Toimitusjohtaja Riika Sundquist oli jo kabinetissa odottamassa, kun yhteistyökumppani saapui. Riika oli kolmikymppinen ja nimitetty hiljattain W-Restaurantsin toimitusjohtajaksi. Yhteistyökumppanin asiaa hoiti eläkeikää lähestyvä mies. Tarkoituksena oli allekirjoittaa sopimus palvelusta.
Mies kätteli, istui alas ja kysyi sitten, voisiko saada jonkun päättävässä asemassa olevan ihmisen paikalle.
”Vastasin, että minä olen se, ja että tämä kokous taisi olla tässä”, Riika muistelee.
Hän on nyt 43-vuotias ja johtanut Farangia, Brondaa, Gaijinia, The Grandia, Goldfishiä, Boulevard Bar & Seafoodia, Jim limiä ja Levain-ketjua pyörittävää W-Restaurantsia vuodesta 2015. Työntekijöitä ravintoloissa on runsaat 160.
Kohtaamisesta tökerön yhteistyökumppanin kanssa on jo kymmenen vuotta, mutta se ei ole ainoa kerta, kun naisen osaaminen toimitusjohtajana on kyseenalaistettu.
”Aika usein tulee vastaan esimerkiksi sellaista puhetta, että ymmärrät sitten, kun olet vähän vanhempi.”
Lue myös: Hanna perusti oman kuntosalin 56-vuotiaana ja on nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan
Riika ja Kata nousivat ravintolaketjun ylimpään johtoon
Riika hörppii tiistaiaamuna kahvia ravintola Farangin baarissa W-Restaurantsin kehitysjohtaja Kata Bäckmanin, 41, kanssa. Molemmat ovat olleet yrityksessä noin 15 vuotta ja kohonneet esimiestehtävistä ylimpään johtoon.
Molemmat arvelevat, että nousujohtoisen uran taustalla on ollut ennen kaikkea oma halu päästä johtotehtäviin ja tehdä sen eteen töitä.
”Siinä ei ole mitään sukupuolieroja, miten kovasti työtä täytyy haaveensa eteen tehdä”, Kata sanoo.
Molemmat aloittivat työnteon jo alakouluikäisenä. Riikan perheellä oli Kangasniemellä huoltoasema, ja Katan perhe pyöritti Ivalossa hotelli-ravintolaa.
Riika päätti jo ekaluokkalaisena, että hänestä tulee hovimestari. Työt hän aloitti 11-vuotiaana myymällä jäätelöä ja tekemällä voileipiä kahvioon. Koulun jälkeen hän opiskeli korkeakoulututkinnon ja eteni työssä nopeasti tarjoilijaharjoittelijasta esihenkilötehtäviin. Ennen kuin hänestä tuli Farangin ravintolapäällikkö 2011, hän työskenteli ravintola Olossa päähovimestarina ja baarimestarina ja useissa muissa yrityksissä ravintolapäällikkönä. Työn ohessa hän on tehnyt liikkeenjohdon tutkinnon.
Kata opiskeli ensin parturi-kampaajaksi ja matkailuvirkailijaksi ja kävi tekemässä vapaaehtoistöitä Afrikassa ennen kuin päätyi takaisin ravintola-alalle.
”Tein nuorena oman perheen hotelli-ravintolassa kaikkea siivouksesta tiskaukseen ja laukkujen kantamiseen ja toimin baarimikkona, tarjoilijana ja hotellin vastaanottotyöntekijänä. Siksi sodin pitkään sitä vastaan, että lähtisin aikuisena ravintola-alalle.”
Farangiin Kata pestattiin 2011 vuoropäälliköksi. Hän hoiti työn ohessa myyntiä, ja kun ravintoloiden myyntipalvelu keskitettiin, hänet nimettiin sen myyntipäälliköksi. Työn ohessa hän opiskeli myynnin ja markkinoinnin tutkintoja ja kävi välillä kokeilemassa taitojaan muualla, ennen kuin palasi Riikan houkuttelemana W-Restaurantsille kehitysjohtajaksi.
