Suomalaiset ovat velkaantuneet yhä enemmän koko 2000-luvun, selviää Tilastokeskuksen kotitalouksien velkaantumisastetta mittaavasta tilastosta. Taustalla ovat entistä isommat asunto- ja taloyhtiölainat mutta myös kulutusluotot ja pikavipit, joita otetaan hanakasti.

Kehittämispäällikkö Minna Markkasta huolestuttaa luottojen yleisyys. Hän työskentelee Takuusäätiössä, jossa autetaan velkaongelmiin ajautuneita.

– Aikaisemmin säästäminen oli normi. Nykyisin moni ajattelee, että kulutetaan nyt, maksetaan myöhemmin.

Asenteen muuttaminen ei ole helppoa.

– Luottoyhteiskunnassa ohjataan ottamaan luottoa. Esimerkiksi huonekalukaupassa melkein pakkomyydään luotolla. Kuukausierällä luodaan illuusio, että tuote ei olisi niin kallis.

Jos elää jatkuvasti luotolla, tuntuma oman talouden rajoihin voi kadota, Markkanen muistuttaa.

Säästäminen olisi tärkeää pienituloiselle

Toisaalta Tilastokeskuksen mukaan ihmiset säästivät viime vuonna enemmän kuin edellisenä vuonna.

– Tilasto ei kuitenkaan kerro kuka säästää. Ongelma on se, miten saada myös pienituloiset säästämään, Markkanen kommentoi.

Takuusäätiön, Marttaliiton ja Osuuspankin vuonna 2019 teettämässä Puhetta rahasta -tutkimuksessa selvisi, että 40 prosenttia vastaajista ei ollut varautunut yllättäviä menoja varten, eikä säästöissä ollut kunnon puskuria. Suuri osa säästi lyhyellä tähtäimellä.

– Harva säästi esimerkiksi eläkettä varten. Ilmeisesti ihmiset luottavat siihen, että järjestelmä turvaa vanhuudenpäivät.

Muutos saattaa kuitenkin olla jo käsillä.

– Mediassa näkyy nuoria naisia, joita säästäminen ja sijoittaminen kiinnostavat. Ehkä nuorilla ei ole enää samanlaista luottoa hyvinvointivaltion eläkkeisiin kuin vanhemmilla sukupolvilla.

1. Aloita säästäminen jo tänään

Älä lykkää huomiseen, sillä aika on säästäjän paras ystävä. Pienistä puroista voi ajan kanssa kasvaa iso summa.

2. Muista mikrosäästäminen

Moni ajattelee, että säästäminen ei onnistu, jos tulot ovat pienet. Aina voi kuitenkin aloittaa pienestä. Useilla pankeilla on maksukortteja, joista voi ohjata aina maksaessa euron tai kaksi säästötilille tai rahastoon.

3. Aseta realistinen tavoite

Tavoitetta ei kannata asettaa heti liian korkealle, sillä onnistumisen tunne on tärkeä.

4. Tarkastele kulutuskäyttäytymistäsi

Tarkastele omaa kulutuskäyttäytymistä kriittisesti. Onko turhia rahasyöppöjä?

5. Automatisoi säästäminen

Ohjaa tietty summa säästöön heti, kun palkka tulee tilille. Jos ajattelee, että säästää vasta sitten, kun tietää, mitä tilille jää menojen jälkeen, rahat ovat yleensä jo menneet.

6. Säästä puskuri

Hyvä nyrkkisääntö on, että säästössä olisi 1–3 kuukauden nettopalkka.

Vinkit antoi Minna Markkanen Takuusäätiöstä.

Sisarukset Miia Riekki, 35, ja Anne Valli, 34, saivat yhteensä noin kuusi miljoonaa euroa, kun he toissa vuonna myivät Gugguu-lastenvaateyrityksestään 43 prosentin vähemmistöosuuden pääomasijoitusyhtiö Panostajalle.

Temppu on hatunnoston arvoinen, sillä Suomesta on todella vaikea löytää puhtaasti omalla työllään rikastuneita, noin kolmikymppisiä naismiljonäärejä. Miia ja Anne ottivat kumpikin useamman kymppitonnin henkilökohtaisen pankkilainan, kun he perustivat yrityksensä vajaa kahdeksan vuotta sitten.

Suomessa ei ole kolmikymppisiä tai sitä nuorempia itse rikastuneita miljonäärimiehiäkään monta. Toistaiseksi useimmat heistä löytyvät pelialalta tai e-urheilijoiden joukosta.

Tilastojen valossa nuorten miesten tie ensimmäisiin itse tienattuihin miljooniin näyttää kuitenkin silotellummalta tai ainakin nopeammin toteutuvalta kuin naisten.

Toissa vuonna peräti 94 prosenttia kaikista start-up-yrityksiin sijoitetuista varoista Suomessa meni miesten perustamille yrityksille. Start-up-naisten euro oli miesten euroon verrattuna alle kaksi senttiä. Kasvavien resurssien myötä miesten yritysten toimintaedellytykset kehittyvät, miehet saavuttavat tavoitteensa nopeammin kuin naiset ja pääsevät ennen heitä ulosmittaamaan yritystensä arvoa.

Tasa-arvon nimissä nyt olisi äkkiä tehtävä jotakin. Mutta mitä?

Miten nuorten naisten osuus start-up-yrittäjinä saataisiin kasvuun?

Pääomasijoittajat ry:n toimitusjohtaja Pia Santavirta innostuu heti kuullessaan kysymyksen. Menestyvän yritystoiminnan edellytykseksi mainitaan nykyisin usein juuri monimuotoisuus eli diversiteetti.

– Menestystä saadaan, kun erilaiset osaajat toimivat yhdessä. Se tarkoittaa myös tasapuolista sukupuolijakaumaa. Mietimme juuri nyt Pääomasijoittajissa kiivaasti, miten nuorten naisten osuus start-up-yrittäjinä saataisiin kasvuun. Kunpa meillä olisikin jokin taikakeino, Santavirta huokaisee.

Hänen mukaansa nykyisestä tilanteesta ei voi syyttää sijoittajia.

– Sijoittajat eivät mieti sukupuolta, vaan he katsovat yrittäjän taitoja ja osaamista.

Viime vuosina reilu kolmannes kaikista uusista suomalaisyrityksistä on ollut naisten aloittamia, ja naisten osuus uusina yrittäjinä on jopa noussut. Naisten suosimat alat – kauppa ja palvelut – eivät vain ole kasvuodotuksiltaan kaikkein houkuttelevimpia. Onnistuessaan yrittäjä voi tehdä loistavaa tulosta siivousalalla, päivähoitobisneksessä, eksoottisia mehuja myymällä tai edellä mainittujen Miian ja Annen tapaan lastenvaatealalla.

– Kun tällaista perinteisten alojen yritystä lähdetään kasvattamaan markkinajohtajaksi esimerkiksi Pohjoismaissa, se kiinnostaa varmasti vakiintuneisiin kasvuyrityksiin sijoittavia pääomasijoittajia, Pia Santavirta sanoo.

Yksityiset enkelisijoittajat ja venture capital -yhtiöt sijoittavat puolestaan hyvin varhaisessa vaiheessa oleviin yrityksiin. Niille lupaavimpia kohteita ovat uuden ajan teknologiayhtiöt, joiden tuotteita voidaan lähteä skaalaamaan globaaleiksi menestystarinoiksi.

Tässä onkin sitten suomalaisten naisten ongelma! Meillä valmistuu Euroopassa vähiten naisia insinööreiksi ja teknillisten alojen asiantuntijoiksi. Olemme jumbona 28 eurooppalaisen maan listalla, kun vain 29 prosenttia kaikista teknillisistä korkeakouluista valmistuvista opiskelijoista on naisia. Ruotsissa vastaava luku on 48 ja Tanskassa 51 prosenttia. Listan ykkönen on Liettua 57 prosentilla.

– Työtä on nyt lähdettävä tekemään sinne, missä lapset ja nuoret vasta etsivät kiinnostuksen kohteitaan. Naisia tarvitaan teknologia-aloille myös miesten perustamiin yrityksiin, sillä maailman muuttuessa monimuotoisuuden vaatimus kasvaa. Kymmenessä vuodessa 75 prosenttia kaikista työntekijöistä on jo milleniaaleja. Ollakseen kiinnostavia työpaikkoja ja sijoituskohteita yritysten on pystyttävä vastaamaan heidän vaatimuksiinsa muun muassa vastuullisuudesta ja tasa-arvosta. Siihen tarvitaan erilaisia osaajia, Santavirta sanoo.

– Sijoittajat eivät mieti sukupuolta, vaan he katsovat yrittäjän taitoja ja osaamista, sanoo Pääomasijoittajat ry:n toimitusjohtaja Pia Santavirta.

Yhä useampi pitää yrittämistä houkuttelevana uravaihtoehtona

Naisten innostaminen start-up-yrittäjiksi on Suomessa ajankohtaista myös siksi, että meillä sijoittamisen kulttuuri on nuorta ja se kasvaa nopeasti.

– Suomalaisten start-up-yritysten rahoitus on nelinkertaistunut kahdeksassa vuodessa. 2018 ne saivat lähes 500 miljoonaa euroa. Myös kasvuyritysten kaupat lisääntyvät. Yrityksiä ostettiin 1,3 miljardilla eurolla toissa vuonna. 900 miljoonaa siitä tuli ulkomaalaisilta sijoittajilta, Pia Santavirta kertoo.

Myös sijoittamisen eri muodot vahvistuvat. Enkelisijoittajat panevat likoon omaa rahaansa, ja sijoitusyhtiöiden sekä niiden hallinnoimien erilaisten rahastojen määrä kasvaa.

Pia Santavirran mukaan olemme menossa koko ajan kohti entistä myönteisempää yrittämisen kulttuuria.

– Onnistumisista uskalletaan puhua, ja yhä useammat nuoret pitävät yrittämistä houkuttelevana uravaihtoehtona, hän sanoo.

Lastenvaateyrittäjät Miia Riekki, 35, ja Anne Valli, 34: ”Ehkä kokemattomuus oli etu”

Anne Vallin (vas.) ja Miia Riekin lastenvaateyritys on kasvanut samaa tahtia sosiaalisen median kanssa, ja sen kautta syntyneet verkostot ovat olleet heille tärkeitä.

– Ensimmäiset sijoittajat lähestyivät meitä pari vuotta sitten. Pääomasijoitusyhtiö Panostajan yhteydenotosta alkoi kehittyä ajatus, että saattaisimme myydä sille vähemmistöosuuden. Samoihin aikoihin myimme osuuden myös Minttu Räikköselle, kertoo lastenvaatteita valmistavan ja myyvän Gugguun perustaja ja toimitusjohtaja Miia Riekki.

Kolmen lapsen äiti Miia perusti Gugguun Oulussa syksyllä 2012. Tampereelle muuttanut pikkusisko Anne, kolmen lapsen äiti hänkin, tuli mukaan seuraavan vuoden alussa. Samana vuonna julkaistiin Gugguun ensimmäiset mallistot.

Yrityksen perustaminen oli takkuista, sillä naiset kokivat itsensä ja ideansa vähättelyä.

– Olin juuri valmistunut hallintotieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta ja tehnyt Gugguulle liiketoimintasuunnitelman, mutta minulle ei haluttu myöntää starttirahaa, ellen mennyt yrittäjäkurssille. Lopulta sain starttirahan kovalla väännöllä ilman kurssia, Anne kertoo.

Miia aloitti yritystoiminnan kokonaan omalla henkilökohtaisella pankkilainalla.

Alusta alkaen tavoite oli tehdä isoa liiketoimintaa. He halusivat kasvaa ja kansainvälistyä. Kummallakaan ei ollut kokemusta muotibisneksestä. He eivät olleet suunnitelleet vaatteita eivätkä osanneet edes ommella. Se ei estänyt sisaruksia uskomasta ideaansa.

– Ehkä kokemattomuus oli etu. Meillä ei ollut opittuja toimintamalleja tai rajoitteita, Anne sanoo.

Yrityksen toiminta lähti kasvuun parissa vuodessa. Maaliskuussa 2018 päättyneen tilikauden liikevaihto oli 4,5 miljoonaa ja liiketulos 600 000 euroa.

– Gugguu on kasvanut yhtä matkaa sosiaalisen median kanssa. Sen kasvavista verkostoista tuli meille tärkeä yhteisö, jonka kautta edelleen kulkee tieto mallistoistamme ja uutuuksistamme, Miia kertoo.

Yrittäjät löysivät rinnalleen myös luottoihmisiä.

– Meitä on ollut alusta lähtien neljän hengen ydintiimi. Sini Savela on mukana suunnittelussa ja tuotannossa. Kirsi-Maria Tölli vetää porukkaamme Tampereella, missä ovat logistiikka ja varastot. Molemmat ovat Gugguussa mukana pienosakkaina.

Nelikko pohti yhdessä myös Panostajan tarjousta. Gugguu on ensimmäinen yritys, johon iso pääomasijoittaja lähti mukaan vähemmistöosakkaaksi.

– Emme halunneet edes keskustella osake-enemmistön myymisestä, Miia sanoo.

Yrityskauppa oli haastava kokemus. Yrityksen arvon määrittelemiseen tarvittiin aivan uusia neuvottelutaitoja.

– Apunamme oli perhetuttu neuvonantaja Oulusta.

Noin kuuden miljoonan euron kauppa sinetöitiin loppuvuodesta 2018. Muuttuiko elämä?

– Ei muuttunut. Emme ole koskaan tehneet asioita rahan vuoksi, vaan suurin motivaatio on aina tullut työstä. Sijoittajan mukaan tuleminen on tuonut uudenlaista vastuuta, Miia sanoo.

Yritysten vaikuttavuutta tutkiva it-yrittäjä Annu Nieminen, 34: ”Vielä en myy”

It-yrityksen toimitusjohtajana Annu Nieminen on oppinut arvostamaan omaa herkkyyttään.

Nyt ei ole aika myydä yritystäni vaan kasvattaa sitä, diplomi-insinööri Annu Nieminen sanoo.

Hän vetää perustamaansa ja suurelta osin omistamaansa noin kymmenen työntekijän Upright Project -yritystä, jonka liikevaihto tuplaantui viime vuonna vajaaseen puoleen miljoonaan euroon.

– Meillä on Suomessa ja Pohjoismaissa käynnissä merkittävä kasvu, ja uskon, että pääsemme laajentamaan tuotantoamme tänä vuonna globaalisti.

Mikäli Annun mainitsema laajennus eli ammattikielellä skaalaus toteutuu, tälle vuodelle on odotettavissa liikevaihdon iso kasvupyrähdys. Yrityksen neuvonantajana on pitkään ollut teknologiayrittäjä, Nokian hallituksen entinen puheenjohtaja Risto Siilasmaa. Viime kesänä hän tuli mukaan ensimmäisenä ulkopuolisena sijoittajana.

Upright Projectin tuote perustuu tekoälyyn ja koneoppimiseen.

– Käymme jatkuvasti läpi dataa yritysten toiminnasta. Selvitämme, millaisia resursseja ne käyttävät ja mikä vastaavasti on niiden vaikuttavuus yhteiskunnassa, millaisia ympäristövaikutuksia niillä esimerkiksi on. Selvitämme kiihkottomasti yritysten hyvien ja huonojen toimintojen nettosumman, Annu kertoo.

Uprightin tähänastinen liikevaihto on tullut pääasiassa sijoittajilta, jotka ovat ostaneet yrityksen palvelua arvioidakseen sijoitustensa kokonaisvaikutuksia. Kehitteillä on myös kuluttajille ja työntekijöille suunnatut tuotteet. Niiden avulla kuka tahansa voi tarkastella esimerkiksi työnantajana kiinnostavan yrityksen vaikuttavuutta.

Annu on yksinhuoltajan tytär Helsingin Kannelmäestä. Musiikki, runous ja matematiikka ovat olleet hänelle kuin kieliä, joilla hän on kommunikoinut ja ilmaissut itseään. Hän soittaa oboeta. Nuorempana hän kirjoitti runoja. Matematiikan avulla hän halusi oppia rakentamaan entistä toimivampaa maailmaa.

– Oli kaksi asiaa, joista en ymmärtänyt mitään: talous ja teknologia. Päädyin ottamaan niistä selvää Aalto-yliopiston Teknilliseen korkeakouluun.

Opiskeluaikana häntä ei kiusannut, että tyttöjä oli opiskelijoina vähemmän kuin poikia.

– Olin tottunut olemaan vähemmistössä jo pitkän fysiikan tunneilla lukiossa. Saatoin olla jopa ylpeämpi maskuliinisista ominaisuuksistani kuin feminiinisistä. En ymmärtänyt esimerkiksi herkkyyttäni tai kykyäni kuunnella toista ihmistä ilman omaa agendaa. Toimitusjohtajana olen tajunnut, että ne molemmat ovat vahvuuksiani.

Annu tunnistaa teknologiakasvuyritysten miesvaltaisuuden.

– Nyt pitää miettiä, mikä on tietotekniikan todellinen rooli yhteiskunnassa ja miksi se vetää tietynlaisia ihmisiä puoleensa. Voisimme kyseenalaistaa käsityksen siitä, mikä on teknologiayritys, ja laajentaa käsitystämme siitä, mitä teknologialla tehdään. Parhaimmillaan teknologia on keino empatian ja ihmisten välisen ymmärryksen lisäämiseen.

Neljännen yrityksensä perustamista pohtiva Nelli Såger, 34: ”Yrittäminen on tapa parantaa maailmaa”

Nelli Såger sanoo, että Suomi on hyvä maa start-up-yrittäjälle. – Meillä on hyviä pääomasijoittajia ja kasvava joukko enkelisijoittajia.

– Pari tytöttelevää setämiestä olen tavannut, mutta heistä ei kannata välittää. Pysäyttävämpi oli miesrahoittaja, joka sanoi, että yrittäjinä emme sitten voi tehdä lapsia ainakaan viiteen vuoteen. Ajatus oli naurettava, sillä tiimissämme oli monta kolmikymppistä ammattilaista, jotka saivat yhteisinä vuosinamme vauvoja. Työn ja lasten yhteensovittaminen auttoi meitä kehittämään kestävää ja tasapainoista yrityskulttuuria, Nelli Såger kertoo.

Nelli ja hänen bisnespartnerinsa Nora Rosendahl, 34, myivät Fifth Corner Inc. -yrityksensä liiketoiminnan viime syksynä hyvinvointipalveluita ja -valmennusta tarjoavalle Hintsa Performancelle. Kaupan suuruudesta ja ehdoista Nelli ei voi puhua. Nora jatkaa Hintsalla. Nelli päätti ottaa omaa aikaa ja pohtia tulevaisuutta.

– Olen juuri ilmoittautunut Harvardin yliopiston online-kurssille opiskelemaan neurotiedettä. Tulevaisuudessa minusta todennäköisesti tulee taas yrittäjä, sillä se on mielestäni yksi parhaista tavoista muuttaa maailmaa.

Yrittämisestä Nelli innostui jo opiskellessaan tuotantotaloutta ja tuotekehitystä Aalto-yliopiston Teknillisessä korkeakoulussa. Hän oli mukana tutkimusryhmässä, joka perusti konsulttiyrityksen.

– Pian huomasin, että halusin oppia skaalautuvaa bisnestä, jota konsultointi ei voi olla. Lähdin Yhdysvaltoihin teknologiayritykseen töihin. Sen jälkeen en malttanut olla perustamatta omaa yritystä. Vuonna 2014 siitä irtautui Fifth Corner, Nelli kertoo.

Uusi yritys kehitti ennaltaehkäisevän terveydenhuollon sovellusta, YOU-appia. Sen käyttäjät saivat päivittäin terveyttä edistäviä pikku tehtäviä, joita tehtiin globaalissa yhteisössä.

Sovelluksen ensimmäinen kuluttajaversio julkaistiin julkkiskokki Jamie Oliverin kanssa. Häneen suomalaiset yrittäjät saivat kontaktin start-up-maailmalle tyypillisen ”introketjun” kautta: yrityksen neuvonantaja esitteli Fifth Cornerin sijoittajalle, joka esitteli sen Jamie Oliverin tiimille.

Seuraava versio palvelusta tehtiin yrityksille. Työntekijät saivat personoidun valmennusohjelman, jolla pyrittiin muun muassa stressin hallintaan.

– Nykyisessä työelämässä ihmiset palavat loppuun. Oikeilla elämäntapavalinnoilla siltä voi suojautua. Sovelluksemme tarjosi inhimillistä tukea teknologian avulla, Nelli sanoo.

Rahoittajilta Fifth Corner sai neljän vuoden aikana noin miljoona euroa.

Kehittäessään sovellusta Nelli ja Nora seurasivat Hintsa Performancen toimintaa. Sen tavoitteet tuntuivat heistä läheisiltä. Sopivan hetken tullen neuvottelut yrityskaupasta oli helppo aloittaa.

Jatkossa Nelli haluaa kehittää terveydenhuoltoa ja hyvinvointia teknologian ja palvelumuotoilun avulla.

– Olen ylpeä suomalaisesta terveydenhuollosta. Teknologialla ja hyvin muotoiluilla palveluilla voimme tehdä siitä entistä kestävämpää, vaikuttavampaa ja kustannustehokkaampaa.

Lue myös: Yrittäjäksi nuorena ryhtyminen vaatii intoa ja uskoa omiin kykyihinsä – Veera, Victoria ja Suvi kertovat, miten se onnistuu

– Stressinhallinta on tällä hetkellä yksi vaikeimpia työelämätaitoja. Kaikki osaavat kuormittua työelämässä, mutta palautuminen vaatii yllättävän paljon taitoa, sanoo työterveyspsykologi Pekka Tokola Mehiläisestä.

Siihen, kuinka eri ihmiset sietävät stressiä ja reagoivat siihen, vaikuttaa moni asia: muun muassa henkilön oma persoona ja perimä sekä ympäriltä tulevat odotukset.

– Tietenkin myös kokonaiselämäntilanne vaikuttaa paljon stressinsietokykyyn. Jos esimerkiksi kotiasiat ovat hyvässä kunnossa, voimavaroja riittää enemmän myös työhön ja toisinpäin.

Tunteiden säätelyn vaikeudet kielivät usein stressistä

Tokolan mukaan muutokset tunteiden säätelyn kyvyssä ovat usein merkki siitä, että omaa stressinhallintaa kannattaisi tietoisesti kehittää.

– Jos huomaa, että on muuttunut ärtyneemmäksi, kiukkuisemmaksi, kärsimättömämmäksi tai turhautuneeksi, on se hyvä mittari sille, että kuormitusta alkaa olla liikaa.

Kun stressi iskee, palautuminen vaikeutuu. On Tokolan mukaan tavallista, että töissä jaksetaan vielä näytellä, että kaikki on kunnossa, mutta kotona stressi purkautuu.

– Liian stressaantuneena ihminen saattaa alkaa olla vihainen puolisolleen, lapsilleen tai jollekin lähipiirissä. On tavallista, että stressaantunut ihminen ei ole enää kotona yhtä kiva kuin töissä, Tokola summaa.

Stressinhallinta on opeteltavissa oleva taito

Stressinhallinta on onneksi taito, jossa voi opetella paremmaksi.

– On kauhean yksilöllistä, millaiset asiat itse kutakin auttavat. Siksi kannattaa kokeilla erilaisia tapoja ja kokeilla, millaisista asioista itselle on apua, Tokola sanoo.

Tokolan mukaan on mahdollista, että jo kuukaudessa voi nähdä kehitystä omissa stressinhallintakyvyissään, jos niitä jaksaa tietoisesti harjoittaa.

Ota haaste vastaan ja opettele stressinhallintaa kuukauden ajan näillä Tokolan ohjeilla:

1. Nuku tunti enemmän joka yö

Toivoisitko pääseväsi eroon stressistä? Ensimmäinen askel on nukkua riittävästi.

Unen merkityksestä hyvinvoinnille opitaan koko ajan lisää. Jo nyt tiedetään, että liian vähäinen uni altistaa stressille.

– Suomalaiset nukkuvat tutkimusten mukaan tunnin liian vähän yössä. Siksi suosittelen lisäämään unen määrää tällä yhdellä tunnilla.

2. Havainnoi tunnereagointia

Jotta stressaavia tilanteita pystyy säännöstelemään, on tärkeää tulla tietoiseksi siitä, millaisina hetkinä stressi iskee.

– Väritä kalenteristasi punaisella ne hetket, jotka ovat olleet sinulle todella stressaavia. Hetket, joista saat energiaa ja jotka tuntuvat sinusta hyviltä, voit värittää vihreällä.

Näin tekemällä kartoitat konkreettisesti, miten paljon stressiä arkeesi kuuluu.

– Jos kalenterissa on paljon punaista, on syytä pohtia, mitä asialle voisi tehdä. Jos taas kalenterissa on runsaasti vihreää, voi silti kysyä, miten sen määrää voisi lisätä entisestään. Innostus tekemisistä on paras suoja stressiä vastaan.

Stressipäiväkirjan pitämisen ohella kannattaa tutustua omaan tunnemaailmaan.

Onko sinusta aamulla kiva lähteä töihin? Odotatko uteliaana sitä, millainen päivästä on tulossa? Tuntuuko sinusta iltapäivällä siltä, että olet hyvä työssäsi ja jaksat työskennellä vielä iltapäivälläkin? Onko sinulla illalla voimia lähteä harrastuksiin? Jaksatko olla sosiaalinen vielä illallakin? Onko sinun helppo mennä nukkumaan? Nukahdatko helposti ja nukutko hyvin?

– On hyvä merkki, jos näihin kysymyksiin vastaa kyllä.

Kiinnitä huomiota myös siihen, kuinka myönteinen tai kriittinen olet.

3. Rauhoita keho, käynnistä mielen palautuminen

Kehon ja mielen huoltamisen lisäksi stressinhallinnassa keho näyttelee suurta osaa.

– Juuri nyt stressinhallinnan kehollisesta näkökulmasta puhutaan paljon. Mieltä voi olla todella vaikea pysäyttää, mutta jos kehoa saa rauhoitettua erilaisin menetelmin, mielikin saattaa rauhoittua.

Yksi paras tapa vähentää stressiä onkin liikunta, jota nykysuositusten mukaan olisi hyvä harrastaa viikossa 2,5 tuntia rauhallisesti tai tunti ja vartti reippaasti.

