Quantcast
Channel: Työ ja raha | Anna.fi
Viewing all 404 articles
Browse latest View live

Tältä näyttää loppukesän ja syksyn 2020 mukava ja tyylikäs toimistomuoti – katso inspiroivat muotikuvat!

$
0
0

Miltä näyttää loppuksesän ja syksyn 2020 toimistomuoti? Me kerromme!

Loppukesän ja syksyn 2020 toimistomuoti nauttii maitokahvista

Maitokahvin sävy tekee asusta ylellisen näköisen.

Toimistomuoti: kuvassa nainen pukeutuneena maitokahvin sävyihin.

Tekonahkapaita 59,99 e, Vero Moda. Beiget housut 139,90 e ja merinovillainen poolokaulusneule 159,90 e, Gant. Nilkkurit 49,90 e, Zara. Taustalla Arto Väisäsen hiili- ja lyijykynäpiirros.

Toimistomuoti ulottuu ulos asti

Viitta on tämän syksyn hitti.

Toimistomuoti: kuvassa nainen viitassa.

Beige viitta 159 e, Cos. Punainen trikoomekko 89,99 e, Nanso. Metallihihnainen käsilaukku 269 e, Tommy Hilfiger.

Syksyn trendikkäin univormu

Viimeistele väljän bleiserin ja pitkän mekon yhdistelmä saappailla ja näyttävällä laukulla.

Toimistomuoti: kuvassa nainen väljässä bleiserissä ja pellavamekossa.

Harmaa bleiseri 175 e ja ohutolkaiminen pellavamekko 125 e, Cos. Sininen laukku 1 030 e, NO/AN. Silkkihuivi 89 e, Balmuir. Ruskeat saappaat 59,99 e, Reserved.

Töistä suoraan illalliselle toimistomuodin mukaan

Printtimekko sopii niin töihin kuin illanistujaisiinkin.

Toimistomuoti: kuvassa nainen printtimekossa.

Oranssi mekko 295 e, Hálo. Pehmeä, mohairista valmistettu takki 999 e, Balmuir. Ruskeat saappaat 59,99 e, Reserved. Sormus 9,99 e ja kullanväriset korvarenkaat 7,99 e, KappAhl.

Herkullinen toimistomuoti 2020: punaista ja purppuraa

Pinkki tekee kokonaisuudesta herkullisen.

Toimistomuoti: kuvassa nainen lyhyessä neuletakissa.

Lyhyt neuletakki 29,99 e, Reserved. Kirkkaan­punainen poolo 79 e, Gant. Leveälahkeiset suorat housut 259 e, Andiata. Vaaleanpunaiset sukat 7,99 e, H&M. Korvarenkaat 7,99 e, KappAhl.

Katse käsiin

Satsaa käsineisiin, sillä ne ovat tulevan kauden ykkösasuste.

Kuvassa nainen pitelee punaisia nahkahanskoja.

Punaiset nahkahanskat 89 e, Gant. Valkoinen neule 99 e ja veistoksellinen neuloshuivi 59 e, Cos. Leveälahkeiset tekonahka­housut 24,99 e, Reserved.

Pörröisyys kuuluu syksyyn

Neuletakin voi pukea niin housujen kuin mekonkin kanssa.

Kuvassa nainen neuletakissa.

Pitkä mohair­neuletakki 299 e, silkkipaita 299 e ja polvipituinen silkkihame 279 e, Balmuir. Vaaleat, pitkät saappaat 59,99 e, Reserved.

Meikki ja hiukset

Ilkka Ruotsalainen

Tiedustelut

Andiata 09 622 5006, artovaisanen.com, Balmuir 050 406 2830, Cos 020 332 157, Gant 020 754 5042, halofromnorth.com, H&M 09 343 4950, KappAhl 044 433 5263,  nanso.com, noanstudios.com, Reserved 040 548 4273, Tommy Hilfiger 09 6980660, veromoda.com, zara.com

Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 32/2020.


Koronapandemia pakotti näyttelijä Oona Airolan pihistelemään menoissaan: ”Olen opetellut kokkaamaan päivittäin kotona”

$
0
0

Näyttelijä Oona Airola, 32, on yksi monista, joiden työt loppuivat ja tulot romahtivat koronaviruspandemian myötä. Samasta syystä hän joutui myös kiristämään kukkaronsa nyörejä.

– Olen opetellut kokkaamaan päivittäin kotona sen sijaan, että tilaan ruokaa kotiin viisi kertaa viikossa. Olen myös selvittänyt ensimmäistä kertaa elämässäni, miten työttömyyskassa toimii, Oona kertoo.

Oonan mukaan hänen kulutustottumuksissaan on näkynyt aiemmin tiettyyn tulotasoon tottuminen.

– Raha on kiinnostanut minua aina tosi vähän, ja olen ollut aika boheemi rahankäyttäjä, mikä kertoo tietysti äärimmäisestä etuoikeudesta. Minulla on ollut paljon töitä, ja sitä myötä myös tuloja. En ole ollut koskaan kova shoppailija, vaan rahaa on kulunut etenkin ulkona syömiseen kiireen keskellä, Oona kuvailee.

Oona Airola: ”Töihin menoa osaa arvostaa paljon enemmän”

Rahankäytön tarkempi suunnittelu onkin ollut Oonasta äärimmäisen kiinnostavaa.

– Pysyn paljon aiemmin paremmin kartalla siitä, mikä viikkobudjettini on ja millaisia ruokia voin tehdä pitääkseni kulut inhimillisinä. Olen jopa fiilistellyt sitä, että olen joutunut pohtimaan, voinko ostaa tällä kauppareissulla mansikoita vai en. Se on ollut tosi kiinnostavaa ja opettavaista, Oona tuumii.

Oona tähdittää parhaillaan uutta Makkari-tv-sarjaa. Syksy on töiden osalta vielä tyhjillään, mutta ensi vuodesta on tulossa näillä näkymin kiireinen.

– Töihin menoa osaa arvostaa paljon enemmän nyt, kun on tajunnut, ettei se ole itsestäänselvyys.

Riitta Rouhiainen oli liki kuusikymppinen uraohjus, kun työt loppuivat – sitten hän keksi keinon taistella ikärasismia vastaan: ”Nyt koen olevani urani huipulla”

$
0
0

Olen maalaistalon tyttö Liperistä Pohjois-Karjalasta. Jokin aika sitten toin lapsuudenkodistani sirpin. ”Ajattele”, sanoin miehelleni, ”tällaisella esineellä niitettiin viljaa satoja vuosia, ja nyt kaikki muuttuu niin nopeasti, että maailma tuntuu ihan erilaiselta kuin parikymmentä vuotta sitten”. Tiesin, mistä puhuin. Vuoden 2015 jälkeen en ole enää voinut jatkaa työtäni niin kuin ennen.

Keski-ikäinen ei enää kelvannutkaan

Olen työskennellyt markkinointialalla 1990-luvun alusta lähtien. Minulla on ollut oma mainostoimisto vuodesta 2005, mutta viisi kuusi vuotta sitten asiakkaat alkoivat kadota. Ala muuttui valtavaa vauhtia. Olimme tehneet verkkosivuja ja printtisisältöjä, mutta yritykset rupesivat tuottamaan niitä itse tai tekemään asioita muuten toisella tavalla.

Olin alle kuusikymppinen, joten eläkevuosiin oli vielä aikaa. Halusin tehdä töitä, ja minulla oli paljon kokemusta. Olin valmis oppimaan uutta. Mutta kuka olisi palkannut sen ikäistä markkinointialalle? Vallalla oli niin vahvasti käsitys, ettei keski-iän ylittänyt enää työllistyisi, joten en edes ruvennut työnhakuun. Ahdisti.

On tärkeää tuntea omat vahvuutensa

Tilanne oli uusi. Olen aina ollut tarmokas ja hyvä tarttumaan asioihin. Opin asenteen lapsuudenkodistani. Vanhemmillani oli karjatila. Kesälomilla minä ja kolme veljeäni olimme heinätöissä tai peruna- ja lanttumaalla. Tein myös paljon kotitöitä. Äiti vaati, että tuvan on aina oltava siisti, kun hän tulee navetasta.

Lukion jälkeen lähdin Helsinkiin opiskelemaan Markkinointi-instituuttiin. Olin sosiaalinen ja uskoin, että voisin olla hyvä myyntitehtävissä. Siihen aikaan markkinointi oli tosi in. Parin ensimmäisen työpaikan jälkeen sain töitä Suomen suurimpiin kuuluneesta mainostoimistoyhtymästä. Työskentelin projektijohtajana ja etenin myös yrityksen johtoryhmään. Osasin organisoida ja koin löytäneeni työn, joka sopii minulle. On tärkeää tuntea omat vahvuutensa.

Mihin ilo katosi työelämästä?

Elin ruuhkavuosiani. Olin tavannut Helsingissä Tuomaksen ja mennyt naimisiin. 1990-luvun alussa saimme kaksi poikaa, Antin ja Viljamin. Tein pitkiä päiviä, usein 10-tuntisia. Tuohon aikaan ei tehty etätöitä vaan aina piti olla toimistolla. Parina päivänä viikossa järjestimme lastenhoitajan hakemaan lapset tarhasta.

Riitta 24-vuotiaana ulkomailla.

Vaikka piti venyä ja oli rankkaa, työ vei mennessään. 1990-luvun lama ei tuntunut mainosalalla, eikä rahassa pihistelty. Siihen aikaan oli hulppeita juhlia, joita minäkin olin usein järjestämässä. Muistan eräät syntymäpäiväjuhlat nelikymppisille työkavereille. Juhlapaikasta tehtiin lääkäriasema, ja hommasin juhlakaluille sairaalavaatteet. Me vieraat pukeuduimme lääkäreiksi valkoisiin takkeihin. Salmiakkikossua tarjottiin lääkeruiskuista. Se oli hauskaa ja luovaa, ja juhlat loivat hyvää porukkahenkeä. Kun ajat alkoivat tiukentua 2000-luvulla, kustannuksia karsittiin. Onkohan tuollaisia juhlia enää?

Tuntuu, että nykyisin vain harrastetaan töiden jälkeen liikuntaa, jotta jaksettaisiin tehdä enemmän töitä. Minusta se on sääli. Jonkinlainen ilo tuntuu kadonneen työelämästä.

Burnout opetti, että ajatteluaan voi muuttaa

Haaveilin pitkään oman mainostoimiston perustamisesta, ja vuonna 2005 perustin sellaisen. Pian sen jälkeen sain burnoutin. En pystynyt enää nukkumaan, ajattelin vain työasioita. Menin terapiaan, ja opettelin asettamaan rajoja itselleni. Aloin liikkua luonnossa, pitää taukoja työpäivän aikana, levätä kunnolla. Kielsin itseäni ajattelemasta työasioita kello kahdeksan jälkeen illalla.

Uuden elämäntavan opetteluun meni vuosia, mutta oli mahtava huomata, että ajatteluaan voi muuttaa.

Töiden loppu

Viitisen vuotta sitten työt loppuivat. Moni kollega markkinointialalla koki saman kohtalon. Eräs tuttavani oli ollut mainostoimiston toimitusjohtaja, mutta headhunter sanoi hänelle, ettei hän työllisty enää ikinä. Se kuulosti hirveältä. Itse ajattelin, että menen sitten vaikka ravintolaan pilkkomaan vihanneksia, mutta jotakin on tehtävä. Mieheni oli töissä, joten en joutunut puille paljaille, mutta en halunnut olla hänestä taloudellisesti riippuvainen.

Talvella 2017 surffasin netissä etsimässä pojalleni kesätyöpaikkaa. Huomasin, että nuorille on paljon rekrytointitapahtumia, mutta meille vanhemmille ei ole mitään. Se on hassua, koska työelämä on muuttunut todella paljon, emmekä tiedä mistä ja miten nykypäivänä haetaan töitä.

Keski-ikäinenkin voi löytää uuden uran

Ikäsyrjinnästä työelämässä puhutaan paljon, mutta ihmiset kokevat, että heitä autetaan hyvin vähän. Siksi päätin järjestää rekrytointitapahtuman keski-iän ylittäneille. Vuosi sitten UusioUra-tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran, ja sain siitä hyvää palautetta. Tänä vuonna järjestän sen uudestaan. Nykyinen työni on tehnyt minut uudella tavalla onnelliseksi. Koen olevani urani huipulla, koska teen yhteiskunnallisesti tärkeää työtä. Haluan auttaa muitakin löytämään uuden uran itselleen ja uskon, että yritykset haluavat palkata myös iäkkäämpiä ihmisiä. Pian pääsisin eläkkeelle, mutta en ehkä raaski jäädä.

Hyvää elämää:

Olen kiitollinen siitä, että lapseni ovat niin auttavaisia ja pärjäävät hyvin elämässä.

Inspiroidun hyvistä keskusteluista, joita käyn eri porukoissa: on keskikoulukavereita, työkavereita ja sukulaisia.

Rakkain rutiinini on lukea Suomen esihistoriaan liittyviä kirjoja. Ne saavat ajatukseni pois töistä.

Saan voimaa luonnossa liikkumisesta ja lintubongauksesta. Viime syksynä näin hyvin harvinaisen kuningaskalastajan.

Haaveilen piilopirtistä järven rannalla. Pirtissä olisi puuhella. Sellainen oli lapsuudenkodissani, ja joka aamu hella lämmitettiin klapeilla. Siitä levisi lämpöä ja hyvä tuoksu.

Juttu on julkaistu Anna-lehden numerossa 7/2020. 

Tunnetko naisen, jonka elämäntarinan haluaisit lukea näiltä sivuilta? Lähetä vinkki meille sähkö­postilla anlukija(ät)otavamedia.fi tai kirjeitse Anna, Firdonkatu 2 T 151, 00015 Otavamedia (kuoreen­ merkintä ”Matka naiseksi”). Emme valitettavasti voi vastata kaikkiin viesteihin henkilökohtaisesti.

Jouduitko irtisanotuksi? 7 asiaa, jotka työttömäksi jäävän tulee ottaa huomioon

$
0
0

Irtisanottu ja työtön. Mitäs nyt?

Irtisanotuksi tuleminen vaatii usein erilaisten tunteiden ja ajatusten käsittelyä, jotta työttömäksi joutumisesta johtuvasta alkusokista pääsee yli. Samaan aikaan on kuitenkin hoidettava myös monia käytännön asioita.

Työttömäksi joutuneella onkin sekä oikeuksia että velvollisuuksia, joista kannattaa olla tietoinen. Listasimme 7 asiaa, jotka työttömän kannattaa ottaa huomioon.

1. Työtön tai lomautettu, aseta työnhaku voimaan heti

Aseta työnhaku voimaan heti. Työttömän tai lomautetun tulee viimeistään ensimmäisenä työttömyys- tai lomautuspäivänä ilmoittautua työttömäksi TE-toimistoon. Sen voi tehdä joko asioimalla TE-palvelut.fi -sivujen Oma asiointi -palvelussa tai paikan päällä TE-toimistossa.

Ilmoituksen voi tehdä myös etukäteen. Ilmoitus on edellytys sille, että työtön pääsee työttömyysturvan piiriin. Työttömyysetuus maksetaan joko Kelan peruspäivärahana tai työmarkkinatukena tai ansiosidonnaisena työttömyyspäivärahana (työttömyyskassat), joka on peruspäivärahaa korkeampi.

Viikon kuluessa ilmoittautumisesta on tehtävä työllistymissuunnitelma Oma asiointi -palvelussa. Suunnitelmassa arvioidaan, miten voisi tulevaisuudessa työllistyä. TE-toimisto joko kuittaa sen tai pyytää lisätarkennuksia. Suunnitelmaa pitää päivittää kolmen kuukauden välein.

TE-toimiston palveluja on mahdollista saada suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Henkilöt, jotka eivät puhu mitään näistä kielistä, voivat tarvittaessa saada tulkin apua asiointiin.

Lue lisää: Näyttelijä Ria Kataja otti lainan juuri ennen koronaviruspandemiaa – sitten loppuivat työt: ”Totta kai tilanne huolettaa ja surettaa”

2. Työtön saa peruspäivärahaa tietyin ehdoin – toimi näin

Usein työttömäksi joutunut miettii ensimmäiseksi toimeentuloaan.

Kelan maksama peruspäiväraha vuonna 2020 on 33,66 euroa päivässä, ja sitä maksetaan viideltä päivältä viikossa. Yhdestä lapsesta saa lisää päivässä 5,28 euroa, kahdesta lapsesta 7,76 euroa ja kolmesta tai sitä useammasta lapsesta 10 euroa. Lisiä voi saada myös siitä, että osallistuu työllistämistä edistäviin palveluihin, kuten työvoimakoulutukseen.

Peruspäivärahaan on oikeutettu silloin, jos täyttää työssäoloehdon. Työssäoloehto tarkoittaa sitä, että henkilö ollut palkkatöissä vähintään 26 viikkoa työttömyyttä edeltäneiden 28 kuukauden aikana. Lisäksi työajan on pitänyt olla vähintään 18 tuntia viikossa ja palkan vähintään 1236 euroa kuukaudessa.

Peruspäivärahaa maksetaan pääsääntöisesti 400 päivän ajan. Poikkeukset koskevat alle kolme vuotta työelämässä olleita ja 58-vuotaita ja sitä vanhempia.

3. Ilmoittaudu työttömyyskassaan

Jos olet ollut työttömyyskassan jäsen vähintään 26 viikkoa ja täytät työssäoloehdon, olet oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan. Ilmoittaudu omaan työttömyyskassaasi heti, kun olet ilmoittautunut työn hakijaksi TE-toimistoon. Työttömyyskassojen käytännöt vaihtelevat, joten tarkista tarkemmat ohjeet omasta kassastasi.

Ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa koskevat samat työssäoloehdot ja maksimiajat kuin peruspäivärahaakin.

Työtön harmaatukkainen nainen.

Työtön joutuu aluksi kohtaamaan tukiviidakon. Onneksi apua on tarjolla.

4. Työmarkkinatuki voi myös auttaa työttömäksi joutunutta

Työmarkkinatukea maksetaan silloin, jos työssäoloehto ei täyty.

Työmarkkinatukea voidaan maksaa myös silloin, jos on edelleen työtön ja maksimiaika peruspäivärahalle tai ansiosidonnaiselle on mennyt umpeen.

Työmarkkinatuen suuruuteen vaikuttavat esimerkiksi tulot osa-aikatyöstä tai omaisuus.

5. Hyödynnä työterveyshuoltoa niin kauan kuin voit

Irtisanotuksi tuleminen voi nostaa vaikeitakin tunteita pintaan. On tärkeää pysähtyä ja tarkastella omia tunteita ja ajatuksia.

On myös hyvä muistaa, että kun irtisanomisaikasi on vielä voimassa, kuulut työterveyshuollon piiriin ja voit saada sieltä esimerkiksi psykologin apua.

6. Voit saada henkilökohtaista uraohjausta ilmaiseksi

Moni työtön pohtii, mihin jatkossa työllistyisi ja kannattaisiko hankkia lisää koulutusta. TE-toimiston psykologit ovat urasuunnittelun ja työelämän muutostilanteiden ammattilaisia ja pyrkivät auttamaan tällaisissa tilanteissa.

Uraohjausta voi saada kasvokkain, puhelimessa tai videon välityksellä. Korona-aikaan suositaan etäyhteyksiä.

Uraohjauksessa kartoitetaan muun muassa työnhakijan osaamista, kiinnostuksen kohteita, ominaisuuksia, vahvuuksia ja toiveita. Ohjauksessa keskustellaan usein myös koulutusmahdollisuuksista sekä siitä, mitkä alat tällä hetkellä työllistävät parhaiten. Juuri nyt niitä ovat esimerkiksi terveys- ja sosiaaliala, rakennusala ja isännöintityöt kiinteistöalalla sekä it-alalla ohjelmistokehitys ja koodaus.

Joskus myös työnantaja tai ammattiliitto saattavat järjestää uravalmennusta irtisanotuille.

7. Ota selvää, voitko kouluttautua menettämättä työttömyysetuuttasi

TE-toimisto voi tukea työttömän kouluttautumista. TE-palvelut-sivujen kautta voi hakeutua työvoimakoulutuksiin, jotka ovat työllistäville aloille ja lyhyehköjä. Niiden avulla pyritään tukemaan työtöntä pääsemään nopeasti takaisin työmarkkinoille.

