppaani-ruokapöydästä 15 vuotta, kunnes yhtenä päivänä päätin, että ostan sen nyt. Sitten kun olen varma jostain, teen ostoksen nopeasti. Toimin tuolla tavoin muussakin elämässäni. Uskon sydämen ääneen ja teen niin kuin hyvältä tuntuu.”
Nykyiseen taloustilanteeseensa Seija on tyytyväinen, vaikka isohko lainataakka painaakin välillä mieltä.
”Olemme tehneet viime vuosina useita remontteja taloomme. Olisi mukavaa, jos lainaa olisi vähän vähemmän. Ehkä pitäisi ruveta lottoamaan. Tiukimmassa taloustilanteessa olimme, kun mieheni oli vuosia sitten työttömänä eikä hänellä yhtäkkiä ollut tuloja. Silloin piti miettiä tarkkaan, mihin käytämme rahaa, ja tinkiä kaikesta ylimääräisestä.”
”Meillä ei ikinä todeta, että älä koske mun vissyyn”
Vaikka Seijan vaatekaappi pursuaa vaatteita, puoliso ei kuittaile uusien vaatteiden tarpeellisuudesta.
”Mieheni ei ole ikinä todennut, että kaapissa on samanlaisia villapaitoja jo viisi, jos olen ollut hankkimassa uutta paitaa. Emme ole koskaan riidelleet rahasta. Jaamme kaiken arjessamme yhteisestä säästötilistä jääkaapin sisältöön. Meillä ei ikinä todeta, että älä koske mun vissyyn, sillä ihan kaikki on yhteistä.”
Autoiluun Seija myöntää törsäävänsä enemmän kuin olisi tarpeen.
”Olen naiseksi aika kova autofriikki. En pystyisi kulkemaan julkisilla, koska kuljetan aina monenlaista tavaraa mukanani. Ajan paljon ja välillä pitkiäkin matkoja, joten on tärkeää, että autoni on turvallinen. Silti suurin syy nykyiseen autooni on se, että olen aivan heikkona autoihin ja arvostan niissäkin laatua ja kestävyyttä.”
Itsensä hemmotteluun Seija ei osaa satsata, ja välillä se hävettää häntä.
”Olen huono käyttämään rahaa itseeni. Kasvovoiteenani on apteekin pumppupullo ja tyttäreltä joululahjaksi saatu etanavoide. Kampaajalla käyn yleensä kerran tai kaksi vuodessa. Minua hävettää kertoa totuus, jos joku kysyy, koska olen viimeksi käynyt kasvohoidossa. Olen käynyt sellaisessa yhden ainoan kerran elämäni aikana. Sain hoidon lahjaksi, mikä oli aivan ihanaa.”
Juttu on ilmestynyt Annassa 11/2025.