– Alavireisyyteen auttaa pieni kevyt liikunta, kuten kävely. Ahdistukseen taas auttaa sellainen liikunta, jossa syke nousee hieman korkeammalle. Huolehtisin, että kumpaakin näistä on, mutta toisaalta myös, että niitä ei ole liikaa, Tokola neuvoo.

Lue myös: Yhdistelmäharjoittelu kehittää monipuolisesti kunnon eri osa-alueita – katso videolta ohjeet kotona tehtävään kuntopiiriin

Mistä sitten tunnistaa liian liikkumisen? Tokolan mukaan siitä, että keho jää ylikierroksille urheilun jälkeen eikä palaudu.

– Esimerkiksi sykkeen ylös jääminen on tästä hyvä esimerkki. Rankan työpäivän jälkeen tiukan lenkin sijaan hyvä vaihtoehto liikunnalle on joku kehoa huoltava treeni. Se voi olla esimerkiksi venyttely tai jooga. Ne rauhoittavat kehoa. Jollekin voi toimia esimerkiksi se, että käy hieronnassa. Monet ovat hyötyneet myös talviuinnista.

Liikkuminen on yksi parhaita tapoja yrittää päästä eroon stressistä.

4. Kokeile somen käytön korvaamista pysähtymisellä

Somen käyttö saattaa olla hyvin addiktoivaa, ja siihen saattaa mennä yllättävän paljon aikaa ja voimavaroja.

– Ideaalitapauksessa voisi tehdä sellaisen kokeilun, että ei ole somessa kuukauteen. Jos tämä on mahdotonta, kannattaa somen käyttö vähentää minimiin.

Somen sulkeminen voi antaa täysin uusia ajatuksia ja ymmärrystä siitä, että maailma pyörii radallaan ilman, että sitä tarvitsee koko ajan tarkistella jonkun sosiaalisen median kanavan kautta.

– Kun luo itselle tyhjää tilaa, voi huomata, että hitsi, minullehan tulee ihan hyviä omiakin ajatuksia. On hyvä huomata, että kaikki ei tule ulkopuolelta, vaan innostavia asioita voi löytää ilman ulkoisia tekijöitä.

Lue myös: ”Some ahdistaa, mutta en voi jäädä poiskaan” – näin teet feedistäsi mukavamman

5. Minimoi alkoholin käyttö

Alkoholi heikentää fysiologista palautumista, joten jos tavoitteenasi on päästä eroon stressistä, valitse alkoholiton vaihtoehto.

Alkoholi tuo stressaavaan tilanteeseen vain hetkellisen helpotuksen.

– Hyvinvointianalyyseissa on selvästi nähtävissä, että alkoholin käyttö lyhyellä tähtäimellä kyllä rentouttaa, mutta fysiologista palautumista se selvästi heikentää. Joten jos haluaa vähentää stressiä, alkoholin käyttö kannattaa minimoida, Tokola ohjeistaa.

Lue myös:

Palautuminen fyysisestä ja henkisestä kuormasta helpottuu, kun otat avuksesi palautumispiirakan – asiantuntija neuvoo 6 asiaa, jotka tasapainottavat oloasi

7 helppoa harjoitusta kiireiselle – näiden avulla palaudut stressistä

Kaipaatko mielenrauhaa arkeesi? Mindfulness-kouluttaja neuvoo 3 tehokasta keinoa, joilla löydät levollisuuden

”Tärkeintä oli saada itseluottamus takaisin”

Vaikka siitä on kymmenen vuotta, kun lentoyhtiön kaupallinen johtaja antoi Kirsi Aromaalle irtisanomisilmoituksen, kyyneleet nousevat yhä silmiin, kun Kirsi puhuu tilanteesta.

– Johtaja sanoi, että meillä on nyt tuotannollisia ja taloudellisia syitä ja joidenkin pitää lähteä, mutta sinä olet ollut erittäin hyvä työntekijä. Siinä vaiheessa minun teki mieli sanoa, että kuulkaa, miksi minä sitten istun tässä pöydässä, Kirsi muistelee.

Kirsi oli työskennellyt kaksitoista vuotta kyseisen lentoyhtiön palveluksessa liikematkapuolen myyntipäällikkönä. Samana päivänä kahdenkymmenen henkilön tiimistä irtisanottiin kolme työntekijää, myöhemmin myös moni muu joutui lähtemään.

– Olimme päivän aikana vitsailleet, että katsotaan nyt, kuinka tässä käy. Itsekin heitin asian leikiksi, kun olimme menossa toimistolle kuulemaan päätöksiä. Olihan se kolaus, kun selvisi, että yksi irtisanotuista olen minä.

Kirsi oli tuolloin 54-vuotias ja oli työskennellyt koko ikänsä matkailualalla. Hänen irtisanomisaikansa oli puoli vuotta, ja hän sai tuolta ajalta täyttä palkkaa. Alkava kesä meni miesystävän kanssa Suomessa matkaillen, ja kesän jälkeen Kirsi alkoi vähitellen miettiä uuden työn hakemista.

– Minulle tuli tunne, että matkailuala on nyt nähty. Hain myyntitehtäviin, mutta en päässyt mihinkään. En edes haastatteluun. Luulen, että työnantajat ajattelivat, että koska olin ollut matkatoimistossa, en osaisi tehdä mitään muuta.

Työhaku helpottui konsultin avulla

Lentoyhtiö maksoi Kirsille konsultin uuden työn hakemista varten. Konsultti kävi Kirsin kanssa läpi hänen vahvuuksiaan ja auttoi hakemuksien laatimisessa.

– Se auttoi minua todella paljon, koska itselläni ei ollut siitä kokemusta.

Kun syksyn sateet tulivat ja talvi lähestyi, mitään uutta ei ollut kuitenkaan näkyvissä. Kirsin usko alkoi hiipua.

Kirsin tuttava työskenteli isossa kansainvälisessä matkatoimistossa ja lähestyi Kirsiä työtarjouksella, mutta tilanne raukesi, kun kävi ilmi, ettei toimistoon sittenkään voitu palkata ketään.

Helmikuussa Kirsi oli ollut työttömänä jo lähes kymmenen kuukautta. Silloin matkatoimistossa työskentelevä tuttava soitti yllättäen uudelleen. Hän pyysi Kirsiä käymään. Tilanne oli muuttunut.

– Minut palkattiin siltä istumalta, ja aloitin kahden viikon kuluttua työt. Olin valtavan onnellinen ja kuulutin kaikille, että hei, minä olen saanut töitä!

Nyt 64-vuotiaana Kirsi on edelleen samassa työpaikassa.

Kun työnhaku tökkii, pidä toivoa yllä

Läheisten ihmisten tuki ja konsultin apu olivat työttömyysjakson aikana Kirsin pelastus.

– Kaikki olivat varauksettomasti sitä mieltä, että irtisanomiseni oli ollut virheratkaisu. Oli hir­veän tärkeää saada muilta ihmisiltä kannustusta.

Myös itseluottamuksen löytyminen uudelleen oli merkittävää.

– Perhe, ystävät ja myös entiset kollegat vakuuttivat, että olen hyvä eikä minussa ole mitään vikaa. Ymmärsin, että irtisanominen ei ole kiinni vain siitä, miten työnsä tekee. Se johtuu monista tekijöistä. Jos jostain syystä irtisanominen osuu kohdalle, sitä ei pitäisi ottaa liian henkilökohtaisesti.

Kirsi muistuttaa, että hyvät verkostot ovat tärkeitä.

– Kannustaisin kaikkia irtisanottuja pitämään toivoa yllä. Jos työnantaja tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi työnhakukonsultointiin tai uudelleenkoulutukseen, tarjoukseen kannattaa tarttua.

Heli Puputti perusti tilitoimiston, kun hänet oli irtisanottu kolme kertaa. Kuva: Sara Pihlaja 

Heli on aloittanut alusta monta kertaa

Heli Puputti, 62, on irtisanottu työuransa aikana kolmesti. Ensimmäisen kerran hänet irtisanottiin 34-vuotiaana tietotekniikkayhtiöstä, kun lama runteli Suomea.

– Yhtiössä oli tuolloin irtisanomisten sarja. Onneksi olin ensimmäisessä aallossa, koska ei olisi ollut kivaa jäädä odottelemaan, että milloin lähtö osuu omalle kohdalle.

Vaikka Heli koki, että oli hyvä lähteä ensimmäisten joukossa, potkut olivat rankat ja herättivät hänessä paljon huolta.

– Perheeni toimeentulon suhteen luotin siihen, että asiat järjestyvät, mutta tunsin suurta huolta siitä, että työni meni hukkaan. Meillä oli irtisanomishetkellä töissä meneillään iso kauppa, jota olin mukana hieromassa.

Heli oli työskennellyt yhtiössä koodarina, kouluttajana, ollut myynnin tukitehtävissä ja vetänyt käyttöönotto- ja kehittämisprojekteja ja nauttinut suuresti työstään, varsinkin koodaamisesta.

Niinpä potkut yhdeksän vuoden työsuhteen jälkeen tulivat isona yllätyksenä. Vaikka potkuihin ei liittynyt pelkoa tulevasta eikä Heli syytellyt niistä itseään, ne tuntuivat epäoikeudenmukaisilta ja loukkaavilta. Heli huomasi itsessään voimakkaita reaktioita.

– Toivoin mielessäni – ja varmaan ääneenkin – irtisanomisketjun alkuun panneelle johtajalle kaikkea pahaa. Vähän ajan kuluttua sainkin kuulla, että hän on sairastunut vakavasti, Heli kertoo.

– Olin aivan vakuuttunut siitä, että olin jotenkin noitunut hänelle sen sairauden. Tunsin huonoa omaatuntoa. Onneksi hän toipui.

Työnhaku oli nousukaudella helppoa

Vahva itseluottamus, huumorintaju, ahkeruus ja periksiantamattomuus auttoivat Heliä irtisanomisen jälkeen. Hän arvelee, että suuri merkitys oli myös vahvalla ammattiosaamisella.

– En tietenkään väitä, et­ten olisi yhtään murehtinut irtisanomista, mutta eihän se auta mitään.

Heli sai pian töitä tietotekniikkayhtiöstä. Suomessa elettiin yhä lama-aikaa, mutta koska yhtiö oli valtion omistuksessa, Heli mietti, ettei sen vakavaraisempaa ja turvallisempaa työpaikkaa olisikaan. Hän oli väärässä.

Hän ehti olla töissä vain vajaat kaksi vuotta, kunnes omistaja päätti, että kaikki omien järjestelmien ulkopuolinen toiminta lopetetaan. 41-vuotias Heli irtisanottiin.

Seurasi kahden vuoden työttömyys. Sinä aikana Heli keskittyi harrastuksiinsa: kävi kissanäyttelyissä ja osallistui kankaanpainantakurssille. Hän luotti, että töitä löytyisi vielä.

Kun Suomessa alettiin elää nousukautta, etenkin tietotekniikka-alalla hyvälle työvoimalle oli kova kysyntä. Heli haki töitä kolmesta yrityksestä, ja hänet valittiin niistä kahteen.

Hän valitsi kiinnostavamman pestin ja aloitti systeemipäällikön tehtävät. Vaikka hän oli saanut potkut kahdesti, hän ei murehtinut etukäteen, kuinka pitkään saisi tällä kertaa olla töissä.

– Tiesin, että tietotekniikka-ala on tuulinen: välillä sinne halutaan töihin kaikki mahdolliset ihmiset ja välillä kaikki potkitaan pois.

Työsuhde kesti 11 vuotta. Vuonna 2009 firma uudisti palveluvalikoimaansa ajanmukaisemmaksi, eivätkä Helin projektit enää kuuluneet näihin palveluihin. Heli irtisanottiin.

– Minusta tuntui, että yhtiössä haluttiin, että irtisanotut ihmiset luikkisivat hiljakseen takaovesta ulos eikä irtisanomisista tehtäisi mitään numeroa.

Heli ei halunnut hissutella. Viimeisenä työpäivänä hän luovutti tietokoneen sovitusti aamulla, mutta lähetti työkaverinsa koneelta yhteisen viestin kaikille.

– Kirjoitin siihen, että minulla ei ole mitään hävettävää ja tarjoan läksiäiskahvit ja leipomiani mokkapaloja kaikille työpaikan kah­viossa. Paikalle tuli paljon ihmisiä.

Samaan aikaan yhtiöstä irtisanottiin parikymmentä henkilöä. Heli pohti jälkeenpäin työkavereidensa kanssa sitä, että monilla irtisanotuilla oli ollut syystä tai toisesta pitkiä sairauslomia. He epäilivät, että ne liittyivät jollain tavalla irtisanottujen valikoitumiseen. Se jäi kuitenkin pohdinnaksi. Heli oli itsekin ollut pitkällä sairauslomalla perhetragedian vuoksi.

Kun työnhaku ei tuottanut tulosta, Heli pani tuulemaan

Potkuista huolimatta Heli oli varma, että uusi työ löytyisi jälleen pian, mutta niin ei tapahtunutkaan.

– En silti ollut huolissani, koska edellisellä kerralla olin tullut valituksi jopa kahteen paikkaan.

Hän ei laskenut tarkkaan kirjoittamiensa työhakemusten määrää, mutta niitä oli yli kolmekymmentä. Mikään niistä ei tärpännyt.

Heli päätti suorittaa työllisyyskoulutuksena taloushallinnon ammattitutkinnon. Mutta kun töitä ei senkään jälkeen löytynyt, hän ryhtyi tekemään henkilöstöpalveluyrityksen kautta taloushallinnon lyhyitä sijaisuuksia.

– Pian tajusin, että en tarvitse ketään vuokraamaan itseäni, vaan voin hoitaa sen itse. Perustin tilitoimiston ja aloin hakea sijaisuuksia ja kiireapulaispaikkoja. Pääsin niihin ja samalla etsin asiakkaita omaan tilitoimistooni.

Nyt Helin tilitoimisto, Tamkotek Oy – Helin sanoin ”Heli and the boys” – on toiminut kymmenen vuotta. Se on kannattava ja työllistää kolme ja puoli henkilöä.

Heli ymmärtää nyt paremmin irtisanojan roolin, sillä hän on kerran joutunut itsekin irtisanomaan työntekijänsä.

– Se tuntui paljon pahemmalta kuin itse kokemani irtisanomiset yhteensä. Toisen ihmisen unelmien murskaaminen oli kamalaa.

Ikänsä puolesta Heli voisi jo jäädä eläkkeelle. Vielä hän ei ole siihen valmis. Työpaikkailmoituksia hän ei ole kuitenkaan enää katsellut.

– On vaikea kuvitella itseäni toisen palvelukseen. Ei tämä yrittäjyys mikään kultakaivos ole, mutta tässä on jotain hienoa. Jos elämä ei mitään ihmeellisiä yllätyksiä tuo eteen, niin kyllä minä vielä kymmenen vuotta jatkan yrittäjänä.

Viime vuosi oli Vappu ja Marja Live –show’ta taas maaliskuusta alkaen juontavalle Vappu Pimiälle taloudellisesti hyvä.

Vappu iloitsikin Instagram-tilillään siitä, että hänen firmansa oli saavuttanut asetetut tavoitteet.

”Firman viime vuoden tilinpäätös tarkastettu ja allekirjoitettu! Hymy herkässä, kun itselleni asettama liikevaihtotavoite ylittyi. Tämä yhden naisen putiikki lupaa jatkaa vähintään yhtä hyvällä sykkeellä!”

Onnistumisen salaisuus

Mitä Vappu Pimiä on sitten tehnyt oikein, jotta hän on saanut firmansa tuottamaan niin hyvin?

Vapun mukaan tärkeintä on ollut oivaltaa se, että joskus täytyy ottaa riskejä.

– Jos rahaa haluaa saada lisää, välillä pitää ottaa riskejä. Se on fakta. Isäni opetti, että jos perse ei kestä häviämistä, silloin ei pidä pelata, Vappu naurahtaa.

View this post on Instagram

Firman viime vuoden tilinpäätös tarkastettu ja allekirjoitettu! Hymy herkässä, kun itselleni asettama liikevaihtotavoite ylittyi. Tämä yhden naisen putiikki lupaa jatkaa vähintään yhtä hyvällä sykkeellä! 💪 Hyvää viikonloppua jengi! #workinggirl #kaisatpainaa #tilinpäätös #tgif

A post shared by Vappu Pimiä (@vappendaali) on Feb 21, 2020 at 10:39am PST

Säännöllistä rahapuhetta

Raha, talous ja sijoittaminen ovat nykyään suosittuja puheenaiheita. Vapun mielestä on positiivista, että ihmiset uskaltavat olla avoimempia talousasioidensa suhteen.

– Minulla on muutamia ystäviä, joiden kanssa puhun rahasta paljonkin. Minusta on hyvä, että siitä puhutaan.

Vapun mielestä on tärkeää, että myös parisuhteessa molemmat osapuolet ovat kärryillä raha-asioista. Hän itse kertoo puhuvansa aviomiehensä Teemu Huuhtasen kanssa rahasta aina, kun se on tarpeen – joskus enemmän, joskus vähemmän.

– Meillä on mieheni kanssa sekä yhteinen taloustili että omat rahat. Käytännössä kaikki on toki yhteistä, koska meillä ei ole avioehtoa.

Vapun mukaan kenenkään ei kannata jättäytyä syrjään raha-asioiden hoitamisesta – oli parisuhteessa tai ei.

– Ikinä ei tiedä, mitä voi tapahtua.

– Mökkimme on paras sijoitukseni, sanoo Vappu Pimiä.

Älä elä yli varojesi

Oleellisinta talouden suunnittelussa on Vapun mukaan se, ettei elä yli omien varojensa.

– Itse käytän luottokortteja, mutta jos minulla olisi tili tyhjänä, en käyttäisi, Vappu sanoo.

Lisäksi hän kannustaa vararahaston keräämiseen pahan päivän varalle, jos se vain on mahdollista. Raha-asioissa Vappu luonnehtiikin itseään ennen muuta tarkaksi.

– Tarkkuus on kodin perintöä. En ole mielestäni kuitenkaan pihi. Yritän olla ystävilleni ja lähipiirilleni antelias.

Vappu ja Marja Live -ohjelman toinen tuotantokausi alkaa MTV3:lla 19. maaliskuuta kello 21.00. 

Lue myös:

Viisikymppisellä on omat valttinsa työmarkkinoilla – Heli ja Kirsi kertovat, miten löysivät töitä irtisanomisten jälkeen

Puskurirahasto pelastaa yllättävissä tilanteissa – katso asiantuntijan 6 vinkkiä, miten säästää pahan päivän varalle

Miksi verotiedoista ei löydy huipputuloisia nuoria naisia? Neljä menestynyttä nuorta naisyrittäjää kertoo, miten he ovat onnistuneet

Jo helmikuun ensimmäisenä päivänä tarjoilija Sari Haataja, 50, tiesi, että koronavirus tulee vaikuttamaan hänen elämäänsä. Hän oli lauantaiaamuna tarjoilemassa aamiaista työpaikallaan helsinkiläisessä hotellissa.

– Kun turistien määrä vähenee, vähenevät myös tarjoilijoiden työvuorot. Niin kävi sars-epidemian ja lintuinfluenssan aikaan sekä silloin, kun Islannista levinnyt tuhkapilvi lamautti Euroopan lentoliikenteen, Sari muistelee.

Neljä viikkoa myöhemmin Sari on taas aamiaisvuorossa hotellissa. Edellisellä viikolla Suomessa on uutisoitu ensimmäisistä koronatartunnoista Helsingissä. Aasialaiset matkailijat ovat kaikonneet, ja hotellissa on noin neljännes vähemmän asiakkaita kuin kuukausi aiemmin. Se tarkoittaa, että aamiaissalissa tarvitaan tarjoilijoita nyt yksi vähemmän.

– Vuorojen väheneminen kiristää työpaikan tunnelmaa, sillä jokainen pohtii toimeentuloaan ja miettii, miksi joku toinen saa vuoron, kun minä en saa, Sari kertoo.

Sarin työsopimus takaa hänelle tarjoilijana 90 tuntia töitä kolmessa viikossa.

– Työkertymän tarkastelujakso on vuosi. Niinä viikkoina, kun töitä on alle sopimuksen edellyttämä määrä, on tultava toimeen parempien aikojen säästöillä, sinkkuna elävä, lapseton Sari kertoo.

Sarin tuntipalkka on 12,25 euroa. Hän on laskenut, että laskujen maksamiseen ja elämiseen hän tarvitsee verojen jälkeen rahaa käteen 1 200 euroa kuussa.

– Maksan siitä Vantaalla olevan omistusasuntoni yhtiövastiketta 200 euroa ja autolainaa 250 euroa. Ostin käytetyn auton, sillä äitini asuu yksin Nurmijärvellä. Käyn säännöllisesti hänen luonaan ja vien hänet muun muas­sa lähimpään kauppaan, jonne äidin kotoa on kymmenen kilometriä.

Rahaa menee siis ainakin bensaan, vakuutuksiin, sähköön, puhelinlaskuun ja ruokaan.

Sunnuntain työvuoro hotellissa on melkein kuin lottovoitto. Silloin Sari saa tuplapalkan.

”Nyt kun tarjoilijan töitä on vähän, tarvitsen todella lisäansiota”

Maanantaiaamuna yhdeksän jälkeen Sari kattaa pöytää Betesda-säätiön ylläpitämässä vanhusten päivätoimintakeskuksessa Helsingissä. Hän leikkaa leipää, avaa leviterasian ja viipaloi kurkkua lautaselle. Kattilassa hellalla hautuu puuro.

­– Onko aamun lehti tullut? Sari kysäisee esimieheltään Heidi Saarnilta.

Kun kohta saapuva noin kymmenen hengen ryhmä eläkeläisiä on syönyt aamiaisen, Sari lukee lehdestä ääneen tuoreimmat uutiset. Sen jälkeen keskustellaan. Myöhemmin Sari esittää vanhuksille arvoituksia ja houkuttelee heitä kevyeen jumppaan. Nostellaan käsiä ja jalkoja sekä pyöritellään hartioita.

– Kuvittele, että kampaat pitkiä hiuksiasi takaa, Sari havainnollistaa liikettä, jonka pitäisi tuntua lapaluissa asti.

Vuosia Sari on tullut toimeen yhdellä työllä. Nyt hän opiskelee tarjoilijan työn ohessa lähihoitajaksi varmistaakseen toimeentulonsa jatkossa. Hän oli ensin työharjoittelussa Betesda-säätiön vanhusten päiväkeskuksessa. Kun harjoittelu päättyi, Heidi Saarni ehdotti, että Sari ryhtyisi tekemään heillä keikkaa. Vanhustenhuollossa on jatkuva pula työntekijöistä.

– Totta kai suostuin. Nyt kun tarjoilijan töitä on vähän, tarvitsen todella lisäansiota.

Lähihoitajakoulutuksesta Sari kiinnostui kahdesta syystä.

– Isäni sairasti Alzheimerin tautia ennen kuolemaansa. Hän oli palvelutalossa, jossa hoiva ei ollut kovin hyvää. En voinut olla ajattelematta, että meillä kaikilla on edessämme vanhuus ja ansaitsisimme parempaa kuin mitä isäni sai. Olen motivoitunut hoitamaan vanhuksia.

Toinen syy oli hoiva-alan hyvä työllisyysnäkymä ja Sarin usko siihen, että alalla ei olisi ikärasismia.

– Olen kouluttautunut jo kerran työn ohessa vastaanottovirkailijaksi. En kuitenkaan enää saa niitä töitä, sillä vastaanottoihin halutaan nuoria ihmisiä, Sari sanoo.

Sari viihtyy vanhustyössä. – Minusta on kiva kuunnella vanhusten tarinoita.

”Lähihoitajana aloitan ilman työvuosia pohjalta”

Sari satsaa nyt isosti tulevaisuuteensa, sillä opinnot ja koronavirus panevat hänet taloudellisesti ahtaalle.

– Koulutukseen kuuluu viisi harjoittelujaksoa, joita varten työnantaja antaa palkatonta vapaata. Rahaa harjoittelusta ei saa. Kela maksaa pientä opintotukea.

Tarjoilijana Sari on sopinut tekevänsä nyt vain aamuvuoroja, sillä harjoittelujaksojen välillä hänellä on pakollisia oppitunteja kahtena iltana viikossa. Sunnuntaivuoroista maksetaan tuplapalkka, mutta niitä osuu kohdalle normaalistikin harvoin ja nyt asiakasmäärien vähetessä yhä harvemmin. Keikat vanhusten päiväkeskuksessa paikkaavat tilannetta hieman.

”Olen kouluttautunut jo kerran työn ohessa vastaanottovirkailijaksi. En kuitenkaan enää saa niitä töitä, sillä vastaanottoihin halutaan nuoria.”

Sari suunnittelee tarkkaan, missä järjestyksessä maksaa laskut. Jos maksupäivää voi siirtää, hän käyttää mahdollisuuden ja maksaa kiireellisimmät ensin pois.

­– Varsinaisia harrastuksia minulla ei ole, sillä ne maksavat usein liikaa. Harrastan hyötyliikuntaa ja tapaan ystäviäni. Meillä on yhteinen Ihanat ladyt -whatsapp-ryhmä. Jos vain rahat riittäisivät, lähtisimme syksyllä viikonloppumatkalle juhlimaan 50-vuotispäivääni.

Jatkossa Sari haluaa pitää ovet auki sekä tarjoilijan että lähihoitajan hommiin.

– Tarjoilijana saan nykyiseltä työnantajaltani pian pienen ikälisän. Lähihoitajana aloitan ilman työvuosia pohjalta.

Aamun uutiset kiinnostavat päiväkeskukseen tulleita vanhuksia.

Palvelukodista grillikioskille

Sairaanhoitaja Saara Mäkinen, 25, huristelee valkoisella Volkswagen Golfilla Sastamalan raittia kohti Lounaspiste ja grillikioski Marenkia. Näin hänellä on tapana tehdä aina perjantaisin, kun hän on ensin tehnyt päivävuoron sairaanhoitajana palvelukoti Mantassa. Se tarjoaa kehitysvammaisten tehostettua ja tuettua palveluasumista.

Päästyään Marenkiin Saara vetää ylleen punamustan t-paidan ja sitoo hiuksiinsa punavalkoisen bandana-huivin, sillä hygieniasäädösten mukaan työ vaatii päähineen. Työvuoro Marengin keittiössä ja tiskin takana kestää joko iltakahdeksaan tai -kymmeneen. Lauantaisin Saara tekee iltavuoron kello 16–22.