Työtön voi ylläpitää ja kehittää omaa osaamistaan myös sivutoimisilla opinnoilla.

Työtön työnhakija voi myös opiskella omaehtoisesti menettämättä työttömyysetuuttaan, mutta se vaatii TE-toimistossa tehtävän erillisen päätöksen. Voi olla myös mahdollista opiskella kokonaan uusi tutkinto tai suorittaa esimerkiksi lyhyempi osatutkinto.

Omaehtoiseen opiskeluun työttömyysetuudella liittyy tiettyjä ehtoja. Hakijan on oltava vähintään 25-vuotias ja opintojen on parannettava ammatillisia valmiuksia tai tuettava yritystoimintaa.

Lisäksi TE-toimistossa arvioidaan aina tapauskohtaisesti, millainen tarve opiskelulle on, ja voidaanko opintoja tukea työttömyysetuudella.

Lähteet: Kela.fi, TE-palvelut.fi ja Uudenmaan TE-toimiston psykologi Sari Lehikoisen haastattelu

Potkujen jälkeen moni harkitsee alan vaihtamista – psykologi kertoo, miksi hätiköinti ei kannata ja vinkkaa, miten asiassa kannattaa edetä

$
0
0

Irtisanotuksi tuleminen voi koetella itsetuntoa ja saada miettimään, että onko edessä alan vaihtaminen.

– Työttömäksi jääneillä on usein iso huoli toimeentulostaan. Toinen iso huoli liittyy työllistymiseen. Moni miettii, onko osaamiselleni tulevaisuudessa käyttöä, työllistynkö tämän ikäisenä, entä voinko oppia uutta, sanoo Uudenmaan TE-toimiston psykologi Sari Lehikoinen.

Näihin pohdintoihin on mahdollista saada apua. TE-toimiston psykologit tarjoavat henkilökohtaista ja maksutonta uraohjausta. Se on tarkoitettu niin työttömille kuin työssä olevillekin eli kaikille, joiden mielessä on mahdollisesti alan vaihto.

Lue myös: Jouduitko irtisanotuksi? 7 asiaa, jotka työttömäksi jäävän tulee ottaa huomioon

Vaikka alan vaihtaminen tulisi mieleen, älä tee hätiköityjä päätöksiä

Vaikka alan vaihtaminen kävisi heti irtisanomisen jälkeen mielessä, Lehikoinen kehottaa miettimään asioita rauhassa.

– Ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä. On tärkeää pysähtyä ja käydä läpi itsessä heränneitä tunteita ja ajatuksia. Samalla on hyvä pohtia myös ammatillisia vaihtoehtoja.

– Asioista voi puhua ystävien tai työkavereiden kanssa, mutta moni kokee myös hyödylliseksi neutraalin, ulkopuolisen ammattilaisen kanssa käydyt keskustelut, Lehikoinen sanoo.

TE-toimiston psykologit ovat erikoistuneet työelämän muutostilanteisiin, ja heillä on tarjota tietoa koulutusmahdollisuuksista ja työmarkkinatilanteesta eli siitä, mitkä alat vetävät parhaiten.

Alan vaihtaminen on iso askel

Uraohjauksessa kartoitetaan muun muassa työ- ja koulutustaustaa, mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia, elämäntilannetta sekä ammatillisia haaveita.

– Irtisanotuksi tuleminen on muutostilanne. Silloin ajattelu helposti kapeutuu, eikä välttämättä näe omia vahvuuksiaan ja osaamistaan. Keskusteleminen saattaa auttaa hahmottamaan paremmin, mihin omaa osaamistaan voisi jatkossa suunnata.

Lue lisää: 7 syytä, miksi saatatkin olla onnekas, jos olet joskus saanut potkut

Kun uraohjauksessa kartoitetaan tulevia ammatillisia vaihtoehtoja, voidaan samalla miettiä, millaisista asioista on aiemmissa töissään pitänyt ja millaiset asiat ovat kuormittaneet. On tärkeää pohtia, millainen on itselle sopiva tapa tehdä töitä. Viihtyykö esimerkiksi mieluummin tiimissä vai olisiko itselle luontaisempaa työskennellä yksin.

Alan vaihtaminen voi tuntua isolta askeleelta. Siksi on tärkeää miettiä huolellisesti, mikä kiinnostaa ja motivoi. Myös omat harrastukset ja muu vapaa-ajan toiminta voivat antaa osviittaa. Kiinnostuksen lisäksi on keskeistä huomioida myös oma persoona, kyvyt ja jaksaminen, sillä työn täytyy sopia itselle, jotta siitä ei tule liian kuormittavaa.

Vain osa irtisanotuista vaihtaakin kokonaan alaa.

– Osa työllistyy saman alan töihin jatkossakin, ja osa täydentää osaamistaan kouluttautumalla, muttei välttämättä kokonaan vaihda alaa.

Alan vaihtaminen, miespuolinen hoitaja.

Alan vaihto on iso askel. Ennen sitä on mietittävä, millaisista asioista on kiinnostunut. Yksi tällä hetkellä työllistävistä aloista on hoitoala.

Uusi ura yhä yleisempää

Hyvä itsetuntemus helpottaa itselle sopivien työvaihtoehtojen löytymisessä, Lehikoinen sanoo.

– Ohjauksessa itsetuntemus yleensä syvenee. Hektisessä työelämässä ei aina ole tilaa oman osaamisen ja ammatillisten toiveiden miettimiselle. Irtisanominen voikin mahdollistaa näiden äärelle pysähtymisen. Se voi olla mahdollisuus alkaa rakentaa enemmän oman näköistä elämää, Lehikoinen kannustaa.

Koronakriisin aikana on uutisoitu, että monessa firmassa on lomautuksia ja yt-neuvotteluja.

– Tilanne on vähän poikkeuksellinen, koska lomautukset ja irtisanomiset koskevat niin monia. Ehkä irtisanominen ei tällä hetkellä tunnu niin leimaavalta kuin aiemmin. Se on jaettu yhteinen kokemus

Lisäksi alan vaihto yleistyy.

– Työelämäsiirtymisiä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja niitä tulee varmasti olemaan myös jatkossa. Ennakoimattomuus aiheuttaa usein hämmennystä, siksi ohjauksen tarve ja merkitys tulevaisuudessa tulee kasvamaan entisestään, Lehikoinen uskoo.

Jos työpaikallasi on yt-neuvottelut, huomioi nämä jaksamista tukevat asiat

  • Anna itsellesi lupa tuntea ja miettiä

On hyvä muistaa, että kaikki ajatukset ja tunteet ovat luonnollisia. Ihmiset ovat yksilöitä ja itse voi reagoida yt-ilmoitukseen eri tavalla kuin työkaveri. Voi olla hyvä jo etukäteen pohtia, miten kokee, jos joutuu irtisanotuksi tai jos ei joudu irtisanotuksi. Näin voi mahdollisesti pehmentää tulevia iskuja: esimerkiksi irtisanomistilanteessa saattaa helpottaa, jos on käsitellyt tunteita etukäteen.

  • Käy läpi ammatillisia vaihtoehtoja

Mieti vaihtoehtoja sen varalle, jos joudut irtisanotuksi. Millaiset työt sinua kiinnostavat? Haluaisitko lisätä osaamistasi kouluttautumalla?

  • Osallistu infotilaisuuksiin

Kannattaa osallistua tarjolla oleviin infotilaisuuksiin. Yt-infojen lisäksi työpaikalla saatetaan järjestää esimerkiksi muutostuki-infoja, jolloin TE-viranomainen tulee työpaikalle ja kertoo työnhakuun liittyvistä asioista sekä TE-toimiston palveluista. Vaikka infot eivät tuntuisi oikea-aikaisilta, niistä saa lisää tietoa ja mieli voi avautua näkemään uusia mahdollisuuksia.

  • Älä jää yksin

Yt-tilanteessa vertaistuki on erityisen tärkeää. Myös työterveyshuollon tarjoamaa keskusteluapua kannattaa hyödyntää. Jos joutuu irtisanotuksi, kannattaa jutella itselleen luotettavalta tuntuvan tahon kanssa, joita voi olla esimerkiksi luottamusmies, työsuojeluvaltuutettu, työkaveri tai työterveyshuollon edustaja.

Aktivisti Zahra Karimy, 17, on kohdannut verkkohäirintää monen muun tytön tavoin: ”Joskus häiriköiden profiilikuvista näkyy, että heillä näyttäisi olevan minun ikäisiäni tyttäriä”

$
0
0

Aktivisti ja Planin lastenhallituksen jäsen Zahra Karimy joutui verkkohäirinnän kohteeksi ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Zahra oli juontanut Porin Suomi-Areenan suomalaisuutta ja monikielisyyttä koskevan paneelikeskustelun, joka televisioitiin. Juontokeikasta seurasi vihavyöry, jollaista Zahra ei osannut odottaa.

Sähköposti ja somekanavat täyttyivät vihapostista. Zahraa huoriteltiin ja hänen taustastaan lauottiin asiattomia kommentteja.

Zahran perheen juuret ovat Afganistanissa. Zahra on syntynyt Iranissa ja muuttanut Suomeen 1-vuotiaana vanhempiensa ja kahden isoveljensä kanssa kiintiöpakolaisena.

Zahran käskettiin painua takaisin kotimaahansa ja samalla kerrottiin, että hän ei kuulu Suomeen.

– Se oli kova paikka. En ollut ikinä aikaisemmin kokenut minkäänlaista kiusaamista, Zahra muistelee.

Verkkohäirintä on asia, jota kenenkään ei tarvitse sietää

Ensin Zahra ei halunnut kertoa kokemastaan verkkohäirinnästä kenellekään, edes vanhemmilleen.

– En halunnut heidän olevan surullisia. Minulla oli myös sellainen ennakkoluulo, että jos haluaa olla vaikuttaja, täytyy olla todella kovapintainen, eikä mikään saa mennä ihon alle. Tämä ajatus on todella väärä. Vaikka olisi vaikuttaja tai pitkän uran tehnyt poliitikko, asiat menevät ihon alle, Zahra sanoo.

Pari viikkoa viharyöpytyksen jälkeen hän kertoi vanhemmilleen kokemastaan verkkohäirinnästä.

– Tajusin, että vaikka luulin pystyväni sietämään verkkohäirintää, en pystykään siihen.

Vanhemmat tajusivat tilanteen vakavuuden ja keskustelivat asiasta Zahran kanssa. Zahran tiedot laitettiin salaisiksi ja myös kouluun ilmoitettiin, että Zahran tietoja ei saa antaa eteenpäin. Verkkohäiriköintitapauksista tehtiin rikosilmoitukset. Zahra antoi sosiaalisen median kanavansa vanhempiensa käsiin, jotta hän ei joutuisi lukemaan kaikkea häneen kohdistuvaa vihapuhetta.

– Vanhempani kysyivät minulta moneen otteeseen, jaksanko yhä tehdä vaikuttamista. He sanoivat, että jos en jaksa, voin hyvin lopettaa, eikä siinä ei ole mitään noloa tai pahaa.

Verkkohäirinnän tavoite on hiljentää kohde

Zahra ei kuitenkaan halunnut lopettaa vaikuttamista. Hän kokee, että verkkohäirinnän tavoitteena on juuri häirinnän kohteen hiljentäminen.

– Onneksi olin tietoinen oikeuksistani ja sain paljon tukea niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin ihmisiltä sekä eri järjestöistä. Yritin miettiä tapahtunutta myös positiivisen kautta. Sain viestini perille todella monelle. Minulla on enemmän vaikutusvaltaa kuin minua häiriköivillä.

Nykyään Zahra joutuu verkkohäirinnän kohteeksi noin kerran kuussa.

– Nykyään häirintää ei ole paljon, koska häiriköt tietävät, etten vastaa heille. Häirikkö haluaa provosoida, saada aikaan reaktion ja aiheuttaa lumipalloefektin.

Tyypillisimpiä Zahran häiriköijiä ovat keski-ikäiset miehet. Vain murto-osa Zahran häiriköijistä on ollut naisia. Anonyymejä häiriköitä on Zahran mukaan vähemmän kuin omalla nimellään ja kuvallaan kirjoittelevia.

– Valtaosa häiriköistäni on keski-ikäisiä miehiä, minua kolme tai neljä kertaa vanhempia. On hirveää, että joskus häiriköiden profiilikuvista näkyy, että heillä näyttäisi olevan minun ikäisiäni tyttäriä tai arviolta 4–5 vuotta nuorempia kuin minä. Tuntuu oudolta, miten he voivat sanoa minulle sellaisia asioita, kun heillä itsellään on saman ikäinen tai vain hieman nuorempi lapsi kuin minä.

Lue myös: Annan toimituksen vallannut 16-vuotias Zahra Karimy on tyttöjen oikeuksien puolustaja – ikävät viestit saivat hänet ymmärtämään, että vihaan ei vastata vihalla

Zahra Karimy ei ole kokemustensa kanssa yksin

Planin vastikään julkaistu, verkkohäirintää koskeva tutkimus kertoo, että maailmanlaajuisesti 58 prosenttia ja Suomessa 42 prosenttia tytöistä on joutunut verkkohäirinnän kohteeksi sosiaalisessa mediassa. Plan nostaa esille erityisesti sitä, että verkkohäirintä on vakava ihmisoikeusloukkaus, joka estää tasa-arvoa toteutumasta.

– Todella usein verkossa joutuu törmäämään häiriköintiin, joka on osoitettu naisoletetuille. Esimerkiksi huorittelu on tällaista naisoletetuille osoitettua häiriköintiä. Nuoret tytöt saavat usein haukkuja ulkonäöstään ja nuoresta iästään. Olen puhunut miesoletettujen ystävieni kanssa ja hekin ovat minun tavoin huomanneet, että me tytöt saamme enemmän vihapostia ja ikävää palautetta kuin pojat, Zahra pohtii.

Planin tutkimuksesta käy ilmi, että verkkohäirintä on johtanut siihen, että maailmanlaajuisesti joka viides häirintää kokenut tyttö (19 %) on lopettanut tai vähentänyt merkittävästi sosiaalisen median alustojen käyttöä ja 12 prosenttia on muuttanut ilmaisuaan sosiaalisessa mediassa. 39 prosenttia globaaliin kyselyyn vastanneista kertoo, että verkkohäirintä alentaa itsetuntoa, ja 38 prosenttia sanoo sen aiheuttavan stressiä.

Häirintää kokeneista suomalaistytöistä jopa joka kolmas (28 %) rajoittaa mielipiteidensä ilmaisemista sosiaalisessa mediassa häirinnän vuoksi ja 14 prosenttia on poistunut sosiaalisen median palvelusta, jossa on joutunut häirityksi. Näin tyttöjen ääni vähenee ja heidän vaikutusvaltansa palveluissa huononee.

Plan International julkaisi tutkimuksen tyttöjen kohtaamasta verkkohäirinnästä osana kansainvälisen tyttöjen päivän kampanjaa. Osana kampanjaa tytöt ympäri maailmaa esittävät vetoomuksen Facebookille, Instagramille, TikTokille ja Twitterille, jotta ne loisivat vahvempia ja tehokkaampia tapoja ilmoittaa väärinkäytöksistä ja häirinnästä.

Plan vaatii myös hallituksia ympäri maailmaa ottamaan käyttöön erityisiä lakeja sukupuolittuneen verkkohäirinnän ja -väkivallan torjumiseksi.

Verkkohäirinnästä on tärkeää levittää tietoa – syy ei ole ikinä uhrissa

Plan kerää verkkosivuillaan tukiallekirjoituksia tyttöjen avoimeen kirjeeseen sosiaalisen median yhtiöille. Zahra on ollut ainoana suomalaisena mukana kirjoittamassa tuota avointa kirjettä yhdessä viiden muun tytön kanssa.

– Kirjeen allekirjoittamisen lisäksi on myös tärkeää jakaa tietoa verkkohäirinnästä ja puhua verkkohäirinnästä omien läheisten ja tuttavien kanssa, jotta tieto asiasta leviää mahdollisimman hyvin eri ihmisten korviin. On tärkeää, että ihmiset ymmärtävät, että verkkohäirintä on aito ongelma yhteiskunnassamme ja koko maailmassa, Zahra sanoo.

Zahra Karimy

Zahra Karimy on ollut mukana kirjoittamassa tyttöjen avointa kirjettä sosiaalisen median yhtiöille.

Jos nuori johtuu verkkohäirinnän kohteeksi, Zahra muistuttaa, että asiasta kannattaa tehdä rikosilmoitus, jos rikoksen tunnusmerkit täyttyvät. Asiasta voi lukea lisää poliisin verkkosivuilta ja poliisilta voi myös kysyä neuvoa siitä, miten kannattaa toimia.

– Lisäksi on hyvä puhua omista tunteistaan. Sitä varten on olemassa esimerkiksi Sekasin-chat ja Mannerheimin lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin, Zahra luettelee.

Verkkohäirintää huomaava taas voi vinkata asiasta poliisille esimerkiksi WhatsApp-viestillä. Zahra kannustaa kaikkia myös uhrin tsemppaamiseen.

– Uhrille voi lähettää esimerkiksi yksityisviestin, jossa toivottaa voimia ja sanoa, että on tarvittaessa valmis auttamaan. Minua tällaiset viestit auttoivat todella paljon. Ne tuovat hyvää oloa ja niistä tulee olo, että suurin osa ihmisistä on inhimillisyyden puolella ja perusihmisarvojen puolella.

Zahra haluaisi, että jokainen verkkovihaa kohtaava pystyisi muistamaan vaikeinakin hetkinä erään tärkeän asian.

– Syy ei ole ikinä uhrissa. Jos ihminen kokee verkkohäirintää, se ei ole ikinä hänen vikansa. Ikinä ei tarvitse ajatella, että pitää hiljentyä. Ole itsevarma ja oma itsesi, sinussa ei ole mitään vikaa.

Ruokahävikki tekee lompakkoosi vuosittain 100 euron loven – 5 kekseliästä vinkkiä pienentää hävikkiä ja säästää rahaa

$
0
0

Ruokalasku on yksi isoimmista menoeristä, ja moni toivoisi pystyvänsä pienentämään sitä. Silti suomalaiset heittävät vuosittain yli sata miljoonaa kiloa ruokaa roskiin. Ruokahävikkiä syntyy siis 20–25 kg henkilöä kohden. Se tarkoittaa, että ruokahävikki tekee lompakkoosi 100 euron arvoisen loven vuosittain.

1. Ole oikeaan aikaan alelaareilla ja ruokahävikki pienenee

Ota selvää, mihin kellon­aikaan punalaputetut ja hävikkituotteet laitetaan esille lähikaupassasi.

– Esimerkiksi Lidlissä, S- ja K-ryhmässä on eri kellonajat, Kotilieden Food manager Sanna Mansikkamäki vinkkaa.

– Säästät kuukausitasolla todella paljon suosimalla hävikkituotteita. Alelaputettujen tuotteiden ostaminen on myös ekoteko.

Lue lisää: Osallistu hävikkiviikkoon – 7 vinkkiä, joilla vähennät ruokahävikkiä

2 Korvaa kallis liha muilla proteiininlähteillä

Mieti, miten voisit vähentää lihansyöntiä ja korvata proteiinin kasvistuotteilla.

– Liha on kallista, ja tehotuotettu liha on huono valinta. Suuntaa sen sijaan linssi- ja papuhyllylle: esimerkiksi kotimainen härkäpapu ja hernerouhe ovat loistavia tuotteita. Samalla myös ruokavaliosi paranee – samoin elämänlaatusi, kun syöt terveellisesti.

3. Vaihda pasta perunaan

Vaihda kulkusuuntaa kaupassa ja pysähdy vihannesosastolle uusin silmin.

– Unohda pasta ja riisi ja tee sen sijaan ruokaa juureksista, kuten esimerkiksi perunasta – vieläpä paljon halvemmalla.

– Moni ajattelee, että perunan kypsentäminen kestää kauan. Pilko perunat tarpeeksi pieniksi paloiksi ja laita uuniin tai tee perunamuusia – se on 20 minuutissa valmista.

4. Pidä kotona ja käsilaukussa kananmunia

Kananmuna on edullinen ja hyvä proteiininlähde.