Seksistinen käytös ravintola-alalla on vähentynyt
Kun Kata ja Riika vielä työskentelivät tarjoilijoina, esimies saattoi siirtää heidän työtehtävänsä miespuoliselle kollegalle sillä perusteella, ettei naistarjoilijaa pidetty tarpeeksi tarkkana tai osaavana hoitamaan kyseistä tehtävää.
Esihenkilöt, työkaverit ja asiakkaat saattoivat tytötellä, läpsäistä takapuolelle, käskyttää tai kertoa seksistisiä vitsejä. Myös ulkonäöstä on huomauteltu.
”Minulle on töissä esimerkiksi sanottu, että pitäisikö laittaa tukka vähän seksikkäämmin ja sattuikohan vähän liian kireä hame päälle”, Riika kertoo.
Naisten mielestä yhteiskunta on parissa kymmenessä vuodessa muuttunut, eikä samanlaista käytöstä ole enää yhtä paljon.
”Kun tein omaa uraa, piti olla aika kova, että pääsi miesten maailmassa eteenpäin”, Kata toteaa.
Riika uskoo, että myös ilmapiiri ja kasvatus ovat erilaisia. Hän sanoo kasvaneensa ajassa, jossa tyydyttiin siihen, että työelämä oli ravintola-alalla tietynlaista.
”Itse olin nuorena kiltti ja miellyttämishaluinen enkä halunnut nostaa tytöttelystä tai muusta äläkkää. Nuorempi sukupolvi uskaltaa sanoa ääneen, jos kokee tulleensa kohdelluksi väärin.”
Sandra perusti jo kolmannen yrityksensä
Gubben avarassa toimistohuoneessa Helsingin Erottajalla kolme naista keskittyy tietokoneisiinsa. Toimitusjohtaja Meri-Tuuli Laaksonen, 39, avaa oven ja halaa ystäväänsä, yrityksen toista perustajaa ja entistä toimitusjohtajaa Sandra Lounamaata, 35.
Naiset perustivat Gubben 2018 ollessaan äitiyslomalla esikoislastensa kanssa. He tapasivat Facebookin Huhtivauvat 2017 -ryhmässä ja ystävystyivät. Kumpaakaan ei houkuttanut paluu palkkatöihin.
Meri-Tuuli innostui Sandran ideasta perustaa vanhuksille seuraa ja siivous-, ostos- ja muuta apua tarjoava ja toisaalta opiskelijoille työtä avustajina antava yritys. Yritys toimisi digitaalisella alustalla ja olisi laajennettavissa muihin maihin.
Tällä hetkellä Gubbe toimii Suomessa ja Ruotsissa ja työllistää toimistolla 16 henkilöä. Lisäksi sille työskentelee toista tuhatta avustajaa.
Sandra siirtyi viime toukokuussa sivuun yrityksen operatiivisesta johdosta ja perusti toisen kumppanin, plastiikkakirurgi Ada Hukki-Aitalan kanssa pistoshoitoklinikka Dr. Finen. Se on Sandran kolmas yritys.
”Yritysideoita syntyy koko ajan. Tuntui siltä, että täytyy mennä eteenpäin”, Sandra selittää.
Lue myös Kotiliesi.fi: Näin vähän yrittäjälle jää käteen 76 euron jalkahoidosta – kosmetologi Minna yllättyi itsekin
Tuttavat ihmettelivät isoja siirtoja
Yhdeksi jarruksi sille, etteivät naiset nouse johtaviin asemiin tai perusta yrityksiä, on esitetty sitä, että naiset ovat turvallisuushakuisempia kuin miehet ja välttelevät riskien ottamista.
Sandra ja Meri-Tuuli kertovat, että osa heidänkin tuttavistaan ihmetteli suunnitelmaa irtisanoutua vakityöstä, ottaa kymmeniä tuhansia euroja lainaa ja perustaa kasvuyritys, vaikka esikoislapset olivat juuri syntymässä.
Meri-Tuuli myöntää, että päätös oli suuri.
”Toisaalta sitten, kun olet start-up-maailmassa ja näet koko ajan muita ihmisiä, joita tekevät isoja siirtoja ja panostuksia, sellainen tuntuu ihan luonnolliselta.”