– Olen turvallisuushakuinen ihminen, Saara sanoo.

– Minulla oli määräaikainen paikka sairaanhoitajana Sastamalan terveyskeskuksessa. Sitä jatkettiin aina muutamalla kuukaudella, ja sain tiedon jatkosta joka kerta vain paria viikkoa ennen työsopimuksen loppua. En kestänyt enää jatkuvaa stressiä siitä, jatkuuko työ vai ei. Kun minulle luvattiin sairaanhoitajan vakituinen paikka Attendon ylläpitämässä palvelukodissa, otin sen, vaikka peruspalkkani laski lähes 200 eurolla. Sen lisäksi menetin vuorolisiä 300–400 euroa kuussa.

Työpaikanvaihdoksen jälkeen sisaren omistamasta Marengista saadut lisäansiot ovat olleet entistä tärkeämmät.

– Jos en tekisi työtä myös täällä, pitäisi kaikki nykyiset menot laskea paljon tarkemmin, Saara sanoo. Hän ottaa vastaan juuri sisään astuneelta mieheltä kebab-tilauksen.

– Mitkä mausteet laitetaan? Pannaanko sipulia?

Sairaanhoitaja Saara Mäkinen muuttuu perjantai-iltaisin ja lauantaisin grillityöntekijäksi. Sunnuntait hän huilaa.

”Haluan työsuhteen, jonka jatkumista minun ei tarvitse koko ajan jännittää”

Saara valmistui sairaanhoitajaksi Satakunnan ammattikorkeakoulusta vuonna 2016. Sitä ennen hän ehti työskennellä pari vuotta lähihoitajana.

– Olen tekijäihminen. En edes suunnitellut meneväni lukioon vaan halusin valmistua nopeasti ammattiin. Lähdin peruskoulusta lähihoitajakouluun. Jatkoin opintoja sairaanhoitajaksi, kun huomasin, että vakituiset työpaikat menivät useimmiten sairaanhoitajille. Siinäkin näkyi turvallisuushakuisuuteni. Haluan työsuhteen, jonka jatkumista minun ei tarvitse koko ajan jännittää. Palkan tuleminen tilille säännöllisesti on minulle tärkeämpää kuin sen suuruus.

Saaran peruspalkka sairaanhoitajana on tällä hetkellä 2 307 euroa. Verojen jälkeen euroja jää käteen 1 537. Palkan päälle tulee lisiä korkeintaan satasen verran. Tuntipalkkalaisena Marengissa nettotienestit vaihtelevat sadasta kolmeen sataan euroon kuussa.

Perjantai-iltaisin Saara tekee makkaraperunoita viikonlopun tarpeisiin.

Koiran tarpeista ei pihistellä

Saara asuu 1970-luvulla rakennetussa omakotitalossa muutaman kilometrin päässä Sastamalan keskustasta. Astuessaan sisään kotiinsa hän huhuilee ovensuussa. On aivan hiljaista. Saaran poikaystävä Saska Koivunen on vuoden ikäisen labradorinnoutaja Harrin kanssa ulkona.

Talo on Saaran. Hän osti sen muutama vuosi sitten silloisen kumppaninsa kanssa. Kun yhteiselo päättyi, Saara lunasti kodin itselleen.

– Se oli järkevä ostos. Maksan talosta lainaa 443 euroa kuukaudessa. Sillä hinnalla en saisi kivaa vuokra-asuntoa keskustasta.

Talo lämpiää öljyllä, josta tulee kahdesti vuodessa noin 1 200 euron lasku. Sen maksamiseen osallistuu myös Saska, vaikka hänellä on omakin asunto Sastamalassa. Koska pari asuu suurimman osan aikaa yhdessä, Saska ottaa osaa myös muihin asumiskuluihin.

Autostaan Saara maksaa lainaa 123 euroa kuussa. Hän myös sijoittaa: rahastosäästötilille menee palkasta 50 euroa.

Harrin tarpeista pari ei pihistele. Koira on molemmille rakas. Harria vaivaa immuunivälitteinen polyartriitti, joka vaikuttaa sen niveliin. Syksyllä se joutui kyynärnivelen kasvuhäiriön vuoksi leikkaukseen, joka maksoi 1 300 euroa. Sitä ennen tehtiin kallis CT-kuvaus. Harrille on otettu vakuutus, mutta se ei korvaa rodulle ominaisten sairauksien hoitoa. Vakituiset kustannukset Harrista ovat 100­–300 euroa kuussa.

– Jos meillä olisi lapsia, se merkitsisi tietysti menojen miettimistä uudelleen. Lapsia haluamme varmasti jossain vaiheessa.

Saaran ja Saskan harrastukset liittyvät liikuntaan ja luonnossa oleiluun. Rahaa niihin ei juuri kulu.

– Käyn yksin juoksemassa. Kesällä kalastamme yhdessä. Saska osti pienen veneen, ja minä sille noin 700 eurolla trailerin. Kalastaminen vaikuttaa suoraan ruokalaskuumme.

Myös metsästäminen kiinnostaisi Saaraa, mutta menee aikaa ennen kuin hänellä on varaa ostaa haulikko.

Kun Saara Mäkinen siirtyi terveyskeskuksesta sairaanhoitajaksi kehitysvammaisten palvelukotiin, hän menetti useamman sadan euron vuorolisät.

”Jos meillä olisi lapsia, se merkitsisi tietysti menojen miettimistä uudelleen. Lapsia haluamme varmasti jossain vaiheessa.”

”En aio tehdä kahta työtä koko ikääni”

Mantassa Saara työskentelee ainoana sairaanhoitajana kolmessa vuorossa. Päivävuoro alkaa 7.30 ja päättyy 15.30. Iltavuoro alkaa klo 13. Yövuoroja ja viikonloppuja Saara tekee vain poikkeustilanteissa. Työpäivän aikana hän vastaa kodin lääkehoidosta, seuraa asukkaiden terveydentilaa ja toimii yhteyshenkilönä muun terveydenhuollon suuntaan.

Elämä talossa, jossa on 15 tehostetun palveluasumisen ja kuusi tuetun asumisen paikkaa, pyritään järjestämään mahdollisimman kodinomaiseksi. Asukkaat tekevät ohjaajien kanssa yhdessä ruokaa ja siivoavat.

– Saimme jouluna paikalliselta yritykseltä rahaa asukkaiden joululahjoihin. Jokaiselle voitiin ostaa lahja. Täällä moni uskoo vielä joulupukkiin, joten riemu oli aitoa, Saara muistelee.

Työkavereidensa kanssa hän on jutellut paljon hoiva-alan arvostuksesta ja palkkauksesta.

– Työni on palkitsevaa ja usein paljon mukavampaa kuin viime aikojen julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Työn vaativuuteen verrattuna palkka saisi kyllä olla parempi.

Saara uskoo, että asiat tulevat muuttumaan hoitoalalla.

– Työnantajien on pakko reagoida palkkoja korottamalla siihen, että väki lähtee ja vaihtaa alaa. Minäkään en aio tehdä kahta työtä koko ikääni.

Saara auttaa Mantassa asuvaa Petriä iltapäiväkahvin nauttimisessa.

Etätöiden tekeminen koskettaa tällä hetkellä monia suomalaisia. Pyysimme neljää julkisuuden henkilöä kirjoittamaan ajatuksiaan kotona työskentelemisestä.

Koreografi Hanna Brotherus: ”Pidän kiinni rutiineistani”

Koreografi Hanna Brotherus kertoo työskentelevänsä tällä hetkellä mökillään luonnon helmassa.

”Teen töitä mökillä. Hiljaisuus ja luonto ympärillä rauhoittavat ja poistavat hämmennystä maailman ollessa oudossa asennossa.

Tällä hetkellä pidän kiinni rutiineistani: joogaan ja käyn metsälenkeillä. Vihdoin ehdin myös lukea, ja sain jopa järjestettyä vuosia laatikoissa lojuneet valokuvat.

Tahdon uskoa, että raju maailmantilanne tuo lopulta mukanaan myös paljon hyviä maininkeja. Oleellinen kirkastuu.”

Lue myös: Koreografi Hanna Brotherus suurten elämänmuutosten jälkeen: ”Uskoni rakkauteen on loputon”

Muutosvalmentaja Anna Perho: ”Optimistina ajattelen, että tästä seuraa jotain hyvääkin”

Anna Perho kertoo kotona työskentelemisen olevan hänelle tuttua hommaa. Muutosvalmentaja kertoo noudattavansa päivisin samoja rutiineja kuin tavallisestikin.

”Etätyöskentely on enemmän kuin tuttua, koska minulla on aina ollut työhuone kotona. Yleisin työasuni onkin fleeceaamutakki, ja läheisin työystäväni on koira. Työilmapiiri on kuitenkin muuttunut merkittävästi hälyisämmäksi, kun mies ja yo-kirjoitukset päättänyt lapsi ovat kotona. Hermoillehan se käy.

Herään vähän myöhemmin kuin tavallisesti, mutta sen jälkeen teen samoja asioita kuin muutenkin: ensin liikkumaan, sitten kirjoittamaan. Arjen kohokohta on päivällisen kokkaaminen. Vaikka tekisin vain nuudeleita, tekemiseen paneutuminen on rentouttavaa.

Minulle kotona työskentely on sinänsä työnteon tehokkain muoto. Keskeytykset ovat minimissä, työssäni tärkeä käsikirjasto jatkuvasti läsnä, eikä aikaa menee mihinkään turhaan. Päivän sisällön saa keksiä itse, ja Herra Ylppöä mukaillen ikinä ei ole tylsää.

Huono puoli on se, että nyt kotona työskentelyyn sekoittuu myös arkivapaata. Suuri osa työstäni on livepuhumista ja -valmennusta, joka on nyt käytännössä kielletty. Koronan myötä minulta, kuten lukemattomilta muiltakin yrittäjiltä, katosi merkittävä määrä vuosituloista.

Valan tehneenä optimistina ajattelen, että tästä seuraa jotain hyvääkin. Kehitän parhaillaan pää jäässä digituotteita, joilla voisin korvata edes osittain nyt menettämiäni tuloja. Tämä kehitystyö olisi pitänyt tehdä aikaa sitten – pakko on jälleen paras muusa.”

Anna Perho uskoo, että haastavasta tilanteesta seuraa vielä jotain hyvääkin.

Lue myös: Puheliaskin voi olla introvertti – Anna Perho ymmärsi temperamenttinsa vasta 45-vuotiaana: ”Jos elämä on liian sosiaalista, alan vältellä perheenjäseniäni”

Hyvinvointivalmentaja Jutta Larm: ”Olisi tärkeää, että ihmiset pitäisivät omasta terveydestään hyvää huolta”

Jutta Larm kannustaa kaikkia pitämään huolta hyvinvoinnista myös kotioloissa.

”Me siirryimme jo viime viikolla etätöihin. Kaikki palaverit onnistuvat hyvin etänä. Olenkin miettinyt, onko jatkuva reissaaminen ollut sittenkään tarpeellista.

Työtilanteeni on todella kiireinen. FitFarm työllistää minua enemmän kuin kymmenen vuoden aikana koskaan. Ihmiset eivät mene enää kuntosaleille eivätkä jumppaan, joten meidän kotireeniohjeemme tulevat tarpeeseen. Minulle on tärkeää, että voin tehdä nyt jotain merkityksellistä työkseni, ja tämä on juuri sitä. Kotona vaihdan päivän mittaan paikkaa useamman kerran. Myönnän välillä tekeväni töitä myös hieman huonossa asennossa nojatuolissa.

Olen todella huolissani ihmisten terveyden lisäksi maamme taloudesta. Moni yrittäjäkin on todella vaikeassa tilanteessa.

Olisi tosi tärkeää, että ihmiset pitäisivät omasta terveydestään nyt erityisen hyvää huolta. Ulkoilemalla ja  kotona jumppaamalla saa hyviä tuloksia aikaan. Mielenkiintoinen asia on myös se, että ihmiset tuntuvat nyt syövän mitä sattuu. Myös meillä on ollut normaalia enemmän herkkuja tarjolla kotona. Uskon ihmisten alkavan kevään tullen miettimään myös ruokavalion merkitystä. Pysytään terveenä!”

Lue myös: Seura: Hyvinvointivalmentaja Jutta Larm ei enää heristele sormiaan muutamalle ylimääräiselle kilolle – yhtä asiaa hän ei kuitenkaan siedä

Tanssiopettaja Saana Akiola: ”Tanssimalla huolet saisi normaalisti siirrettyä hetkeksi syrjään”

Tanssinopettajana Saana Akiola on joutunut pohtimaan, miten voi jatkaa töitään tavalliseen tapaansa kotoa käsin.

”Tanssinopettajana etätyöt tuntuvat todella haastavalta, koska normaalitöitä ei pysty mitenkään kotoa käsin tekemään. Onneksi nykyaika ja sen tuomat monet mahdollisuudet auttavat tässäkin tilanteessa.

Itselläni on koko ajan huolena se, että miten pystyisin töitä edes jollain tasolla jatkamaan. Tanssimalla monet huolet saisi normaalisti siirrettyä edes hetkeksi syrjään.

Minulla on yksi kouluikäinen lapsi ja lupasin, että aina kun Mila tekee koulutehtäviä, itse teen lihaskuntotreeniä tai venyttelyä. Siinä menee aina aamupäivä kivasti. Sen jälkeen syödään lounasta ja mennään ulkoilemaan. Päivän mittaan yritän löytää hetkiä, jolloin saan suunniteltua oppilaille videomateriaaleja ja vastailtua sähköposteihin.

Minulla on lapset vuoroviikoin, joten menen nämä viikot lasten ehdoilla ja hoidan enemmän työasioita omilla viikoillani. Esimerkiksi tanssivideoiden kuvaaminen on nyt melko mahdotonta. Siksi kuvailen videoita, kun olen yksin.

Sanomattakin on selvää, että kaikille taidealan yrittäjille tilanne on tosi surullinen. Onneksi kollegoiden tuki on ollut mahtavaa ja kaikki tukevat toistensa toimintaa. Hyvää tässä on se, ettei lasten kotona oleminen tuota ongelmia, ja saan myös olla heidän kanssaan todella paljon. Se on tietenkin ihan parasta!”

Lue myös:  Mononukleoosi opetti TTK-opettaja Saana Akiolalle, että terveydellä ei pidä leikkiä: ”Jouduin käymään todella syvissä vesissä paitsi fyysisesti myös henkisesti”

Saana on kuvanut videomateriaalia tanssituntejansa varten.

Tanssii tähtien kanssa -tähtiopettajana tunnettu Saana Akiolan mukaan kollegoiden tuki on ollut nyt kaikki kaikessa.

Lue myös: 

Krista Kosonen, Maria Ohisalo, Minna Huotilainen ja muut menestyvät naiset paljastavat omat idolinsa: ”Sellaisen elämänasenteen haluan itsekin omaksua”

Mitä lukea juuri nyt? Anna Puu, Hannu-Pekka Björkman ja Jone Nikula paljastavat lempikirjansa

Kari Heiskanen, Katariina Kaitue ja muut julkkikset esittelivät kotinsa kirjahyllyn – arvaatko, mikä kuva on kenenkin kodista?

Koronaviruspandemia mullisti suomalaisen tavan tehdä töitä. Siinä missä aiemmin aloitimme työpäivämme työpaikalla, ovat etätyöt kotona nyt monen arkea.

Aivotutkija Minna Huotilainen näkee, että nykyisessä poikkeustilanteessa on hyviäkin puolia, ja hän toivoo, että ne kantaisivat myös tulevaisuuden työelämään.

Kysyimme Huotilaiselta, miksi etätyöt kotona ovat meille hyväksi, ja miten työt kannattaa tehdä.

1. Työrauha taattu

Työkaveri koputtaa oveen ja pyytää paneutumaan aivan toiseen työtehtävään kuin jota olit itse juuri tekemässä. Tämä toistuu useita kertoja päivässä.

Työskentelyn keskeyttäminen ulkopuolisen toimesta on erityisen haitallista, sillä se saa aikaan virheitä ja on pidemmän päälle myös kuormittavaa. Etätöissä lapsettomien on usein helpompi järjestää itselleen hyvä työrauha. Tästä johtuen kotona työskennellessä työn tekeminen on usein tehokkaampaa.

Etätyöpäivä on kuitenkin suunniteltava huolellisesti, sillä hiljaisessa kodissa saattaa piillä muita työrauhaa häiritseviä tekijöitä: tiskit odottavat tiskaajaa, mutta myös sohva ja Netflix houkuttelevat.

Aloita päiväsi jostain ja lopeta se johonkin. Jos pelkkä tietokoneen kannen avaaminen ei riitä avittamaan työmoodiin, valmistaudu töihin kuin tavallisena työaamuna: käy ulkona tekemässä pieni lenkki aivan kuin olisit matkalla töihin, mutta palaatkin sitten kotiin.

2. Etätyöt kotona mahdollistavat tauotuksen

Etätyöt kotona mahdollistavat sen, että oman työpäivänsä voi tauottaa, miten itselle parhaiten sopii. Suunniteltu, omaehtoinen keskeytys työpäivän aikana on loistava piristysruiske.

Kokeile ajoittaa esimerkiksi päivän liikuntasuoritus keskelle päivää joko ennen lounasta tai lounaan jälkeen. Hyvä malli on esimerkiksi työskennellä neljä tuntia, pitää kahden tunnin ulkoilutauko ja sen jälkeen työskennellä loput neljä tuntia.

Etätyöt kotona antavat mahdollisuuden esimerkiksi ulkoilla kesken työpäivän – se auttaa jaksamaan, mutta myös nukkumaan paremmin.

Keskipäivän ulkoilu auttaa jaksamaan töissä paremmin. Se myös parantaa unenlaatua, sillä jotta pystyisimme illalla rauhoittumaan, tarvitsemme päiväämme aktiivisuutta sekä luonnonvaloa. Jos olemme koko päivän sisällä, vuorokausirytmi kärsii, emmekä nuku yhtä hyvin.

Lue myös: Kotitreeni x 7 – joka päivälle omansa! Näihin treeneihin et tarvitse välineitä

3. Etätyöt kotona luovat uusia työskentelytapoja

Työpaikalla hankalalta tuntuvaa työtehtävää ei useinkaan tule keskeytettyä, vaan se rutistetaan maaliin väkisin, kenties huonommalla menestyksellä.

Kotioloissa voi helpommin keskeyttää hankalan työtehtävän ja tehdä välillä jotain muuta työtehtävää. Voit opetella, millaiset työskentelytavat sopivat juuri sinulla ja miten työskentelystä tulee kaikista tehokkainta. Vie kikat mukanasi työpaikalle, kun palaat taas työskentelemään sinne.

Työnantajien on myös hyvä kuunnella uudistusintoisia alaisiaan ja pyristellä kankeasta byrokratiasta eroon – tarvitseeko jokainen paperi allekirjoituksen vai riittäisikö pelkkä puhelu?

4. Työkaverit arvoon

Eristyksissä yksinäisyys on monelle pahinta. Aika, jota nyt elämme, opettaa, että tarvitsemme toisiamme myös työelämässä. Huomaamme, että työtä ei tehdä yksin. Ei edes silloin, vaikka työskentelisi yksinyrittäjänä. Aina on se, kenelle tehdään ja kenen kanssa tehdään.

Etätöissä voi hyödyntää teknologiaa ja pirauttaa kahvitauolla videopuhelun työkavereille. Kuulumisten vaihtaminen rytmittää työpäivää ja auttaa pitämään yllä sosiaalisia suhteita.

Lue myös: Sosiaalinen eristäytyminen voi ahdistaa – näin vahvistat resilienssiäsi vaikeina aikoina

5. Uusia urasuuntia

On hyvä muistaa, että kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tehdä etätöitä.

Poikkeusaika opettaa meitä arvostamaan työntekijöitä, joiden työpanos on yhteiskunnan kannalta täysin välttämätöntä. Hanasta tulee vettä, sähköä pistorasiasta ja julkiset tilat ovat siistit. Joku saattaa löytää näistä tehtävistä myös uuden suunnan uralleen.

Lue myös:

Miten parisuhdetta kannattaa hoitaa, kun toista näkee koko ajan? Paripsykoterapeutti antaa 6 tärkeää ohjetta

Sairaanhoitaja Seikku Pohja ja hänen kollegansa kannattelevat nyt korona-Suomea: ”Ei meiltä kysytty, haluammeko eturintamaan”

Anna Hanskilla todettiin koronavirus ja häneltä katosi haju- ja makuaisti: ”Niiden myötä katosi suojamekanismi elämältä”

Ulla Leppäkoski-Juvosen tulevaisuus on suuri kysymysmerkki. SKY-kosmetologilla on Helsingissä kauneushoitola ja kynsistudio Nail Station, jonka asiakkaista noin 90 prosenttia on kaikonnut koronapandemian seurauksena.

– Tämä on hätätilanne. Liiketoiminta on täysin pysähtynyt, Ulla sanoo.

Ullan lisäksi hoitolassa on kaksi vuokratuolipaikkaa. Niitä vuokranneet ovat kuitenkin juuri lopettaneet toimintansa asiakaskadon takia.

Ulla on myös kouluttanut rakennekynsien ja ripsien muotoilua sekä tuonut maahan rakennekynsituotteita. Nyt nekin tulolähteet ovat tyrehtyneet melkein kokonaan.

Tuloja ei juurikaan ole, mutta jollakin ilveellä on maksettava muun muassa toimitilan vuokra, eläkemaksut ja verot.

Kotona on kaksi teini-ikäistä poikaa. Tällä hetkellä eletään puolison varoilla.

– On ollut pakko opetella säästeliääksi jo aikaisemmin, ja olen tottunut ruokakaupassa laskemaan, mihin on varaa. Nyt jatkan samalla tavalla, mutta rahatilanne huolettaa. Tilanne on katastrofi.

Kauneushoitoloita on vielä auki

THL on kehottanut vähentämään sosiaalisia kontakteja ja pitämään vähintään yhden metrin turvavälin kanssaihmisiin.

Kauneudenhoitoalan työntekijöiden kannalta tämä on ongelma. Heitä ei ole käsketty sulkemaan hoitoloitaan, joten heidän on itse päätettävä, ottavatko he tässä tilanteessa vastaan asiakkaita vai eivät.

Alalla ollaan jakauduttu kahteen eri leiriin. Jotkut ovat sitä mieltä, että kaikki hoitolat pitäisi sulkea kokonaan. Toisten mielestä niitä voi pitää edelleen auki.

Ulla ottaa vastaan edelleen asiakkaita.

Hän on sitä mieltä, että kyse ei ole voittojen hakemisesta vaan selviytymisestä.

– Kyllä se niin on, että tämä on meidän elanto. Me elämme tällä. Monella meistä on perheet, ja tässä pitäisi lastenkin ruokaa ajatella.

Ulla pyrkii tekemään parhaimpansa, jotta hoitoon tuleminen olisi turvallista. Hoitolan hän pitää siistinä desinfioimalla tiloja säännöllisesti. Hoitoihin saa tulla vain terveenä.

– Olen hyvässä asemassa, koska minulla riittää suusuojia. Omani ei liikahda pois, ja annan oman suusuojan asiakkaallekin, jos hän haluaa. Käytän tällä hetkellä kaikissa hoidoissa myös hanskoja.

Ulla suosittelee, että koronapandemian vallitessa käytettäisiin vain koulutuksen saaneiden kosmetologien palveluja. Heidät tunnistaa hänen mukaansa Suomen Kosmetologien Yhdistyksen SKY-etumerkistä.

– Koulutukseemme kuuluu aseptiikka, eli se, miten otetaan hygienia huomioon työskentelyssä. Tähän liittyy paitsi kokonaishygienia myös välineiden huolto. Ammattilaisina meidän pitäisi hallita juuri tämä alue. Rakennekynsien tekijät eivät ole aina kosmetologeja, mutta yleensä heidät  tunnistaa siitä, että he edustavat jotakin maailmanlaajuista brändiä.

Entä pelkääkö hän itse saavansa tartunnan?

– En, koska asiakkaita on niin vähän ja olen tarkka hygienian suhteen, enkä työn ja kodin lisäksi käy kuin kaupassa.

Ulla Leppäkoski-Juvonen ei ole varma, onko yrittäjän työttömyyskorvaus tarpeeksi tehokas apu vaikeassa tilanteessa.

Auttaako yrittäjän työttömyyskorvaus?

Ulla on yksinyrittäjä, kuten valtaosa kauneudenhoitoalan ammattilaisista. Moni heistä työskentelee toiminimellä, eli he vastaavat henkilökohtaisesti veloistaan. Siksi lisävelan ottaminen voi olla poissuljettu vaihtoehto.

Moni yksinyrittäjä on pienituloinen, sanoo Ulla.

Suomalaisten yksinyrittäjien liikevaihto voi olla 10 000 tai 300 000 euroa.

– Yksikään liitto ei hyväksyisi 10 000 euron vuosipalkkaa, sehän on alta minimipalkan. Moni yksinyrittäjä elää jo valmiiksi köyhyysrajan alapuolella.

Siksi koronan aiheuttama isku tähän ryhmään on erityisen kova.

Kuin roikkuisi löysässä hirressä. Näin Ulla kuvailee yksinyrittäjien tilannetta tällä hetkellä.

–  Olen kuullut kollegojen hätähuutoja, hän sanoo.

Tilannetta ei ole helpottanut se, tarjolla oleva tukiviidakko on mutkikas. Esimerkiksi vasta-alkaneet tai perhevapailla olleet yrittäjät saattavat jäädä ilman koronatukia. 

Yksinyrittäjät, joita juuri kauneudenhoitoalalla on, eivät voi hakea esimerkiksi Business Finlandin hankerahoja.

Jotakin apua kuitenkin on.

Yksinyrittäjä voi hakea 2000 euron koronatukea, mikäli hän voi osoittaa, ettei ole ollut taloudellisissa vaikeuksissa ennen koronaa.

Lisäksi yrittäjät voivat hakea työttömyysturvaa, mikä ei ole ollut aiemmin mahdollista ilman yrityksen lopettamista.

Ulla on työskennellyt kauneudenhoitoalalla vuodesta 1992 lähtien ja toimii tällä hetkellä Suomen Kosmetologien Yhdistyksen varapuheenjohtajana. Hän tuntee alan hyvin, ja on tukien suhteen epäileväinen.