– Kananmunasta valmistuu todella no­peasti helppoja arkiruokia. Uunimunakas on yksi parhaista: voit paistaa päälle esimerkiksi jauhelihaa.

Kun raastat joukkoon vielä vanhat juustonkannikat, ruokahävikki pienenee.

– Keitä pari kananmunaa vaikkapa töihin välipalaksi. Keitetty kananmuna säilyy koko päivän käsilaukussa.

Lue lisää: Älä enää heitä ruokaa roskiin! Näillä vinkeillä vähennät tuottamaasi jätettä ja ruokahävikkiä

5. Seuraa sesonkeja – myös kalatiskillä

Suosi sesonkiajattelua, sillä sesongin raaka-aineet ovat edullisempia. Sesonki ei kosketa vain kasviksia ja vihanneksia, vaan kysy sesonkituotteita myös kala- ja lihatiskillä.

– Silakka on sesongissa halpaa, samoin muikut ja ahvenet. Kotimaisia kalatuotteita löytyy tätä nykyä myös säilykkeinä ja pakasteina.

– Aina ei tarvitse ostaa kallista tuoretta kalaa, vaan katso, mitä säilykehyllystä löytyy. Luonto kiittää, kun valitset tonnikalapurkin tilalle kotimaisen luonnonkalasäilykkeen. Se on ihan kuin tonnikalaa, mutta tehty kotimaisesta villikalasta. Pakastealtaasta puolestaan löytyy kotimaisia järvikalapihvejä ja kalapuikkoja.

Korona vei työt, miten jaksaa epävarmuutta? Kolme naista kertoo: ”Olen päättänyt, ettei korona tapa minua eikä firmaanikaan”

$
0
0

Riikka Peura, 38: ”Jos käy pahin mahdollinen, mistä ihmeestä löydän uuden työn?”

Nelivuotias Erin-tytär kiehnää äitinsä Riikka Peuran, 38, sylissä ja kertoo päivän kulusta: aamulla käytiin Sulo-koiran kanssa lenkillä ja sitten vietiin hevoset ulos ja siivottiin niiden pilttuut.

Ollaan Kuusaassa, Jyväskylän kupeessa. Tyttärellä ja äidillä on viime aikoina ollut yhteistä aikaa normaalia runsaammin, sillä metalliteollisuusalan yrityksessä pinnoittajana työskentelevällä Riikalla on ollut lomautuksia toukokuusta lähtien.

Riikka Peura ei halua murehtia tulevaa ennakkoon vaan elää tilanteen mukaan.

Riikka Peura ei halua murehtia tulevaa ennakkoon vaan elää tilanteen mukaan.

”Reagoin stressiin kehollani”

Tämän piti olla vuosi, jolloin elinikäiset unelmani käyvät toteen: meillä on oma talo, pihapiirissä oma talli ja siinä omat kaksi hevostamme.

Viime joulukuussa muutimme mieheni vanhempien 1990-luvulla rakentamaan taloon Kuusaan kyläyhteisöön, Saraveden rannalle. Helmikuussa saimme hevostallille rakennusluvan ja huhtikuun lopussa aloitimme sen rakentamisen.

Olen töissä metallialan yrityksessä. Toukokuussa meille työntekijöille ilmoitettiin, että koronan vaikutukset heijastuvat myös meidän tuotantoomme. Tilaukset olivat vähentyneet, ja nyt alkaisivat yt-neuvottelut.

Reagoin stressiin kehollani. Pahimmillaan oireet olivat yyteiden viimeisinä päivinä.

Neuvottelujen päätyttyä kaikki työntekijät menivät vuorollaan esimiesten huoneeseen kuulemaan tuomionsa. Jännitin omaa vuoroani aivan valtavasti. Vaikka selvisin lomautuksilla, stressi purkautui itkuna. Vollotin oikein kunnolla enkä ymmärtänyt kaikkea, mitä minulle siinä tilanteessa sanottiin.

Joitain työsuhteita irtisanottiin ja osa työntekijöistä lomautettiin. Minulle annettiin määräaikainen lomautus tämän vuoden loppuun.

Heti yt-neuvotteluiden loputtua saimme ison tilauksen, ja kesällä olin lomautettuna yhteensä vain kahdeksan päivää. Elokuussa lomautus kesti viikon ja syyskuussa kaksi viikkoa. Työt ovat vuoden loppua kohti selvästi vähentyneet, joten loka-joulukuussa lomautukseni tulevat olemaan kahta, kolmea viikkoa kuussa.”

”En halua murehtia asioita lasten kuullen”

”Kolmisen viikkoa sitten meille ilmoitettiin uusista yt-neuvotteluista, jotka voivat johtaa irtisanomisiin ja toistaiseksi lomauttamisiin. Neuvottelut ovat vielä kesken.

Minua pelottaa ja huolettaa. Jos käy pahin mahdollinen eli saan potkut, mistä ihmeestä löydän uuden työn? Koronan vuoksi ihmisiä on pantu pois vähän joka alalta eikä hirveästi työpaikkoja ole tarjolla. Aiemmin työskentelin 15 vuotta elintarvikealalla Saarioisten lihajalostetyöntekijänä, mutta ei senkään alan töitä nyt löydy Tamperetta lähempää.

Mieheni on autonasentaja, ja meillä on 4- ja 7-vuotiaat lapset, kaksi hevosta ja koira. Keväällä miehenikin lomautettiin kahdeksi viikoksi, mutta sen jälkeen töitä on riittänyt.

”Yyteet ja lomautukset ovat tiivistäneet työyhteisöämme. Puimme asioita yhdessä ja pystymme tukeutumaan toisiimme.”

Jos minut irtisanottaisiin, arjen suunnittelu muuttuisi haasteellisemmaksi. Kuukausipalkkani on vähän yli 2 000 euroa miinus verot. Lisäksi saan vuorolisiä. Ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksestani jäisi käteen ehkä noin 1 200–1 300 euroa. Aika monesta asiasta pitäisi luopua.

Omakotiasumisessakin on kulunsa. Ja rahaa tarvitaan, että saa ruokaa pöytään ja lapsille vaatteet. Tietyt laskut pitää maksaa kuukausittain, ja jos rahaa tulee vähemmän kuin normaalisti, tyhjästä on paha nyhjäistä.

En halua murehtia asioita lasten kuullen, vaan mietimme niitä mieheni kanssa kahdestaan. Haluan mennä tilanteen mukaan. Uskon kuitenkin, että asioilla on tapana järjestyä aina jotenkin.”

”Hevonen on ikioma murheenpoistajani”

”Yyteet ja lomautukset ovat tiivistäneet ennestäänkin samanhenkistä työyhteisöämme. Puimme asioita yhdessä ja pystymme tukeutumaan toisiimme. Odotamme uutisia jo tämän kuun lopussa. Koronan aiheuttamat yt-neuvottelut voidaan käydä nopeammassa tahdissa kuin tavallisesti.

Toivoisin, että firmamme pärjäisi lomautuksilla eikä kenenkään työsuhdetta päätettäisi. Kun tilanne joskus taas normalisoituu, olisi sitten heti valmius vastata kysyntään.

Tänä vuonna on sattunut ja tapahtunut niin paljon, että välillä ihmettelen, miten olen pysynyt kaiken keskellä selväjärkisenä. Minulla on kuitenkin ikioma murheenpoistajani, hevonen, jonka hankin kahdeksan vuotta sitten. Kun touhuan sen kanssa omassa tallissamme, huolet nollaantuvat päästäni pois.”

Laura Ruokokoski, 43: ”Sopeutumisessa on auttanut se, että tämä ei ole minun oma vikani”

Helsinkiläinen Laura Ruokokoski, 43, pysäköi autonsa Korkeasaaren parkkipaikalle ja avaa takaluukun. Musta villakoira hyppää ulos ja pomppii innostuneena paikallaan.

Kevään pitkän lomautusjakson aikana kodin läheiset lenkkipolut ovat tulleet Lauralle niin tutuiksi, että välillä on kivaa ajaa koiran kanssa vähän kauemmas kävelylle.

Laura haluaa pitää itsestään huolta ulkoilun, riittävän unen ja monenlaisen tekemisen avulla. Aktiivisuus pitää ajatukset poissa ikävistä asioista.

Laura Ruokokoski yrittää käyttää lomautusten tuoman vapaa-ajan hyväkseen liikkumalla ulkona mahdollisimman paljon. Kaverina kävelyretkillä on villakoira Rex.

Laura Ruokokoski yrittää käyttää lomautusten tuoman vapaa-ajan hyväkseen liikkumalla ulkona mahdollisimman paljon. Kaverina kävelyretkillä on villakoira Rex.

”Lomautuskorvausta oli stressaavaa odottaa”

Työskentelen resurssisuunnittelijana Fin­avian tytäryhtiössä Airprossa. Käytännössä se tarkoittaa, että suunnittelen työvuorolistoja.

Tuotamme lentoliikenteen palveluja, turvatarkastuksia ja maapalveluja: lentokoneiden kuormaamista, purkamista, lähtöselvitysten tekemistä. Toimintaa on useilla Suomen lentoasemilla, ja asiakkaina on useita lentoyhtiöitä.

Kun ensimmäisistä matkustusrajoituksista ilmoitettiin maaliskuun alussa ja rajoja ruvettiin puuhaamaan kiinni, tajusin heti, mitä se meille tarkoittaa. Kaikki, mitä teemme, liittyy lentämiseen, eli jos lentoliikenne pysähtyy, meiltä loppuvat työt.

Lomautukset alkoivat porrastetusti heti keväällä, minulla huhtikuun puolivälissä. Kevään ja kesän aikana pääsin onneksi kaksi kertaa kahdeksi viikoksi töihin. Ne viikot tein töitä etänä – toimistollamme olen käynyt viimeksi 18. maaliskuuta.

Odotin ensimmäistä lomautuskorvausta työttömyyskassastamme kahden kuukauden ajan. Se oli todella stressaavaa, koska kukaan ei tiennyt, koska korvaukset tulisivat – tiesimme vain, että käsittelyajat ovat pitkät. Puhuin silloin työkaverini kanssa, että herranen aika, jos olisimme vaikka yksinhuoltajia, miten vaikeaa ja kamalaa kaikki silloin olisikaan.”

”Onneksi liityin työttömyyskassaan muutama vuosi sitten”

”Perheeseeni kuuluu mies, 7- ja 12-vuotiaat tyttäret ja koira. Olemme pärjänneet tähän saakka ihan hyvin siksi, että ravintola-alan konsulttina työskentelevällä miehelläni työt ovat jatkuneet normaalisti. Se on ollut onni onnettomuudessa. Myös kesälomani helpotti talouttamme, koska sen ajalta minulle maksettiin täyttä palkkaa.

Onneksi liityin yleiseen työttömyyskassaan YTK:hon muutama vuosi sitten. Muuten olisin nyt peruspäivärahalla enkä saisi ansiosidonnaista, joka on 80 euroa päivässä eli noin 1 600 euroa kuussa miinus verot.

Bruttopalkkani on 2 770 euroa kuussa, joten lomautus on tehnyt talouteemme ison loven. Säästömme oli nopeasti käytetty, ja sen jälkeen olen vinguttanut luottokorttia. Toisaalta rahaa ei ole kulunut lomamatkoihin, työmatkojen bensaan tai vapaa-ajan rientoihin. Olemme käyneet vain ruokakaupassa ja sielläkin harvakseltaan. Kesällä teimme vain pienen budjetin mökkireissun Kuusamoon.

Välillä on päiviä, jolloin ottaa päähän ihan älyttömästi. Mutta en ole luonteeltani mikään pohdiskelija tai mietiskelijä, vaan elän hetkessä ja puuhastelen kaikenlaista niin, etten ehdi kelailla liikaa.

Olen ollut paljon ulkona ja lenkkeillyt koiran kanssa. Olen yrittänyt nauttia kaikista pienistäkin valonsäteistä. Olen myös tehnyt käsitöitä, lukenut ja kuunnellut äänikirjoja. Keväällä perustin myös pienen kasvimaan postimerkin kokoiselle pihallemme, siinä riitti puuhaa.

Syyskuun alussa lomautukset muuttuivat osa-aikaisiksi. Nyt minulla on töitä kolmena päivänä viikossa vuoden loppuun, mahdollisesti kevääseen asti. Sitten neuvotellaan uudestaan. Pahoin pelkään, että silloin aletaan vähentää työpaikkoja.”

”Välillä on päiviä, jolloin ottaa päähän ihan älyttömästi. Mutta elän hetkessä ja puuhastelen kaikenlaista niin, etten ehdi kelailla liikaa.”

”Perusarki auttaa jaksamaan”

”Olen sopeutuja, eikä mielialani ole laskenut kuin hetkittäin, mutta nyt syksyllä tulevaisuus on alkanut huolettaa pidemmällä aikavälillä. Voi kestää pitkäänkin, että toiminta lentoliikenteessä elpyy entiselle tasolle.

Toistaiseksi uskon vielä, että kaikki järjestyy. Jos ei, alan tykittää ryhdikkäästi työhakemuksia jokaiseen sopivaan paikkaan sellaisille aloille, joiden ovet eivät heti sulkeudu.

En ole koskaan aiemmin ollut työttömänä, ja tämä tilanne on minulle siksikin ihan ihmeellinen. Äitiyslomanikin käytin hyödyksi siten, että jatkoin opiskelujani, kun esikoiseni oli kuukauden ikäinen. Toisen tytön synnyttyä myin lastenvaatteita kotikutsuilla ja jatkoin sitä kolme vuotta sivutoimisena yrittäjänä.

Olen koettanut nauttia saamastani vapaa-ajasta, mikä vähän nolottaakin. Tuntuu, että ulkopuoliset ajattelevat, että minun pitäisi olla enemmän masentunut ja murheellinen. Mutta vaikka välillä tuleekin huono omatunto, on ollut ihanaa, että keskellä päivää voin ottaa päiväunet tai lähteä pitkälle lenkille koiran kanssa.

Perusarki auttaa jaksamaan: se, että pitää herätä ja katsoa, että lapsilla on aamupalaa ja puhtaat vaatteet. Sopeutumisessa on auttanut se, että tämä ei ole minun oma vikani – en voi tilanteelle mitään.”

Mia Ljungqvist, 52: ”Olen päättänyt, ettei korona tapa minua eikä firmaanikaan”

Turun Port Arthurissa asuva yrittäjä Mia Ljungqvist, 52, esittelee Band Age -firmansa toimistoa: kaksionsa makuuhuoneen nurkassa sijaitsevaa pientä työpöytää, jolle ei mahdu juuri muuta kuin läppäri ja tulostin. Mian tärkein työväline, puhelin, löytyy hänen työasunsa taskusta. Sen nappikuulokkeet mikrofoneineen roikkuvat Mian kaulalla aamusta iltaan.

Kattoon asti ulottuvien viherkasvien ja vanhojen huonekalujen koristamasta kodista ei heti uskoisi, että siellä pyöritetään yli 100 henkeä työllistävää duunareiden ja roudareiden firmaa. Tai paremminkin pyöritettiin – maaliskuun 13. päivänä toiminta ja työt pysähtyivät koronarajoitusten takia kuin seinään.

Nyt Mia vain yrittää pitää yrityksensä pystyssä.

Ennen yrittäjäksi ryhtymistään Mia Ljungqvistilla oli jo seitsemän ammattia. – Olen tehnyt työtä tarjoilijana, lähihoitajana, pankkitoimihenkilönä ja toimistovirkailijana. Lisäksi olen tallimestari, hevosvalmentaja ja ratsastuksenopettaja.

Ennen yrittäjäksi ryhtymistään Mia Ljungqvistilla oli jo seitsemän ammattia. – Olen tehnyt työtä tarjoilijana, lähihoitajana, pankkitoimihenkilönä ja toimistovirkailijana. Lisäksi olen tallimestari, hevosvalmentaja ja ratsastuksenopettaja.

”Me teemme työtä, jota suuri yleisö ei näe”

Perustin Band Agen vuonna 2009 sen jälkeen, kun loukkasin käteni enkä enää voinut jatkaa rekkakuskin töitä. Firma tekee tapahtumatuotantoa ja kaikkea siihen liittyvää. Myyntiartikkelimme ovat ihmiset ja heidän työpanoksensa. Olen eräänlainen oman elämäni työvoimatoimisto: etsin keikkoja, teen työvuorolistat ja lähetän ihmiset töihin, pyöritän kokonaisuutta.

Me teemme työtä, jota suuri yleisö ei näe: rakennamme infran valmiiksi erilaisten tapahtumien tarpeisiin. Aidat, lavat, tekniikka, backstaget ja teltat eivät tipu taivaasta, vaan vaativat usein tuhansia työtunteja ollakseen valmiita ja kunnossa silloin, kun itse tapahtuma alkaa.

Me olemme niitä mustahupparisia duunareita, jotka tulevat paikalle ennen muita, rakentavat tarvittavan alueen, nukkuvat sillä aikaa, kun muut tulevat juhlimaan, ja palaavat takaisin tapahtuman jälkeen purkamaan rakennelmat ja siivoamaan jäljet.

Vielä maaliskuun alussa minulla oli palkkalistoillani 110 ihmistä. Heistä kymmenen oli kuukausipalkalla ja loput olivat keikkatyöläisiä, jotka tulivat töihin tarvittaessa ja sopimuksen mukaan. Heistäkin 20 juoksi hommissani täysipäiväisesti.

Kun hallitus maaliskuussa kielsi kaikki yli 500 hengen kokoontumiset, se merkitsi meille yhtäkkistä ja totaalista töiden loppumista. Esimerkiksi Lahdessa työntekijäni joutuivat purkamaan melkein valmiiksi saamansa Rakentajien messut, palaamaan kotiin ja pakkaamaan kaluston varastoon.

Koska töitä ei ollut, jouduin lomauttamaan kaikki työntekijäni toistaiseksi. Se oli kova paikka, koska tunnen heidät henkilökohtaisesti. He ovat minulle kuin perhe, ja tiedän, että suurimmalla osalla heistä ei ole turvanaan minkäänlaista taloudellista puskuria.

Kassassa oli varoja sen verran, että pystyin maksamaan kuukausipalkkaisten palkat huhtikuun loppuun asti. Näin he saivat peliaikaa järjestellä asioitaan.”

”Puen joka aamu työvaatteet päälleni, koska rutiinit auttavat pitämään pään kasassa”

”Olen aidosti huolissani työntekijöistäni. Heistä moni ei ole aiemmin pärjännyt kovin hyvin muissa töissä. Meillä he ovat saaneet olla omia persooniaan ja palkinneet saamansa luottamuksen timanttisella työnteolla ja mahtavalla tiimityöskentelyllä.

On kulunut vasta puolisen vuotta, mutta jo nyt lomauttamistani 110 ihmisestä enää seitsemän on halukkaita töihin. He saisivat tienata 500 euroa ilman, että työttömyyskorvaukset tai sosiaalituet laskisivat, mutta he jäävät mieluummin kotiin. He ovat passivoituneet ja lamaantuneet niin nopeasti ja totaalisesti, että se on ihan kamalaa.

Olin itse nuori 1990-luvun laman aikaan. Minulta menivät työ ja asunto, kun jouduin takaamani lainan takia velkasaneeraukseen. Minua ei auttanut silloin kukaan. En halua toistaa samaa, vaan yritän auttaa näitä omia taivaanrannanmaalareitani niin hyvin kuin voin.

Jäljellä on kuitenkin enää vain luottokaartini, joka soittelee minulle, että keksisin heille vaikka ojankaivuuta, muuten he tulevat kotona hulluiksi. Olen yrittänyt kaikin tavoin repiä edes yhden päivän keikkoja sieltä täältä, että ihmiset pääsisivät aktivoitumaan ja ansaitsemaan muutaman satasen.

”Työntekijäni ovat minulle kuin perhe, ja tiedän, että suurimmalla osalla heistä ei ole minkäänlaista taloudellista puskuria.”

Olen päättänyt, ettei korona tapa minua eikä firmaanikaan. Seison vaikka päälläni, jos siten saan pidettyä pystyssä paikan, johon työntekijäni voivat palata sitten, kun koronarajoitukset joskus poistuvat.