Ennen Gubbea Meri-Tuuli työskenteli kuntoutuksen lehtorina ammattiopistossa. Koulutukseltaan hän on terveystieteen maisteri, fysioterapeutti ja fysioterapian opettaja.
Sandra työskenteli asiakkuuspäällikkönä mainostoimistossa, jonne hän oli päätynyt erilaisten myynti- ja markkinointitöiden kautta. Koulutukseltaan hän on liiketalouden trade-nomi.
”Huomasin jo nuorena pikaruokapaikan esimiehenä, että pidän siitä, että tulosta voi mitata.”
Onko yrittäjä-äitinä jopa helpompi luoda uraa kuin palkkatöissä?
Sandran neljännen lapsen syntymään on kolmisen kuukautta. Perheenperustamista ja vanhempainvapaita pidetään yhtenä hidasteena naisten urakehityksessä. Naiset käyttävät perhevapaista edelleen yli 80 prosenttia.
”Meillä se oli pikemminkin toisinpäin. Lapsen saaminen muutti maailmankatsomusta. Tuli halu määrätä omasta elämästä ja tehdä sellaisia asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja merkityksellisiä,” Sandra sanoo.
Meri-Tuulin toinen lapsi syntyi kuukausi Gubben perustamisen jälkeen, Sandran toinen lapsi vuoden myöhemmin. Kumpikaan ei juuri pitänyt äitiyslomaa, vaan vauvat kulkivat mukana, kävivät välillä rinnalla, istuivat sitterissä ja nukkuivat päiväunia. Vanhemmat, puolisot ja hyvät päivähoitopaikat mahdollistivat yrittämisen vauvan kanssa.
Sandra uskoo, että uran tekeminen äitinä olisi palkkatöissä aiheuttanut enemmän paineita.
”Äitiyslomalle jäädessä olisi tuntunut ahdistavalta jättää työ kokonaan, ja lapsen kanssa kotona ollessa olisi ollut hirveä paine palata töihin. Yrittäjyys on mahdollistanut sen, että voi hankkia useamman lapsen ja samalla edistää uraa, kun ajankäytöstä voi määrätä itse.”
Meri-Tuuli pohtii, että uran tekeminen äitinä on opettanut jakamaan vastuita.
”Olin itsekin siinä uskossa, että metatyöt kuuluvat minulle, mutta tarvitseeko päiväkotihousuja tai viestintää kavereiden vanhempien kanssa hoitaa aina itse?”
”Meillä saa tulla raskaaksi”
W-Restaurantsissa on pohdittu, miten työntekijöiden erilaisia elämänvaiheita voi tukea niin, että työntekijät saisi pysymään pitkään.
”Meillä saa tulla raskaaksi ja perhe- ja muiden tarpeiden mukaan joustetaan. Uskon, että se liittyy naisjohtajuuteen”, Riika sanoo.
Kata uskoo, ettei hän olisi nyt kehitysjohtaja, jollei työnantaja olisi joustanut, kun hän opiskeli työn ohessa ja hoiti kahta, nyt 15- ja 8-vuotiasta lastaan.
Kun Kata palasi täyspäiväisesti töihin nuoremman lapsen ollessa alle vuoden, hän huomasi, että vauhti oli liian kova. Sovittiin, että hän tekee lyhyempää päivää muutamia kuukausia.
”Sellainen jousto on todella tärkeää, muutenhan joutuisi punnitsemaan mahdollisuuksia jatkaa kyseisessä työssä.”
”Sijoitus naisiin tuntuu isommalta riskiltä”
Suomessa työelämä on eriytynyt vahvasti sukupuolen mukaan. Suuri osa naisista tekee töitä tai perustaa yrityksiä niin sanotuille naisten aloille. Moni naisyrittäjä on palvelualan työntekijäyrittäjä, kuten kampaaja, hieroja tai käsityöalan osaaja.
Miehet työskentelevät vastaavasti omilla aloillaan, esimerkiksi teollisuudessa ja maataloudessa. Miesyrittäjistä selvästi suurempi osa on työnantajayrittäjiä.