– 2000 euroa ei ole riittävä, sillä moni joutuu maksamaan pelkästään vuokraa enemmän kuin 2000 euroa. Jos yrittää pitää kiinni jäljelle jääneistä asiakkaista, yrittäjän työttömyysturva on puolestaan helposti plus miinus nolla, koska tulot vähentävät tukea.

Apua tarvitaan

Mikä sitten auttaisi?

– Pyytelen suuria tällä hetkellä. Jos liiketilan vuokranantajana on kaupunki, toivon että he pitävät kiinni lupaamistaan vuokrahelpotuksista. Itse en ole vielä saanut tähän vahvistusta.

– Lisäksi toivoisin lisäapua valtiolta. Jos liikevaihto on alle 100 000 euroa, niin valtio voisi maksaa yrittäjäeläkkeen poikkeusajalta kolme tai mieluiten kuusi kuukautta. Myös alvien maksuihin tarvittaisiin helpotuksia. Sillä tavalla tästä selviäisi, jos ei nyt kuivin jaloin, niin ainakin niin, ettei huku.

Ullan tilanne on tiukka myös sen takia, ettei hän ole kyennyt säästämään taloudellista puskuria pahan päivän varalle. Hän ei ole toistaiseksi saanut vielä lahjakortteja, joita on sosiaalisessa mediassa kampanjoitu pienyrittäjien avuksi.

– Jos kesäkuun lopussa aletaan purkaa rajoitteita, niin sitten voin katsoa vuoden loppuun asti, mutta en yhtään pidempään. Jos tilanteeni ei siihen mennessä ole parempi, ainakin hoitolatoiminta sellaisenaan kuin se nyt on, on muutettava.

“On oltava kauhean neuvokas”

Tulevatko asiakkaat enää takaisin? Tämä asia huolettaa Ullaa.

– Vaikka rajoitukset purettaisiin kesäkuun lopussa, niin en usko, että he palaavat takaisin kuin taikaiskusta. Moni saattaa huomata, että pärjää hyvin ilman hoitoja.

Niinpä mielessä pyörii uusia liiketoimintamalleja.

– On vain oltava kauhean neuvokas. Minulla on kaksi verkkokauppaa, jotka pitäisi nyt saada toimimaan kunnolla. Ja jos joku kollega tarvitsee toimitilaa, niin täällä olisi pari paikkaa vapaana, hän vinkkaa.

Tilanteen vaikeus koettelee silti henkisesti. Välillä on lamaantunut olo, ja tuntuu vaikealta tarttua asioihin.

– Olen viime vuosien aikana joutunut käymään läpi yllättäviä taloudellisia kriisejä. Haluan ajatella, että jokainen tämän tyyppinen kriisi on myös mahdollisuus johonkin uuteen.

Lue myös:

Koronavirus pelottaa riskiryhmään kuuluvaa Anna-Stina Määttää: “En tiedä, selviäisinkö siitä”

Sairaanhoitaja Seikku Pohja ja hänen kollegansa kannattelevat nyt korona-Suomea: ”Ei meiltä kysytty, haluammeko eturintamaan”

TM: Käsien pesu saippualla ehkäisee koronan leviämistä paremmin kuin käsidesi

Saksanpaimenkoira Ron pyörii eteisessä. Se tietää pääsevänsä pian ulos. Janni Väkevän kihlattu Panu varaa taskuun raksuja ja kiinnittää hihnan.

Kun koti rauhoittuu, Janni kaataa itselleen kupin kahvia, istuu sohvalle ja avaa läppärin. Maanantait ovat Jannin Colosseum-päiviä: hän päivittää kuntokeskuksen nettisivuja ja tuottaa somesisältöä. Illalla, viidestä seitsemään, hän työskentelee paikan päällä kuntokeskuksen vastaanotossa. Tarvittaessa hän myös sijaistaa ryhmäliikunnan vetäjiä.

Aiemmin Janni työskenteli kuntokeskuksessa liki täysipäiväisesti. Mutta sitten hän uupui. Janni on jo kymmenisen vuoden ajan kärsinyt erilaisista mielenterveysongelmista.

– Olen aistiyliherkkä ja herkkä, ja minun on vaikea säädellä tunteitani. Olen myös tunnollinen ja kiltti ylisuorittaja. Tämä kaikki on johtanut toistuviin uupumus- ja masennusjaksoihin, syömishäiriöön ja itsetuhoisuuteen.

Janni Väkevä yrittää pysyä positiivisella mielellä ja tehdä asioita voimiensa rajoissa.

Janni näyttää kuntosalin nettisivujen kuvia, joissa hän hymyilee iloisesti. Hän on kuullut paljon ihmettelyjä siitä, mikä iloisen oloista nuorta ihmistä voi muka masentaa.

– Tiedän, että osa ihmisistä ajattelee, ettei sellaista sairautta kuin masennus ole olemassakaan. Että olen vain laiska. Itsellänikin on hyvin ristiriitainen olo: usein tunnen itseni B-luokan kansalaiseksi, kun en ole täysin kykenevä suorittamaan velvollisuuksiani tämän yhteiskunnan jäsenenä.

”Ajattelin muiden ajattelevan, että lusmuilen”

Jannin kaltaisia osatyökykyisiä on arviolta noin 600 000. Heistä työssä on 400 000 ja työelämän ulkopuolella 200 000. Työelämän ulkopuolella olevista noin kolmasosa haluaisi työllistyä ja arvioi olevansa kykeneviä työelämään.

– Osatyökykyiset ovat hyvin kirjava joukko. Osalla voi olla fyysinen tai psyykkinen vamma tai sairaus, joka vaikuttaa työkykyyn tai työssä jaksamiseen. Osatyökykyisissä on myös vakavasta sairaudesta toipuvia tai elämänkriisin kokeneita. Yhteistä heille kaikille on, että heillä on käytössä osa työkyvystään, summaa tutkija Marja Heikkilä Kuntoutussäätiöstä.

– Monet heistä eivät ainakaan työn alkaessa kykene tekemään täyttä, kahdeksan tunnin työpäivää. Olisi kuitenkin arvokasta kaikille – osatyökykyisille itselleen, työnantajille ja yhteiskunnalle – että kaikki halukkaat voisivat olla mukana työelämässä.

Jannin sairastelukierre alkoi, kun hän muutti ylioppilaskirjoitusten jälkeen Imatralta Kouvolaan opiskelemaan muotoilua. Lopulta hän sai opinnot suoritettua viidessä ja puolessa vuodessa. Opinnäytetyönsä Janni teki Colosseumille, jonne hän jäi valmistuttuaan kokopäivätöihin.

– Jouluna 2015 tajusin, etten voi jatkaa enää näin. Olin niin uupunut, etten tehnyt muuta kuin itkin. Jäin ensin parin kuukauden sairauslomalle. Sitten sain neuvoteltua yrittäjän kanssa, että jatkan osa-aikaisena. Yrittäjä onneksi ymmärsi tilanteeni. Mutta minua hävetti. Ajattelin muiden ajattelevan, että lusmuilen.

Maanantait ovat Jannin Colosseum-päiviä, jolloin hän muun muassa päivittää kuntosalin nettisivuja.

”Kuvittelin aiemmin, että kaikilla muilla menee hurjan hyvin”

”We may not have it all together. But together we have it all”, lukee olohuoneen oven yläpuolella. Jannin ja Panun vuokrakaksio on sisustettu rauhallisella harmaalla ja pirteällä punaisella.

Jannilla on nyt sellainen arki, jossa hän ei uuvu – kunhan hän muistaa, ettei ryhdy ylisuorittamaan. Perjantaisin Jannilla on töitä Imatran toimintakeskus Portissa. Siellä hän toimii vertaisohjaajana mielenterveyskuntoutujien vertaisryhmässä. Hän sai työn käytyään kokemusasiantuntijakoulutuksen.

Tiistaista torstaihin Janni opiskelee psykologiaa avoimessa yliopistossa. Hissukseen, kurssi kerrallaan.

Janni myös jakaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan Instagramissa sekä blogissaan Keittiöpsykologiaa ja kädentaitoja.

– Haluan tuoda somessa esiin sitä, että elämä on muutakin kuin loistavia onnistumisia. Kuvittelin aiemmin, että kaikilla muilla menee hurjan hyvin, ja se loi minulle lisää paineita. Nyt tiedän, että näin ei ole.

Raha-asiat rassaavat Jannia tällä hetkellä eniten. Hän on siinä kuuluisassa kannustinloukussa.

– Kun tuet saa rullaamaan, olisi parempi, ettei tekisi mitään töitä. Joudun raportoimaan Kelalle kaikki tekemäni työtunnit, koska ne vaikuttavat työmarkkinatukeen, ja TE-toimistolle opiskeluun käyttämäni tunnit. Toimeentulotukea joudun hakemaan joka kuukausi erikseen, koska minulla on palkkatuloa.

Marja Heikkilä huokaa syvään kuullessaan Jannin tilanteesta.

– Onhan se ihan järkyttävää, että ihmiset, jotka eivät ole täysin kiinni työelämässä ja joilla on esimerkiksi mielenterveyden ongelmia, joutuvat painiskelemaan tällaisten haasteiden kanssa. Ne vievät valtavasti energiaa.

”Usein tunnen itseni B-luokan kansalaiseksi, kun en ole täysin kykenevä suorittamaan velvollisuuksiani tämän yhteiskunnan jäsenenä.”

Ovi kolahtaa. Panu ja Ron tulevat sisään metsältä tuoksuen. Janni alkaa tehdä lähtöä kuntosalille. Hän pakkaa kassiin lompakon, kännykän ja tietokoneen kovalevyn siltä varalta, että hänellä on aikaa tehdä mainoksia.

– Haluatko mukaan välipalaa? kysyy Panu ja laittaa Jannille rasiaan mandariinia ja pähkinöitä. Vielä lähtöpusut ja menoksi. Janni hyppää siniseen farmariautoonsa ja ajaa Imatran keskustaan työpaikalleen.

Janni poistaa vanhoja mainoksia kuntosalin standista.

”Olen ihan riittävän hyvä ja ahkera näinkin”

Matkalla sisään Janni pysähtyy repäisemään vanhat mainokset pois kuntosalin standista. Kerrostalossa sijaitseva kuntosali on sokkeloinen ja kotoisa. Kahvi tuoksuu ja rauta kolisee. Ryhmä miehiä odottelee vastaanottotilassa kuntopiirin alkua.

Janni lataa kahvinkeittimen, vastaa puheluun ja neuvoo tiskille tulevaa pariskuntaa.

– Hei Ville, muistatko, paljonko heillä onkaan etuutta? hän huikkaa esimiehelleen.

Asiakaspalvelun lomassa Janni käy läpi sähköpostia ja päivittää varauskalenteria. Välillä hän heittää huulta kanta-asiakkaiden kanssa.

– Viihdyn tässä työssä hurjan hyvin. Meillä on mahtava työyhteisö. Mielestäni työn pitää olla sellaista, että se antaa energiaa, Janni sanoo.

Kaksi tuntia kuluu nopeasti. Illan lopuksi Janni laskee kassan, panee astianpesunkoneen pyörimään ja hyvästelee Villen, joka jää vielä salille.

Janni ajaa kotiin hyvillä mielin. Hän voi nykyään paremmin kuin pitkään aikaan. Vuosia hän kävi erilaisissa terapioissa, mutta vasta reilu vuosi sitten hän pääsi terapiaan, joka on auttanut häntä konkreettisesti.

– Dialektinen käyttäytymisterapia eli DKT on antanut minulle työkaluja ahdistuksen kohtaamiseen ja tunteiden säätelyyn. Sen jälkeen, kun aloitin DKT:n, en ole ollut kertaakaan itsetuhoinen.

Kahden tunnin työrupeama kuntosalilla menee hujauksessa.

Häpeäkin on hellittänyt. Janni oli omaksunut ajatuksen, että ihmisen pitää elättää itsensä työnteolla, ei sosiaalietuuksilla. Terapia on opettanut hänelle positiivista ja hyväksyvää ajattelua.

– En enää näe tulevaisuudessa pelkkää mustaa. Unelmani on päästä opiskelemaan psykologiaa yliopistoon. Ja mitä sitten, jos olenkin ikuinen opiskelija tai osa-aikatyöläinen. Tärkeintä on tehdä asioita, joista pidän, eikä ajatella sitä, mitä muut ajattelevat. Olen ihan riittävän hyvä ja ahkera näinkin.

”Työnantajani ei ollut valmis järjestämään minulla kevyempää työtä”

Muhkea Samu-kissa nauttii auringosta olohuoneen pehmeällä matolla. Astianpesukone hurisee hiljaa. Pojat ovat koulussa, mies töissä ja Jaana Hanhela–Soininen kotona. Kaksikerroksisen omakotitalon yläkerran hiljaisuuden rikkoo radiosta kantautuva musiikki.

Viisikymppiselle Jaanalle päivät kotona ovat tuttuakin tutumpia, sillä hän on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä 30-vuotiaasta asti. Syynä on MS-tauti, johon Jaana sairastui 25-vuotiaana.

– Työskentelin sairaalassa osastonsihteerinä. Työnantajani ei ollut valmis järjestämään minulla kevyempää työtä, joten ainoa mahdollisuus oli työkyvyttömyyseläke. Olihan se aika musertavaa jäädä pois työelämästä kolmekymppisenä, Jaana kertoo.

Sairauden alkuvuosina Jaana oli sen verran huonossa kunnossa, ettei työnhaku tullut mieleenkään. Sitten hän sai lapsia, pojat syntyivät Jaanan ollessa 38- ja 41-vuotias. Nyt nämä ovat jo koululaisia ja Jaanan MS-tauti rauhallisessa vaiheessa. Hänellä on toisessa silmässä heikentynyt näkökyky ja liikkumisessa rajoituksia, mutta lääkkeitä hän ei tarvitse.

– Vointini on hyvä ja olisin valmis palaamaan työelämään. Mutta kuka ottaa töihin vuosikausia työkyvyttömyyseläkkeellä olleen, kroonisesti sairaan viisikymppisen naisen?

Jaana Hanhela-Soininen olisi nyt valmis palaamaan työelämään, mutta hän epäilee mahdollisuuksiaan saada töitä.

”Sain mallitoimistosta viestin, että minut on otettu listoille”

Jaana miettii, että hän voisi tehdä osa-aikaisesti kevyttä toimistotyötä, työskennellä kaupan kassalla tai koulunkäyntiavustajana. Hän on rekisteröitynyt Duunitorille, jonka hakuvahti ilmoittaa työpaikoista, joista hän on kiinnostunut.

– Koulunkäyntiavustajaksi jo hainkin, mutta ei sieltä kuulunut mitään.

Eräänä päivänä katsellessaan televisiosta silmälasiliikkeen mainosta Jaana alkoi pohtia, keitä mainoksessa olevat ihmiset oikein ovat. Hieman googletettuaan hänelle selvisi, että he olivat mainosmalleja. Jaana innostui ja täytti saman tien itsekin mallitoimiston sivulla hakemuksen mainoskasvoksi.

– Sinne riitti muutama selfie. Sain pian viestin, että minut on otettu listoille. Se tuntui tosi mukavalta! Vähän myöhemmin kävin valokuvausstudiolla ja otatin itsestäni kunnon kuvat. Saa nähdä, mitä tämä poikii.

”Työnantajani ei ollut valmis järjestämään minulle kevyempää työtä, joten ainoa mahdollisuus oli työkyvyttömyyseläke. Olihan se aika musertavaa jäädä pois työelämästä kolmekymppisenä.”

Osatyökykyisten työllistyminen on parantunut viime vuosina, kiitos talouden suhdanteiden ja asenteiden muutosten. Myös valtakunnallisessa Osatyökykyisille tie työelämään -hankkeessa koulutettujen työkykykoordinaattoreiden avulla on osatyökykyisille saatu raivattua polkuja töihin.

– Osatyökykyisille voidaan etsiä työpaikkoja myös suoraan avoimilta työmarkkinoilta ja valmentaa heitä työhön. Tie työelämään -verkkopalveluun on koottu tietoja, keinoja ja ratkaisuja osatyökykyisten työssä jaksamiseen ja työllistymiseen, Kuntoutussäätiön Marja Heikkilä listaa.

Hän pohtii, että Jaanan tie takaisin työelämään voisi alkaa vaikkapa TE-toimistosta, jossa hän saisi ammatinvalinnan ohjausta. Työkokeilu on hyvä tapa saada tuntumaa työelämään ja omaan jaksamiseen. Työkokeilua voisi seurata palkkatukijakso.

Arkiset rutiinit täyttävät Jaanan aamupäivät.

”Merkityksettömyyden tunteita tulee ajoittain”

Jaana tyhjentää astianpesukonetta ja lajittelee pyykkejä kodinhoitohuoneessa.

– Kotitöiden lisäksi saatan kävellä juoksumatolla, katsella elokuvia tai kuunnella äänikirjoja.

Nyt hän ottaa esiin serviettitekniikkavälineensä ja alkaa koristella lasipurkkia. Jaana kertoo innostuneensa serviettitekniikasta, kun esikoisen eskarin vanhempainillassa vanhemmat pantiin leikkaamaan ja liimaamaan. Serviettitekniikassa vain mielikuvitus on rajana: voi koristella, tehdä kollaaseja valmiille taulupohjille tai yhdistellä maalausta, serviettejä ja simpukoita.

– Nuorempana häpesin sitä, etten käynyt töissä. Enää en ajattele, että ihmisarvoni määräytyisi sen mukaan, olenko työelämässä vai en, minuthan pakotettiin eläkkeelle. Mutta totta kai merkityksettömyyden tunteita tulee ajoittain. Olen sosiaalinen ja kaipaan sitä, että saisin olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Taloudellisesti hänellä ei ole hätää. Hän on laskenut, että työkyvyttömyyseläkkeen, kansaneläkkeen, korotetun hoitotuen ja lapsili­sien kanssa hänen nettotulonsa ovat saman verran kuin hänen palkkansa olisi osastonsihteerinä.

Mutta nyt soi ovikello. Fysioterapeutti Sini Uusitalo tulee kotikäynnille, kuten aina tiistaisin. Sini on kuntouttanut Jaanaa jo monta vuotta, eikä hänen tarvitse kuin ottaa tasapainolauta esiin, kun Jaana tietää, mitä pitää tehdä.

Sitten siirrytään jumppamatolle. Jaana jumppaa jalkoja nilkkapainojen ja kuminauhan avulla ja tekee lantionnostoja. Samukin haluaa osallistua treenitunnille ja tulee Jaanan jalkoihin kiehnäämään.

– Hyvin menee. Rauhallisesti vain ja muista hengittää, Sini kannustaa.

Sinin lähdettyä Jaanalla on hetki aikaa levätä. Olohuoneen isoista ikkunoista näkyy kotitielle, jota pitkin pojat pian palaavat koulusta.

– Välipalan ja läksyjen jälkeen tulevat kaverit. Sitten talo on täynnä meteliä.

Fysioterapeutti Sini Uusitalo kuntouttaa Jaanaa. Samu-­kissakin osallistuu.

– Olen kiitollinen siitä, että olen kokenut 1990-luvun laman. Minun sukupolveni hankki silloin selviytymistaidot, joita ei välttämättä ole nuoremmilla, sanoo kirjailija Milja Kaunisto, 44.

Hänen isänsä, muusikko Pasi Kaunisto, teki konkurssin 1990-luvulla. Hän menetti firmansa, talonsa, asuntonsa, kesämökkinsä, autonsa.

– Ihan kaikki meni. Me 1990-luvun lapset ja nuoret tiedämme, millaista on luopua isoista asioista.

1990-luvun lama opetti itsenäiseksi

Kun lama iski, Milja suoritti lukiota sisäoppilaitoksessa Ranskassa. Koulu oli maksullinen, ja kun vanhempien kukkaronnyörit kiristyivät, oli jätettävä koulu kesken ja palattava Suomeen. Hän alkoi tehdä laulukeikkoja bändin kosketinsoittaja-solistina.

– Oli vain käärittävä hihat ja ryhdyttävä hommiin. Se opetti vastuuta ja paransi itsetuntoa. Siitä lähtien olen ollut taloudellisesti itsenäinen, Milja sanoo.

Milja muistaa vanhempiensa pettymyksen ja masennuksen. Mutta samalla he pysyivät rauhallisina lasten edessä.

– He sanoivat, että tämä ei ole maailmanloppu. Tämä on vain materiaa.

Vanhempien vastoinkäymiset vaikuttivat myös Miljan yhteiskunnalliseen ajatteluun. Hän on Twitterissä kertonut olleensa teininä kovaksikeitetty kokoomuslainen, mutta vanhempien konkurssin jälkeen maailmakatsomus kallistui vasemmalle.

Koronakriisi muutosvoimana

Milja on kokemuksiensa ja taiteilijatyöhönsä liittyvien epäsäännöllisten tulojensa takia oppinut olemaan varpaillaan talousasioissa. Nyt, koronakriisin aikana, entistä enemmän. Hän on miettinyt, että onko jälleen edessä isoja, pakollisia muutoksia. Mitään kun ei voi maailmassa pitää itsestäänselvyytenä.

Niinpä hän on jo käärinyt hihansa.

– Olen mieheni kanssa hankkimassa kanoja, ranskalaisessa Villecomtalin kylässä asuva Milja kertoo.

– Olemme jo pitkään halunneet elää omavaraisemmin. Nyt on aika tehdä siitä konkretiaa.

Lue myös: Seksuaalista häirintää kokenut kirjailija Milja Kaunisto: ”Olin painanut tapaukset villaisella”

Maiju Sahalla, 39, on nyt töitä viikko kerrallaan

Maiju Saha muistaa 1990-luvun lamasta toivottomuuden tunteen.

Runsas vuosi sitten sisustusbloggaaja Maiju Saha, 39, sai unelmiensa työpaikan markkinointialan start up -firmasta. Koronakriisi on kuitenkin heikentänyt talousnäkymiä niin, että pari viikkoa sitten firman oli annettava lomautusilmoitus. Maijulla on nyt töitä viikko kerrallaan.

Epävarma tilanne on nostanut pintaan ahdistavia muistoja 1990-luvun lamasta. Maijun isä työskenteli tietotekniikka-alalla myyntitöissä, ja laman seurauksena tulot vähenivät. Nelihenkinen perhe asui Helsingissä.

– Asuimme mukavassa paritalossa, mutta sitten aloimme muuttaa vuoden parin välein koko ajan pienempiin asuntoihin. Lopulta asuimme kaksiossa.

Maiju kävi huokeahintaisessa kuvataidekoulussa, muihin harrastuksiin ei ollut varaa.

– Välillä ei ollut kunnolla rahaa ruokaankaan, ja silloin söimme vain kalapuikkoja ja makaroneja.

Erityisesti mieleen on jäänyt jatkuva muuttaminen. Sen takia oli aina yritettävä löytää uudessa paikassa uudet kaverit.

– Muistan siitä ajasta toivottomuuden tunteen, Maiju sanoo.

Muutto Vaasaan helpotti

1990-luvun lamassa asuntolainojen korot nousivat jopa yli 15 prosentin. Se vaikutti myös Maijun perheen talouteen.

Maiju muistaa isänsä kertoneen, että joka kuukausi hänellä oli 500 markkaa liian vähän rahaa. Ne hän joutui lainaamaan omalta äidiltään. Niin hän ei voinut jatkaa loputtomiin, ja lopulta isä perusti tuttaviensa kanssa firman Vaasaan. Perhe muutti sinne, kun Maija oli 12-vuotias.

Se oli käännekohta.

– Asuntojen hinnat olivat siellä kolmanneksen Helsingin hinnoista. Muutimme kotiin, joka oli 70–80 neliötä, mutta se tuntui linnalta. Oli oma huone. Joku olisi voinut ajatella, että kauheata vaihtaa paikkakuntaa, mutta meille se oli tosi hyvä juttu, ehdottomasti.

Maiju kotiutui Vaasaan ja sai kavereita. Hän asuu siellä yhä, nyt viisihenkisen perheensä kanssa.

– Toistaiseksi olemme pärjänneet hyvin, mutta asuntolainoihin olen lomautusuhan takia hakenut lyhennysvapaata, Maiju sanoo.

Lama opetti luovaksi

Hyvääkin lamavuosissa oli. Kun ei ollut kavereita eikä harrastuksia, oli opittava luovaksi.

– Piirsin ja luin paljon, ja ne harrastukset ovat olleet minulle suuri voimavara ja kannatelleet lapsesta lähtien. Ja niistä on ollut hyötyä esimerkiksi nyt, kun teen kirjoitustöitä.

Vakituisen työnsä ohella Maiju pitää suosittua sisustusblogia Maiju Saw’ta.

– Jos tilanne tästä huononee, niin luovuudesta aion ammentaa tälläkin kertaa. Lapsuuteni ei todellakaan ollut huono.

Lue myös:

Tällaista on elää köyhänä naisena Suomessa

Suurin osa suomalaisista tuntee olevansa keskiluokkaa: ”Köyhiä ja rikkaita pidetään ryhminä, jotka eivät ansaitse elantoaan työllä”

Kirjailija Laura Honkasalo: ”Vähävaraisuus ja köyhyys kuluttavat henkisesti”

Fasupalat ovat Hannan kodissa harvinaista herkkua, mutta tänään niitä on tarjolla haastattelun kunniaksi ruskeassa jälkiruokakulhossa keittiön ruokapöydällä. Paketti suklaisia vohvelikeksejä maksaa kaksi euroa 59 senttiä, mikä lohkaisee lähes neljäsosan hänen 11 euron päiväbudjetistaan. Jotta raha riittää välttämättömään, hän ei osta juuri koskaan mitään ylimääräistä.

– Haluaisin takaisin elämän, jossa minun ei tarvitse koko ajan tuntea, että rahani eivät riitä, Hanna sanoo.

– Että voisin huoletta ostaa lauantaimakkaran joutumatta ajattelemaan, että jos ostan sen, en voi huomenna ostaa maitoa.

Ei 54-vuotiaan Hannan elämä aina tällaista ollut. Viisikymppiseksi asti se oli huoletonta ja helppoa, taloudellisesti holtitontakin, niin kuin hän sanoo. Sitten tulivat sairausloma, ero, rahavaikeudet ja kulutusluotto toisensa perään.