Puen joka aamu työvaatteet päälleni, koska rutiinit auttavat pitämään omaa päätäni kasassa. Jos kutsu käy, olen valmis lähtemään saman tien.”

”Synkkinä hetkinä lähden koiran kanssa luontoon”

”Koska olen yrittäjä, minua pidetään Kroisos Pennosena, joka ei rahaa tarvitse. Bruttopalkkani on kuitenkin pitkään ollut 2 000 euroa kuussa. Etukäteen ajattelin, että tänä vuonna voin nostaa palkkaani, mutta sen sijaan korona-aika on syönyt tähänastisetkin säästöni.

Kuluneena kesänä sain tehdä yhden kolmen päivän keikan, josta minulle maksettiin alle 1 000 euroa ALVin kanssa. Siitä kun maksaa TELlit ja LELlit, niin käteen ei paljoa jää.

Olen onneksi velaton, muuten en pärjäisi. En elele leveästi enkä koskaan osta juuri mitään muuta kuin ruokaa.

Välillä minua ahdistaa, mutta en minä masentunut ole. Olen aikanaan käynyt läpi burnoutin, joten tiedän, mitä se on, enkä anna enää itseni valua siihen pisteeseen.

Synkkinä hetkinä lähden koiran kanssa luontoon tai soitan Lahdessa asuvalle miesystävälleni. Hän on sähköalan urakoitsija, ja hänenkin työnsä ovat kesätapahtumien peruuntumisen takia vähentyneet rajusti. Tapaamme yleensä viikottain täällä Turussa ja soittelemme päivittäin. Itse käyn Lahdessa harvemmin, koska bensat edestakaisin maksavat 50 euroa.

Tulevaisuus näyttää pahalta. Olisin toivonut hallitukselta suoraa tukea myös tapahtuma-alalle. Me emme ole saaneet mitään, ja nyt alkaa kiristää se, että olemme ensimmäinen ala, joka suljettiin, ja näköjään viimeinen, joka avataan.

Toivottavasti loppuvuonna olisi edes jonkinlainen pikkujoulukausi ja yritystapahtumia.

Haluaisin vetää henkselit koko vuoden 2020 päälle, mutta pakko tämä vain on kestää ja mennä eteenpäin.”


”Halusin elää hetkessä ja nauttia elämästä”– sitten Minna Nikula päätti vaurastua ja jakaa nyt vinkit, kuinka opit rakastamaan rahaa oikein

$
0
0

Raha on monelle arkipäiväinen asia, jolla hoidetaan lainaa ja maksetaan laskut. Vaurastuminen kiinnostaa monia, mutta tutkimusten mukaan suomalaiset ovat vielä rahoja tilillä makuuttavaa kansaa siinä missä ruotsalaiset sijoittavat ja tavoittelevat vaurastumista innokkaasti. Sijoittajaksi voi ryhtyä kuka tahansa, koulutukseen tai tulotasoon katsomatta, kunhan kehittää omia rahataitoja.

Mitä raha-asioiden hallitseminen sitten tarkoittaa? Varallisuusvalmentajat korostavat neljää tärkeää rahataitoa, joita ovat kyky ansaita rahaa, kyky säästää, kyky sijoittaa ja kyky hyödyntää vipuvoimia sijoittamisessa.

– Olen huomannut, että useimmilla on parannettavaa ainakin jossain näistä. Vaikka osaisi säästää, voi esimerkiksi tulopuolella olla petrattavaa, sanoo Vauras Nainen -verkkopalvelun varallisuusvalmentaja Minna Nikula.

Naisten ja miesten rahankäytössä on hieman eroja. Miehet ottavat enemmän riskejä kuin naiset, mutta naisilla on vähemmän maksuhäiriömerkintöjä, tietää professori Minna Autio, joka on tutkinut kuluttamista Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Lue lisää: Hyvätuloinen Tuija, 33, ei halua puhua perheelleen raha-asioistaan – psykologin mukaan raha on tabu, koska siihen liittyy vaikeita tunteita

1. Mieti suhdettasi rahaan – mitä ajatuksia vaurastuminen herättää?

Rahan hyvä hallinta vahvistaa itseluottamusta ja luo uskoa tulevaan. Vaurastuminen puolestaan lisää itsenäisyyttä ja valtaa omaan ajankäyttöön. Kun talous on kunnossa, ei tarvitse olla riippuvainen muista.

Vaurastumisen tavoittelu kannattaa aloittaa oman rahasuhteen pohtimisesta, sillä mitä enemmän raha itselle merkitsee, sitä epätodennäköisemmin se valuu sormien välistä kuin hiekka.

– Näen paljon esimerkkejä siitä, että omat ajatukset pidättelevät meitä vaurastumasta. Jos esimerkiksi ajattelee, että vaurastuminen ei ole mahdollista minulle, ei varmasti näe mahdollisuuksia vaurastua eikä aktiivisesti hakeudu opiskelemaan ja kehittämään omia rahataitoja. Tai jos ajattelee, että vaurastumista tavoittelevat ovat ahneita ja moraalittomia, ei varmasti halua kuulua niiden joukkoon, sanoo Nikula.

Vaurastumisen tavoittelussa yhtä voi jarruttaa myös tulotaso, toista osaamisen puute sijoitusasioissa. Yksi tekijä on todennäköisesti vaatimattomuuden ja niukkuuden arvostus, joka on suomalaista kansanperintöä ja jonka juuret ovat 1800-luvun nälkävuosissa ja luterilaisessa harkitsevaisuudessa.

– 1980-luku oli ensimmäinen vuosikymmen, jolloin menestystä alettiin näyttää ja nautinnot sallittiin avoimemmin. Silloinkin osa paheksui juppeja ja kylpyläkapitalismia. Rahankäytön moraalimme on tiukka, sanoo Autio.

Yhä edelleen moni liittää vaurauteen negatiivisia mielikuvia ja ajattelee, että on paha asia olla kiinnostunut rahasta tai haluta sitä. Näyttäisi olevan suotavampaa suhtautua siihen välinpitämättömästi.

Näin oli myös Nikulan kohdalla.

– Olin ennen holtiton himo­shoppaaja ja elin velkakierteessä. Minun ajatusmaailmassani säästäminen oli tylsää puuhaa. Halusin elää hetkessä, olla spontaani ja nauttia elämästä. Tämä kuitenkin käytännössä varmisti sen, että en vaurastunut vaan pysyin jumissa velkakierteessä. Lopulta ahdistuin siitä, kuinka haavoittuvainen taloustilanteeni oli ja kuinka riippuvainen palkkatyöstäni olin. Se ahdistus sysäsi minut haluamaan muutosta, hän kertoo.

Jotta muutos ja vaurastuminen on mahdollinen, on hyvä kuulostella, mitä ajatuksia raha oikeasti herättää. Ajatukset voi kirjoittaa paperille ja sen jälkeen analysoida niitä: Mitä teemoja listalta löytyy? Onko sinulla käsitystä siitä, mistä ajatukset ovat tulleet? Ovatko ne oikeasti tosia, aina ja kaikille? Miten ne edistävät taloudellista hyvinvointiasi? Miten ne haittaavat sitä?

2. Mikä on motivaatiosi?

Raha-asioissa petraamisen ja vaurastumisen tärkein lähtökohta on motivaatio – että on jokin itselle merkityksellinen syy, miksi vaurastuminen kiinnostaa.

– Minua innoitti ajatus taloudellisesta riippumattomuudesta. Siitä, että voisin joka päivä vapaasti valita, mitä teen, Nikula sanoo.

Autio vinkkaa, että vaurastumista kannattaa ajatella hyvänä asiana myös koko kansakunnalle.

– Kansakunnan vaurastuminen tuottaa yleistä taloudellisen turvallisuuden tunnetta esimerkiksi sosiaaliturvan avulla.

3. Vaurastuminen onnistuu vain, jos perusasiat ovat kunnossa

Jos rahasuhde, motivaatio ja kyky ansaita rahaa ovat kunnossa, voi alkaa miettiä säästämistä ja käydä läpi omat tulot ja menot. Niiden pohjalta voi laatia budjetin.

– Ei kannata odottaa, että säästää vasta sitten, jos rahaa jää tilille kuun lopussa. Parasta on maksaa ensin itselleen eli automatisoida siirrot säästö- tai sijoitustilille siten, että ne lähtevät heti ensimmäiseksi palkasta ennen muiden laskujen maksua, sanoo Nikula.

Autio muistuttaa, että jos huomaa, että itsellä on ongelmia rahankäytössä, on hyvä olla aktiivinen suhteessa velkojiin ja pyytää asiantuntija-apua.

4. Kerää tietoa sijoittamisesta

Sijoittaminen vaatii hieman perehtymistä, jos ei ole aiemmin sitä harjoittanut.

Varallisuusvalmentajat kannustavat opiskelemaan ja verkostoitumaan sellaisten kanssa, jotka ovat talousasioissa itseä edistyneempiä. Netissä on Vauras Nainen -yhteisön lisäksi muun muassa Mimmit sijoittaa -yhteisö, Talousklubi Isosisko sekä Facebookissa oleva Ompeluseuran talousgurut -ryhmä, joihin voi hakeutua oppimaan. Niissä jaetaan vinkkejä niin sijoittamiseen kuin yleiseen taloudenhallintaan, lisäansioihin ja arjessa säästämiseen.

Julkisuudesta tutuilla sijoittajilla, kuten Merja Mähkällä, Julia Thurénilla ja Jasmin Hamidilla on helposti lähestyttävä ote sijoittamiseen, ja he jakavat vinkkejä muun muassa somekanavissaan.

Tietoa voi hakea myös varallisuusvalmentajalta, omasta pankista tai lukemalla rahataitoihin keskittyviä kirjoja, joita on paljon.

Raha-asioiden oppimisesta voi alkukankeuden jälkeen innostua ihan yhtä lailla kuin mistä tahansa harrastuksesta.

Lue lisää: Kiinnostaako lisätienesti? Katso 10 tapaa saada lisätuloja helposti – numero 4 ei vaadi edes kotoa poistumista!

5. Luota itseesi ja ole suunnitelmallinen

Rahataitoja voi kehittää aivan kuka tahansa, olipa sitten rikas tai vähävarainen. Jotta vaurastuminen onnistuu, tärkeintä on Aution mukaan olla suunnitelmallinen.

– Kaikkien kannattaa pohtia rahasuhdetta, omaa taloutta ja kulutustottumuksia.

Vaikka sijoittaminen tuntuisi vaikealta, vaurastumisen kannalta tärkeintä on, että pitkällä aikavälillä on enemmän palkkatuloja kuin menoja.

Nuorten Osakesäästäjien aktiivi, finanssialan opiskelija ja talousbloggaaja Laura Linkoneva on hyvä esimerkki siitä, että raha-asioiden haltuun ottaminen onnistuu lähes keneltä tahansa.

Linkoneva oli vuonna 2013 syrjäytymisen partaalla. Kun hän lähti vihdoin opiskelemaan ja sai muutenkin elämästä otteen, hän päätti alkaa sijoittaa. Aluksi rahastoon laitettava summa oli 20–50 euroa kuukaudessa.

– Sijoittamisen voi aloittaa vaikkei olisikaan ekonomi. Itse aloitin amispohjalta työskennellessäni varastossa, hän kertoo.

Hänen neuvonsa on seuraava: maksa ensin korkeakorkoiset velat, aloita sijoittaminen, karsi menoja.

– Nälkä todennäköisesti kasvaa syödessä ja talousuutiset alkavat kiinnostaa. Kannattaa aloittaa rennosti eikä olettaa, että vaurastumispäätöstä seuraavalla viikolla olisit kroisoksena palmun alla. Eli tarvitset pitkää pinnaa ja hyviä hermoja.

Tiedätkö mihin rahasi riittävät? Testaa helpon laskurin avulla

$
0
0

Oman talouden hallinta tuo mielenrauhaa. Kun raha-asiat ovat kunnossa, jää enemmän energiaa elämästä nauttimiseen. Oman talouden tasapainottaminen saattaa kuulostaa hankalalta, mutta jo muutamalla vinkillä viilaat taloutesi parempaan tasapainoon.

Maksuvara on jokaisen oman talouden tärkein luku

Maksuvara kertoo, millaisia muutoksia taloutesi kestää. Käytännössä maksuvara tarkoittaa sitä rahamäärää, joka sinulla on vapaasti käytössäsi kuukaudessa, eli mihin kaikkeen sinulla on varaa. Se on summa, joka sinulle jää käyttöön kuukauden kaikkien pakollisten menojen, kuten asuntolainan, rukaostosten, sähkön ja matkalippujen jälkeen.

Maksuvaran laskemista varten lasket yhteen kuukausittaiset tulosi ja menosi, jolloin saat tietää, paljonko rahaa sinulle jää ylimääräisiin menoihin. Omien kuukausitulojen ja -menojen hahmottaminen auttaa selviämään arjesta ja hahmottamaan, mihin kaikkeen rahat riittävät.

Miten lasken oman maksuvarani?

Netissä on tarjolla erilaisia ohjeita ja laskureita oman talouden hahmottamiseen ja maksuvaran laskemiseen.

Esimerkiksi Santanderin Elä kohtuudella -sivustolta löydät helpon laskurin, jonka avulla voit arvioida taloutesi kantokyvyn. Voit syöttää laskuriin kuukausittaiset menosi ja tulosi, minkä jälkeen laskuri laskee taloutesi maksuvaran.

SIIRRY TÄSTÄ LASKURIIN!

Oman taloudellisen tilanteen hahmottaminen on myös ensimmäinen askel kohti taloudellista mielenrauhaa. Kun maksuvara on selvillä, voit tarpeen vaatiessa ryhtyä tekemään muutoksia kulutustottumuksiisi tai ansaintamalleihisi ja siten parantaa omaa taloudellista tilannettasi.

Jos haet lainaa, muista oman taloutesi kantokyky

Hankinnat on hyvä rahoittaa ennakkoon säästetyllä rahalla, mutta elämä tuo toisinaan eteen yllätyksiä. Joskus suuremmat menot kasautuvat tietylle ajankohdalle tai esimerkiksi kylpyhuoneremontti täytyy toteuttaa nyt, eikä kahden vuoden päästä. Oman taloutensa säntillisesti hoitaneelle kulutusluotto saattaakin olla järkiratkaisu.

On tärkeää, että suhteutat hakemasi lainan oman taloutesi kantokykyyn. Kun olet laskenut oman maksuvarasi esimerkiksi Santanderin Elä kohtuudella –sivuston laskurin avulla, pystyt paremmin arvioimaan, millaisista lyhennyksistä selviät ongelmitta. Omaan talouteen kannattaa jättää tarpeeksi liikkumavaraa, jotta pystyt nauttimaan elämästäsi maksaessasi lainaa takaisin.

Oman talouden tasapainottaminen tuo mielenrauhaa. Kun selvität oman maksuvarasi, tiedät tarkalleen, mihin rahasi riittävät.

Vastuullinen rahoittaja tarkistaa aina lainanhakijan tiedot ja arvioi hakijan maksukykyä niiden pohjalta. Vastuullinen luottopäätös perustuu luotonantajan tekemään maksukyvyn arviointiin. Jos lainan kokonaiskustannukset ovat liian suuret suhteessa asiakkaan tulotasoon, ei lainaa voida myöntää. Esimerkiksi Santanderilla hylätään noin 90 prosenttia kaikista hakemuksista.

Kun sopiva laina on löytynyt ja se on myönnetty, on tärkeää noudattaa tarkasti sovittua maksusuunnitelmaa. Jos kuukausimaksusta selviäminen muuttuu vaikeaksi esimerkiksi yllättäen heikentyneen taloustilanteen takia, velkojaan kannattaa olla heti yhteydessä maksujärjestelyjen sopimiseksi.

Paras tapa välttyä ikäviltä yllätyksiltä talouden tai lainan kanssa on kuitenkin oman talouden hallinta sekä kantokyvyn selvittäminen ja rehellinen arviointi.

TIEDÄTKÖ OMAN TALOUTESI KANTOKYVYN? Selvitä se helpolla laskurilla!

LUE MYÖS: Miten lapselle voi puhua rahasta? Näin aloitat

Saatko työstäsi oikeudenmukaista palkkaa? Näin selvität sen ja valmistaudut palkkaneuvotteluun

$
0
0

Jos listaukset ammattinimikkeiden keskipalkoista palkkavertailusivustoilla tai lehden lööpissä saavat miettimään oman palkan oikeudenmukaisuutta, kannattaa pohtia, saako itse oikeanlaista palkkaa. Palkoista ja muista työehdoista saatetaan pian neuvotella nykyistä enemmän paikallisesti työnantajan kanssa.

– Suomalaiset työntekijät ajattelevat useammin, että oma palkka on liian alhainen kuin että se olisi sopiva, arvioi Montevista Oy:n työelämävalmentaja Riikka Pajunen.

Mistä tietää saavansa oikeanlaista palkkaa?

– Ensiksi kannattaa selvittää, kuinka paljon palkkaa muut samaa työtä tekevät saavat. Seuraavaksi suosittelen oman markkina-arvon selvittämistä, kertoo Uusi neuvotteluvalta -kirjan kirjoittaja, investointipankkiiri ja neuvottelemisen asiantuntija Sami Miettinen.

– Suomessa palkkatiedot ovat julkista tietoa, joten samalla alalla työskentelevien henkilöiden palkkojen selvittäminen onnistuu vaikka verotoimistosta. Ammattiliitto tai opiskelija­kohortti voivat myös antaa vas-tauksia palkkatasoon, Miettinen jatkaa.

Oman markkina-arvon selvittäminen onnistuu esimerkiksi tiedustelemalla palkkatasoa toisesta saman alan yrityksestä. Sieltä voi pyytää työtarjouksen tai halutessaan käydä työpaikkahaastattelussa kuulemassa, millainen palkkataso heillä on.

– Muualta haettujen tarjousten kanssa tulee olla tarkka, eikä keinoa koskaan tule käyttää niin sanotussa uhkailumielessä, muistuttaa Miettinen.

– Mutta jos on tyytymätön palkkaansa ja tuntee, että korotukselle olisi hyvät perusteet, voi tietysti kertoa työnantajalle, että on tiedustellut työtarjousta muualta.

Lue lisää: Hyvätuloinen Tuija, 33, ei halua puhua perheelleen raha-asioistaan – psykologin mukaan raha on tabu, koska siihen liittyy vaikeita tunteita

Palkkaneuvottelu on hyvä käydä kerran vuodessa

Palkkaneuvotteluiden ajankohdista ei ole annettu virallisia suosituksia, mutta palkka on syytä tarkistaa säännöllisesti.

– Palkka-asia kannattaa ottaa esille aina silloin, jos ei koe saavansa itselleen kuuluvaa palkkaa. Kerran vuodessa on sopivaa tarkastaa tilanne. Ennen palkkaneuvotteluun menemistä voi miettiä, millaisia uusia työtehtäviä on ottanut haltuun ja millaista ammattiosaamista on kartuttanut. Jos neuvotteluiden päätteeksi sovitaan omasta mielestä liian pieni palkankorotus, on hyvä sopia seuraava keskustelu aiheesta esimerkiksi puolen vuoden päähän, vastaa Pajunen.

Hän muistuttaa, että palkkakehityksestä huolehtiminen on osa omaa ammatillisuutta, sillä vaikenemalla saa harvoin yllättyä positiivisesti työelämässä.

Pajunen on huomannut, että moni luulee esimiehen huomioivan automaattisesti jokaisen työntekijän onnistumiset ja palkankorotustarpeet. Mutta organisaatio ei aina tunnista työntekijän kykyjä, jos niistä ei mainita.

Työehtosopimukset ja lainsäädäntö antavat turvalliset raamit palkkakeskusteluille. Joillakin aloilla neuvotteluun ei ole varaa, mutta siinäkin ta­pauksessa on keinoja tarkistaa oma palkkataso. Silloin palkan oikeudenmukaisuuden tarkistuksen voi aloittaa käymällä läpi oman työehtosopimuksen. Samoilla työvuosilla työskentelevän kollegan palkan tulisi olla samassa linjassa. Tästä pitävät huolen työsopimuslaki, tasa-­arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki.

– Tietyillä aloilla työehtosopimus sitoo sekä liiton jäseniä että järjestäytymättömiä, jolloin palkoista neuvotteleminen voi olla hankalaa, Miettinen muistuttaa.