Alojen sukupuolittuneisuus on yksi syy siihen, miksei naisille avaudu yhtä paljon johtotehtäviä kuin miehille. Perinteisesti Suomen yritysrakenne on ollut teollisuuspainotteinen ja johtotehtäviin on päätynyt usein teknisen tai kaupallisen koulutuksen hankkinut henkilö. Molemmat ovat perinteisiä miesten aloja.
Myös teknologia-ala, jolla monet start-up-yritykset toimivat, houkuttelee selvästi enemmän miehiä. Gubbessa tämä on huomattu.
Kun Sandra ja Meri-Tuuli osallistuivat 2019 start-up-yrittäjille tarkoitettuun Kiuas kiihdyttämöön, he olivat joukon ainoa naisten omistama yritys. Se toi toisaalta näkyvyyttä, toisaalta oli rasite.
”Moni pitää meitä ennen kaikkea hoiva-alan yrityksenä, vaikka yrityksen perusidea on, että palvelu toimii alustalla ja on mahdollista skaalata vaikka maailmanlaajuiseksi. Kun miehet sitten perustivat kilpailijan, siitä puhuttiin heti teknologiayrityksenä”, Meri-Tuuli sanoo.
Sandran mukaan naisyrityksenä oleminen näkyi myös rahoituskierroksilla. Tutkimusten mukaan vain muutama prosentti start-up-rahoituksesta päätyy naisten yrityksille.
”Syitä on varmasti monia, mutta väitän, että vaakakupissa painaa myös se, että sijoittajat eivät ole aiemmin nähneet meidän tyyppistemme profiilien onnistuvan kasvattamaan miljardiluokan yrityksiä. Heillä on päässään tietynlainen menestyjäprofiili, ja sijoitus naisiin tuntuu isommalta riskiltä.”
”En jaksaisi sitä, että töissä pitäisi pitää yllä jotain roolia”
Naisjohtajia on parjattu myös liiasta tunteellisuudesta ja pehmeistä arvoista. Gubbessa ja W-Restaurantsissa molemmat nähdään hyvänä asiana.
Riika huomauttaa, ettei nykypäivän hyvä johtaja ole auktoriteetti, joka luettelee käskyt ylhäältäpäin. Ilmapiiri on avoimempi, keskustelevampi ja vapaampi. Nainen voi olla helpommin lähestyttävä.
W-Restaurantsin johtoryhmän kokouksissa uskalletaan Riikan mukaan puhua haaveista, suunnitelmista ja tunteista.
”Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta kaikki käytös ei ole”, Riika tiivistää.
Gubben Meri-Tuuli uskoo, että se, että jokainen saa olla oma itsensä kaikkine ajatuksineen ja tunteineen, parantaa työn laatua ja työssä jaksamista.
”En itse jaksaisi sitä, että töissä pitäisi pitää yllä jotain roolia. Jos itkettää, saa itkeä.”
Gubben brändiin on tietoisesti haettu naisellisuutta. Halutaan näyttää, että kyseessä on naisten perustama ja johtama yritys ja olla esimerkkinä muille. Rekrytoinneissa ei silti ajatella sukupuolta, vaan valitaan pätevin ja yrityksen tarpeisiin sopivin henkilö.
Gubben hallituksen puheenjohtajana on mies, ja W-Restaurantsin omistavat mieskokit. Ravintolaketjun johtoryhmässä on vain naisia; ryhmä muotoutui urasiirtojen seurauksena vahingossa.
Kaikki naiset ovat yhtä mieltä siitä, että paras johtajuus syntyy, kun saadaan kasaan sopiva sekoitus erilaisia, eri kokemuksen ja erilaisia näkemyksiä omaavia ihmisiä.
”Olen ylpeä siitä, että meillä on tällä hetkellä pelkkien naisten johtoryhmä, ja sitä on hienoa tuoda esiin, jotta naisten johtajuudesta puhuttaisiin enemmän. Pitkässä juoksussa näen kuitenkin, että monimuotoisuus on rikkaus”, Riika sanoo.
Lähteet: Suomen yrittäjät, Naisyrittäjät ry, Keskuskauppakamari, Tilastokeskus, Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA ry
Juttu on julkaistu Annassa 15/2025.