– Elämäni on nyt pientä. Kun pääsen töistä kotiin, istun pöydän ääreen läppärin kanssa: olen somessa, luen lehtiä ja pidän yhteyttä ystävien kanssa. Seuraavaksi siirryn olohuoneen sohvalle ja siitä sänkyyn. Kun ei ole rahaa tehdä mitään, arki on samanlaista. Velkaantuminen vaikuttaa pään sisään, se vie voimat.

Hannalla on asuntolaina ja tuhansien eurojen kulutusluotot

Hannan velkasaldo on tällä hetkellä lähes 95 000 euroa. Isoja velkoja on neljä: 45 000 euron asuntolaina sekä 38 000, 5 000 ja 6 500 euron kulutusluotot.

– Minulta ei ole koskaan mennyt yhtään laskua perintään, sillä olen hyvin tarkka siitä, että maksan laskut aina ensin. Muut kulut tulevat sen jälkeen.

– Mutta kulutusluottoja minun on ollut pakko ottaa lisää jo valmiiksi vaikeassa taloustilanteessa, jotta selviydyn. Minulla ei ole rahaa minkäänlaisiin ylimääräisiin menoihin, joita tulee kuitenkin jatkuvasti: kun sairastun ja pitää ostaa lääkkeitä tai auto, jota tarvitsen arjessani, vaatii korjausta.

Velkaantumista pidetään suurena, kun asumis- ja lainanhoitokulujen osuus on 40 prosenttia tai enemmän nettokuukausituloista. Hannan kuukausittaisesta 1 700 euron suuruisesta nettopalkasta kulujen osuus on noin 62 prosenttia. Silti hänelle myönnettiin vuosi sitten kulutusluottojen päälle asuntolaina. Hanna koki eronsa jälkeen vuokra-asumisen liian kalliiksi ja halusi ostaa pienen kaksion. Sen teki mahdolliseksi 80-vuotias äiti, jonka koti on tyttären asuntolainan vakuutena.

– Ilman äitini apua en selviytyisi.

Arki töineen ja työkavereineen on Hannalle voimavara. – Viikonloput ovat kauheita, kun ei ole ketään, kenen kanssa jakaa asioita. Kun ei ole rahaa, meneminen on rajoitettua.

Äiti avustaa Hannaa rahallisesti

Äiti osti Hannalle sängyn ja läppärin, kun tämä erosi ja joutui tyhjän päälle. Äiti ostaa tyttärelleen joka viikko ruokaa, vaikka on itse pienituloinen eläkeläinen. Viimeksi kahden naisen viikon ruokaostokset maksoivat 67 euroa. Hanna tekee kaiken ruoan itse kotona: yleensä perunaa ja jauhelihaa.

Yleensä äiti auttaa häntä kuukausittain 200–300 euron arvosta. Hanna taas auttaa omaa tytärtään vähintään parilla sadalla eurolla.

”Olen vakuuttanut äidille, että yhdessä selviämme kaikesta. Vaikka eihän tämän pitäisi yhteinen ahdinko olla.”

Parikymppinen Kiira-tytär on ollut pitkiä jaksoja työttömänä. Kun häneltä ovat rahat loppuneet, hän on pyytänyt rahaa esimerkiksi ruokaan ja lääkkeisiin. Hanna antaa tyttärelleen muutaman kympin silloin, toisen tällöin kuten äitikin hänelle. Pikkusummista kertyy kuukausittain potti, joka kutistaa merkittävästi Hannan ja äidin pieniä kukkaroita. Auttaminen on heistä tärkeintä, vaikka se tarkoittaa sitä, että itse pitää selvitä entistä vähemmällä eivätkä rahat välttämättä riitä omaan elämiseen.

– Olen kolmen viime vuoden aikana oppinut luopumaan lähes kaikesta. Ihmisten on vaikea kuvitella, miten vähällä voi tulla toimeen. Kun on selvittävä yksin melkein aina, sillä on iso henkinen merkitys, että on joku, johon voi hädän hetkellä luottaa ja nojata.

Ristiriidatonta järjestely ei ole. Myös äiti on joutunut ottamaan kulutusluottoja voidakseen auttaa Hannaa, mikä on aiheuttanut hänelle taloudellista stressiä ja väleihin pientä kitkaa.

– Äiti on sanonut suoraan, että elää ajoittain yli varojensa minun takiani. Olen pahoitellut sitä ja vakuuttanut hänelle, että yhdessä selviämme kaikesta. Vaikka eihän tämän pitäisi yhteinen ahdinko olla. On ahdistavaa olla äidistä näin riippuvainen.

Kiira taas ei tiedä koko totuutta, millaisissa veloissa ja miten tiukoilla Hanna on. Vaikeneminenkin on kulkenut perheessä sukupolvien ketjussa.

”Kuvittelin, että lapsuudenkodissani oli taloudellisesti asiat hyvin”

Kotitalo oli korskea: siellä oli uima-allas, kahden auton autotalli ja yli 300 asuinneliötä vain isää, äitiä ja heidän ainokaistaan, Hannaa, varten. Yrittäjäisä oli autoritäärinen, pelottava ja ankara, humalassa varsinkin. Äiti sovitteli kodin vaikeaa ilmapiiriä ostamalla. Hän halusi miellyttää tytärtään eikä kieltänyt tältä mitään. Hanna sai tavaroita, vaatteita ja ulkomaanmatkoja.

– Kuvittelin, että taloudellisesti meillä oli asiat hyvin.

”Lapsuudessani tavaroita vain ilmestyi jostain, ilmeisesti velaksi. Minun ei tarvinnut ottaa vastuuta mistään, enkä oppinut käyttämään rahaa.”

Hanna oli 45-vuotias, kun hän siivosi vanhaa kotitaloaan isänsä kuoleman jälkeen. Vintiltä löytyi monta muovikassillista täynnä avattuja ja avaamattomia kuoria: maksamattomia laskuja ja perintäkirjeitä vuosikymmenien takaa. Niiden joukossa oli myös äidin kirjoittama kirje, jossa luki muun muassa sanat:

En jaksa enää.

– Silloin minulle alkoi valjeta, millaista elämää meillä oli lapsuudessani oikeasti vietetty. Tavaroita vain ilmestyi jostakin, ilmeisesti velaksi. Minun ei tarvinnut ottaa vastuuta mistään, enkä myöskään oppinut käyttämään rahaa.

Hanna yritti puhua löytönsä jälkeen äidin kanssa, mistä tämän kirjeessä ja laskuröykkiöissä oli ollut kyse, mutta äiti ei enää halunnut palata vanhoihin asioihin. Selväksi kuitenkin tuli, että yltäkylläinen lapsuus oli hatarasti kyhätty, ahdistuksella vaalittu kulissi. Luksusta uhkuvaan taloonkaan ei ollut ostettu edes kotivakuutusta.

– Minulla oli lapsesta asti sellainen olo, että kaikki ei ole kunnossa, mutta en tiennyt, mistä se johtuu. Olin pelokas ja stressaantunut, mutta pidin pahan olon sisälläni ja yritin miellyttää muita.

Hanna uskoo, että niin hänen kuin äidinkin rahavaikeuksien yhtenä syynä ovat olleet liiallinen kiltteys ja miellyttämisenhalu.

Ylivelkaantuminen aiheuttaa Hannalle häpeää. – Jos joudun kieltäytymään vaikka kaverin kutsusta elokuviin, en välttämättä kerro, että se johtuu rahattomuudesta, vaan keksin muun syyn. En anna itselleni lupaa velloa tilanteessani.

Ylivelkaantuminen alkoi eron jälkeen

Hanna tapasi Mikon nelikymppisenä. Molemmat työskentelivät kasvatusalalla, ja yhdessä perustettiin uusperhe, johon kuuluivat kummankin lapset.

– Elimme perisuomalaista elämää. Matkustimme ulkomaille muutaman kerran vuodessa. Mikko harrasti eräilyä, minä hoidin kotia. Meillä oli omakotitalo, kolme lasta, koira ja Audi.

Auto maksoi 30 000 euroa. Se hankittiin, vaikka se oli heille liian­ kallis, koska mies oli haaveillut siitä kauan. Kun perhe muutti omakotitalosta toiseen, asuntolainaa otettiin auton hinnan verran enemmän, jotta kulkupeli saatiin ostettua.

Hanna suhtautui velaksi elämiseen rennosti. Yhteiset rahat riittivät ruokaan, harrastuksiin ja vaatteisiin, mutta isot hankinnat, kuten kodinkoneet, ostettiin usein kulutusluotoilla, joita makseltiin pois pienissä erissä ajan kanssa.

Ero tuli kolme vuotta sitten kymmenen yhteisen vuoden jälkeen miehen rakastuttua toiseen naiseen. Asuntolainaa Hanna ja Mikko olivat siihen mennessä ehtineet lyhentää vain auton hinnan verran. Talo myytiin ostohintaa halvemmalla, ja molemmille jäi myynnin jälkeen 30 000 euroa asuntolainaa maksettavaksi. Hanna joutui ottamaan kulutusluoton voidakseen maksaa oman osuutensa pois. Yhteisiä hankintoja oli aikanaan ostettu Hannan nimiin otetuilla luottokorteilla. Eron jälkeen myös niiden velat jäivät Hannan maksettaviksi.

Elämänhallintaa ja rahatilannetta vaikeutti ahdistuneisuushäiriö, jonka vuoksi Hanna oli eron aikaan kuukausien pituisella sairauslomalla.

– Lopulta olin niin kovassa ahdingossa, että poimin satunnaisessa järjestyksessä Facebookissa kavereitani ja laitoin kaikille saman pitkän viestin, jossa kerroin tarvitsevani apua.

Ystävät ja äiti toivat Hannalle ruokaa. Seurakunta auttoi häntä laskujen maksamisessa. Hannasta tuntui, että elämä piti aloittaa tyhjästä uudestaan. Siinä auttoivat luottokortit.

11 euron päiväbudjetti

13 vuotta, niin kauan hänellä on vielä maksettavana isointa kulutusluottoa. Asuntolainaa on jäljellä 19 vuotta. Hanna on yrittänyt puolen vuoden ajan myydä asuntoaan, mutta asuntovelattomuuden sijaan hän haaveilee pienen omakotitalon ostamisesta.

– Silloin olisi tilaa hengittää, eikä rahaa menisi vastikkeeseen.

Hanna on saanut tilanteeseensa tukea ja neuvoja Takuusäätiöltä, mutta sen takaamaa järjestelylainaa hän ei voi vielä hakea, sillä velkaa on vielä ihan liian paljon. Säätiön takauksen enimmäismäärä on 34 000 euroa. Tulevaisuudessa takauksen hakeminen voi olla mahdollista, jos Hanna saa lyhennettyä velkasaldoaan pienemmäksi.

– Otan hetken kerrallaan, en ajattele elämää kauas eteenpäin.

Viihdykettä ja pientä luksusta arkeen tuovat television suoratoistopalvelu ja netin deittisovellus. Molemmat palvelut ovat maksullisia, mutta kun juuri missään ei ole rahaa käydä, ajankulua on hankittava kotiin. Hanna on elänyt yksin erostaan lähtien.

– Metsässä pääsen huolistani irti ja taakkani kevenee hetkeksi. Siellä pystyn rauhoittumaan täydellisesti, eikä se maksa mitään.

Ystävä opetti Hannalle taannoin, että hänen pitää tehdä itselleen arkibudjetti, jotta rahat riittävät seuraavaan palkkapäivään asti. Siitä asti Hanna on elänyt noin 11 euron päiväbudjetilla. Suklaavohvelit hän pystyi ostamaan, koska edellisenä päivänä rahaa kului alle budjetin, vain seitsemän euroa. Sitä paitsi tilille oli tullut yllättäen Kiiralta 75 euroa. Tämä maksoi takaisin Hannalta saamiaan rahoja.

Se tuntuu Hannasta käännekohdalta: tytär on pikkuhiljaa pääsemässä jaloilleen.

Hanna uskoo, että parikymppinen tytär on pikkuhiljaa pääsemässä taloudellisesti jaloilleen. Se tuntuu hyvältä.

Henkilöiden nimet artikkelissa on muutettu haasteltavan toiveesta hänen ja läheisten henkilöllisyyksien suojaamiseksi ja aiheen arkaluontoisuuden takia.

Nelisen vuotta sitten Anna Perho kävi puhumassa erään urheiluseuran seminaarissa Turussa. Keikka oli ystävänpalvelus eräälle tutulle, eikä hän ollut siitä aluksi innostunut. Mutta tilaisuudessa oli puhumassa jääkiekkovalmentaja Jukka Jalonen. Miehen inspiroiva puhe sai Annan oivaltamaan, että hän haluaa tehdä samanlaista työtä – olla apuna ihmisten matkalla kohti heidän haluamiaan tavoitteita. Pysähtyessään kotimatkalla Muurlan bensa-asemalle Anna tajusi, että hänen olisi lopultakin uskallettava irtisanoutua radiotyöstään.

Vahva tunne johti toimintaan, ja nykyisin Anna on muutosvalmentaja. Hän käy puhumassa työyhteisöille, seuroille ja yhdistyksille.

– Autan ihmisiä oivaltamaan sen, mitä he haluavat ja miten he voisivat saada halua­mansa. He määrittelevät tavoitteensa, ja minä tarjoan työkaluja, joiden avulla tavoitteeseen voi päästä, Anna kiteyttää valmennustyönsä.

Annan missio on taistella elämätöntä elämää vastaan. Nämä kuusi neuvoa hän antaa niille, jotka haluavat lähteä kohti uutta.

Muutosvalmentaja Anna Perho ymmärsi vasta 45-vuotiaana olevansa introvertti. Oivallus auttoi häntä järjestämään itselleen enemmän omaa aikaa.

Älä hukkaa aikaa

– Ihmiselämä kestää keskimäärin 30 000 vuorokautta. Aika on aivan liian arvokasta hukattavaksi. Minulla oli parikymppisenä lyhyt elämänvaihe, jolloin tajusin, että jos en nyt tee jotakin, niittaan itseni vankilaan. Ovi oli koko ajan auki, mutta olin ollut haluton käyttämään sitä.

Anna oli harrastanut esteratsastusta parikymppiseksi asti ja alkanut sen jälkeen toimittaa harrastukseen liittyvää hevoslehteä. Samalla hän opiskeli maatalouskoulussa.

– Vaikka hevosmaailma oli lifestylenä viehättävä, se alkoi tuntua ahtaalta. Hain omaa identiteettiäni, enkä oikein tiennyt, mistä löytäisin oman paikkani. Symppaan nuoria aikuisia, joilla on painetta pärjätä, vaikka minuus on vasta muokkautumassa.

Maatalouskoulu ei kiinnostanut, mutta toimitustyö tuntui omalta. Hän oli maatilan tyttö Ypäjältä, ja hänen oli luotava kaikki kontaktit alusta lähtien. Helsingin toimittajapiirit tuntuivat olevan yhtä kaukana kuin avaruus.

Anna haki City-lehdestä töitä. Pian sen jälkeen aukesi ura myös radiossa ja televisiossa.

– Kun nyt katselen sitä nuorta olentoa, joka matkusti jalat täristen bussilla City-lehden toimitukseen, haluaisin sanoa, että hyvin sinulle vielä käy, muista hengittää. Oleellista noina alkuvuosina oli se, että uskalsin tehdä asioita siitä huolimatta, että pelotti.

Anna sanoo, että jos jokin asia on ollut hänelle tärkeä, hän on ollut valmis tekemään töitä sen eteen.

– Olen oppinut asiat tekemällä ja niiden ihmisten ansiosta, jotka ovat luottaneet siihen, että selviän, vaikka en ihan vielä edes osaa.

Tunnista omat arvosi

Anna on aina halunnut vaikuttaa. Sen eteen hän on ollut valmis ottamaan riskejä ja tekemään työtä.

– Vaikuttaminen, kehittyminen ja vapaus ovat minulle tärkeitä arvoja. Jos tunnistaa omat arvonsa ja on valmis tekemään töitä niiden toteutumiseksi, elämä voi olla hyvinkin tyydyttävää, hän sanoo.

Hän soisi, että elämäänsä tyytymätön ihminen huomaisi, että aina on vaihtoehtoja.

– Ydinkysymys on, että jos jokin ei mielestäsi toimi, mitä haluat tilalle. Kuulostaa helpolta paperilla, mutta se on maailman vaikeinta. Silloin on todella mietittävä, mitä itse haluaa.

Anna sanoo, että arvot ja tavoitteet sekoittuvat usein ihmisten mielissä. Uskotaan, että hieno laukku tai auto tuovat onnen.

– Joskus ne tuovatkin, mutta oleellista on, että tavoitteet ovat synkassa oman arvomaailman kanssa. Jos materia tai mikä tahansa tavoiteltu asia ei tuota pitkäkestoista tyydytystä, arvojen tarkastelu voi olla paikallaan: mikä saisi minut tuntemaan, että minulla on hyvä olla?

Otetaan esimerkki. Nainen on tyytymätön ulkonäköönsä. Hän ajattelee, että jos hänellä olisi täyteläisemmät huulet, hän löytäisi kumppanin ja ehkä elämäänsä lisää nautintoa ja rakkautta.

– Erään lukemani tutkimuksen mukaan yli puolet kauneusleikkauksessa käyneistä on ollut leikkauksen jälkeen entistä ahdistuneempia. Leikkaus ei korjannutkaan niitä ongelmia, joita he olivat ajatelleet sen korjaavan. Tämä ei ole kannanotto kauneuskirurgiaan – jokainen tehköön naamallaan mitä huvittaa – vaan esimerkki siitä, että yritämme usein lievittää kipua sen sijaan, että katsoisimme, mikä sitä pohjimmiltaan aiheuttaa.

Anna on toteuttanut omia arvojaan. Työtehtävien vaihtaminen on pitänyt kehityksen yllä. Freelancerina työskentelyssä on etunsa.

– Saan allergiaa pelkästä ajatuksesta, että tekisin kahdeksasta neljään -töitä vieraalla työnantajalla. Yrittämisessä saa pitää kiinni vapauden illuusiosta, siitä että on oman aikansa herra.

Annalla on kaksi poikaa. Kun lapset olivat pieniä, vapaa tila kaventui.

– Aluksi se oli sokki. Totta kai oli hetkiä, jolloin mietin, että voi, kunpa he olisivat jo isompia, kunpa minua tarvittaisiin vähemmän. Mutta aika kului nopeasti, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin.

”En tarvitse miestäni mihinkään, mutta haluan olla hänen kanssaan. Se tekee suhteestamme mielenkiintoisen ja vapaan.”

Entä miten toteutuu vapaus pitkässä parisuhteessa?

Anna sanoo, että hänellä on ollut hyvä parisuhdeonni. Hän jakaa kumppaninsa Sami Tenkasen kanssa saman käsityksen, että mikään suhde ei voi perustua pakkoon, velvollisuuteen saati kiitollisuudenvelkaan.

– Valitsen hänet päivittäin. En tarvitse häntä mihinkään, mutta haluan olla hänen kanssaan. Se tekee suhteestamme mielenkiintoisen ja vapaan. Mieheni on paras ystäväni, jonka vieressä on paikkani maailmassa.

– On tosi tärkeää pitää mielensä avoinna. Koskaan ei tiedä, mistä innostus ja oma polku löytyvät, Anna Perho muistuttaa.

Tarkista suunta

Anna miettii itsekin yhä edelleen, mitä hän haluaa.

– Matkan varrella pitää säännöllisesti tarkistaa, onko suunta oikea.

Näin hän itse teki kolme vuotta sitten istuessaan autossaan Muurlan huoltoaseman pihalla Jukka Jalosen luennosta häikäistyneenä. Hän oli juontanut viisi vuotta Kimmo Vehviläisen ja Jarkko Valteen kanssa Radio Aallon Dynastia-aamuohjelmaa. Se oli ollut hauskaa, mutta jo pitkään oli tuntunut siltä, että hän ei enää kehity työssään.

– Teimme ihan sikahyvää ohjelmaa, mutta tiesin, että sen paremmaksi se ei enää tule.

Anna oli jo useamman vuoden opiskellut valmentamiseen liittyviä kursseja ja tehnyt puhuja- ja valmentajakeikkoja radiotyönsä ohella. Vaikka hän oli miettinyt irtisanoutumista pitkään, hän ei ollut rohjennut tehdä viimeistä hyppyä tuntemattomaan.

– Meillä on leegio sisäisiä tarinoita, joilla me uskottelemme itsellemme, että emme pysty tekemään jotakin. Yksi ihan klassisista on se, että olen liian vanha oppimaan uutta. Tai että olen niin huono, etten voi tehdä, mitä haluaisin. Tai että en saa epäonnistua.

Anna ymmärsi, että hänen pitäisi alkaa käsitellä haikeutta, joka työn jättämiseen liittyisi. Oli myös kohdattava pelot: Riittäisivätkö rahat? Pärjäisikö hän valmentajana? Entä jos ei löytyisi tarpeeksi asiakkaita? Pärjäisikö hän kilpailussa jättikonsulttiyrityksiä vastaan? Olisiko hän tarpeeksi uskottava?

– Isoa elämänmuutosta kannattaa harkita hyvin tarkkaan. En ole ”hyppäsin tyhjän päälle” -kertomusten fani, koska ne voivat yllyttää liian isoihin riskeihin. Mutta päätöstä ei voi loputtomasti siirtää huomiseen. Pohdin radiosta lähtemistä vuoden päivät, kunnes tiesin että nyt pitää vain uskaltaa.

Työ vaihtui, mutta yhä edelleen hän miettii, miksi tekee valmentajan työtä. Ja onko hän siinä riittävän hyvä.

– Oman ammattitaidon kriittinen tarkastelu ja sen alituinen päivittäminen pitää skarppina. Vaikka asiakas tekee lopulta valintansa itse, koen olevani vastuussa siitä, millaisia näkymiä ja ehdotuksia ihmisille avaan.

Jälkikäteen Anna on miettinyt, että vaikka hän lähti Turun-keikalle pitkin hampain, reissu muutti hänen elämänsä.

– On tosi tärkeää pitää mielensä avoinna. Koskaan ei tiedä, mistä innostus ja oma polku löytyvät.

Murehtiminen on turhaa

Parhaillaan Anna on uudessa tilanteessa yksityiselämässään. Kuopus kirjoittaa ylioppilaaksi tänä keväänä. 21-vuotias esikoinen muutti pois kotoa helmikuussa.

– Hän muutti sunnuntaina, ja heti maanantaina soitin, että oletko muistanut pestä hampaat, Anna sanoo hymähtäen.

Esikoisen lähtö ei ole tuntunut kuitenkaan isolta muutokselta. Aikuinen poika on jo pitkään mennyt omia menojaan.

– Kun tuntee omat lapsensa ja kommunikaatio toimii, muutos ei ole erityisen dramaattinen. En ole ajatellut, että voi ei, nyt hän lähtee, pitääpä lausua joku oma in memoriam -juttu, Anna sanoo.

Eikä hän murehtinut etukäteen hetkeä, jolloin lapsista on päästettävä irti. Hän päätti jo äidiksi tullessaan, ettei ala etukäteen murehtia asioita.

– Päätin, että mennään asia kerrallaan ja otetaan kriisit vastaan sitten, jos ja kun niitä tulee. Murehtiminen on vain yksi kontrollin muoto. Jos murehtisin etukäteen asioita, joihin en voi vaikuttaa, tulisin vain ahdistuneeksi – ja ketä se auttaisi?

Murehtiminen on eräänlaista maagista ajattelua, Anna luonnehtii. Se tuottaa tunteen, että nyt minä teen edes jotakin ja tällä ajatuksella suojelen lastani.

– Mutta ei se mene niin. Oikeasti en voi kontrolloida yhtään, mitä tuolla liikenteessä mopon selässä tapahtuu.

Tunne itsesi

Helmikuussa Anna vuokrasi Teijon ruukilta asunnon viikoksi ja eristäytyi sinne kirjoittamaan. Hän viihtyi hyvin. Muita ihmisiä hän alkoi kaivata vasta viidentenä päivänä.

Anna ei ole ujo ja hän pitää esiintymisestä. Ehkä juuri sen takia kesti pitkään, ennen kuin hän vasta 45-vuotiaana ymmärsi, että hän on introvertti.

– Se oli käänteentekevä oivallus. Ymmärsin, että tarvitsen paljon omaa aikaa, jolloin voin olla vain hiljaa ja yksin. Jos elämä on liian­ sosiaalista, alan lopulta vältellä perheenjäseniäni, mikä ei ole niin hyvä asia… He kun haluavat jostain syystä olla vielä kanssani, hän murjaisee.

Nykyisin Anna osaa kalenteroida itselleen omaa aikaa.

Hän sanoo introvertin temperamenttinsa takia väsyvänsä kutsuilla. Sen sijaan pienen lähipiirin kanssa on helppo olla.

– Perheeksi lasken vanhemmat, appivanhemmat, lähisukulaiset ja veljet vaimoineen. Minulla on myös tiivis pieni ystäväpiiri, jonka olen tuntenut noin 15 vuotta. Näiden ihmisten parissa en uuvu, koska he tuntevat minut niin hyvin, että voin olla oma itseni.

– Vaikuttaminen, kehittyminen ja vapaus ovat minulle tärkeitä arvoja. Jos tunnistaa omat arvonsa ja on valmis tekemään töitä niiden toteutumiseksi, elämä voi olla hyvinkin tyydyttävää, Anna Perho sanoo.

Valitse esikuvasi

Jokin aika sitten Anna avasi Henkka Hyppösen kirjan Kuinka se tehdään esiintyjänä, jota hän ei ollut lukenut aikoihin. Sen välissä oli oksennuspussi, johon hän oli lentokoneessa vuonna 2011 listannut asioita, joita halusi saavuttaa. Niihin kuuluivat muun muassa haaveet kehittyä hyväksi puhujaksi ja valmentajaksi.

– Ja ne asiat ovat toteutuneet tai toteutumassa aivan ällisyttävällä tarkkuudella. Toiveiden tarkka määrittely on tärkeää. Kun tietää, mitä haluaa, näkee selkeämmin mahdollisuuksia, joiden kautta toiveista voi tehdä totta. Ne eivät ehkä toteudu niin kuin on suunnitellut, ja matkalla saattaa huomata, että jokin toive menettää hohtonsa. Mutta on tärkeämpää valita jokin polku kuin jättää kaikki polut auki.