Hyvä ja nopea tapa selvittää oman palkan oikeudenmukaisuutta on keskustella siitä kollegan kanssa. Aihe saattaa tuntua haastavalta, sillä suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ennemmin rahasta vaikeneminen kuin siitä puhuminen. Mutta rahapuhetta normalisoi, kun kertoo rohkeasti palkasta ja korotustoiveista kollegoille ja lähipiirille.

Miettisen mukaan omasta palkasta keskustelemiseen liittyy syvempiä tuntoja siksi, koska palkka rinnastetaan usein siihen, olenko parempi tai huonompi palkkani ansiosta kuin toinen. Myös miesten ja naisten väliset palkkaerot saman ammatti­nimikkeen sisällä ovat edelleen olemassa. Onko naisten siis vaikeampaa pyytää itselleen lisää palkkaa?

– Yleisesti ottaen naiset ovat taipuvaisempia vähättelemään itseään ja osaamistaan työelämässä. Aiheelle on tietysti pitkät perinteet historiassa: mikä on ollut naisten asema vuosisatojen ajan kulttuurissamme?

Vaikka harva tietää kollegoiden tai ystävien palkkatietoja, vuosittain ilmestyvät verotiedot kiinnostavat monia. Palkkatietojen avoimuus onkin suomalaisen yhteiskunnan erikoisuus, joka tosin on muuttunut viime vuosina, kun yhä useampi yli 100 000 euroa ansainneista suomalaisista haluaa salata tulo- ja verotietonsa.

Aloita palkkaneuvottelu reilusti

Palkkaneuvottelua ei aloiteta kertomalla, kuinka paljon haluaa ansaita rahaa. Palkkaneuvottelu alkaa hyvissä ajoin, ja työnantajaa kunnioitetaan ilmaisemalla oma kehitystarve niin, että vastapuolella on aikaa miettiä asiaa. Näin itse palkka-asia on helpompi ottaa esille esimerkiksi seuraavassa kehityskeskustelussa.

– Aika on palkkaneuvotteluissa avainsana. Työnantajalle voi ilmaista ensiksi halun kehittyä uralla. Voi kysyä esimerkiksi, mitä minun pitäisi tehdä seuraavien kuukausien aikana oman palkkani ja positioni eteen, Miettinen ohjeistaa.

Omat pienemmätkin onnistumiset työssä kannattaa tuoda keskustelussa rohkeasti esiin. Onnistumisilla kertoo motivaatiosta ja sitoutuneisuudesta.

– Hyvän esimiehen ominaisuuksiin kuuluu se, että hän kertoo, mitä työntekijältä odotetaan ja minkälainen työsuoritus voisi olla edellytys palkannousulle seuraavan vuoden aikana. Hyvä keino on myös tiedustella yrityksen ura- ja palkitsemiskäytännöistä. Haasteita voi ja kannattaa pyytää, Miettinen neuvoo.

Kun pohja omalle korotustoiveelle on luotu työnantajaa hyödyttävillä argumenteilla, kannattaa kertoa oma näkemys palkasta euromääräisesti.

Pajunen kehottaa harjoittelemaan palkankorotuspyyntöä kollegan tai ystävän kanssa. Vastapuoli voi esittää tiukkojakin argumentteja tai vastatarjouksia, joihin on hyvä saada konkreettista keskusteluharjoitusta.

Lue lisää: Kuusi tasa-arvomyyttiä työelämästä – Suomi ei olekaan tasa-arvon mallimaa

Jos palkka ei miellytä, mieti muita etuja

Mitä sitten, jos rohkaisee itsensä ja neuvottelee palkasta, mutta palkkaneuvottelu ei tuota tulosta eikä palkkatoiveisiin vastatakaan? Silloin punnitaan omat työarvot. Jo palkkaneuvotteluihin lähtiessä on hyvä miettiä alin mahdollinen palkkamäärä, johon voi olla tyytyväinen. Oman alan palkkatasoon tutustuneena tämä alaraja on helppo määrittää. Pitää olla varautunut siihenkin, että etukäteen mietitty alaraja alittuu keskustelussa. Siksi ennen palkkaneuvottelua on hyvä miettiä, onko alalla muita työmahdollisuuksia tai voisitko saada haluamasi palkan toisesta työpaikasta.

Jos taas kokee saavansa työstä muutakin kuin rahaa, on hyvä pohtia, voisiko palkankorotustoivetta laskea tai tyytyä nykyiseen palkkaan.

Muita työn arvoja palkan ohella Pajusen mukaan ovat esimerkiksi mukavat hetket työkavereiden kanssa, onnistumisen kokemukset ja aikaansaannokset. Ehkä lyhyt työmatka tai etätyömahdollisuudet painavat vaakakupissa juuri nyt eniten, tai erityisen joustavat työajat saavat viihtymään työssä hyvin.

Jos silti vielä mielii lisätuloja, aina voi miettiä, sopisiko elämäntilanteeseen lisätyö. Entä voisiko työnantaja kompensoida toteutumatta jäänyttä palkan­korotusta vaikka lisäämällä palkallisia vapaapäiviä tai järjestämällä mielenkiintoisia koulutuksia? Niistäkin voi neuvotella.

3 VINKKIÄ PALKKA­NEUVOTTELUUN

1. Rakenna luottamus. Hyvässä työsuhteessa palkkaneuvottelu sujuu, koska keskinäinen luottamus on rakennettu ajan myötä, päivittäisillä toimilla ja toisen kun­nioittamisella.

2. Tiedä mitä pyydät, tiedä mitä tarjoat. Tarjoa perustellulle pyynnöllesi katetta työnantajaa hyödyttävässä muodossa.

3. Muista, että palkkaneuvottelu on kahden osapuolen keskustelua, jossa pyritään molempia osapuolia tyydyttävään lopputulokseen.

Omaehtoinen luottokielto on pieni lisäsuoja sellaiselle, joka on huolissaan identiteettivarkaudesta – näin se vaikuttaa arkeen

$
0
0

Onko omat luottotiedot mahdollista suojata siten, etteivät netissä liikkuvat rikolliset pääse shoppailemaan laskuuni? Ei ihan sataprosenttisesti, mutta omaehtoinen luottokielto ainakin vaikeuttaa luottotietojen väärinkäyttöä.

Omaehtoinen luottokielto tarkoittaa sitä, että voit itse asettaa itsellesi luottokiellon. Sen voi asettaa esimerkiksi silloin, jos on ollut taipumusta ylivelkaantua ja haluaa vaikeuttaa lainarahan saamista tai osamaksusopimusten solmimista. Nykyisin sitä käytetään kuitenkin yhä useammin sen takia, että on tarve suojautua identiteettivarkauksilla tehtyjä luottorikoksia vastaan.

– Omaehtoinen luottokielto kannattaa ottaa tilanteessa, jossa epäilee, että henkilökohtaisia tietoja voidaan käyttää väärin. Voi olla, että henkilötiedot on anastettu verkossa tai on voinut itse esimerkiksi hävittää passinsa tai henkilötodistuksensa, Asiakastiedon liiketoimintajohtaja Jouni Muhonen sanoo.

Lue myös: Saatko työstäsi oikeudenmukaista palkkaa? Näin selvität sen ja valmistaudut palkkaneuvotteluun

Omaehtoinen luottokielto on maksullinen palvelu

Omaehtoisen luottokiellon voi ottaa luottotietorekistereitä ylläpitävistä yrityksistä, joita on Suomessa Asiakastieto ja Bisnode. Molempien luottokielto on voimassa kaksi vuotta, mutta sen voi halutessaan keskeyttää aiemmin.

Omaehtoinen luottokielto maksaa Asiakastiedon kautta hankittuna 19,95 euroa ja Bisnoden kautta 13,95 euroa. Sen voi ostaa kyseisten yritysten verkkosivustoilta, ja tunnistautuminen tapahtuu omilla pankkitunnuksilla. Jotta suoja olisi mahdollisimman hyvä, pitäisi merkintä ostaa molemmista firmoista, sillä kaikki luotonantajat eivät käytä molempia rekistereitä.

Oma luottokielto ei ole maksuhäiriömerkintä, joten se ei vaikuta luottokortin pitämiseen. Toisin sanoen voit pitää luottokorttisi ja tehdä sillä edelleen ostoksia. Sen sijaan uusien luottosopimuksien tekeminen vaikeutuu ja prosessi pysähtyy, kunnes olet pystynyt todistamaan olevasi oikea henkilö. Tätä varten tarvitset kirjallisen todistuksen, jonka olet saanut luottotietorekisteriä ylläpitävältä firmalta sekä henkilötodistuksen, kuten passin tai ajokortin.

Omaehtoinen luottokielto ei ole ihmelääke

Miten omaehtoinen luottokielto sitten toimii käytännössä? Tietotekniikkaan erikoistunut tietokirjailija Petteri Järvinen hankki omaehtoisen luottokiellon joitakin vuosia sitten.

– Olen käynyt puhumassa muun muassa identiteettivarkauksista, ja halusin työni puolesta testata, miten sitä haetaan ja millainen paperi sieltä tulee. Se ei vaikuttanut luottokortin käyttämiseen eikä arkielämääni mitenkään. Mutta en ollut ostamassa mitään isompaa luotolla enkä tekemässä osamaksusopimuksia.

Järvinen halusi myös testata, tarkistavatko myyjät, onko henkilöllä voimassa olevaa luottokieltoa.

– Kun esimerkiksi avasin isolla operaattorilla kännykkäliittymää, kyllä tarkistettiin.

Järvisen mielestä omaehtoinen luottokielto tarjoaa pienen lisäturvan.

– Mikään ihmelääke se ei ole, mutta se on oma pieni lisä henkilölle, joka on huolissaan identiteettivarkaudesta. Ainakin luotollisten sopimusten tekeminen on tehty rikollisille vaikeammaksi.

Omaehtoinen luottikielto, stressaantunut nainen tietokoneella.

Omaehtoinen luottokielto voi vähentää stressiä tilanteessa, jolloin omat henkilötiedot ovat vuotaneet verkkoon.

Järjestelmä ei ole sataprosenttisen varma

Omaehtoisen luottokiellon ongelma on siinä, että kaikki yritykset eivät tarkista rekistereitä. Voi olla esimerkiksi ulkomaisia nettikauppoja, jotka eivät tarkista luottotietorekistereitä.

– On monia verkkokauppoja, joissa ostaminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Niissä saatetaan kysyä korkeintaan puhelinnumero, joka sekin voi olla pre paid -liittymä, Järvinen sanoo.

Jouni Muhonen Asiakastiedosta myöntää, ettei omaehtoinen luottokielto ole sataprosenttisen varma.

– Mutta suurimmassa osassa laskukauppaa, jossa tehdään tilauksia, tarkistetaan luottotietoja. Se on suositeltavaa. Kaikki vastuulliset toimijat käyttävät kyllä luottotietoja.

Lue myös Seurasta: Vastaamon tietomurto puhuttaa – Tällaisia tietoja terapiakäynneistä kirjataan potilastietoihin

Näin omaehtoinen luottokielto vaikuttaa elämään

  1. Puhelinliittymän ostaminen esimerkiksi Elisalta vaatii omaehtoisen luottokielto -todistuksen näyttämistä. Sen voi toimittaa suoraan myymälään, postitse, sähköpostitse tai faksata. Tilauksen yhteydessä asiakas tunnistetaan  esimerkiksi pankkien verkkopankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella. Prepaid-liittymän avaamiseen luottokielto ei vaikuta, koska sitä ei makseta luotolla.
  2. Pankin asuntolainaa, opintolainaa tai kulutusluottoa hakiessa on näytettävä todistus omaehtoisesta luottokiellosta. Esimerkiksi Osuuspankissa sen voi tehdä joko pankin konttorissa, jossa tunnistaudutaan henkilötodistuksella tai pankin verkossa tunnistautumalla sähköisesti. 
  3. Luottokortti, joka on otettu ennen luottokieltoa, toimii normaalisti. Eli voit tehdä luottokortillasi ostoksia esimerkiksi netissä. Jos luottokorttisi katoaa, saat normaalisti uuden tilalle.

Artikkelia muokattu 18.11.2020 klo 13.00. Poistettu viittaus HS:n uutiseen sekä virheellinen tieto koskien Klarna-maksupalvelua.

Kehutko etäpalaverissa työkaverin ideaa? Kouluttaja Sari Siikanderin 5 vinkkiä: näin olet hyvä etätyökaveri

$
0
0

Vaikutu! Reagoi! Arvosta!

Siinä kolme napakkaa kehotuksen sanaa kaikille heille, jotka tekevät etätöitä ja istuvat päivisin erilaisissa nettipalavereissa toisiaan kuunnellen.

Sanat lausuu tomerasti näyttelijä ja teatteriohjaaja Sari Siikander, 56, joka tunnetaan myös vuorovaikutuskouluttajana. Sari on jo vuosia kiertänyt työpaikoilla puhumassa siitä, miten vuorovaikutustaidoin pidetään yllä hyvää työilmapiiriä.

Sari havahtui itsekin karusti huomaamaan viime keväänä, miten rankkaa etäyhteyksien varassa toiminen voi olla.

– Omat teatterityöni loppuivat kuin seinään, kun koronaeristys alkoi. Myös kaikki koulutukset ja luennot peruuntuivat. Olin huolissani toimeentulostani ja kärsin siitä, etten voinut kohdata ihmisiä fyysisesti. Etätyö tuntui vaisulta. Ihmisten kohtaamisessa syntyvä energia on ollut minulle aina tärkeä voimanlähde, Sari sanoo.

Muista kiittää ja kehua kaveria etätöissä

Sari muistuttaa, että jokaisella ihmisellä on tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja vakavasti otetuksi.

– Nyt kun istumme palavereissa etänä ja usein vielä kamerat kiinni, emme voi seurata toistemme reaktioita niin kuin ennen. Emme pääse lukemaan ilmeitä ja eleitä. Monen puheenvuoron jälkeen kuuluu vain hiljaisuus, ja sitten seuraava puhuja aloittaa. Emme välttämättä saa sanoistamme koskaan mitään kuittausta tai palautetta, Sari sanoo.

Hänen mielestään nyt jos koskaan on syytä kiinnittää erityishuomiota positiiviseen palautteeseen.

– Voisimme vaikka peukuttaa kokouksissa, kun joku sanoo jotakin järkevää tai kiinnostavaa. Tai voisimme chatin kautta lähettää kaverille saman tien viestin, että sanoitpa juuri nappiin, oli hyvä ajatus, Sari ehdottaa.

Luodaan yhdessä turvallisuuden tunnetta

– Työyhteisön ilmapiiriä eivät luo vain esimiehet, vaan jokaisen pitää muistaa kantaa siitä oma vastuunsa. Nyt tarvitaan alaistaitoja, Sari sanoo.

Hän painottaa työyhteisön turvan tunnetta.

– Vain turvassa oleva ihminen uskaltaa reagoida. Jokaisella on vastuu toimia niin, että työyhteisön ilmapiiri on kaikille turvallinen ja avoin.

Luottamuksellinen yhteistyö vaatii erilaisten toimijoiden ja toimintatapojen hyväksyntää.

– Kiinnostu erilaisuudesta, Sari kehottaa.

Sari Siikanderin 5 vinkkiä etätyön ja etäkokousten kehittämiseksi:

  1. Muista viisi tärkeää k-sanaa: Kunnioita! Kuuntele! Kannusta! Kiinnostu! Kiitä!
  2. Huomaa, että ainut, jonka toimintaan vuorovaikutuksessa voit vaikuttaa, olet sinä itse.
  3. Tauota etätyöpäivä. Jätä kokousten väliin paussi, jonka aikana poistut edes hetkeksi ruudun äärestä.
  4. Järjestäkää työyhteisön hyvinvointipalavereja eli unohtakaa asiakeskeisyys ja kokoontukaa ruudun ääreen puhumaan hetkeksi jostakin aivan muusta kuin työstä.
  5. Muista, että ihminen viestittää kohdatessaan myös ilmein ja elein. Etätyöpalaverissa väärinymmärtämisen vaara kasvaa. Jos jäät miettimään, mitä työkaveri tarkoittaa, kysy ennen kuin tulkitset häntä väärin.

 

Osa ihmisistä kokee etäpalavereissa ulkopuolisuutta, joka tuntuu fyysisenä kipuna – ostrakismi voi olla niin ekstrovertin kuin introvertinkin ongelma

$
0
0

Jäitkö jälleen tänään täysin huomiotta työtiimisi nettipalaverissa? Olit läsnä, mutta et avannut kertaakaan mikrofoniasi, sillä kukaan ei kysynyt sinulta mitään. Et myöskään halunnut sanoa mitään, sillä sinua nopeammat keskustelijat ehtivät ensin.

Tai ehkä avasit mikrofonisi ja sanoit jotakin, mutta kukaan ei kommentoinut. Palaverin päätyttyä napsautit itsesi ulos kokouksesta ja jäit koneesi eteen yksin.

Mietitkö, onko sinut suljettu ulos työyhteisöstäsi? Vähätelläänkö sinua, vai oletko enää edes olemassa muille? Tuntuiko yksin jääminen niin pahalta, että voisit verrata sitä fyysiseen kipuun?

Ostrakismi näkyy aivoissa samanlaisena kuin fyysinen kipu

Torjutuksi tuleminen, yhteisön ulkopuolelle jääminen, itsensä näkymättömäksi ja sen myötä täysin arvottomaksi kokeminen on ilmiö, joka psykologiassa tunnetaan nimellä ostrakismi. Sana tulee antiikin kreikan kielestä, ja se on tunnettu kauan.

– Ostrakismi on tahallaan tai tahattomasti tuotettua sosiaalista kipua. Se on verrattavissa väkivaltaan, kaltoinkohteluun tai kiusaamiseen, sanoo kasvatuspsykologian professori Niina Junttila Turun yliopistosta.

Ostrakismi sattuu. Sen vaikutus ihmisen aivoissa nähdään samanlaisena kuin fyysinen kipu.

– Otsaohimolohkon dACC-osiossa syntyy ostrakismin vaikutuksesta samanlainen kuvannettavissa oleva aktivaatio kuin silloin, kun ihminen kokee fyysistä kipua, Junttila jatkaa.

Huomionarvoista on, että ostrakismin aiheuttama kipu voi tuntua paljon kovemmalta kuin pahimmatkaan fyysiset iskut.

– Silti ostrakismin uhrin on usein vaikea puolustautua tai irrottautua kivun aiheuttajasta, sillä toivo huomatuksi tulemisesta voi olla suurempi kuin kivun pelko, Junttila sanoo.

Ostrakismi-termi tulee antiikin Kreikasta

Antiikin Kreikassa Ateenassa järjestettiin 2 500 vuotta sitten joka vuosi tapahtuma, jonka nimi oli ostrakismos. Sen avulla yhteiskunnasta haluttiin poistaa henkilöt, joiden ajatusten ja mielipiteiden katsottiin olevan uhka yhteiskuntarauhalle. Näin kansa pyrittiin pitämään yhtenäisenä.

Ostrakismos oli eräänlainen vaali. Kansa kutsuttiin koolle, ja jokainen sai kirjoittaa ruukunpalalle eli ostrakonille sen ihmisen nimen, jonka toivoi karkotettavaksi Ateenasta. Pelkkä nimi riitti. Perusteluja ei tarvittu.

Kun jonkun nimi löytyi 6 000 ruukunpalasta, hänen oli poistuttava Ateenasta seuraavan kymmenen päivän aikana. Karkotus kesti kymmenen vuotta.

Etätyö kasvattaa ostrakismin kokemisen uhkaa

Vaikka ostrakismi on tunnettu ilmiö, sitä on Suomessa tutkittu suhteellisen vähän. Koronan takia etätöihin siirtyminen on nostanut sen yllättävästi esiin.

Useimmiten voidaan puhua tahattomasta ostrakismista.

– Kun etätyö vuosi sitten alkoi, jatkuva yksin työskentely ja nettikokouksiin osallistuminen olivat useimmille uutta. Emme osanneet heti miettiä parhaita käytäntöjä ja varoa sitä, että osa työntekijöistä saattaa kokea itsensä tiimeissä näkymättömiksi ja sen myötä merkityksettömiksi, Niina Junttila sanoo.

Yksi tällainen tekijä on ollut esimerkiksi kameroiden avaamatta jättäminen kokousten aikana. Vitsin varjolla vedottiin pitkän aikaa huonoon hiuspäivään tai meikittömyyteen, ja moni tiimi piti kokouksia kuukausien ajan kamerat kiinni näkemättä lainkaan toistensa ilmeitä ja eleitä.

Kokouskäytännöissä ei myöskään heti ymmärretty varmistaa, että kaikki läsnäolijat tulevat varmasti huomioiduiksi. Hiljaisimmat ja ne, jotka eivät itse pyytäneet puheenvuoroa, saattoivat jäädä täysin huomiotta.

Lue myös: Kehutko etäpalaverissa työkaverin ideaa? Kouluttaja Sari Siikanderin 5 vinkkiä: näin olet hyvä etätyökaveri

Yhtä lailla ekstrovertin kuin introvertinkin ongelma

Niina Junttilan mielestä ostrakismia etätyössä voi tuntea yhtä hyvin sekä ekstrovertti että introvertti ihminen.

– Introvertin mielestä puheenvuoron ottaminen nettikokouksessa voi tuntua samalta kuin hänet pakotettaisiin kaikkien eteen näyttämölle. Kokemus jännittää niin paljon, että hän jää mieluiten hiljaa.

– Ekstrovertti puolestaan ei tunne saavansa riittävää palautetta, kun hän ei näe toisten ilmeitä ja eleitä. Hän kaipaa fyysiseen läsnäoloon liittyvää sosiaalisuutta ja saattaa tuntea ahdistusta ulkopuolisuudesta, kun työpäivästä puuttuvat rupatteluhetket.

– Nettipalavereihin liitytään usein juuri sillä hetkellä, kuin ne on ilmoitettu alkaviksi, ja kokouksissa mennään suoraan asiaan. Myös jälkipuinti puuttuu, kun kaikki kirjautuvat palaverista yhtä aikaa ulos, Niina Junttila sanoo.

Muista kysyä usein, mitä toiselle kuuluu

Ostrakismin tunnistaminen ja uhan tiedostaminen ovat ensimmäinen keino sen välttämiseksi.

– On hyvä, jos nettipalaveri voi alkaa niin, että jokainen vuorollaan sanoo edes hei. Näin jokaisen läsnäolo tulee näkyväksi. Vielä parempi on, jos jokaisella on hetki aikaa kertoa, mitä kuuluu tai missä hän palaverin alkaessa on. Jos kokous käydään kamerat kiinni, ne olisi kiva avata lopuksi edes yhteisen vilkutuksen ajaksi.

Niina Junttila suosittelee myös epävirallisia purkupalavereja: kokouksen jälkeen on lupa ottaa työkaverin kanssa uusi yhteys ja käydä asioita läpi, niin kuin usein tehdään fyysisten kokousten jälkeen. Etätyöviikkoon pitäisi mahduttaa myös yhteistä aikaa, jolloin tiimi kokoontuu juttelemaan yhdessä ilman virallista agendaa.

– Tärkeää on, että työyhteisössä kaikilta muistetaan kysyä riittävän usein, että mitä sinulle kuuluu. Silloin kukaan ei koe itseään torjutuksi ja täysin unohdetuksi. Esimiehet voisivat varata kalenteristaan myös säännöllisen ajan, jolloin he varmasti ovat tiimin jäsenten tavoitettavissa.

Ostrakismia kokevalle on haaste uskaltaa kohdata heidät, joille hän tuntee olevansa unohdettu tai näkymätön. Hyvän työyhteisön tavoite on, että jokainen tulee varmasti nähdyksi ja kuulluksi.

– Tutkimusten mukaan se lisää hyvinvointia ja terveyttä sekä parantaa yhteistyötä ja työn tuloksia, Niina Junttila sanoo.

Näin torjut ostrakismin etätyössä

  1. Kysy kaverilta usein, mitä hänelle kuuluu.
  2. Etäkokouksessa kommentoi työkaverin puheenvuoroa.
  3. Kysy muiden mielipidettä.
  4. Kannusta ja kiitä.
  5. Pitäkää tiimin etäkokouksissa kamerat auki.
  6. Järjestäkää tiimille nettiaikaa ilman virallista agendaa.
  7. Pidä huolta, että etäkokouksissa jokainen huomataan edes hetkeksi.
  8. Puhuttele etäkokouksissa ihmisiä nimellä.

.

Tyytymättömyys työhön vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin ja voi johtaa jopa kokonaan yksin jäämiseen – toimi näin, jos olet tyytymätön työhösi

$
0
0

Luulitko, että tyytymättömyys työhön näkyy vain työpaikalla? Jos ihminen on tyytymätön työhönsä, se vaikuttaa psykologi ja tietokirjailija Satu Pihlajan mukaan laajasti kyseisen henkilön kaikkiin elämän osa-alueisiin.

– Tyytymättömyys työhön purkautuu jokaiselle elämän osa-alueelle. Saattaa olla, että jos kaikki energia menee töiden väkisin tekemiseen, vapaa-ajalla ei jaksa enää oikein innostua mistään, vaikka esimerkiksi mieluisa harrastus voisi olla juuri sopivaa vastapainoa työlle, Pihlaja sanoo.

Tyypillisesti turhautumista töihin puretaan lähimpiin ihmisiin.

– Tyytymätön henkilö voi olla jatkuvasti valittava henkilö. Hän ei ehkä haluaisi valittaa jatkuvasti, mutta tulee kuitenkin tehneeksi niin, koska jonnekin tyytymättömyys työhön on pakko purkaa.

Pahimmillaan tyytymättömyys työhön voi johtaa uupumukseen ja depressioon sekä tehdä paljon tuhoa ihmissuhteisiin.

– Jatkuvaa valittajaa ei välttämättä halua tavata kukaan. Ihminen saattaa huomaa, että häntä ei enää kutsuta mihinkään tai pyydetä mukaan. Pahimmassa tapauksessa ihminen voi jäädä kokonaan yksin.

Tyytymättömyys työhön voi olla vaikea aihe ottaa esille työpaikalla

Itse töissä tyytymättömyys ei välttämättä edes näy niin vahvasti kuin vapaa-ajalla.

– On vallitseva ajatus, että kuuluu olla onnellinen siitä, että on töitä – varsinkin näinä aikoina. On puhuttu jopa vähän sellaisesta trendistä, että sosiaalisessa mediassa kuuluu esittää, että työ on hienoa ja ihanaa. Tyytymättömyydestä työhön oikein sovi puhua julkisesti. Jopa työpaikalla kyseiset keskustelut voivat olla vaikeita.

Jotta asiaan voi tulla muutos, Pihlaja kuitenkin rohkaisee keskustelemaan asiasta esihenkilön kanssa.

– Ei kannata ainoastaan kertoa, mikä kaikki on huonosti, vaan avata, mitä nykyisen sijaan toivoisi. Varsinkin isoimmissa organisaatioissa saattaa hyvinkin olla mahdollisuus vaihtaa positiota.

Lue myös: Masennus voi ilmetä monella tavalla – tunnista masennuksen eri alaryhmät

Jos tyytymättömyys työhön häiritsee, kartoita vaihtoehtoja

Myös opintovapaat ovat nykyisin mahdollisia, ja jos organisaation sisällä ei pestiä ole mahdollista päivittää tai ala ei tunnu omalta, Pihlaja kannustaa kartoittamaan täysin uusien polkujen mahdollisuutta.

– Jos tietää, mikä itseä voisi kiinnostaa, tuota vaihtoehtoa kohti voisi lähteä liikkumaan niin, että tutustuu alaan opiskelemalla esimerkiksi avoimessa yliopistossa tai käymällä jonkin muun kurssin, joka vie vähän vaihtoehtoa kohden. Näin voi tutkailla sitä, mikä kiinnostaisi. Tärkeää on juuri vaihtoehtojen avaaminen itselle ja esihenkilön kanssa keskustellen.

”Ihmiset vaihtavat työpaikkaa ihan liian myöhään.”

Parhaimmillaan tyytymättömyysenergian saakin kanavoitua toiminnaksi ja aktiivisuudeksi. Se voi johtaa itsensä kehittämiseen ja työpaikan vaihtamiseen.

– Kokemukseni mukaan ihmiset vaihtavat työpaikkaa ihan liian myöhään. Se on niin iso päätös ja vaikea tehdä. Siksi se viivästyy usein.

Lue myös Kotiliedestä: Tämän uupumus opetti: Ihminen voi väsyä, vaikka viihtyisi työssään

Vaikka asuntolaina on maksettava, vaihtoehtoja varmasti löytyy

Pihlaja on huomannut, että usein työhön suhtaudutaan niin, että sitä on vain pakko jatkaa, koska on esimerkiksi asuntolaina maksettavana.

– Tällainen ajatushan ei ole totta. Jos huomaa ajattelevansa näin, olisi hyvä etsiä itselleen ainakin pari–kolme vaihtoehtoa. Vaikka ne olisivat ihan mielikuvitusideoita, niin kannattaa kaivella omaa mielikuvitustaan ja pohtia, mitkä nuo vaihtoehdot voisivat olla. Pelkästään tunne siitä, että on vaihtoehtoja, voi helpottaa. Pakon tunne on ihmiselle melko ahdistava eikä palvele ihmistä mitenkään.

Tyytymättömyys työhön – kuvassa nainen katsoo väsyneenä työpöytäänsä.

Pahimmillaan tyytymättömyys työhön voi johtaa uupumukseen ja depressioon sekä tehdä paljon tuhoa ihmissuhteisiin.

Ajatus opiskelusta kuulostaa monen korvaan pienellä rahalla kituuttamiselta, vaikka se ei sitä välttämättä käytännössä olisi.

– Itsekin olin aikanaan yli vuoden opintovapaalla puolikkailla tuloilla. Aika monet kysyivät, miten aion pärjätä. He epäilivät, että eihän niin tule toimeen. Maksoin silti yksin koko ajan omaa asuntolainaani sen ajan, kun olin vapailla.

Tilapäistä tulojen laskua ei kannattaisi pelätä niin paljon

Pihlaja kuitenkin myöntää, että hänenkin oli hirveän vaikea luopua puolesta palkastaan, vaikka se oli ehdottomasti elämänlaadun parannus ja johti siihen, että hän rakensin yritystoimintaansa opintojen ohella – ja nykyään toimii yrittäjänä.

– Tilapäistä tulojen laskua ei kannattaisi niin paljon pelätä, hän toteaa.

Ja jos rahapuoli huolettaa ja vaikuttaa mahdottomalta laskelmien perusteella, kannustaa Pihlaja pohtimaan, olisiko puskurirahaston kerääminen mahdollista ennen opiskelujen aloittamista.

– Kun olisi se kuuluisa puskuri olemassa, vähän aikaa pärjäisi, vaikka ei heti valmistumisen jälkeen olisikaan uutta työtä. Niin on vähän turvallisempi tehdä sitä muutosta.

Pihlaja myös huomauttaa, että tyytymättömyys työhön voi näkyä myös niin, että töissä käyvällä menee rahaa itsensä lohduttamiseen esimerkiksi shoppailemalla.

– Itseä saatetaan lohdutella asioilla, jotka ovat itse asiassa vähän huonoja lohdutuksia: lyhytaikaisia ja sellaisia, joihin ihmiset tyypillisesti jäävät koukkuun. Rahaa saattaa mennä yllättävän paljon lyhyen tähtäimen mielihyvän lähteisiin, vaikka pidemmän tähtäimen itseä kehittävä toiminta usein olisi paljon tyydyttävämpää.

– Ihan hirveästihän vaatetta ja tavaraa on useimman meistä kotona, eikä se ole olennaista elämänlaadun kannalta. Jollekin toiselle se voi olla isompi juttu, mutta itse ainakin huomasin, että esimerkiksi vuosi ilman uusia vaatteita ei ollut minulle ollenkaan vaikea asia. Esimerkiksi se, että ehtii tapaamaan ihmisiä ja viettämään aikaa ystävien kanssa, on elämänlaadun kannalta isompi asia kuin se, onko rahaa ostaa uusia vaatteita.

Joskus uudet kuviot vapaa-ajalla voivat tuoda puhtia työssä jaksamiseen

Ja kaikille muutos työssä ei lopulta edes ole tarpeen. Jos on tyytymätön työhön, mutta työ ei lopulta näyttele suurta roolia elämässä, työpaikan vaihtamisen sijaan voi riittää, että vapaa-ajalta löytää kehittävää ja kiinnostavaa tekemistä, jonka turvin jaksaa hieman pakkopullalta tuntuvaa työtä paremmin.

– Harvalle meistä työ on kuitenkaan ihan koko elämä. On paljon ihmisiä, joille vapaa-ajan asiat ovat tärkeämpiä kuin työ.


Suklaapuotiyrittäjien nokkelat uudistukset saivat verkkomyynnin räjähtämään: ”Järjestimme aikuisten naisten yllätysmunakurssin”

$
0
0

Suklaapuodin verkkokauppa oli menestys: ”Myyntimme kasvoi 350 prosenttia”

Myyntimestari Jenna Antinmaa, 35, ja suklaamestari Riikka Ojanen, 37, pitävät oululaista Chocosomnia-suklaayritystä.

”Kun viime vuoden maaliskuussa suljimme Oulun keskustan laitamilla sijaitsevan pienen suklaakauppamme ovet, päätimme saman tien toimia. Meillä oli varasto täynnä tuoretta artesaanisuklaata, mutta ei keinoa myydä sitä. 24 tuntia myöhemmin meillä oli pystyssä oma verkkokauppa.

Pyysimme Chocosomnian Facebook-tilillä seuraajiamme tilaamaan verkkokaupasta suklaata. Samana päivänä saimme lähes sata tilausta. Emme olleet vielä ehtineet edes ajatella, miten tuotteet postitetaan. Taikurit hämmästyivät itsekin temppujaan.

Pääsiäisenä keksimme myydä käsintehtyjä suklaamunia ja keväisiä konvehteja pienen putiikkimme tuulikaapista. Pidimme sitä auki yhden päivän, ja sinne sai tulla kerralla yksi ihminen. Myimme kuudessa tunnissa enemmän kuin normaalisti kuukaudessa. Tämänkin mahdollisti some: meillä on kanavissamme rempseä meininki, ja ihmiset ovat kiitelleet meitä hyvän fiiliksen levittämisestä.

”Järjestimme aikuisten naisten yllätysmunakurssin”

Kuvassa on käsintehtyä suklaata.

Chocosomnia myy tuoretta artesaanisuklaata verkossa ja kivijalkaliikkeessä.

Olemme molemmat yllytyshulluja emmekä liikoja pidättele yritysideoissamme. Seuraavaksi keksimme pistää hynttyyt yhteen paikallisen erotiikkaliikkeen kanssa. Järjestimme aikuisten naisten yllätysmunakurssin: siellä esiteltiin uutuusseksileluja, joista asiakas sai valita yhden ja kätkeä sen itse valetun suklaamunan sisään. Kurssi herätti valtavasti kiinnostusta, ja naiset ovat kyselleet meiltä, että järjestämmekö sellaisen myös tänä pääsiäisenä.

Olemme järjestäneet myös äitienpäivätempauksen, suklaajoogaa ja vaikka mitä. Lopullisesti homma lähti käsistä, kun keksimme järjestää etäsuklaatastingeja. Postitimme suklaat asiakkaille ja ilmoitimme ajan, jolloin Riikka olisi vetämässä maistelua Teamsin avulla.

Tähän mennessä etätasting-paketin on tilannut 4 000 ihmistä. Parhaimmillaan olemme vetäneet niitä kolme päivässä. Se on elämyksellinen tilaisuus, ja ryhmäkoolla ei ole ylärajaa. Sen suosio tuntuu todella hienolta ja häkellyttävältä.

Lokakuussa vuokrasimme Oulun ydinkeskustasta sadan neliön liiketilat. Pistimme kaikki säästömme peliin ja ristimme kädet kyynärpäitä myöten, että onnistuisimme. Kova satsaus kannatti: meillä on ollut välillä jonoa ulos asti. Viime vuonna myyntimme kasvoi 350 prosenttia.

Vauhti tuntuu vähän samalta kuin olisimme hypänneet liikkuvaan junaan. Toisaalta meillä on ollut tekemisistämme koko ajan todella hyvä fiilis. Teemme päätökset 95-prosenttisesti intuitiolla, ja se on kannattanut.

Emme ole yrittäjiä vaan pärjääjiä. Tämän vuoden alussa muutimme myös suklaatehtaamme kolme kertaa aiempaa isompiin tiloihin. Korona oli meille potku persauksille: koska meidän ei tarvinnut edetä rutiinien mukaan, ideamme lähtivät lentoon. Osaammekohan hullutella vielä silloinkin, kun tavalliset ajat taas koittavat?”

Lue myös: Vain 4 konvehtia päivässä: Tumman suklaan terveyshyödyt yllättävät

Matkailuala vaihtui unelmatyöhön: ”Herään innoissani uuteen päivään”

Yrittäjä Emilia Ikäheimonen istuu työvälineet edessään.

Emilia on tehnyt käsitöitä pienestä lähtien, joten oman käsityökaupan perustaminen oli hänelle unelmien täyttymys.

Helsingissä asuva Emilia Ikäheimonen, 36, vaihtoi matkailualan LOV!T-käsityöverkkokauppaan.

”Oli kylmäävä tunne saada puhelimessa potkut koronapandemian takia. Työskentelin tuolloin kansainvälisen matkailuyrityksen markkinoinnissa ja vaikka ymmärsin pandemian alalle aiheuttamat haasteet, lamaannuin, kun konkurssipesän asianajaja soitti ja kertoi, että työnantajani koko Suomen-toiminta lopetetaan.

Tunsin turhautumista ja epätoivoa enkä meinannut uskoa tilannetta todeksi. Minuun iski vahva pelko tulevasta. Minulla oli perhe sekä asunto- ja autolaina: koko elämäni oli rakennettu niin, että elin taloudellisesti tasapainoista elämää.

”Käsityöt ovat aina olleet intohimoni”

Emilia Ikäheimosen käsityöverkkokaupan työvälineitä, kuten sakset ja pihtejä.

LOV!T-käsityöverkkokaupan koko tuotantolinja mahtuu vielä toistaiseksi yhteen huoneeseen, mutta Emilia haaveilee jo omasta liiketilasta.

Eräänä päivänä tuskailin tilannettani ääneen ruokapöydässä, jolloin kahdeksanvuotias poikani Lenni kysyi: ’Eikö olisi hienoa, jos voisit tehdä just sitä, mitä oikeasti haluat?’ Se oli herätys. Poikani oli oikeassa.

Käsityöt ovat aina olleet intohimoni. Mitä tahansa lapsena käsiini sainkin, väkersin siitä jotain, esimerkiksi tulitikkurasioita vessapaperirullista. Aikuisena olen pohtinut, kuinka paljon onkaan sellaisia taitavia käsityöharrastajia, joiden osaaminen ei pääse näytille.

Kehitin verkkokaupan, jossa myyn sekä pienyrittäjien että harrastajien valmistamia käsitöitä. Tekijät maksavat minulle pienen maksun siitä, että hoidan kaiken: kuvaan, myyn ja postitan tuotteet. Lisäksi saan tuotteista pienen myyntiprovision.

Ostavalle asiakkaalle palvelu on kätevä, sillä verkkokaupastani voi tilata monen eri pienyrittäjän ja harrastajan tuotteita samaan aikaan, yhdellä postimaksulla. Vastaavaa käsityöverkkokauppaa ei ole Suomessa aiemmin ollut. Tuntuu hienolta myydä eteenpäin suomalaisia, uniikkeja käsitöitä, joista jokainen on tehty rakkaudella omin käsin.

Totta kai hyppy tuntemattomaan pelotti, mutta päätin panna kaikkeni peliin. En olisi antanut itselleni anteeksi, ellen olisi kokeillut. Toki käynnistelyssä on auttanut yhteiskunnan tuki: korona-aikana minun oli mahdollista saada neljä kuukautta ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa samaan aikaan yritystoiminnan aloituksen kanssa.