Omaan kehitykseen on auttanut se, että Anna on valinnut itselleen esikuvia, joista ottaa mallia. Tällaisia esikuvia Annalle ovat olleet Jukka Jalosen lisäksi esimerkiksi Jari Sarasvuo ja Marjaana Toiminen.

– Jos olen huomannut jonkun kiinnostavan tyypin, olen ottanut hänestä määrätietoisesti selvää. Mitä hän on opiskellut, mitä lukenut, keitä tuntenut, mitä tehnyt päästäkseen sinne, missä hän on nyt. Joihinkin ihmisiin olen ottanut yhteyttä ja pyytänyt saada tavata heitä – se on aluksi vähän noloa, mutta lopulta todella antoisaa. Voin sanoa, että olen oppinut kaiken matkimalla itseäni parempia, ja siitä on sitten muokkautunut jotain omaa.

Anna tietää myös hyvin, keitä hän ei halua matkia. 1980-luvulla moni ratsastusvalmentaja opetti pelolla ja nöyryyttämällä.

– Valmennuskulttuuri oli aika kovaa. Usein kunkin suoritukset lytättiin kaikkien kuullen. Monesti toivoin, että tulisin kipeäksi, ettei tarvitsisi mennä tiettyjen valmentajien treeneihin. Toisaalta se opetti myös tietynlaista kovuutta. En hätkähdä ihan pienestä.

Toisenlainen valmentaja Annan mielestä on Jukka Jalonen, joka teki häneen vaikutuksen silloin Turussa.

– Hän on uuden sukupolven valmentaja, joka puhuu pelaajista ihmisinä ja siitä, miten erilaisia ihmisiä tuetaan niin, että he tekevät parhaimpansa. Pitää keskittyä vahvuuksiin, ei heikkouksiin. Kun häntä kuunteli, tuli sellainen olo, että samalla kun tuo ihminen on auktoriteetti, häntä uskaltaa myös lähestyä.

Sellainen Annakin haluaa olla.

Juttu on julkaistu Annassa 10/2020.

Lue myös: 

Miksi riitely ei kannata? Entinen raivotar Anna Perho vastaa

Anna Perhon kolumni: Muita on helppo syyttää, kun ei itse uskalla toteuttaa haaveitaan

Anna Perhon Anna mennä! -verkkovalmennus, osa 1: ”Ainoa tapa lähteä sotaan vihollisensa kanssa on tuntea se”

Tilanteita, joissa oman talouden hallinnasta ja rahasta pitäisi osata puhua, on todella paljon. Esimerkiksi opiskeluun, avioliiton solmimiseen, eroamiseen, kodin hankintaan, uusperheen perustamiseen, työsuhteeseen, urakehitykseen ja jopa kuolemaan liittyy aina raha. Silti raha-asiat ovat edelleen tabu ja monen on vaikea puhua niistä.

Joskus tuntuu, että jopa seksistä saatetaan puhua avoimemmin kuin rahasta ja talouden hallinnasta. Siksi tätä juttua varten haastatellut haluavat esiintyä vain etunimillään.

Psykoterapeutti Ossi Takalan mukaan rahasta puhuminen on hankalaa, koska rahaan liittyy paljon tunteita.

– Ihminen haluaa usein olla kohtaamatta itselleen sietämättömiä tunteita ja siksi välttelee vaikeista asioista, kuten rahasta, puhumista.

Hänen mukaansa raha herättää menetykseen, vihaan, kateuteen ja häpeään liittyviä tunteita, mutta myös rakkauteen, antamiseen ja hyvittämiseen liittyviä tunteita.

Korona-aikana pyykkietikkavillitys levisi samaan tapaan kuin pataleipien leipominen, ylevöittämään pakotettua kotoilua. ”Aivan parasta arjen luksusta”, totesi eräs keskustelija Facebookissa. Molemmat ovat vähän höpsöjä, mutta harmittomia tai jopa hyödyllisiä villityksiä. Ihmiset ovat haavoittuvaisia liittyen rahaan.

Hän uskoo, että yksi syy vaikenemiseen on myös se, että kun ihminen puhuu rahasta, hän paljastaa samalla jotain itsestään. Jopa enemmän kuin haluaisi muille näyttää.

– Moni ei halua paljastaa, mitä haluja ja tarpeita itsellä on, koska häpeää esimerkiksi ahneutta tai kyvyttömyyttä.

Lue lisää: Kaipaako suhtautumisesi rahaan päivitystä – nämä 4 keinoa auttavat, kun haluat muuttua

Leveilyä pidetään paheksuttavana

Puhumattomuudessa voi olla kyse myös tottumuksesta kuten 33-vuotiaan Jonnan perheessä ja suvussa.

– Perheessämme raha ja raha-asiat ovat aina olleet tabuja. Mistään summista emme koskaan ole puhuneet. Ainoa sallittu puhe rahasta on ollut se, että sitä ei ole, hän sanoo.

Suomessa vaatimattomuus on perinteisesti korkealle arvostettu hyve, ja se estää menestyksestä puhumisen. Ahneus sekä itsekehu, jollaiseksi rahoilla ”leveilykin” tulkitaan, on monien mielestä paheksuttavaa.

– Tämä liittyy myös suomalaiseen kristilliseen kulttuuriin ja kasvatukseen. Esimerkiksi Raamatussa useassa kohdassa opetetaan jakamaan muille ja luopumaan omaisuuden tavoittelusta, Takala sanoo.

Vaikka rahan puute olisikin joillekin sallitumpi puheenaihe kuin vauraus, liittyy myös rahan hallinnan ongelmiin ja esimerkiksi velkaantumiseen paljon häpeän tunteita. Ihmiset vaikenevat usein näistä ongelmista visusti.

– Moni kokee rahan puutteen ja rahaongelmien tekevän heistä huonompia muiden silmissä. He pelkäävät tulevansa hylätyiksi ja nolatuiksi ongelmiensa takia. Raha edustaa ihmisen arvoa omissa ja muiden silmissä, sanoo Takala.

Tästä syystä myös Jonna on vaiennut aina, kun jossain porukassa on tullut puheeksi opintolainojen ottaminen.

– Ystäväni ovat kauhistelleet ääneen opintolainoja, jotka ovat 10 000–15 000 euron suuruisia. Työkaverini paljasti, että häntä ahdistaa 5 000 euron opintolaina. Olen vain kuunnellut hiljaa ja syyttänyt mielessäni itseäni, sillä minulla on opintolainaa melkein 48 000 euroa, ja viimeisen erän olen maksusuunnitelman mukaan maksanut vasta, kun olen 63-vuotias, hän kertoo.

Muiden suhdetta rahapuheeseen ei voi muuttaa – omaa voi

Takalan mukaan raha-asiat on helpointa ottaa puheeksi sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat samassa taloudellisessa tilanteessa kuin itse. Sen on huomannut juttua varten taustahaastateltu keski-ikäinen ja työelämässä menestynyt Carita, joka ei voi puhua kuin muutaman läheisensä kanssa esimerkiksi sijoittamisesta, ja 31-vuotias Tuija, joka on perheensä varakkain.

– Olen kasvanut duunariperheessä ja olen perheemme ensimmäinen maisteri. Olen saanut töitä, joissa varallisuus on kertynyt eri tavalla kuin vanhemmillani tai sisaruksillani. Olen työskennellyt mieheni kanssa ulkomailla, ja palkkakehitys on ollut hyvä, kertoo Tuija.

Tuijan sisarukset ja äiti eivät Tuijan mielestä osaa suhtautua luontevasti Tuijan ja hänen puolisonsa hyvään rahatilanteeseen. Kun Tuija keskustelee heidän kanssaan, hän on varuillaan. Hankaluuksia aiheutti esimerkiksi se, kun Tuija paljasti äidilleen hankkimansa kodin hinnan.

– Kerroin, että asunnon hinta autopaikkoineen oli lähemmäs 500 000 euroa, ja kuulin myöhemmin, että äiti oli leveillyt a­sialla muun muassa sukulaisillemme. Hän oli kertonut, miten hänen tyttärensä on nyt niin hyväpalkkainen, että on ostanut puolen miljoonan euron kämpän Helsingistä.

Siispä Tuija pitää raha-asiat itsellään eikä enää halua mielellään puhua perheensä kanssa rahasta.

– Puhe keskittyy yleensä krooniseen rahattomuuteen, ja se on ikuista ”mihinkään ei ole varaa” -puhetta. En oikein tiedä, miten kommentoisin aihetta.

Tuija lainasi kerran siskolleen rahaa asunnon käsirahaa vartan.

– Jouduin kirjaamaan yhdelle lomakkeelle koko omaisuuteni. Siskoni luki siitä, kuinka paljon minulla on likvidiä rahaa ja kuinka paljon rahaa on kiinni rahastoissa. Oli todella kiusallista, kun hän alkoi kysellä, että miten minulla voi olla niin paljon rahaa.

Ossi Takalan mielestä muiden asennetta rahapuheeseen ei voi muuttaa – omaa voi.

– Voisi itse yrittää suhtautua rahaan ihan yhtä avoimesti kuin kaikkiin muihinkin puheenaiheisiin. Tuijan tapauksessa ongelma toki on se, että kun menestyy taloudellisesti paremmin kuin omat vanhemmat tai sisarukset, ”voittaa heidät” tietyllä tavalla.

Raha-asiat voivat mutkistua vaikenemalla

Yksi syy vaikenemiseen onkin juuri se, että sen avulla pyritään pitämään suhteita hyvinä. Se ei aina toimi.

– Olisi hyvä, jos rahasta puhuttaisiin avoimesti, jotta se ei tu­hoaisi muuten hyvää ihmissuhdetta. Rahavaikeudet ja puhumattomuus niistä johtavat muihin vaikeuksiin, Takala huomauttaa.

Esimerkiksi silloin, kun aviopuolisoiden tuloerot kasvavat suuriksi eikä raha-asiois­ta puhuta avoimesti, voi liitto jopa kaatua.

45-vuotiaan talousalan yrittäjänä toimivan Pia-Leenan pitkässä avioliitossa yhtenä syynä välien huonontumiseen oli se, että puolisoiden keskinäinen varallisuusero alkoi kasvaa.

Liiton alussa pariskunta oli solminut miehen ehdotuksesta avioehdon, jonka mukaan miehen varat olivat hänen, mutta Pia-Leenan varat olivat yhteiset. Se tuntui Pia-Leenasta aluksi luonnolliselta, koska mies omisti parin asunnon eikä Pia-Leenalla ollut omaisuutta.

Ensimmäiset kymmenen vuotta Pia-Leena puhui miehensä kanssa raha-asioista täysin avoimesti.

– Mutta sitten puhe vaikeni. Tulo- ja varallisuuserot alkoivat kasvaa molempien omasta toiminnasta johtuen, Pia-Leena muistelee.

Pia-Leena eteni urallaan, ja palkka parani. Hän ryhtyi yrittäjäksi ja menestyi. Puolison liiketoiminta hänen omassa yrityksessään taas ei sujunut yhtä hyvin.

Pian Pia-Leena osti toisen yrityksen ja onnistui myös sijoituksissaan. Avioehto alkoi näyttää Pia-Leenan vinkkelistä epäreilulta.

Koska Pia-Leena halusi suojella avioliittoaan, jossain vaiheessa hän lopetti rahasta puhumisen miehensä kanssa kokonaan.

– En ole nähnyt lähipiirissäni ainuttakaan miestä, joka kestäisi sen, että vaimo on selvästi suurituloisempi. Uskon, että miehet kokevat, että jokin osa miehisyydestä katoaa ja syntyy kilpailuasetelma.

Ossi Takalan mukaan kilpailuasetelman kokeminen on tavallista ainakin vanhemmille miehille, joille on kasvatuksessa iskostunut päähän se, että mies on perheen pää ja huolehtii ta­loudesta.

Hänen mukaansa vaikka suomalainen yhteiskunta rakentuu kahden elättäjän malliin, raha kuitenkin yhdistyy miehillä usein miehiseen kykyyn. Siksi miehet, joilla on huono itsetunto, ovat ongelmissa itseään varakkaamman ja menestyvän vaimonsa kanssa. Syntyy turhaa eripuraa ja kinaa, joka tuhoaa liiton.

Pia-Leenaa vaikeneminen ahdisti, mutta hän pelkäsi, että kun puoliso ymmärtäisi hänen yrityksensä ja sijoitusvarallisuutensa suuruuden, hän saattaisi lähteä ja viedä puolet Pia-Leenan omaisuudesta mennessään.

Pia-Leena alkoi taivutella miestä avioehdon muuttamiseen. Hän perusteli sen sillä, että avioehdon pitäisi elää elämän mukana, koska varallisuussuhteet saattavat heitellä hyvinkin vahvasti liiton aikana.

Vasta viiden vuoden jälkeen mies suostui, ja he muuttivat avioehdon sellaiseksi, että se sulkee puolisoilta pois toistensa omaisuuden erotilanteessa.

Pia-Leenan 19 vuotta kestänyt liitto päättyi eroon noin vuosi sitten.

Kuolema ja raha-asiat

Rahasta puhumisen vaikeus voi monesti tulla esiin myös kuoleman yhteydessä. Jos joku sukulaisista ottaa puheeksi  kuolemaa tekevän raha-asiat sairasvuoteen äärellä, toinen sukulainen voi pitää asiasta puhuvaa tunteettomana.

Miten esimerkiksi kuolevan vanhemman sairasvuoteen äärellä voisi ottaa rahan puheeksi niin, että se ei tuntuisi muista kylmältä?

Takalan mukaan olisi hyvä ymmärtää, että omat pelot rahasta puhumiseen liittyen voivat olla aivan erilaiset kuin kuolevan.

– Kuoleva voi iloita, että häntä kuunnellaan myös rahaan liittyvissä toiveissa. Jos raha-asiat on vaikea ottaa puheeksi, tilannetta voisi helpottaa se, että ymmärtäisi asian puheeksi ottamisen lievittävän kuolevan huolta ja ahdistusta, joita hänen raha-asioihinsa mahdollisesti liittyy.

Lue lisää: Kuinka rahat jaetaan reilusti? 4 tapaa laittaa parisuhteen raha-asiat kuntoon

Kuvittaja ja muotoilija Mira Malliuksella, 38, on ollut tänään erikoisaamu. Ensinnäkin Mira on tullut pitkästä aikaa töihin työhuoneelleen. Toiseksi hän on saanut kulkea työmatkansa koiran kanssa. Sulo kuuluu hänen työhuonekaverilleen, valokuvaaja Jonne Sippolalle.

– Sulo tulee aina välillä meidän perheeseen hoitoon. Erityisesti 6- ja 9-vuotiaat poikani rakastavat sitä. Heillä on koirakuume.

Miralla on Superkasi-yhteistyöhuone kymmenen muun freelancerin kanssa Helsingin Kalliossa. Suurin osa työhuonekavereista on graafisia suunnittelijoita tai kuvittajia, mutta mukana on myös valokuvaajia.

Korona-aikana lähes kaikki ovat tehneet töitä kotona. Nyt paluuta tehdään asteittain.

– Minulla on ollut kova ikävä ihmisiä ja yhteisiä lounaita. Vasta korona-aikana tajusin, miten tärkeä lounashetki on omalle jaksamiselleni.

Tule mukaan elämäsi muutokseen! Liity ilmaiseen Anna mennä! -valmennusryhmään

Tilaa itsellesi myös Anna mennä! -muutosvalmennuksen uutiskirje.

Anna Perhon Anna mennä! -verkkovalmennuksen kahdenkymmenen livevalmennuksen videot ovat nyt katsottavissa Anna.fi:ssä ilmaiseksi ja ilman minkäänlaista rekisteröitymistä.

Lue lisää valmennuksesta tästä!

Työhuonekaverit ovat juuri se syy, miksi kuvittajalla on työhuone: vaikka tekee yksin töitä, ei ole yksinäinen, kun kuuluu työyhteisöön.

Arkipäivisin työhuoneelta lähtee kello 12 porukka johonkin lähiravintolaan. Mukaan saa mennä tai olla menemättä. Lounaalla puhutaan kaikesta muusta kuin töistä, esimerkiksi lapsista tai viikonloppusuunnitelmista.

Paitsi työkavereita Mira sanoo kaivanneensa myös työhuoneen rauhaa. Kun täällä laittaa luurit päähänsä, kukaan ei tule häiritsemään. Kotona taas elämä on täynnä keskeytyksiä.

– Minulla oli huhtikuussa työn alla kirja raskaasta aiheesta, lapsen menettämisestä. Aika ­pian tajusin, että sen kokoisia kysymyksiä ei voi pohtia tunnin pätkissä tai niin, että joku voi tulla koska tahansa kysymään: äiti, autatko… Aloinkin piirtää myöhään iltaisin, kun lapset olivat menneet nukkumaan.

Irti kahdeksasta neljään -ajattelusta

Kun Mira tuli Superkasi-työhuoneelle ensimmäisen kerran 2,5 vuotta sitten, hän ihastui paikan boheemiin ilmapiiriin. Se muistutti häntä Berliinistä, jossa hän oli ollut opiskeluvaihdossa.

– Monilla työhuoneilla on nyt trendinä minimalismi ja valkoisuus, mutta täällä sallitaan kasat ja oma pöytä saa olla sotkuinen. Se sopii minulle.

Kaiken kaikkiaan hän kokee, että työhuonejäsenyys on vienyt omaa tekemistä eteenpäin. Työkavereilta on oppinut uusia asioita ja myös oma ammatti-identiteetti on vahvistunut.

– Olen suhteellisen nuori freelanceriudessani – vielä viisi vuotta sitten olin vakitöissä vaatesuunnittelijana Seppälässä. On ottanut aikaa, että olen saanut itseäni irti kahdeksasta neljään -ajattelusta ja toimistotyökulttuurista.

Työhuonekavereilta Mira on saanut ideoita erilaiseen työn jaksottamiseen: joku käy uimassa keskellä työpäivää, joku toinen kokee mielekkääksi tehdä aamupäivät kotona ja iltapäivät työhuoneella, joku lähtee välillä kahvilaan piirtämään.

– Jokainen tietää, mikä on itselle paras tapa tehdä töitä. Minäkin kuuntelen itseäni tarkemmalla korvalla kuin ennen.

Uusia ideoita verkkoyhteisöstä

Syksyllä 2017 kehittämistyön johtava asiantuntija Eeva Salonen, 45, istui teellä viiden itselleen tuntemattoman naisen kanssa kahvilassa ja ihmetteli omaa rohkeuttaan. Hän kuului Facebookissa naisille suunnattuun Ompeluseura-ryhmään, jossa käsitellään työelämän kysymyksiä. Sen kautta Eevan feediin oli tullut kutsu uudelta alaryhmältä, Ompeluseuran palvelumuotoilijoilta, joka järjesti livetapaamisen. Aihe kiinnosti Eevaa, ja siksi hän oli uskaltautunut paikalle.

Helsingin seurakunta­yhtymässä kehittäjänä työskentelevä Eeva Salonen on löytänyt verkon kautta muita samantyyppistä työtä tekeviä, joiden kanssa oivalluksia voi jakaa.

Hyppy tuntemattomaan kannatti, sanoo Eeva nyt. Hän on löytänyt netissä toimivista verkostoista ympärilleen ihmisiä, jotka omissa tehtävissään miettivät samoja kysymyksiä kuin hän itse työpaikallaan Helsingin seurakuntayhtymässä.

– Kehittäjänä olen usein vähän yksinäinen susi omassa työyhteisössäni. Verkko laajentaa mahdollisuuksia löytää henkilöitä, jotka tekevät samantyyppistä työtä.

Pelkästään Palvelumuotoilijat-ryhmään kuuluu lähes 1 200 ihmistä. Eeva on ylläpitäjänä ryhmässä.

Kasvun paikka

Ota, anna, jaa, kuuluu Ompeluseuran palvelumuotoilijoiden yksi periaate. Ajatuksena on, että jokaisella ihmisellä on jotain osaamista, jota hän voi jakaa muille.

– Vielä alussa mietin, uskallanko osallistua keskusteluihin, onko minulla annettavaa. Oli kasvun paikka, kun tajusin, että minulla onkin yllättävän paljon osaamista, jolla voin myös tukea muita.

”Kannattaa luottaa ja jakaa omastaan. kun laittaa rohkeasti jakoon omia tuotoksiaan, muutkin uskaltavat.”

Eeva sanoo jakaneensa ryhmässä esimerkiksi kokemuk­siaan verkostojohtamisesta ja virtuaalisesta ilmiöhuoneesta, jota hän parhaillaan kehittää oman tiiminsä kanssa.

– Isoin oivallus minulle on tullut ehkä luottamuksesta. Että kannattaa luottaa ja jakaa omastaan. Kun laittaa rohkeasti jakoon omia tuotoksiaan, muutkin uskaltavat.

Paitsi että ryhmä toimii verkossa, se järjestää myös muun muassa organisaatiovierailuja. Niiden ohjelmassa on aina jotain työpajahenkistä, esimerkiksi yhdessä kehittämistä tai ryhmä-sparrausta.

– Olen kokenut ryhmässä oivaltamisen tosi innostavana. Saan hetkistä aina ison buustin. Innostuminen energisoi ja auttaa jaksamaan.

Vahvan innostumisen Eeva koki esimerkiksi Ompeluseuran palvelumuotoilijoiden peli-illassa, jossa pelattiin muotoilupeliä. Lautapelin avulla on mahdollista suunnitella yhdessä esimerkiksi tapahtumia tai projekteja.

– Ajattelin heti, että tämä toimisi myös meillä.

Eeva esitteli pelin työpaikallaan, jossa se sai innostuneen vastaanoton. Nyt hän johtaa hanketta, jossa pelistä kehitetään omaa versiota seurakunnille.

Työnohjauksessa pääsee jakamaan tunteita

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän Sanna Teiron, 53, työpäivä alkaa usein metsäkävelyllä. Töihin Itä-Helsingin perhekeskukseen on kotoa 20 minuutin matka.

– Varsinkin korona-aikana olen herännyt siihen, miten tärkeitä lyhyetkin hetket luonnossa ovat omalle jaksamiselle. Silloin mieli tyhjentyy.

Ryhmätapaamiset ovat lastensuojelutyössä tärkeitä. Sanna Teiro osallistuu kuukausittain työnohjausryhmään, jota vetää ulkopuolinen työnohjaaja.

Metsän lisäksi toinen tärkeä hengähdyspaikka intensiivisestä työstä on työnohjausryhmä.

Sannan kanssa samaan aikaan työnohjaukseen osallistuu koko hänen tiiminsä, yhteensä yhdeksän henkeä. Lisäksi mukana on työnohjaaja, joka tulee organisaation ulkopuolelta.

– On rikastavaa, että työnohjaaja on täysin ulkopuolinen. Hän pystyy tuomaan raikkaita näkemyksiä keskusteluun.

Lastensuojelutyöhön kuuluu väistämättä myös vaikeita asioita. Niitä ei ole terveellistä miettiä yksin.”

Ryhmätapaamiset ovat tärkeitä ennen kaikkea jaksamisen näkökulmasta. Ilman työnohjausta ammatti muuttuisi yksinäiseksi ja sitä myöten kuormittavaksi.

– Tähän työhön väistämättä kuuluu myös vaikeita asioita. Niitä ei ole terveellistä miettiä yksin.

Työnohjausryhmä kokoontuu kerran kuussa. Tapaamisen aluksi käydään kierros: mitä on juuri nyt mielen päällä.

– Koen sen hirveän turvallisena paikkana. Minun on helppo jakaa omia tunteitani, pelkojani ja ajatuksiani.

Sanna on huomannut, että usein jo pelkästään se, että sanoo vaikean asian ääneen, auttaa. Silloin asian kuulee itsekin eri tavalla ja saa ongelman ympärille happea.

– Kohtaan omia asiakasperheitäni yksin, mutta ryhmässä kuulen muidenkin kokemuksia ja näkemyksiä. On perheidenkin etu, että saan myös toisten elämänkokemuksen käyttööni.

Viime kuukausina ryhmä on toiminut etäyhteydellä, ja siellä on puhututtanut juuri etätyösuositus.

– Sosiaalityötä on vaikea tehdä etänä. Kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä, pitää tavata ja nähdä.

Sanna on halunnut tavata omia perheitään läpi korona-ajan. Useiden asiakkaiden kanssa hän on sopinut ulkotreffejä. Erityisesti lapset ovat hänen mukaansa kaivanneet sitä, että he ovat saaneet puhua viruksesta aikuisen kanssa ja kertoa peloistaan, joita heillä on herännyt.

Rajalliset mahdollisuudet

Sanna toimii myös itse työnohjaajana. Hän on huomannut, että työn rajaaminen ja oman jaksamisen säätely voi olla hankalaa nuorille kollegoille.

– Minulle itselleni oli iso kasvunpaikka kolmikymppisenä, kun tajusin oman rajallisuuteni työntekijänä. Jouduin hyväksymään sen, että vaikutusmahdollisuuteni ovat rajalliset.

Siihen asti Sanna oli ottanut asiakkaiden pulmat omikseen ja ajatellut, että niiden ratkaisu on hänestä kiinni. Nyt hän tajusi, että sosiaalityöntekijänä hän voi ainoastaan tarjota erilaisia vaihtoehtoja asiakkailleen ja auttaa heitä siinä, mihin he ovat pyrkimässä.

– Kukaan toinen ei voi ratkaista sinun elämääsi kuin sinä itse. Tämä pätee ihan kaikessa elämässä.

Mentorin kanssa kiire katkeaa

– Tämä on rankka elämänvalinta, mutta päivääkään en vaihtaisi pois, helsinkiläinen Henrietta Kvist, 43, kuvaa yrittäjäksi hyppäämistään.

Kuusi vuotta sitten äitiyslomalla hän sai idean lasten kielikerhoista, joissa hyödynnettäisiin neurolingvistiikan uusimpia tuulia. Ensimmäisen vuoden Henrietta pyöritti Linguajoy-yritystään tyttäriensä päiväuniaikaan ja myöhään iltaisin. Kun Helsingin yrittäjänaisissa käynnistyi mentorointiohjelma, Henrietta päätti hakea mukaan.

– Mentoripolkuni alkoi hyvässä kohtaa. Olin saanut jo ensimmäiset kerhot pyörimään, mutta edelleen minun piti tehdä isoja päätöksiä kovassa vauhdissa.