Kaikki on jo tähän mennessä mennyt paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Ennen kaupan avaamista otin yhteyttä someryhmistä löytämiini käsityöihmisiin ja sana alkoi kiiriä. Yhteydenottoja ja positiivista palautetta tulee paljon, moni on tietämättään kaivannut juuri tarjoamani kaltaista palvelua.

Parhaillaan kaupasta on ostettavissa muun muassa lastenvaatteita, erilaisia koruja, asusteita, laukkuja, kudottuja sukkia, lapasia ja paljon muuta.

Jos joku olisi vuosi sitten sanonut minulle, että tulen pyörittämään täysipäiväisesti omaa käsityöverkkokauppaani, en olisi uskonut väitettä. Nyt herään joka päivä innoissani uuteen päivään ja seison ylpeästi ideani takana.”

Lue myös: Kevätpipo vauvalle neulotaan kauniilla pitsiraidalla – katso ohje!

Livekeikat vaihtuivat virtuaalisiksi: ”Etänä mutta yhdessä”

Jazzmuusikko Eevalotta Matikainen seisoo sellonsa vierellä.

Jazzmuusikko Eevalotta Matikainen remontoi äänitysstudiosta videokuvaukseen sopivan paikan, jota hän vuokraa muillekin muusikoille.

Kälviällä asuva jazzmuusikko Eevalotta Matikainen, 40, perusti livestream-studion.

”Vuosi sitten kesken palaverin puhelimeni alkoi piipata. Minulle tuli viestejä. Ne olivat ilmoituksia keikkojen peruutuksista. Parissa päivässä koko kalenterini oli tyhjentynyt töistä, ja tilannetta oli vaikea uskoa todeksi.

Olen pyörittänyt ELive Music -yritystäni 11 vuotta, miehenikin työskentelee sen kautta. Soitamme pääasiassa jazzia, minä kontrabassoa ja sähköbassoa, mieheni kitaraa.

Me sekä esiinnymme itse että järjestämme konsertteja, tapahtumia ja musiikkihetkiä esimerkiksi kahviloissa. Suosittuja ovat olleet myös Pintaa syvemmälle -tarinahetket, joissa artistit kertovat musiikin lomassa työstään. Suurin osa toiminnastamme on paikallista, Keski-Pohjanmaalla ja Kokkolassa tapahtuvaa työtä.

Ajattelen, että musiikki on lahja ja tehtäväni on välittää sitä eteenpäin. Sen välittäminen antaa minulle merkityksen tässä maailmassa. Halusin löytää keinon toteuttaa sitä myös korona-aikana.

Olin kehitellyt mieheni kanssa ideaa livestream-konserteista jo parin vuoden ajan, sillä moni ei ole aiemminkaan päässyt keikoille esimerkiksi terveysesteiden takia. Nyt oli aika kääriä hihat ja tehdä ajatuksesta totta.

Päätimme muokata omakotitalossamme sijaitsevasta pienestä äänitysstudiosta sopivan videokuvausta varten. Se ei ollut ihan yksinkertaista, sillä tykötarpeet lampuista ­HDMI-piuhoihin loppuivat nopeasti koko Euroopasta. Kun meillä oli keikka yhdessä saksofonisti Joonatan Raution kanssa, saimme haettua postista erään telineen juuri ennen suoraa lähetystä.

”Saimme uutta yleisöä”

Eeva-Lotta Matikainen yhdessä puolisonsa kanssa studiollaan.

Muun muassa lastenteatteri on käynyt Eevalotan ja Martinin studiolla kuvaamassa esitystään.

On ollut hienoa työllistää paitsi itsensä, myös muita muusikoita. Vuokraamme tilaa myös muille esiintyjille. Esimerkiksi paikallinen lastenteatteri kävi kuvaamassa esitystään täällä.

Ajattelimme, että etäkeikoille osallistuisi ihmisiä vain meille tutuista piireistä, mutta olemme tavoittaneet myös ihan uutta yleisöä. Esitysten jälkeen katsojat ovat myös jatkaneet keskustelua chatissa. Tuntuu hyvältä tarjota mahdollisuus yhteisöllisyydelle: olemme kaikki etänä, mutta yhdessä.

Liikutuin, kun eräs nainen tunnisti minut kadulla ja kertoi, että livestream-keikkamme ovat olleet hänelle henkireikä pande­mian keskellä. Olemme saaneet kuulijoilta myös ihania kuvia esimerkiksi kesälaiturilta, jossa seurattiin konserttiamme joutsenen lipuessa ohi.

On surullista, että kokonaisuutena kulttuurialalla menee nyt niin huonosti. Esiintyjille on raskasta, etteivät he pääse toteuttamaan kutsumustaan. Ajattelen, että pienuudesta on ollut meille etua. Studiomme on olohuonetyyppinen, joten se luo katsojalle hyvin intiimin tunnelman. Isot artistit, joiden esitykset perustuvat näyttäviin tanssi- ja valo­spektaakkeleihin, joutuvat keksimään erilaisia toimintamenetelmiä. Meillä on siis ollut onnea.”

Opettajien hurja koronavuosi: ”Kun vuorovaikutus oppilaiden kanssa puuttui, työ oli kuin haparointia pimeässä”

$
0
0

Ahjon sytyttäminen on Merja Salminen-Itkosesta aina yhtä maagista. Ensin tehdään nuotio, ja kun puut palavat kunnolla, kasataan niiden päälle hiiliä. Kohta hiilet hehkuvat punertavina kekäleinä.

Näin alkaa moni aamu Kouvolan seudun ammattiopiston pajalla. Pienesinevalmistusta opettavalla Merjalla on tänään vuorossa ykköset eli ensimmäistä vuottaan opiskelevat. Ryhmä on pieni, siihen kuuluu vain viisi nuorta ja aikuisopiskelijaa.

Kouvolan seudun ammattiopiston opettaja Merja Salminen-Itkonen esittelee takomistekniikkaa ensimmäisen vuoden opiskelijalle Lassi Rantaselle.

Merja Salminen-Itkonen, 56, opettaa Kouvolan seudun ammattiopistossa muun muassa pienesinevalmistusta, taidetta ja luovaa ilmaisua sekä valokuvausta. Kuvassa Merja esittelee takomistekniikkaa ensimmäisen vuoden opiskelijalle Lassi Rantaselle.

Opiskelija Martti Ylätupa ryhtyy tekemään viimeistelytaontaa takkavälinesarjan telineelle. Rytmikkäät, napakat lyönnit kertovat, että takojalla on oikeat otteet.

Merja pyyhkii hikeä otsalta, riisuu hanskat ja istuu alas. Kierrätysmateriaaleista kelloa valmistava Anna-Maria Lukarinen kaipaa opettajan ohjausta. Hiljalleen kellon eri osaset alkavat löytää paikkansa.

Juuri pajan puuhia – ääniä ja vuorovaikutusta – Merja kaipasi, kun pandemia pakotti koulun etäopetukseen viime vuoden keväällä.

Normaaliin ei ole vieläkään palattu, vaan oppilaitoksessa mennään hybridimallilla. Se tarkoittaa, että pajoissa saa olla opettajan lisäksi enimmillään yhdeksän opiskelijaa.

Opettaja Heidi Selenius seisoo luokan edessä kädet levällään.

Opettaja Heidi Selenius vetää oppituntia 9.-luokkalaisille. Aiheena on sotakirjallisuus.

Kimpisen koulussa Lappeenrannassa seiskaluokkalaisten lippikset lentävät pöydälle ja kännykät taskuun, kun äidinkielen opettajat Heidi Selenius ja Eeva Kaskinen astuvat luokkaan ja vähän patistelevat.

Tunti alkaa kouluruokailua käsittelevällä videolla, jonka on tehnyt eräs 9.-luokkalainen poika. Vitsikäs video hiljentää viimeisetkin höpöttäjät. Sen loputtua Heidi alkaa selostaa esiintymisjännitykseen liittyvää tehtävää.

Vaikka opettajan silmät tuikkivat kasvomaskin yläpuolella, ilmeitä on silti vaikea tulkita. Heidistä maski onkin kuin näkymättömyysviitta, joka peittää alleen kaiken.

Opettajilla on takana rankka ajanjakso. Koulutuspolitiikan päällikkö Jaakko Salo Opetusalan ammattijärjestö OAJ:stä kertoo, että liiton teettämissä kyselyissä jaksamiseen ja työhyvinvointiin liittyvät vastauk­set ovat pandemian aikana palaneet punaisella.

– Suoraan sanoen persiistä, kiteyttää Merja tunnelmansa.

– Mites opetat takomista, hitsausta tai hopealevyn sahaamista etänä?

Hän korostaa, että kädentaidot opitaan vain tekemällä. Tarvitaan valtava määrä toistoja, jotta asiat asettuvat lihasmuistiin. Materiaalitekniikkaa opetettaessa taas on tärkeää visuaalisuus ja se, että materiaalia pääsee käsin tunnustelemaan.

Merja kertoo olleensa välillä ihan katkipoikki – sen verran haasteellinen erityisesti viime vuoden kevät oli. Etäopetus herätti hänessä joskus epäilyksen siitä, onko hän tehnyt tarpeeksi. Siitä seurasi huono omatunto.

Myös Heidistä pahinta korona-ajassa on ollut ensimmäinen kevät, kun oltiin vielä suuren tuntemattoman edessä.

– Kaikki oli epävarmaa, ja päälle tuli pelko omasta tai jonkun läheisen sairastumisesta. Etäopetuskuvioiden yhdistäminen pikkulapsen hoitamiseen ei ollut herkkua sekään.

Nyt, kun lukuvuosi lähenee loppuaan, Heidi tuntee helpotusta. Samaan aikaan hän kuitenkin miettii, vyöryykö väsymys päälle sitten, kun loma alkaa.

”Olemme kannatelleet toinen toisiamme”

Kuuntele! Tiukka käsky kajahtaa äidinkielen luokassa. Heidi ja Eeva jakavat tyhjiä aanelosia ja oppilaat ryhtyvät miettimään vastauk­sia kysymyksiin esiintymisjännityksestä. Kimpisen koulun äidinkielen opettajilla on käytössä yhteisopettajuus. Se tarkoittaa, että kaikki viisi opettajaa suunnittelevat tunteja ja opettavat luokkia yhdessä. Tällä Heidin ja Eevan vetämällä äidinkielen tunnilla on mukana kaksi 7. luokkaa.

– Yhteisopettajuudesta on ollut pandemia-aikana suunnaton apu. En tiedä, miten olisin jaksanut yksin. Olemme kannatelleet toinen toisiamme, Heidi sanoo.

Vaikka oleskelu opettajainhuoneessa on karsittu minimiin, yhteisopettajuus on taannut, että kollegojen kanssa pääsee vuorovaikutukseen. Viisikolla on työtila yhden luokkahuoneen takana. 15 neliön huone on todellinen tilaihme, sillä sinne mahtuu työpisteet kaikille opettajille.

Päivän ensimmäisellä välitunnilla opettajien huone täyttyy siitä kuuluisasta kahvintuoksusta. Resurssiopettaja Silja Hyrkkänen kaataa kahvia kuppeihin.

Osa oppilaista vain katosi

Merja Salminen-Itkonen istuu tietokoneen ääressä maski kasvoillaan.

Toimistotyöt haukkaavat ison osan työajasta. Merjan työhön kuuluu myös yhteydenpitoa eri tahoihin ja oppilashuoltoa.

Merja hörppii termarikahvia pajan yhteydessä olevassa toimistotilassa ja naputtelee tietokonetta. Ammatillisia aineita opettavan opiskelijat työskentelevät melko itsenäisesti, eikä Merjaa tarvita joka minuutti. Hän pystyy puristamaan päiväänsä myös paperitöitä.

Merja muistaa vielä tarkkaan sen, kun viime vuoden maaliskuun 18. päivä ”hanskat tippuivat pajan lattialle” ja alkoi etäopetus. Kolmessa päivässä opettajat ottivat haltuunsa Teamsin.

Myös Merjan tanssinopettajana työskentelevä vaimo jäi etätöihin. Puoliso teki opetusvideoita ja ohjasi tunteja yläkerrassa, Merja teki töitä talon alakerrassa.

– Siellä minä huhuilin porukkaa kasaan Teamsissa ja tuijottelin välkkyviä palloja. Olin ainut, jolla oli kamera päällä. Ei tullut mitään tuntumaa siihen, tajuavatko opiskelijat yhtään mitään. Heidän otteensa oli aika passiivinen koko etäopetusjakson ajan.

Merjalla oli myös valtava huoli niistä opiskelijoista, jotka vain katosivat eikä heihin saanut mitään yhteyttä.

– Onneksi meillä on vahvat turvaverkot koululla. Opiskelijahuoltomme on kattava ja hyvin organisoitu.

Hän on kantanut huolta myös tänä keväänä valmistuvasta ryhmästä, jolla on ollut rajoitusten takia haasteita opetella tiettyjä tekniikoita ja saada opinnäytetöitä tehtyä. Nyt voi kuitenkin jo huokaista helpotuksesta, sillä opiskelijat saivat kurottua opintojaan kiinni.

Oppimisvaje onkin asia, joka on puhuttanut erityisesti ammattikoulutuksen puolella. Pandemia on jättänyt aukkoja työssäoppimisiin ja näyttöihin. OAJ:n Salon mukaan oppimisvajetta on tullut joka puolella, sillä opettajien on ollut pakko karsia opetussisältöjä.

– Oppimisvajeen paikkaamiseen tarvittaisiin korvamerkittyä valtion erityisavustusta tulevina vuosina. Avustusta voisi käyttää tuki- ja erityisopetukseen, resurssiopettajien palkkaamiseen, lisäpreppauskurssien pitämiseen ja jopa siihen, että oppituntien määrää tilapäisesti nostettaisiin, Salo sanoo.

Lue myös: “En saa kameraa päälle, mutta se on varmaan parempi kaikille” – lue korona-ajan hauskimmat ja puuduttavimmat hokemat

Silkkaa selviytymistä päivästä toiseen

Opettaja Heidi Selenius seisoo pöydän vieressä ja keskustelee kolmen oppilaansa kanssa.

Miten esiintymisjännitys oireilee? Heidi auttaa poikia tehtävän alkuun.

Heidi ottaa opettajien huoneessa käsidesiä ja vaihtaa maskin uuteen. Vielä ehtii tehdä kollega Marita Ryhäsen kanssa viilaukset seuraavaa 9.-luokkalaisten kaksoistuntia varten. Aiheena on sotakirjallisuus.

Tunnin alussa Heidi kertoo, miksi aihe on lähellä hänen sydäntään, vaikka hän ei mikään sotaharrastaja olekaan. Luokka istuu ja kuuntelee.

– Minun ukkini soti jatkosodassa. Hän vaikeni sotakokemuksistaan ja hukutti muistot tekemiseen. Uskon, että sota vaikuttaa tavalla tai toisella meidän kaikkien elämään edelleen.

Oppilaat tekevät kaksi tekstintulkintatehtävää ja tutustuvat sotakirjallisuuteen. Aiheen käsittely jatkuu loppuviikolla Tuntemattoman sotilaan parissa.

”Aloita ripeästi, pysy tehtävässä, kysy jos et ymmärrä”, lukee luokan seinällä olevassa taulussa. Opettajien tehtävä ei ole kaataa tietoa oppilaiden päihin vaan kannustaa omaan ajatteluun.

Työn ydin on vuorovaikutus. Kun se puuttuu, työ on kuin haparointia pimeässä.

– Etäopetuksessa tuntui siltä kuin olisin ollut chattijuontaja, Heidi vertaa.

Varsinkin ensimmäinen koronakevät oli selviytymistä päivästä toiseen. Heidi ja hänen miehensä vuorottelivat töitään ja kolmevuotiaan tyttären hoitamista.

– Päivät venyivät. Yritin herätä jo kuudelta, jotta ehtisin tehdä hetken töitä rauhassa ennen tyttären heräämistä. Päivällä jännitin sitä, nukahtaako lapsi päiväunille ennen ohjausmiitin alkamista. Illalla laiton hänet katsomaan Pikku Kakkosta, jotta sain töitä tehtyä.

Samaa kertovat OAJ:n teettämät kyselyt. Opettajat ovat tehneet etäopetuksessa ympäripyöreitä päiviä sovitellessaan yhteen arkea ja työtä. Moni oppilas on vaatinut myös yksilöllistä oh­jausta.

Heidi kertoo kokeneensa riittämättömyyttä, sillä hän ei pystynyt olemaan kunnolla läsnä missään – ei työssään eikä lapsen kanssa. Opettajien yhteinen Whatsapp-ryhmä lauloi niin, että sekin alkoi kuormittaa.

– Ai että kaipasin yhteistä tekemistä! Sitä, että voi jutella kollegan kanssa kasvokkain ja pähkäillä, tehdäänkö näin vai noin.

Ensimmäisenä keväänä Kimpisen äidinkielen opettajat käyttivät etäopetuksessa Classroom-sovellusta, jossa he ohjasivat oppilaita kirjallisesti. Tämän vuoden etäopetusjaksolla käytettiin jo sujuvasti Google Meetia. Heidi kertoo Merjan tavoin tuijotelleensa pallukoita, sillä hän oli ainut, jolla oli kamera päällä.

– Viime vuoden kevääseen verrattuna oppilaat rohkaistuivat tänä keväänä tapaamaan opettajaa Meetissa ja kysymään apua.

Pandemia pakotti kehittymään

Opettaja Merja Salminen-Itkonen ja opiskelija Martti Ylätupa mallaavat valaisimeen timantin muotoista lamppua.

Merja ja opiskelija Martti Ylätupa mallaavat valaisimeen timantin muotoista lamppua.

Lihamyllyt ovat muuntumassa valaisimiksi Martti Ylätuvan käsissä. Toisessa valaisimessa on led-valoja, jotka kiemurtelevat ulos myllyn rei´istä kuin jauheliha. Toiseen on tulossa timantin mallinen iso lamppu.

Merja vinkkaa, että Martin kannattaisi nostaa lamppua hieman ylemmäksi, jotta sen muoto tulisi paremmin esiin. Keskustelua seuraava kolmannen vuoden opiskelija on samaa mieltä.

– No niin, kyllä opettaja tietää! Merja virnistää.

Merja tekee työtään vahvasti omalla persoonallaan. Hän naurahtaa, että vaikka hän välillä rutinoituu ja leipääntyy, on tämä silti paras työ hänelle.

Niiden 24 vuoden aikana, jotka Merja on toiminut opettajana, työn luonne on muuttunut useasti. Moni asia on vaatinut sopeutumista ja uuden opettelua jo ennen koronaa.

– Korona-aikana olen oivaltanut sen, että vanhakin vielä oppii ja pystyy muuntautumaan. Aika nopsaan minä esimerkiksi omaksuin etäopetuksen sähköiset työkalut.

Korona-aika on kehittänyt resilienssiä ja ongelmanratkaisukykyä, vahvistaa Jaakko Salo. Muiden alojen tavoin opetusalalla tehtiin iso digiloikka. Salo kuitenkin toppuuttelee ajatuksia, että harvaanasuttujen seutujen kouluhaasteet ratkaistaisiin etäopetuksella.

– Oppimisen ja opettamisen ydin on aito kohtaaminen. Senkin korona on opettanut.

Lue myös: Korona tuli jäädäkseen: 7 arkista asiaa, jotka se on muuttanut pysyvästi 

”Että oltaisiin livenä ihminen ihmiselle”

Resurssiopettaja Silja Hyrkkänen sekä äidinkielen opettajat Marita Ryhänen, Eeva Kaskinen, Janika Johansson ja Heidi Selenius istuvat välitunnilla opettajainhuoneessa.

Resurssiopettaja Silja Hyrkkänen (vas.) sekä äidinkielen opettajat Marita Ryhänen, Eeva Kaskinen, Janika Johansson ja Heidi Selenius välitunnilla.

Heidillä on tänään lyhyt työpäivä. Viimeisellä tunnilla hän vetää Eevan kanssa uudelle ryhmälle 7.-luokkalaisia saman setin kuin aamulla.

Takapöydän ympärille ryhmittyneitä poikia kiinnostavat enemmän kännykät kuin tehtävä.

– Nyt kännykät pois, pojat. Asialliset hommat hoidetaan ensin ja niin, että niitä voi näyttää vaikka mummolle, Heidi sanoo.

Tunnin loputtua hän ehtii käväistä vessassa. Opettajien huoneessa puhutaan jo seuraavasta päivästä. Toiset kiirehtivät tunneilleen, Heidi jää hiljaiseen huoneeseen kirjaamaan Wilmaan päivän tapahtumia.

Heidi on ehtinyt olla opettajana runsaat kymmenen vuotta. Niihin vuosiin mahtuu pieni uupumisjakso edellisessä työpaikassa. Hän onkin ollut korona-aikana erityisen varpaillaan sen suhteen, ettei rasita itseään liikaa.

– On ollut hyvä huomata, että minulla on riittävästi keinoja huolehtia hyvinvoinnista. En tee töitä iltaisin tai viikonloppuisin kuin poikkeustapauksissa, harrastan paljon liikuntaa ja somen seuraamisen olen karsinut minimiin.

Ensi syksyä Heidi ei vielä tohdi ajatella. Hänen harras toiveensa on, että silloin voitaisiin jo palata normaaliin ja luopua myös maskeista.

– Että oltaisiin livenä ihminen ihmiselle.

Lainojen yhdistäminen helpottaa taloudenhallintaa

$
0
0

Lainojen yhdistäminen on usein taloudellisesti kannattavaa, sillä yksi suuri laina tulee pääsääntöisesti edullisemmaksi kuin monta pienempää lainaa. Lisäksi laskujen maksaminen ja oman talouden hallinta helpottuu, kun lyhennetään vain yhtä lainaa.

Lainojen yhdistäminen ilman vakuuksia onnistuu kätevästi verkossa, mutta lainojen yhdistämiseen sisältyy myös riskejä. Lainavertailuyritys Lead Supplyn toimitusjohtaja Andreas Linde kertoo, mitä kannattaa pitää mielessä, jos pohtii lainojen yhdistämistä.

Lainojen yhdistäminen helpottaa arkea

Yhdistelylaina ei automaattisesti pienennä lainakuluja, mutta se helpottaa lainojen lyhennystä. Moni lainansa yhdistänyt kertoo lainoihin liittyvän stressin vähentyneen yhdistämisen myötä.

–  Lainojen yhdistäminen voi hyödyttää kuluttajaa tilanteesta riippuen monin eri tavoin. Yhdistämisen jälkeen ei tarvitse muistaa montaa eräpäivää ja huolehtia, onko tilillä jatkuvasti tarpeeksi rahaa, Linde sanoo.

Lisäksi lainojen yhdistäminen tuo yleensä säästöjä talouteen, sillä yhden suuren lainan kulut ja korko ovat pääasiallisesti matalammat kuin monen pienen lainan. Säästöä tulee pienemmän koron lisäksi esimerkiksi pienemmistä tilinhoitokuluista ja laskutusmaksuista.

Lainat voi yhdistää yhdessä esimerkiksi puolison kanssa

Lainojen yhdistäminen luotettavan rinnakkaishakijan kanssa on usein edullisempaa kuin yksin. Lainanmyöntäjällä on parempi takuu takaisinmaksusta, jolloin lainaamisen riski laskee ja luotolle voidaan myöntää matalampi korko.

Jos esimerkiksi pariskunnan molemmilla osapuolilla on pikavippejä tai muita kalliita lainoja, voi yhteinen yhdistelylaina olla järkevä ratkaisu.

–  Rinnakkaishakijan kanssa yhdistelylainalle saa usein matalamman koron eli kuukausibudjettiin jää molemmille osapuolille enemmän joustovaraa. Yhteisessä lainassa on kuitenkin myös riskejä ja se vaatii paljon luottamusta, Linde toteaa.

Vertaile ja budjetoi, ennen kuin yhdistät lainat

Lainojen yhdistäminen tarkoittaa usein lainojen siirtämistä yhdestä pankista tai rahoituslaitokselta toiseen, sillä vanhat lainat myöntäneelle osapuolelle yhdistämisestä koituu tappiota. Vanhat lainat maksetaan pois uudella yhdistelylainalla, jonka jälkeen voimaan jää vain yksi lainasopimus. Lainojen maksaminen ennenaikaisesti voi kuitenkin maksaa erikseen, joten eri kulut tulisi laskea ja budjetoida tarkkaan.

–  Ensin kannattaa selvittää olemassa olevien velkojen yhteenlaskettu summa korkoineen ja kuluineen sekä kaikkien lainojen kuukausittaiset kustannukset. Kannattaa selvittää myös, kuinka paljon maksaa kaikkien nykyisten lainojen maksaminen ennakkoon. Näitä kuluja voi sitten vertailla eri yhdistelylainojen kokonaiskuluihin ja kuukausieriin. Yhdistelylaina ei joka tilanteessa tule halvemmaksi kuin monta pientä lainaa, joten kuluja kannattaa ehdottomasti vertailla, Linde vinkkaa.

Eri pankkien ja rahoituslaitosten yhdistelylainat kannattaa kilpailuttaa myös keskenään, sillä niiden koroissa ja kuluissa voi olla satojen eurojen eroja. Koska tarjottavat lainasummat ja korot ovat yksilöllisiä, paras tapa vertailla lainoja on lainatarjousten pyytäminen lainanvälittäjän kautta.

–  Lainojen vertailu poikkeaa esimerkiksi lentojen vertailusta siinä, että niiden hinnat ovat henkilökohtaisia. Siksi on vaikeaa löytää netistä luotettavaa listaa eri pankkien lainakoroista. Henkilökohtaisten lainatarjouksien pyytäminen onnistuu kuitenkin yhdellä hakemuksella lainavertailupalvelujen kautta eli siihen ei tarvitse käyttää tolkuttomasti aikaa, Linde sanoo.

Onko sukupuolella väliä, kun äänestät? Tästä syystä naisen kannattaa yhä äänestää naista

$
0
0

Politiikka kiinnostaa Annan lukijoita. Näin voisi päätellä Annan lukijapaneelille lähetetystä kyselystä, jonka vastaajista peräti 80 % kertoo seuraavansa politiikkaa. Saman verran aikoo myös äänestää tulevissa kuntavaaleissa. Äänestysinto on korkea, jos sitä vertaa esimerkiksi edellisten, vuonna 2017 järjestettyjen kuntavaalien äänestysprosenttiin, joka oli 58,8.

Politiikan tutkija Emilia Palonen Helsingin yliopistosta ei tästä hämmästy.

– Annan kaltaisen, asemansa vakiinnuttaneen naistenlehden lukijoita kiinnostavat yhteiskunnalliset asiat.

Palosen ajatusta vahvistavat kyselyyn vastanneiden avoimet kommentit. Niissä äänestäminen koetaan oikeudeksi, velvollisuudeksi ja vastuulliseksi tavaksi vaikuttaa asioihin.

”Jos ei äänestä, on turha valittaa asioista”, todetaan monessa vastauksessa. ”Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on demokraattisen yhteiskunnan ydin”, kirjoittaa yksi vastaajista.

Politiikan tutkija Emilia Palonen.

Tutkija Emilia Palonen muistuttaa, että kuntapolitiikkaan osallistuminen on hyvä pohja valtakunnan politiikkaan. Kuntavaaleissa eniten nais­ehdokkaita on vihreillä, 60 %, ja vähiten perussuomalaisilla, 21,5 %.

”Valta on vakiintunut miehille ja pienille piireille”

Sen sijaan Emilia Palosta ihmetyttää suuresti se, että peräti 84 % kyselyyn vastanneista ei ole koskaan edes pohtinut kuntavaaliehdokkuutta omalla kohdallaan. Heitä ei siis myöskään ole koskaan pyydetty ehdokkaiksi.

– Puolueet kärvistelevät, ettei heillä ole riittävästi ehdokkaita. Miksei näitä politiikkaan myönteisesti suhtautuvia Annan lukijoita ole koskaan edes kysytty ehdokkaiksi?

Emilia Palosen mielestä puolueet ovat epäonnistuneet potentiaalisten naisehdokkaiden tavoittamisessa.

– Näin valta on vakiintunut miehille ja pienille piireille.

Naisten määrän suhteellinen osuus kuntavaaliehdokkaista on junnannut paikoillaan vuodesta 2008, jolloin se nousi 40,4 prosenttiin. Vuoden 2017 vaalien ehdokkaista naisia oli 39,9 %. Tulevissa vaaleissa naisten osuus on 0,2 % pienempi.

Myös alle 30-vuotiaiden ehdokkaiden määrä laski. Kesäkuun vaalien keski-ikä on 50 vuotta eli kuusi kuukautta korkeampi kuin viime vaaleissa. Emilia Palonen miettii, voisiko sekä nuorten että naisehdokkaiden osuuden pienenemiseen vaikuttaa perussuomalaisten edellisvaaleista huomattavasti kasvanut ehdokasmäärä.

Lähde: Annan lukijapaneelin kysely, johon vastasi 398 lukijaa.

Sukupuolen suhteen neutraali asenne suosii miesehdokkaita

Tutkija kiinnittää huomionsa myös siihen, että vain noin viidennes kyselyyn vastanneista naisista kertoo äänestävänsä aina naista. 75 % sanoo, että ehdokkaan sukupuolella ei ole väliä, jos tämä muuten tuntuu sopivalta ja ajaa äänestäjälle mieluisia asioita. Vastausten tarkempi tarkastelu kertoo, että alle 40-vuotiaista naisista 11 % äänestää aina naista. Yli 55-vuotiaista naiselle lupaa äänensä noin neljännes. Yleisintä naisen äänestäminen on yli 70-vuo­tiaiden ryhmässä. Heistä 30 % sanoo äänestävänsä aina naista.

Heidän mieliinsä iskostui ajatus, että naisia saadaan päättäviin asemiin vain äänestämällä naista.”

Emilia Palonen pohtii, että vanhemmat naiset muistavat ehkä ajan, jolloin nainen politiikassa oli harvinaisuus.

– Heidän mieliinsä iskostui ajatus, että naisia saadaan päättäviin asemiin vain äänestämällä naista.

Lähde: Annan lukijapaneelin kysely, johon vastasi 398 lukijaa.

Nuoret naiset eivät ehkä huomaa, ettei äänestäminen ole aina ollut yhtä tasa-arvoista kuin aivan viimeisimmissä vaaleissa. Tilastojen mukaan vuoden 1970 eduskuntavaaleissa 40 prosenttia naisista ja 93 prosenttia miehistä äänesti omaa sukupuoltaan olevaa ehdokasta. Vuonna 1991 naista äänestäneiden naisten osuus oli vajaa 60 % ja miestä äänestäneiden miesten osuus noin 75 %. Sen jälkeen naisia äänestävien naisten osuus laski viime eduskuntavaalien käänteeseen asti, jolloin naisista 62 % ja miehistä 66 % kertoi äänestäneensä omaa sukupuoltaan olevaa ehdokasta. Annan kyselyn avoimissa vastauksissa on paljon kommentteja siitä, että ehdokkaan sukupuolella ei ole kyselyyn vastanneiden mielestä väliä. He kirjoittavat muun muassa näin:

”Minusta ei pitäisi puhua lainkaan sukupuolesta vaan kuhunkin tehtävään tulisi valita siihen sopivin henkilö.”

”Vuosia äänestin aina naisehdokasta. Kerran eräs miesehdokas sai minut ajattelemaan asiaa tasa-arvoisuuden näkökulmasta. Nyt äänestän ehdokasta, joka mielestäni on paras.”

”Sukupuoli ei ole ratkaiseva. Joitakin vuosikymmeniä sitten oli ehkä tärkeää äänestää naista, että pääsisivät eteenpäin, mutta ei enää, tärkeintä ovat nyt henkilö, arvot, kokemus ja puolue.”

– Voimmeko luottaa siihen, että miehet jatkossakin äänestävät naisia? Emilia Palonen kysyy.

Kyselytutkimuksissa on todettu, että sukupuolen suhteen neutraali asenne suosii miesehdokkaita. Naiset, joille ehdokkaan sukupuolella ei ole väliä, äänestävät useammin miestä kuin naista. Maailmalla tunnetaan nykyisin myös backlash-ilmiö, jolla tarkoitetaan muun muassa Unkarissa ja Puolassa päätään nostanutta uussovinismia.

– Se on uhka, johon naisten pitäisi muistaa varautua.

Lähde: Annan lukijapaneelin kysely, johon vastasi 398 lukijaa.

Valmius tunnistaa seksismi on kehittynyt, mutta uussovinismi uhkaa

Valtaosa eli 68 % Annan kyselyyn vastanneista on sitä mieltä, että naisten asema politiikassa on vahvistunut viime vuosina. Ajatus ei liene yllättävä nykyisen hallituksen ollessa vallassa. Mielenkiintoinen havainto löytyy taas, kun vastauksia tutkitaan vastaajien iän mukaan. Alle 40-vuo­tiaista naisista vain noin 22 % uskoo naisten aseman vahvistuneen, kun vanhemmissa ikäryhmissä siihen uskoo noin 70 %.

Nuorista naisista puolet kertoo, että heillä on itsellään kokemusta tai he ovat nähneet naisiin politiikassa kohdistuvaa vihaa tai syrjintää. Vanhempien naisten ryhmissä vihaa ja syrjintää kertoo nähneensä alle 20 %. Avoimissa kommenteissa korostuu se, että vastaajia harmittaa naispoliitikkojen ulkonäön kommentointi, heidän vähättelynsä ja kiusaaminen.

”Ulkonäköön kiinnitetään huomio asioiden sijaan.”

”Mitä muutakaan Sanna Marinin myyjätytöttely ja hallituksen nimittely (huulipunahallitus, tyttöhallitus) on kuin kiusaamista.”

Vastaajat muistavat myös vanhempia tapahtumia:

”Kepu veti maton alta kahdelta omalta naispääministeriltään.”

Voimaantuvatko naiset iän karttuessa vai vaikuttavatko erilaiset kokemukset ja ajan hengen luomat asenteet eri-ikäisten naisten tuntemuksiin?

– Ehkä tässä on sukupolvinen muutos? Emilia Palonen miettii.

Vanhemmat naiset eivät välttämättä tunnista kaltoinkohtelua tai huomaa sen olevan rakenteellista ja sukupuolesta johtuvaa. He kuittaavat sen huumoriksi tai ovat oppineet ohittamaan kommentit, jotka ärsyttävät nuoria naisia. Nuoremmat eivät enää hyväksy seksismiä, ulkonäköön puuttumista tai tytöttelyä. Emilia Palonen jää miettimään ristiriitaa nuorten naisten kokemuksen ja äänestyskäyttäytymisen välillä.

– Valmius tunnistaa seksismi on kehittynyt, mutta samalla perinteinen naiset ja miehet -sukupuolimalli koetaan jopa ahdistavana. Mihin päädytään, jos uus­sovinismi voimistuu samaan aikaan?

Hoivatahdon laatiminen kiinnostaa yhä nuorempia – nämä asiat elämänlaadun asiakirjasta on hyvä tietää

$
0
0

Elämänkulkua on mahdoton ennakoida. Siksi erilaiset juridiset asiakirjat, kuten esimerkiksi hoivatahto, auttavat varautumaan tulevaisuuteen.

Hoivatahto on dokumentti, johon listataan omat toiveet siitä, millaista hoivaa tulevaisuudessa haluaa. Hoivatahto tulee ajankohtaiseksi esimerkiksi silloin, kun ihminen sairastuu, vammautuu tai ikääntyy.

– Hoivatahto on oman näköisen elämän ja elämänlaadun asiakirja. Se on kuin tiekartta, joka auttaa läheisiä navigoimaan sekä ohjaa heitä hankkimaan sellaisia hoivapalveluita, joita oma läheinen todennäköisesti haluaa, kertoo perhejuristi Katariina Kuusiluoma.

Hoivatahto voi sisältää arjen pienetkin ilot

Mitä asioita hoivatahdosta olisi hyvä löytyä? Kuusiluoman mukaan se riippuu henkilöstä. Dokumenttiin voidaan listata hyvinkin erilaisia asioita.

– Hoivatahto on erittäin yksilöllinen asiakirja. Toiset eivät halua lausua hoivatahdosta mitään, vaan he luottavat siihen, että asiat hoituvat yhdessä läheisten kanssa. Toiset taas haluavat kirjata omat toiveensa todella yksityiskohtaisesti kaurapuuron paksuudesta lähtien.

Lue myös: Pidätkö huolta kaukana asuvista vanhemmistasi? Saatat olla tietämättäsi etäomaishoitaja

Hoivatahtoa tehdessä yksi tärkeimpiä kysymyksiä on asumisen ratkaisut: Haluaako henkilö asua kotona ja kuinka pitkään? Entä millaisia hoivapalveluita hän haluaa kotiin tai hoivapaikkaan?

Mukana kannattaa olla myös toiveita esimerkiksi ruoasta, virkistäytymisestä, vaatetuksesta, kauneudenhoidosta, kulttuurista ja liikunnasta. Hoivatahdossa voi kertoa, jos haluaa, myös omasta seksuaalisuudestaan ja uskonnostaan.

Kuusiluoma muistuttaa, että myös pienillä arjen asioilla on väliä, sillä niillä on suuri vaikutus elämänlaatuun.

– Herkästi ajatellaan, että puoliso ja lapset tietävät, mitä haluan, mutta tietävätkö välttämättä? On syytä korostaa, että ollaan niinkin ison käsitteen äärellä kuin itsemääräämisoikeus ja omannäköinen elämä. Kukaan ei voi tietää toisen ihmisen toiveita, jos niitä ei laiteta ylös paperille, Kuusiluoma painottaa.

Hoivatahtoa voidaan päivittää tarvittaessa

Hoivatahto-dokumentteja, kuten myös testamentteja ja edunvalvontavaltakirjoja, ovat tähän mennessä tehneet pääosin ikäihmiset, joko omasta aloitteestaan tai läheisten pyynnöstä. Kuusiluoman mukaan trendi on kuitenkin muuttumassa.

– Olemme huomanneet, että nuoremmat ikäluokat ovat aktivoituneet tekemään testamentteja ja edunvalvontavaltakirjoja. Uskon, että jatkossa yhä nuoremmat haluavat tehdä myös hoiva- ja hoitotahtoja, sillä näitä juridisia asiakirjoja mietitään usein kokonaisuutena.

Mitä nuorempana hoivatahdon tekee, sitä todennäköisemmin asiakirjaa on vuosien varrella päivitettävä.

– Hoivatahdon idea voi olla sellainen, että nyt laitetaan päälinjaukset kuntoon ja yksityiskohtia lisäillään sitten ajan kanssa, kun niitä tulee mieleen.

– On hyvä korostaa, että jos nyt kirjaa jotain hoivatahtoonsa, se ei tarkoita, että niin on pakko tehdä tulevaisuudessa. Jos mieli muuttuu, ja jos henkilö pystyy ilmaisemaan oman mielipiteensä, niin totta kai järjestelyistä keskustellaan, Kuusiluoma lisää.

Hoivatahto onnistuu ilman juristia

Hoivatahto ei vaadi vierailua lakitoimistossa, vaan sen luominen onnistuu hyvin verkossa. Asiakirjan voi tehdä myös itse, mutta silloin tulee olla tarkkana, että dokumenttiin muistaa kirjata kaikki itselleen tärkeät asiat.

Hoivatahto voidaan tehdä nykyään verkkopalvelussa.

Hoivatahdon laatiminen onnistuu muun muassa verkossa.

– Verkkopalvelut ovat helppoja ja edullisia sekä auttavat hahmottamaan, mitä kaikkea hoivatahdossa voi olla. Harva juristi edes tekee näitä asiakirjoja, koska se olisi liian kallista asiakkaalle.

Myös eri järjestöt tarjoavat tietopaketteja ja mallipohjia hoivatahdon laatimiseen.

– Mallipohjien käytössä kannattaa olla tarkkana, koska hoivatahdon ideana on, että se on itselle räätälöity asiakirja. Verkkopalvelut ovat moderni tapa hoitaa kaikki omaa elämää koskevat juridiset dokumentit kuntoon. Toki lainsäädäntö laahaa vielä perässä ja suurin osa juridisista asiakirjoista tuleekin allekirjoittaa ja todistaa perinteiseen tapaan käsin. Hoitoa ja hoivaa koskevat tahdonilmaisut on suositeltavaa kirjata myös Omakantaan.

.

Viewing all 404 articles
Browse latest View live