Lasten kielikerho­yrityksen perustanut Henrietta Kvist sai oman mentorin Helsingin yrittäjänaisten mentori­ohjelman kautta.

Nopeasti Henrietta huomasi, että hän oli samalla taajuudella oman mentorinsa, koulutusalan yrittäjän Jaana Koskisen kanssa. Heidän välilleen oli syntynyt luottamus.

– Voimme keskustella hyvinkin syvistä ja vakavista asioista. Molemmat tietävät, että keskustelut jäävät tähän kahvipöytään.

”Kaikki ansaitsisivat oman mentorinsa”

Kulunut kevät on ollut yrittäjälle erityisen raskas. Koulujen sulkiessa Henrietta oli tilanteessa, jossa hänen piti järjestellä kielikoulunsa opetus nopeasti uusiksi: kursseja alettiin tehdä verkkoon.

– Sain Jaanalta maaliskuussa tekstarin: ’Miten jaksat? Mikä tilanne?’ Kyllä siinä tippa tuli linssiin! Vaikka hänellä oli omatkin kiireensä, hän huolehti minusta.

Tekstiviestissä kiteytyy Henriettan mielestä paljon mentorisuhteen merkityksestä. Yrittäjä on vastuussa monen ihmisen hyvinvoinnista ja toimeentulosta. Hänen tehtävänsä on kysyä muilta heidän voinnistaan, mutta mentori kysyy hänen kuulumisiaan.

– Tärkein tuki yrittäjyyteen minulle tulee kotoa – minulla on maailman ihanin mies, joka ratkoo kanssani pulmia ja kantaa leijonanosan perheemme arjen pyörityksestä. Mutta Jaanan vankkumaton tuki on ollut tärkeä läpi matkan.

”Jaanalta olen oppinut, että pärjään. On ihana tunne, että joku uskoo kykyihini ja visiooni ja näkee minut tosi positiivisten silmälasien läpi.”

Henrietta ja Jaana tapaavat toisiaan usein lounaan tai kahvin merkeissä. Tapaamiset he sopivat yrittäjätilaisuuksien yhteyteen.

– Kaikki ansaitsisivat oman mentorinsa alasta riippumatta. Jokainen meistä miettii joskus yön pimeinä tunteina, onko minusta tähän, pärjäänkö. Jaanalta olen oppinut, että kyllä pärjään. On ihana tunne, että joku uskoo kykyihini ja visiooni ja näkee minut tosi positiivisten silmälasien läpi.

Mentoritapaamiset toimivat myös hengähdystaukoina, Henrietta sanoo. Ne pakottavat pysähtymään arjen kiireen keskellä ja miettimään, mitkä asiat ovat juuri nyt oman mielen päällä tai mikä on esimerkiksi inspiroinut viime aikoina.

– Minulle haastavinta yrittäjyydessä on perheen ja työn balanssi. Olen niin innoissani, että teen helposti töitä 24/7.

Kasvuyrittäjän aamupäivät kuluvat usein palavereissa. Puolen päivän jälkeen starttaavat koulujen iltapäiväkerhot. Jos joku opettajista sairastuu, Henrietta rientää hätiin. Iltaisin pyörivät lasten ja aikuisten kielikurssit, samoin viikonloppuisin. Vaikkei yrittäjä itse vedä ryhmiä, hän menee usein avaamaan koulun ovet.

– Olemme jutelleet Jaanan kanssa tästäkin asiasta. Hänelle harrastukset ovat henkireikä. Kun lapset vähän kasvavat, haluan, että minullakin on jokin harrastus, joka vie mielenkiintoni niin täysin, että hetkeksi unohdan työn.

Juttu on julkaistu Anna-lehden numerossa 24/2020

Lue myös:

Kategoriasta Julkkikset

Ympäristönsuojelutyötä tekevä Saara Kankaanrinta näkee korona-ajassa myös mahdollisuuksia: ”Kyllä me ihmiset pystymme muuttamaan asioita, jos tahdomme”

Siirry lukemaan artikkelia, Ympäristönsuojelutyötä tekevä Saara Kankaanrinta näkee korona-ajassa myös mahdollisuuksia: ”Kyllä me ihmiset pystymme muuttamaan asioita, jos tahdomme”

Kategoriasta Itsetuntemus

Unohditko taas jotain? Syynä voi olla työmuistin ylikuormittuminen, sanoo aivotutkija ja antaa 4 konkreettista neuvoa ongelman ratkaisemiseksi

Siirry lukemaan artikkelia, Unohditko taas jotain? Syynä voi olla työmuistin ylikuormittuminen, sanoo aivotutkija ja antaa 4 konkreettista neuvoa ongelman ratkaisemiseksi

Kategoriasta Työ ja raha

Aivotutkija Minna Huotilainen kertoo 5 syytä, miksi etätyöt ovat meille hyväksi – ja antaa vinkin, miten etätyöpäivä kannattaa aloittaa

Siirry lukemaan artikkelia, Aivotutkija Minna Huotilainen kertoo 5 syytä, miksi etätyöt ovat meille hyväksi – ja antaa vinkin, miten etätyöpäivä kannattaa aloittaa

Testamentti vähentää perheriitoja ja auttaa turvaamaan läheisten ja tärkeiden ihmisten elämää. Tätä mieltä on perhejuristi Katariina Kuusiluoma lakipalveluita tarjoavasta Lexlystä.

Mitä asioita testamenttiin sitten kannattaisi kirjoittaa?

– Usein testamenttia lähdetään laatimaan niin, että halutaan miettiä verotehokkaita ratkaisuja. Sen sijaan pitäisi ensin miettiä sitä, mitkä ovat läheisten tarpeet, ja vasta sitten sitä, miten ne sovitetaan yhteen verotuksen kanssa, hän sanoo.

Lue myös nämä:

Kategoriasta Työ ja raha

Oikeus leskeneläkkeeseen määräytyy tämän mukaan – tarkista, täyttyvätkö kriteerit sinun kohdallasi

Siirry lukemaan artikkelia, Oikeus leskeneläkkeeseen määräytyy tämän mukaan – tarkista, täyttyvätkö kriteerit sinun kohdallasi

Kategoriasta Koti ja sisustus

Avioehtosopimus – romantiikantappaja vai pakollinen paperi

Siirry lukemaan artikkelia, Avioehtosopimus – romantiikantappaja vai pakollinen paperi

Kategoriasta Ihmiset

Tähtien haastattelijana uransa tehnyt ja miljoonaomaisuuden hankkinut Liisa Simola, 71: ”Olen kerännyt oman eläkerahastoni”

Siirry lukemaan artikkelia, Tähtien haastattelijana uransa tehnyt ja miljoonaomaisuuden hankkinut Liisa Simola, 71: ”Olen kerännyt oman eläkerahastoni”

Testamentti rakentuu pala palalta

Suomen laki ei velvoita jättämään kaikkea omaisuutta lapsille tai sukulaisille, ja tekemällä testamentin voi poiketa lainmukaisesta perimysjärjestyksestä. Ensisijaisia perijöitä ovat aina rintaperilliset eli omat lapset ja näiden jälkeläiset. Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee koko perintö eloonjääneelle puolisolle.

Rintaperillisellä on kuitenkin aina oikeus omaan lakiosaansa, joka on puolet lainmukaisesta perintöosasta. Esimerkiksi jos vainajalta jäi kaksi lasta, kummankin lapsen lain mukainen perintöosa on 1/2 ja lakiosa 1/4. Jos perittävä olisi tehnyt testamentin kolmannen henkilön hyväksi, kummallakin lapsella olisi silti oikeus saada lakiosansa eli 1/4.

– Testamentti rakentuu pala palalta, eikä se ole niin monimutkainen kuin moni pelkää. Avioliittolain ja perintökaaren säännökset tunteva juristi osaa kysyä oikeanlaiset kysymykset ja auttaa ymmärtämään, mistä kaikesta testamentilla voi määrätä ja mitä ehkä juuri kyseisessä tilanteessa kannattaakin määrätä. Joskus myös kurkistus aikaisempaan elämään ja päättyneisiin parisuhteisiin on paikallaan, jotta sieltä ei nouse myöhemmin esille esimerkiksi tekemättömiä osituksia, Kuusiluoma sanoo.

Seuraavat esimerkit ovat keksittyjä tapauksia, jotka auttavat hahmottamaan, mitä asioita testamenttiin kannattaa sisällyttää. Katariina Kuusiluoma avaa niiden avulla erilaisia tilanteita, joita testamentin tekijän on ehkä mietittävä.

Testamentti ja lesken turva

Olemme pienituloisia ja kovalla työllä säästäneet oman asunnon. Haluan, että aviopuolisoni saa jäädä asumaan asuntoomme. Lapset saisivat realisoida asunnon vasta sitten, kun olemme molemmat kuolleet. Onko se mahdollista?

“Laissa suojellaan vahvasti lesken asumista, mutta siihen liittyy sudenkuoppa. Kyseinen lakipykälä jäädyttää lesken asumaan siihen asuntoon, joka pariskunnalla on ollut ensiksi kuolleen kuolinhetkellä. Jos ei ole tehty testamenttia, leski ei saa vaihtaa asuntoa ilman lasten suostumusta. Leskihän saattaa haluta vaihtaa asuntoa vaikka sen takia, että hän ei pysty enää terveydellisten syiden takia asumaan kaksikerroksisessa omakotitalossa.

Tämä ei välttämättä tuota ongelmia ydinperheissä, joissa asioista voidaan sopia. Joskus voidaan kuitenkin olla tilanteessa, jossa on vanhan avioliiton lapset ja uusi leski. Tällöin voi syntyä aikamoisia vääntöjä. Jos lapset eivät suostu siihen, että leski vaihtaa asumissoikeuden kohdetta, leskelle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin jäädä vanhaan kotiin tai muuttaa pois omilla rahoillaan. Lapset pääsevät siis realisoimaan asunnon.

Yksi tärkeimpiä asioita puolisoille on usein juuri lesken tulevaisuuden ja asumisen turvaaminen. Se on myös hyvin yleinen ja hyvä syy tehdä testamentti. Puolisoiden välillä on tavallisesti hallintaoikeustestamentteja, ja he ovat siinä uskossa, että kun saa pitää omaisuuden, sille saa myös tehdä, mitä lystää. Näinhän se ei mene.

Jos aviopuolisot haluavat tehdä hallintaoikeustestamentin, tulisi testamentissa määrätä huolellisesti juuri itselle ja puolisolle tärkeistä asioista. Liian usein tyydytään vain määräämään, että kaikki omaisuus jää leskelle hallintaoikeudella.

Myös perintöverotus saattaa mietityttää. Lapset joutuvat maksamaan perintöverot, vaikka eivät saa omaisuutta itselleen ja omaan määräysvaltaansa. Joskus saattaakin olla haasteellista se, miten lapset selviytyvät perintöverosta. Perintökaaren mukainen asumisoikeus tai mahdollinen hallintaoikeustestamentti kuitenkin pienentävät perintöveroa.”

Testamentti on asiakirja, jonka avulla voit vaikuttaa siihen, miten omaisuutesi jaetaan kuolemasi jälkeen.

Uusperheille testamentti on erityisen suotavaa

Olen naimisissa miehen kanssa, jolla on enemmän omaisuutta kuin minulla. Meillä on uusperhe: molemmilla on omat lapset. Emme ole tehneet avioehtoa emmekä testamenttia. Kuka perii ja mitä, jos mieheni kuolee?

”Uusperheen aviopuolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, koska he eivät ole tehneet avioehtoa. Avio-oikeus syntyy automaattisesti lain nojalla, kun mennään naimisiin. Heillä on avio-oikeus kaikkeen toistensa omaisuuteen riippumatta siitä, onko omaisuus saatu tai hankittu ennen avioliittoa vai vasta avioliiton aikana. Heillä on avio-oikeus myös lahjoihin ja perintöihin, jollei lahjakirjassa ole suljettu pois puolison avio-oikeutta tai jollei perintöä ole saatu testamentilla, jossa on suljettu pois puolison avio-oikeus.

Jos ei ole tehty avioehtoa, avioerossa kaikki omaisuus jaetaan puoliksi, ja avio-oikeus toteutetaan ositukseksi kutsutussa toimituksessa. Sen sijaan avioliiton päättyessä puolison kuolemaan viimeksi elävän puolison eli lesken asema osituksessa riippuu siitä, onko leskeksi jäänyt varakkaampi kuin vainaja.

Jos ensiksi kuollut puoliso oli varakkaampi kuin leski, on leskellä oikeus saada varoja perittävän osuudesta siten, että osituksen jälkeen leskellä ja ensiksi kuolleen kuolinpesällä on yhtä paljon omaisuutta. Osituksessa kuolinpesälle tullut omaisuus jaetaan perinnönjaossa vainajan perillisille.

Toisin sanoen yllä mainitussa tapauksessa leski saa ensin puolisoiden yhteenlasketusta avio-oikeudenalaisesta omaisuuden säästöstä puolet ja tämän jälkeen vainajan puoliosuus jaetaan hänen lapsilleen.

Uusperheen puolisoiden tulisi siis pohtia, mikä on heidän mielestään reilua ja oikeudenmukaista. Yleensä päädytään rajoittamaan avio-oikeutta joko kokonaan tai osittain.”

Tämä asia halutaan usein testamenttiin

Ainoa lapseni on naimisissa, eikä hänellä ole avioehtoa. Miten varmistan, että jos lapseni menehtyy minut perittyään, sukumme rakas kesämökki siirtyy lapsenlapsilleni eikä lapseni aviopuolisolle?

”Jos vanhempi haluaa suojella lapsensa omaisuutta ja sen siirtymistä sukupolvelta toiselle, hänen on suljettava testamentissa lapsen aviopuolison avio-oikeus pois. Itse asiassa suurin osa testamenttien tekijöistä haluaa määrätä juuri näin, ja se on yksin suurimpia syitä testamentin tekemiseen.

Jos testamentin tekijän lapsella ei ole omia lapsia, testamentissa voi sulkea pois myös testamentin saajan aviopuolison perintöoikeuden. Eli myös näin voi testamentilla varmistaa sen, että kesämökki pysyy suvussa ja siirtyy esimerkiksi sisarukselle tai tämän lapsille.“

Köyhä ja rikas lapsi – millainen testamentti?

Minulla on kaksi lasta. Toinen on erittäin varakas, toinen pienituloinen. Voinko jättää enemmän perintöä pienituloisemmalle lapselleni?

”Kyllä. Testamenttausvaltaa rajoittaa ainoastaan rintaperillisen lakiosaoikeus. Kun on kaksi lasta, niin ilman testamenttia he jakaisivat omaisuuden puoliksi. Testamentilla voi kuitenkin määrätä toiselle ¾ ja toiselle ¼, joka on hänen lakiosansa.

Toki voi määrätä testamentissa, että pienituloinen lapsi saisi koko omaisuuden ja määräyksen yhteydessä voi esittää toiveen, että varakas lapsi ei vaatisi omaa lakiosaansa. Voi olla, että varakas lapsi hyväksyisi sen.

Testamentin taustalla on tunteita. Joku voi ajatella, että testamentin tekijä ei rakastanutkaan, kun hän antoi omaisuutensa toiselle. Testamenttiin olisikin hyvä kirjoittaa tarkoitus ja tavoite. Toisin sanoen selittää, miksi haluaa antaa esimerkiksi yhdelle lapselle enemmän kuin toisille.”

Voiko yhdistykselle testamentata?

Minulla on kaksi lasta, mutta haluaisin testamentata ainakin osan omaisuudestani eräälle yhdistykselle. Onko se mahdollista?

”Kyllä on. Testamenttausvaltaa rajoittaa ainoastaan rintaperillisten oikeus lakiosaansa, joka on puolet kunkin perintöosasta. Tässä tilanteessa lapsi A saisi 25 prosenttia, lapsi B 25 prosenttia ja yhdistys saisi 50 prosenttia perittävän omaisuudesta.

Yhdistykset monesti haluavat yhden kappaleen testamentista, mutta sen luovuttaminen yhdistykselle ei ole pakollista.”

Pitääkö testamentti ja sen sisältö paljastaa eläessään?

Olen lapseton ja vanhempani ja isovanhempani ovat kuolleet. Haluan testamentissani ohittaa sisarukseni ja jättää perintöni ystävälleni. En halua kuitenkaan kertoa siitä hänelle, sillä se voisi vaikuttaa ystävyyteemme. Voinko jättää kertomatta?

”Kyllä. Testamentti luetaan vasta kuoleman jälkeen.”

Lue lisää:

Kategoriasta Työ ja raha

Miten pienentää perintöveroa tai laatia testamentti? Näillä vinkeillä perinnöstä ei tule taakka

Siirry lukemaan artikkelia, Miten pienentää perintöveroa tai laatia testamentti? Näillä vinkeillä perinnöstä ei tule taakka

Kategoriasta Työ ja raha

Pitääkö perintöä jättää? Kannattaako omaisuutta siirtää jälkipolville vai kuluttaa se itse?

Siirry lukemaan artikkelia, Pitääkö perintöä jättää? Kannattaako omaisuutta siirtää jälkipolville vai kuluttaa se itse?

Kategoriasta Julkkikset

Supermenestynyt Samu Haber päivittää testamenttinsa aina uudenvuoden aattona: ”Kirjoitan testamenttiin rakkaille ja tärkeille ihmisille pieniä terveisiä”

Siirry lukemaan artikkelia, Supermenestynyt Samu Haber päivittää testamenttinsa aina uudenvuoden aattona: ”Kirjoitan testamenttiin rakkaille ja tärkeille ihmisille pieniä terveisiä”

Pahan puhuminen työpaikalla voi muodostua huomaamatta tavaksi, jota kukaan ei älyä kyseenalaistaa. Miksi näin?

– Pahan puhumisella voi olla sosiaalinen funktio. Se voi vahvistaa yhteenkuulumisen tunnetta. Jos siihen ei lähde mukaan, on riski jäädä ryhmän ulkopuolelle. Ryhmän ulkopuolelle joutuminen on ihmiselle aina kova paikka, sanoo psykologi, psykoterapeutti Aino Kohtala Terveystalosta.

Onko pahan puhuminen työpaikalla manipuloimista?

Pahan puhuminen työpaikalla rehottaa erityisesti tilanteissa, joissa on kilpailua. Esimerkiksi yksi tiimi voi haukkua kilpailevaa tiimiä. Tällaisella toiminnalla pyritään hitsautumaan yhteen ja luomaan me-henkeä. Yhteinen vihollinen ikään kuin kirittää porukkaa eteenpäin.

– Toisaalta kilpailijan haukkuminen voi myös lisätä omaa epävarmuutta ja silloin ehkä peitetään jotakin ongelmaa omassa tiimissä. Sen sijaan, että yritettäisiin korjata sellaisia asioita, joissa ehkä olisi korjattavaa, keskitytäänkin haukkumaan muita.

Kilpailijan haukkuminen ei siis ole viisain tapa toimia, mutta pahan puhuminen oman tiimin sisällä luo vielä ikävämmän tunnelman.

– Joku voi ajatella, että pahan puhujan kanssa on oltava varuillaan, ettei vaan joudu väärälle puolelle.

– Toisaalta pahan puhuja voi jäädä yksinkin, kun joku oivaltaa, että tuohan saattaa puhua minustakin ilkeästi. Parempi pitää etäisyyttä, Kohtala sanoo.

Pahan puhuminen työpaikalla voi olla myös puhtaasti manipulatiivista toimintaa.

– Ilkeällä puheella joku saattaa tavoitella omaa etuaan ja pyrkiä eteenpäin.

Pahan puhuminen työpaikalla voi tulla tavaksi esimerkiksi kahvitauoilla.

Mitä pahan puhuminen on?

Pahan puhuminen on monimuotoinen ilmiö, joka vaihtelee tilanteiden ja henkilöiden mukaan. Taustalla voi olla vaikeita tunteita, kuten edellä mainittu halu manipuloida muita mutta myös ärtymystä, kateutta tai kokemusta epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.

Pahan puhuminen selän takana ja toisen ihmisen vaikeiden puolien analysoiminen voivat muistuttaa toisiaan. Niiden välillä on kuitenkin merkittävä ero.

– Yleensä kun analysoidaan toista, yritetään ymmärtää, miksi hän toimii niin kuin toimii. Siinä haetaan jonkinlaista muutosta tilanteeseen. Samalla pohditaan, miten minä liityn näihin vaikeisiin asioihin. Kun puhutaan pahaa, suolletaan vain ikäviä asioita sen kummemmin miettimättä omaa roolia, Kohtala sanoo.

Kun pahan puhuminen lohduttaa

Joskus pahan puhuminen kumpuaa ihan oikeutetusti väärästä kohtelusta. Silloin tunteiden tuulettaminen ja muiden tuki lohduttaa.

Ongelma on vain siinä, että pidemmän päälle se ei ole rakentavaa puhetta. Se ei ratkaise ongelmaa.

– Meillä on tapana henkilöidä asioita. Joku on saattanut toimia ikävällä tavalla, mutta me käännämme sen niin, että hän on ikävä ihminen. Sen sijaan että haukumme jotakuta selän takana, meidän pitäisi rohkaistua kertomaan kyseiselle henkilölle, että hänen toimintansa on tuntunut loukkaavalta, Kohtala sanoo.

Riittää, kun pyrkii hyvään

Luultavasti jokainen sortuu joskus puhumaan pahaa selän takana.

– Lempeätkin ihmiset saattavat suutuspäissään päästää sammakon suusta tai purnata kotona esimiehestään. Jos ei koskaan puhu kenestäkään pahaa, no, sellainen henkilö kuulostaa yli-ihmiseltä, Kohtala sanoo.

Mutta ihmisten välillä on eroja. Joillekin pahan puhuminen on ikävä tapa; jotkut puolestaan puhuvat pahaa selän takana harvoin. Ehkä joillakuilla on vain parempi moraalinen kompassi?

Lue lisää:

Kategoriasta Itsetuntemus

10 askelta: näin puolustaudut verbaaliselta väkivallalta

Siirry lukemaan artikkelia, 10 askelta: näin puolustaudut verbaaliselta väkivallalta

Kategoriasta Hyvinvointi

Juoruilu – Missä menee hyvän ja pahan juorun raja?

Siirry lukemaan artikkelia, Juoruilu – Missä menee hyvän ja pahan juorun raja?

Kategoriasta Työ ja raha

Tiedätkö, mitä muut töissä ajattelevat sinusta? – 8 askelta hyväksi työkaveriksi

Siirry lukemaan artikkelia, Tiedätkö, mitä muut töissä ajattelevat sinusta? – 8 askelta hyväksi työkaveriksi

Kuukaudessa asumiskulut voivat viedä yllättävän paljon rahaa, etenkin jos asuu vuokralla.

Tilastokeskuksen alkuvuodesta julkaiseman neljännesvuositilaston mukaan esimerkiksi pääkaupunkiseudulla vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen hinnat ovat vuodesta 2015 nousseet 7,3 prosenttia. Vuokraneliömetri maksaa Helsingissä keskimäärin 21 eurosta 23 euroon.

Rahamania-podcastia pitävän talousvalmentajan Nina Nordlundin mukaan vuokralla asuvan olisi entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon asumiseen käyttää kuukausittain rahaa.

– Jos asut vuokralla, on hyvä miettiä säästämistä ja sijoittamista kuukausibudjetissa. Sukan varteen olisi suositeltavaa jäädä jotain taloudellisen turvan takaamiseksi ja tulevaisuutta ajatellen.

Kuukausimenoista pakollisiin kuluihin korkeintaan 60 %

Mutta kuinka paljon asumiseen sitten kannattaa laittaa kuukaudessa rahaa? Nordlundin mukaan tähän ei ole olemassa tarkkaa vastausta, vaan asia riippuu niin ihmisen tulotasosta, asuinpaikasta kuin siitäkin, millaisia kriteerejä on asettanut kotinsa suhteen.

Seuraavasta ohjenuorasta voi kuitenkin olla apua: kuukausimenoista kiinteät kulut tulisi olla korkeintaan noin 60 % omista tuloista.

– Kiinteisiin kuluihin sisältyy nimenomaan asuminen – asui sitten vuokralla tai omistusasunnossa – sekä vesi, sähkö ja vakuutukset. Kiinteät kulut ovat siis sellaisia pakollisia menoja, joihin et itse hirveästi pysty vaikuttamaan, Nordlund kertoo.

Jakautuvatko asumiskulut parisuhteessa tasapuolisesti?

Jos oma taloudellinen tilanne mietityttää, omia tämänhetkisiä asumisen menoja olisi hyvä peilata oman tulotasoon. Nordlundin mukaan tämä onnistuu laskemalla, kuinka paljon asumisen menot ovat prosentuaalisesti omista kuukausituloista.

– Esimerkiksi jos pienituloisella asumiseen menee 50 %, on hyvä miettiä, riittääkö toinen 50 % palkasta sitten muuhun elämiseen, Nordlund huomauttaa.

Pariskuntien ja perheiden kohdalla voidaan taas pohtia, jakautuvatko asumiskulut tasavertaisesti osapuolien kesken. Omaa taloutta ei tulisi unohtaa, etenkin jos omat rahat ja kaikki perheen kulut jaetaan puoliksi.

– Jos pariskunnasta molemmat maksavat 50 % asumisesta ja toisella on huomattavasti pienempi palkka, voidaan kysyä, onko tilanne oikeudenmukainen. Pitäisikö sen, jolla on suurempi palkka, maksaa suhteessa vähän enemmän vuokraa? Nordlund esittää.

Asumiskuluista voi säästää, mutta siihen liittyy valintoja

Mitä vähemmän kuukaudessa menee kiinteisiin kuluihin, sitä enemmän on mahdollista tehdä vapaa-ajan juttuja sekä säästää ja sijoittaa, muistuttaa Nordlund.

– Asumiseen vaikuttaminen on kuitenkin aika haastavaa ja sen muuttamiseksi täytyy tehdä aika radikaaleja tekoja, kuten esimerkiksi muuttaa, että kuluja saa alas, Nordlund lisää.

Asumisesta säästäminen onkin täynnä valintoja: pienempi asunto maksaa vähemmän, mutta silloin kotona ei ole niin paljon tilaa esimerkiksi vieraille. Koti kauempana keskustasta nostaa taas joukkoliikenteen kuluja ja lisää mahdollisesti aikaa työ- ja koulumatkoihin.

– Voit asua todella edullisesti ja luovut mukavuuksista tai sitten haluat nimenomaan laittaa rahaa isompaan asuntoon, koska sinulla käy paljon vieraita ja tykkäät viettää ystäviesi kanssa enemmän aikaa kotona.

Asumisesta säästäminen vaatii valintoja. Isompi asunto maksaa enemmän, mutta voi sopia niille, jotka tykkäävät järjestää esimerkiksi juhlia kotona.

Säästämisen on hyvä varautua etukäteen

Kuukausittaisessa rahankäytössä tärkeintä olisi Nordlundin mukaan lopulta priorisoida säästäminen ja sijoittaminen.

– Säästämiseen tulisi suhtautua kuin kuluerään: siihen kannattaa varautua etukäteen, hoitaa tietty määrä joka kuukausi säästöön ja vasta sen jälkeen lähteä katsomaan muun talouden hoitamista.

Jos tähtäimessä on asumiskuluista pihistäminen, näistä Nordlundin vinkeistä voi olla apua:

• Jos vietät pitkiä aikoja pois kotoa, selvitä, salliiko sopimuksesi alivuokrauksen tai voisitko laittaa kodin siksi aikaa esimerkiksi Airbnb-sivustolle tarjolle. Harkitse asunnostasi huoneen vuokraamista, jos asut itse yksin isommassa kodissa.
• Vaikka tulojen perusteella asumiseen voisi käyttää jopa 40-50 %, niin ei kannata tehdä, jos ei ole pakko. Mieluummin asuu edullisesti ja laittaa loput säästöön.
• Pääkaupunkiseudulla mediaanivuokra on noin 700-800 euroa. Nettopalkasta otettuna summa on suuri. Muualla kaupungeissa tai kaupungin ulkopuolella asuminen on halvempaa.
• Kimppakämpällä saa helposti asumiskuluja alas. Siinä pystyy säästämään sähkösopimuksissa ja vakuutuksissa. Voi olla fiksua asua yhden tai kahden ystävän kanssa ja jakaa vuokrakuluja.

Lue lisää säästämisestä:

Kategoriasta Työ ja raha

Rahat aina loppu? Näin helpotat taloustilannettasi yhden viikonlopun aikana – 5 konkreettista askelta

Siirry lukemaan artikkelia, Rahat aina loppu? Näin helpotat taloustilannettasi yhden viikonlopun aikana – 5 konkreettista askelta

Kategoriasta Työ ja raha

Puskurirahasto pelastaa yllättävissä tilanteissa – katso asiantuntijan 6 vinkkiä, miten säästää pahan päivän varalle

Siirry lukemaan artikkelia, Puskurirahasto pelastaa yllättävissä tilanteissa – katso asiantuntijan 6 vinkkiä, miten säästää pahan päivän varalle

Kategoriasta Työ ja raha

Kuinka rahat jaetaan reilusti? 4 tapaa laittaa parisuhteen raha-asiat kuntoon

Siirry lukemaan artikkelia, Kuinka rahat jaetaan reilusti? 4 tapaa laittaa parisuhteen raha-asiat kuntoon

Kategoriasta Työ ja raha

Kannattaako rahat sijoittaa vai satsata elämän nautintoihin? Kysyimme asiaa kahdelta erilaiselta rahankäyttäjältä

Siirry lukemaan artikkelia, Kannattaako rahat sijoittaa vai satsata elämän nautintoihin? Kysyimme asiaa kahdelta erilaiselta rahankäyttäjältä

Kategoriasta Työ ja raha

Pelkäätkö menettäväsi rahasi, jos ryhdyt sijoittajaksi? Osakestrategi kertoo, miksi sijoittaminen kannattaa siitä huolimatta

Siirry lukemaan artikkelia, Pelkäätkö menettäväsi rahasi, jos ryhdyt sijoittajaksi? Osakestrategi kertoo, miksi sijoittaminen kannattaa siitä huolimatta

Kategoriasta Työ ja raha

5 asiaa, jotka syövät rahasi kesäloman aikana – näin tilkitset kesän rahareiät

Siirry lukemaan artikkelia, 5 asiaa, jotka syövät rahasi kesäloman aikana – näin tilkitset kesän rahareiät

Omasta aviopuolisosta eroaminen ei ole koskaan helppoa. Henkisen kuorman ja elämänmuutoksen lisäksi avioeroon liittyy paljon taloudellisia asioita, joista eroavan parin on päästävä sopuun.

Erolla onkin rahallisesti merkittävä vaikutus kummankin osapuolien arkeen. Siitä huolimatta avioeron taloudellinen merkitys voi tulla eroavalle parille yllätyksenä.

– Avioparit eivät välttämättä ole etukäteen miettineet, että mitä se tarkoittaa talouden kannalta, jos eroaa, huomauttaa Aktian johtaja Camilla Karlberg.  

Lisää vinkkejä ja apua eroon:

Kategoriasta Ihmiset ja suhteet

Eroaminen, vaikka rakastaa yhä toista, on erityisen vaikeaa – terapeutti kertoo 7 syytä, milloin ero voi silti olla oikea ratkaisu

Siirry lukemaan artikkelia, Eroaminen, vaikka rakastaa yhä toista, on erityisen vaikeaa – terapeutti kertoo 7 syytä, milloin ero voi silti olla oikea ratkaisu

Kategoriasta Ihmissuhteet

Avioero koettelee ystävyyttä – asiantuntija neuvoo, mitä tehdä, jos haluaa olla kummankin osapuolen kaveri

Siirry lukemaan artikkelia, Avioero koettelee ystävyyttä – asiantuntija neuvoo, mitä tehdä, jos haluaa olla kummankin osapuolen kaveri

Kategoriasta Ihmissuhteet

Onko avioero oikea ratkaisu? Kysy itseltäsi ensin nämä 5 kysymystä

Siirry lukemaan artikkelia, Onko avioero oikea ratkaisu? Kysy itseltäsi ensin nämä 5 kysymystä

Kategoriasta Ihmissuhteet

Suomalaisten avioerojen 8 yleisintä syytä – tunnista parisuhteen hälytysmerkit

Siirry lukemaan artikkelia, Suomalaisten avioerojen 8 yleisintä syytä – tunnista parisuhteen hälytysmerkit

Kategoriasta Ihmissuhteet

Pelkäätkö jääväsi eron jälkeen loppuelämäksesi yksin? Asiantuntija kertoo, mistä pelko johtuu ja miten siitä voi päästä eroon

Siirry lukemaan artikkelia, Pelkäätkö jääväsi eron jälkeen loppuelämäksesi yksin? Asiantuntija kertoo, mistä pelko johtuu ja miten siitä voi päästä eroon

Kategoriasta Ihmissuhteet

Hyvä ero on molempien etu – paripsykoterapeutti kertoo, miten asioista päästään yhteisymmärrykseen eron keskellä

Siirry lukemaan artikkelia, Hyvä ero on molempien etu – paripsykoterapeutti kertoo, miten asioista päästään yhteisymmärrykseen eron keskellä

Avio-oikeus astuu voimaan, kun pari eroaa  

Lain mukaan aviopuolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, jos parilla ei ole voimassaolevaa avioehtoa. Avio-oikeus astuu voimaan avioliiton päättyessä.

– Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että niin kauan kun ollaan avioliitossa, omistat itse kaiken, joka on omissa nimissäsi, mutta avioerossa omaisuus jaetaan puolisoiden kesken tasan. Aika harva käytännössä tietää, mitä se tarkoittaa, Karlberg sanoo.

Omaisuuden jakamista kutsutaan ositukseksi. Se tarkoittaa, että se, jolla on enemmän omaisuutta, maksaa toiselle osapuolelle tasinkoa. Tavoitteena on, että omaisuutta jää kummallekin yhtä paljon.

Miksi parin kannattaa harkita avioehtosopimusta?

Kirjallisella avioehtosopimuksella pari voi kuitenkin sulkea osan tai kaiken omaisuutensa avio-oikeuden ulkopuolelle. Avioehtoa ei voida tehdä enää avioerohakemuksen jättämisen jälkeen, vaan sopimus on laadittava ennen häitä tai avioliiton aikana.

Karlberg suosittelee avioehtoa kaikille pareille, sillä näin vältytään ikäviltä yllätyksiltä osituksen aikana. Ilman avioehtosopimusta ex-puolisolla voi olla lain nojalla oikeus yllättäväänkin omaisuuteen, kuten perintöön.

– Sanotaan, että parista toinen on avioliiton aikana perinyt yhteisomisteisen kesäpaikan järvenrannalla. Tilanteessa ei välttämättä halua, että entinen puoliso jää talon omistajaksi. Näin kuitenkin käy, jos testamentissa ei ole mainittu, ettei perijän puolisolla ole avio-oikeutta perintöön tai jos parilla ei ole voimassaolevaa avioehtosopimusta. Silloin ex-puolison osuus pitää avioerossa lunastaa rahalla takaisin itselleen.

– Yritysomaisuus on myös sellainen, joka kuuluu avio-oikeuteen. Sen arvo voi olla todella arvokas. Jos on esimerkiksi riitaisa ero, niin voi olla aika vaikeaa johtaa yritystä oman ex-puolison kanssa, Karlberg jatkaa.

Vaikka avioehtoon suhtautusi nihkeästi, Karlberg muistuttaa, että eron hetkellä avioehto tekee omaisuuden jakamisesta oikeudenmukaisempaa.

– Avioparit eivät välttämättä halua avioehtoa, koska se ei ole niin romanttista. On hyvä huomioida, että olemassa on monta eri avioehtosopimusta ja hyvä olisi, että mahdollisen eron lopputulos olisi kaikille tasapuolinen.

Suurin avio-oikeuden alainen omaisuus on yleensä parin yhteinen koti 

Karlberg on itse työskennellyt pankissa yli 20 vuotta ja neuvonut myös useita pareja avioeron talousasioissa. Hänen mukaansa haastavimpia eroon liittyviä asioita on yhteisestä kodista ja asuntolainasta sopiminen.

– Aika usein on niin, että toinen parista haluaa jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Neuvomme pankissa, että kannattaa olla yhteydessä pankkiin aikaisessa vaiheessa ja kertoa tilanteesta. Silloin on mahdollisuus neuvotella lainalle uusi sopiva maksuerä tai lyhennysvapaata, kunnes pari on päättänyt, mitä tehdään: myydäänkö asunto vai voiko toinen lunastaa toisen osion asunnosta ja jäädä asumaan siihen?

Ennen päätöstä on Karlbergin mukaan hyvä esimerkiksi miettiä, kuinka kauan lapset tulevat asumaan kotona.

– Jos lapset ovat vähän vanhempia, voi olla, etteivät he asu kotona enää kuin kolmesta neljään vuotta. Silloin ei itse välttämättä tarvitse niin isoa kotia. Yksi vaihtoehto onkin, että muuttaa perheasuntoon vuokralle ja ostaa pienemmän asunnon, jonka voi vuokrata ja pitää alkuun sijoitusasuntona. Myöhemmin siinä voi sitten asua itse, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.

Eniten järjestelyjä eroava pari joutuu tekemeen asumisen suhteen. Yhteinen koti kun on yleensä parin suurin omaisuus.

Avioero muuttaa myös henkilökohtaisia kuluja

Omaisuuden jakamisen ja asumisjärjestelyjen lisäksi avioero vaikuttaa usein myös henkilökohtaiseen rahankäyttöön.

– Karkeasti voi sanoa, että tulot puolittuvat, mutta suurin osa kuluista pysyy ennallaan. Se on avioerossa taloudellinen lähtökohta.

Voi olla, että avioliiton aikana toinen on esimerkiksi hoitanut juoksevia kuluja ja itsellä ei välttämättä ole realistista käsitystä siitä, millaisia menoja elämiseen menee. Omasta taloudesta huolehtiminen eron jälkeen voikin tuntua tästä syystä haastavalta.

– Jos on yhtäkkiä yksin raha-asioiden kanssa, pankkiin voi olla ihan rohkeasti yhteydessä. Siellä asiantuntijan kanssa koostetaan uusi kuukausibudjetti vastaamaan uutta elämäntilannetta.

Lisäksi Karlberg huomauttaa, että ennen suurien päätösten tekemistä on hyvä ottaa selvää kaikista asioita, jotka vaikuttavat talouteen tulevaisuudessa. Näitä voivat olla esimerkiksi erilaiset tuet ja sosiaalinen turva.

– Tilanteessa, jossa olet taloudessa ainoa palkkatuloja saava elättäjä, on hyvä tietää, kuinka pitkään saat sairauspäivärahaa, mikä on sairauspäivärahan suurus ja kuinka kauan työnantaja maksaa palkkaa. On tärkeää myös tiedostaa tulevan eläkkeen suuruus ja miettiä, miten tulevaisuuteen voi varautua esimerkiksi vakuutuksella ja säästämällä. Asiantuntijan kanssa voi käydä läpi tärkeitä perusasioita, joiden perusteella voi tehdä realistisia päätöksiä.

Jos eroava pari ei pääse raha-asioissa keskenään sopuun, apua voi hakea pankista 

Rahasta ja talousasioista sopiminen vaatii aina neuvottelua. Siksi Karlberg suositteleekin, että pari sopisi yhteisestä taloudesta silloin, kun kaikki on hyvin. Eron hetkellä rahasta puhuminen voi nimittäin vaikeutua tunnemyrskyn keskellä.

– Tärkeää olisi, että taloudellista vastuuta jaetaan avioliiton aikana – että kumpikin osapuoli olisi perillä perheen talousasioista. Avioparilla on hyvä olla vaikka yhteinen taloustili, johon he siirtävät rahaa palkkapäivänä. Yhteiseltä tililtä maksetaan yhteiset menot, kuten lainanlyhennys, vastikkeet ja lasten harrastukset tai päiväkotimaksut.

Näin molemmat osapuolet maksavat kaikkia yhteisiä kuluja.

Avioliitossa on hyvä huomioida myös se, kenen nimiin omaisuus hankitaan.

– Usein auto on toisen osapuolen nimissä, vaikka kumpikin maksaisi auton kulusta. Erotilanteessa kuitenkin huomioidaan nimitilanne: auto on sen omaisuutta, jonka nimissä se on.

Avioparin on hyvä tietää myös oikeutensa. Pattitilanteissa Karlberg kehottaa kääntymään asiantuntijan puoleen.

– Pankissa on esimerkiksi lakimiehiä, jos on vaikea saada selkoa sopimuksista. Muun muassa osituksessa kannattaa käyttää lakimiehiä apuna.  Silloin, jos omaisuuden jakamisessa ei päästä sovintoon, voidaan määrätä myös pesänjakaja, joka ottaa vastatakseen, että parin yhteinen omaisuus jaetaan.

Asiantuntijan mukaan taloudellista vastuuta tulisi jakaa parisuhteessa jo avioliiton aikana. Rahasta olisi hyvä pystyä puhumaan avoimesti.

Lähteenä käytetty Karlbergin haastattelun lisäksi: Avioerohakemus

Lue lisää talous- ja rahavinkkejä:

Kategoriasta Työ ja raha

Puskurirahasto pelastaa yllättävissä tilanteissa – katso asiantuntijan 6 vinkkiä, miten säästää pahan päivän varalle

Siirry lukemaan artikkelia, Puskurirahasto pelastaa yllättävissä tilanteissa – katso asiantuntijan 6 vinkkiä, miten säästää pahan päivän varalle

Kategoriasta Työ ja raha

Kuinka suuri osa kuukausituloista saa mennä vuokraan? Talousvalmentaja vastaa kysymykseen ja kertoo, miten asumiskuluissa voi säästää

Siirry lukemaan artikkelia, Kuinka suuri osa kuukausituloista saa mennä vuokraan? Talousvalmentaja vastaa kysymykseen ja kertoo, miten asumiskuluissa voi säästää

Kategoriasta Työ ja raha

Rahat aina loppu? Näin helpotat taloustilannettasi yhden viikonlopun aikana – 5 konkreettista askelta

Siirry lukemaan artikkelia, Rahat aina loppu? Näin helpotat taloustilannettasi yhden viikonlopun aikana – 5 konkreettista askelta

Kategoriasta Työ ja raha

Oikeus leskeneläkkeeseen määräytyy tämän mukaan – tarkista, täyttyvätkö kriteerit sinun kohdallasi

Siirry lukemaan artikkelia, Oikeus leskeneläkkeeseen määräytyy tämän mukaan – tarkista, täyttyvätkö kriteerit sinun kohdallasi

Kategoriasta Liikunta

Työmatkapyöräily säästää aikaa ja rahaa ja lisää hyvinvointia! 10 vinkkiä pyöräilijälle

Siirry lukemaan artikkelia, Työmatkapyöräily säästää aikaa ja rahaa ja lisää hyvinvointia! 10 vinkkiä pyöräilijälle

Kategoriasta Työ ja raha

Säästä ruokakuluissa! 7 helppoa ja käytännöllistä vinkkiä

Siirry lukemaan artikkelia, Säästä ruokakuluissa! 7 helppoa ja käytännöllistä vinkkiä

Raha ja status ovat monen isoimpia motivaation lähteitä työnteolle. Entinen huippumalli ja voimistelija, nykyinen positiivisen psykologian harjoittaja Rosa Nenonen, 36, kertoo uutuuskirjassaan Merkityksellisen työn kaava siitä, miksi näin ei kannattaisi olla.

Ihmiset usein ajattelevat olevansa onnellisia sitten joskus. Sitten kun on ostanut unelmiensa talon, sitten kun saa ostettua upean auton tai sitten kun on saavuttanut tietyn statuksen työelämässä. Kaksi huippu-uraa kokeneena Nenonen tietää, että näin ei kuitenkaan ole.

– Se on pieni onnen hetki, jonka saamme jostain saavutuksesta. Yksinään johonkin tiettyyn pisteeseen pääseminen on huono motiivi, koska se on aina ohimenevää. Täytyy löytää joku parempi syy tekemiselle, Nenonen sanoo.

Elämässä täytyy Nenosen mukaan olla tavoitteita ja päämääriä, mutta ei kannata olettaa, että tietyn päämäärän tai tavoitteen saavuttaminen tekisi elämästä merkittävästi onnellisempaa. Onnellisuus täytyy löytää matkan varrelta.

Elämä ei ole vain onnellisten asioiden jatkumoa

Nenonen puhuu kirjassaan eudaimonisesta sekä hedonisesta onnellisuudesta. Hedoninen onnellisuus tulee elämän huippuhetkistä: lomamatkoista, konserteista tai tietyn statuksen saavuttamisesta työpaikalla. Se kytkeytyy vahvasti tunteisiin ja on ailahtelevaa, koska onnen hetket menevät aina ohi. Eudaimoninen onnellisuus on tasaisempaa ja pysyvämpää onnellisuutta. Eudaimoninen onnellisuus syntyy, kun elämä tuntuu merkitykselliseltä ja ihminen pääsee käyttämään omia vahvuuksiaan.

– En usko, että elämä voi olla vain hedonistista onnellisuuden tunnetta. Meidän täytyy käydä läpi myös vaikeita asioita, jotta voimme kokea syvempää merkitystä ja sitä kautta syvempää onnea.

– Ehkä se on yksi, missä ihmiset menevät harhaan. Kuvitellaan, että hyvä ja tavoiteltu elämä olisi pelkästään kepeitä ja iloisia juttuja.

Raha ja status ovat huonoja motiiveja

Rahan merkitystä ei voi kieltää, sen merkitys yhteiskunnassa on suuri. Sen vuoksi se on monelle työnteon tärkein motiivi. Nenosen mukaan se ei yksistään kuitenkaan riitä, koska raha ei lopulta tee ihmisestä onnellista.

– On tutkimustuloksia, joiden mukaan tietyn tulotason jälkeen ihmiset alkavat itse asiassa kokea vähemmän onnellisuutta, Nenonen sanoo.

Ihminen saattaa ajatella, että tietyn asian omistaminen tai tiettyyn asemaan pääseminen tuovat onnen. Nenosen mukaan jatkuva asioiden tavoittelu saa ihmiset juoksemaan hedonisessa oravanpyörässä, joka ei kuitenkaan lopulta tarjoakaan tyydytystä.

– Sitten tuleekin pettymys siitä, kun se jokin ei tuonutkaan sitä onnea, mitä oli ajatellut.

Ulkoisten motiivien lisäksi pitäisi löytyä sisäinen palo tehdä

New Yorkissa työskennellessään Nenonen itse havahtui ajattelemaan, mitä hän oikeasti haluaisi tehdä ja mikä häntä motivoi. New Yorkissa on aina joku, jolla on jotain paljon enemmän. Se sai Nenosen miettimään, miksi ihmiset uhraavat itsensä, perheensä ja oman elämänsä rahan ja statuksen tavoitteluun.

– Onnellisuuden kannalta on tärkeää, että meillä on tavoitteita ja päämääriä. Mutta ei kannata odottaa vuosia tai vuosikymmeniä vain sen takia, että pääsemme tiettyyn pisteeseen ja sitten olemme onnellisia. Se on harhaa. Se on itsensä huijaamista, Nenonen sanoo.

Rosa Nenosen mukaan jokaisen ihmisen tulisi kokea itsensä merkitykselliseksi.

Pelkästään ulkoisten motiivien, kuten raha ja status, lisäksi pitäisi löytää myös sisäinen motivaatio asioiden tekemiselle. Nenosen mukaan yksi hyvä motiivi on merkityksellisyys. On tärkeää, että ihminen pääsee toteuttamaan itseään ja kokee tekemisensä tarpeelliseksi ja merkitykselliseksi. Työstä tulisi kokea myös iloa, vaikka siitä ei nauttisikaan jokainen hetki. Välillä työ on puurtamista, mutta merkityksellisyyden ja ilon avulla jaksaa mennä myös vaikeiden hetkien läpi.

– Jos työ taas on vain sitä, että kuluttelee aikaa duunissa, ihminen saattaa kaatua vaikeiden tunteiden ja stressin alle. Kun tietää, miksi työtä tekee, on helpompi nousta vastoinkäymisten jälkeen takaisin ylös. Sen takia koen, että merkitys on paras motiivi, Nenonen sanoo.

Voiko sitten olla onnellinen, vaikka ei tekisikään merkityksellistä työtä?

– Miten me määrittelemme onnellisuuden? Jos puhutaan syvemmästä onnellisuudesta, niin toki voi. Uskon vahvasti, että meidän tulee kokea merkityksellisyyttä elämässä. Sen ei välttämättä tarvitse olla työ, se voi olla harrastus tai perhe. Työ on kuitenkin todella tärkeä osa ja tutkimusten mukaan se on ihmissuhteiden rinnalla tärkein merkityksellisyyttä elämään tuova asia, Nenonen kertoo.

Henkilökohtaisen elämän haasteet tai ongelmat ihmissuhteissa heijastuvat työn tekemiseen. Sama toimii myös toisin päin: jos töissä on paha olla ja sen kokee pelkästään pakollisena pahana, heijastuu se muillekin elämän osa-alueille.

– Täytyy löytää tasapaino. Tuntuu, että on hukkaan heitettyä elämää, jos elämme vain pienet onnen hetket viikonloppuisin ja lomilla. Se, että saamme kokea itsemme merkitykselliseksi, on loppujen lopuksi kiinni aika pienistä asioista. Se kuulostaa isommalta ja pelottavammalta kuin mitä on.

Työn mielekkyyteen voi myös itse vaikuttaa

Nenonen haluaa tuoda esiin sen, että aina ei tarvitse vaihtaa työpaikkaa, kun lähtee etsimään merkityksellisyyttä työhön. Sen sijaan täytyy tehdä itsetutkiskelua. Mikä itselle on tärkeää ja merkityksellistä? Sen jälkeen voi pohtia, pystyisikö sitä tuomaan senhetkiseen työpaikkaan ja mahdollisesti puhumaan työnantajan kanssa.

– Toivottavasti työnantaja on myötämielinen ja ymmärtää, että hänkin on siinä voittajana, kun ihminen on tuotteliaampi ja sitoutuneempi työntekijä.

Aina se ei kuitenkaan riitä, vaan välillä on kyse siitä, että ihminen on itselleen väärässä työpaikassa tai asemassa.

Lue myös: Pahan puhuminen työpaikalla on ikävä tapa – miksi me harrastamme sitä? Kysyimme asiantuntijalta

Kohti merkityksellisyyttä

Ihmisillä on taipumusta keskittyä siihen, mitä he eivät osaa ja missä he ovat huonoja. Nuoruudessa valinnat tehdään usein sen mukaan, miten oletetaan, että elämää pitäisi elää. Moni ei koskaan pysähdy oikeasti miettimään, mitä itse haluaa ja mikä juuri itselle on merkityksellistä ja tärkeää. Nenonen haluaisi herätellä ihmisiä nimenomaan itsetutkiskeluun.

– Kannattaa oikeasti tutustua itseensä ja siihen, mikä itselle on tärkeää ja merkityksellistä.

Rosa Nenonen kehottaa kysymään nämä kysymykset

1. Mitkä ovat vahvuuksiasi?
2. Pääsetkö toteuttamaan omia vahvuuksiasi?
3. Saatko tehdä omien arvojesi mukaista työtä?
4. Saatko olla työpaikalla oma itsesi?
5. Mitkä asiat vähentävät merkityksellisyyden tunnettasi?

Lue myös:

Kategoriasta Työ ja raha

Uusia näkökulmia töihin – neljä naista kertoo, mistä he saavat inspiraatiota ja energiaa työpäiviin

Siirry lukemaan artikkelia, Uusia näkökulmia töihin – neljä naista kertoo, mistä he saavat inspiraatiota ja energiaa työpäiviin

Kategoriasta Itsetuntemus

Kaipaatko muutosta elämääsi? Lähde kohti elämäsi muutosta katsomalla Anna Perhon Anna mennä! -verkkovalmennuksen videot

Siirry lukemaan artikkelia, Kaipaatko muutosta elämääsi? Lähde kohti elämäsi muutosta katsomalla Anna Perhon Anna mennä! -verkkovalmennuksen videot

Kategoriasta Työ ja raha

Hyvätuloinen Tuija, 33, ei halua puhua perheelleen raha-asioistaan – psykologin mukaan raha on tabu, koska siihen liittyy vaikeita tunteita

Siirry lukemaan artikkelia, Hyvätuloinen Tuija, 33, ei halua puhua perheelleen raha-asioistaan – psykologin mukaan raha on tabu, koska siihen liittyy vaikeita tunteita